Uutiset YLE Oulu

Kultahippuja ja ritarin takaa-ajoa – katso, miten syyslomaa vietetään keskiajan tunnelmissa

Koululaiset viettävät tällä viikolla syyslomaa muun muassa Oulun seudulla.

Korona sotki monen perheen lomasuunnitelmia, mutta toimettomaksi ei ole tarvinnut jäädä: tarjolla on eri ikäisille monenlaista ohjattua toimintaa sekä sisällä että ulkona.

Esimerkiksi Oulun Hiukkavaaran monitoimitalossa alakoululaiset pääsevät eläytymään keskiajan tunnelmiin. Päiväleirin ohjelmassa on muun muassa askartelua, mustan ritarin takaa-ajoa ja leivontaa. Lapset saavat päivän aikana palkinnoksi kultahippuja, jotka toimivat valuuttana leirin lopussa järjestettävillä markkinoilla.

Kaupungin järjestämälle leirille osallistuu noin 20 lasta.

Musketinkuulia, työkaluja ja vanhoja tukirakenteita – katso kolme kiinnostavaa esinelöytöä Oulun keskustan kaivauksilta

Hohtimet, luupiippuja, musketinkuulia. Museoviraston tutkija Matleena Riutankoski listaa löytöjä, joita he tekivät Oulun keskustassa Snellmanin puiston kaivauksilla. Kaivauksia tehtiin ennen puistossa käynnistynyttä remonttia.

Kaivausten suurin yllätys olivat kaupunginojan vanhat tukirakenteet. Ne kertovat, että Oulua edelleenkin halkovan ojan vartta on muokattu voimakkaasti jo 1600–1700-luvuilla.

– Se oli puolitoista metriä korkea, kolme metriä leveä kivirakennelma, ja se oli koko 12-metrisen kaivausalueen pituinen. Lisäksi rakennelman alla oli kaksi pystyssä olevaa lautaa, joilla oli tuettu maamassoja, Riutankoski kertoo.

Löytö toi tutkijoille uutta tietoa kaupungin historiasta. Uoman reitti on vaihdellut ja se on ollut välillä mutkikkaampi, mutta silti se on kulkenut pitkään suurin piirtein samoilla sijoilla, Riutankoski toteaa.

Lisäksi syyskuun ja lokakuun aikana tehdyiltä kaivauksilta löytyi merkkejä vanhan sillan tukirakenteista sekä vanhaa, romahtanutta rakennuksen kivijalkaa puiston pohjoiskulmasta.

Seuraavaksi tutkijat vertailevat vanhoja karttoja löydöksiin ja pyrkivät niiden avulla ajoittamaan löytöjä tarkemmin.

Taskusta tippuneet musketinkuulat

Snellmaninpuiston alueelta tehtiin myös useita esinelöytöjä. Yllä olevalla videolla Museoviraston tutkija Matleena Riutankoski kertoo tarkemmin muutamista esineistä. Esimerkiksi musketinkuulia löytyy silloin tällöin ja nyt niitä löytyi kaikkiaan kuusi kappaletta.

– Voidaan olettaa, että ne olisivat tippuneet jonkun taskusta. Se kertoo myös, että täällä on joskus ollut tarvetta aseistukselle.

Sitä, kuinka vanhoja musketinkuulat ovat ei vielä pystytä arvioimaan, mutta ajoittamisessa auttavat muut löydöt, kuten liitupiiput.

Liitupiippujen kopat ovat Riutankosken mukaan hyvin yleinen löytö kaivauksilla ja niitä löytyi myös Snellmanin puistosta. Piippujen valmistusaika pystytään haarukoimaan usein jopa muutaman vuoden tarkkuudella, ja muita löytöjä voidaan ajoittaa niiden avulla.

Tutkittavaa myös tuleville sukupolville

Kaupunkialueilla tutkimusten kesto ja alue ovat rajattuja, joten Snellmanin puistossa jää tutkittavaa myös tulevaisuuteen, Matleena Riutankoski kertoo.

Kaivauksia tehtiin vain puolentoista metrin syvyyteen ja sen alapuolella olevat kerrokset jätettiin rauhaan myöhempien aikojen tutkijoiden varalle.

– Siellä on tulevaisuudessa 1600-luvun asioita löydettäväksi, Riutankoski sanoo.

Voit keskustella aiheesta 21. lokakuuta kello 23:een asti.

Kävimme kolmessa metsässä, joiden omistajat ovat luopuneet avohakkuista – ja se onkin usein kannattavaa myös metsänomistajan kannalta

Metsän jatkuvasta kasvatuksesta puhutaan usein luontoarvojen tai ympäristön kannalta parhaana vaihtoehtona. Se voi kuitenkin olla sitä myös metsänomistajalle, joka haluaa metsilleen parhaan tuoton.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mika Niemisen mukaan tutkimustulosten valossa jatkuva kasvatus on soilla harjoitettavassa metsätaloudessa ympäristön kannalta lupaavin vaihtoehto. Myös ympäristön kuormituksen kannalta se on parempi kuin avohakkuumetsätalous.

–Jatkuvassa kasvatuksessa huuhtoumat vesistöön ovat selvästi alhaisempia ja metaanipäästöt eivät kasva, kun vesipinta on riittävän syvällä, sanoo Nieminen.

Metsänhoitotavat Suomessa voidaan jakaa jatkuvapeitteiseen ja jaksolliseen metsänkasvatukseen.
  • Vuodesta 2014 saakka laki on antanut mahdollisuuden myös jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. Sitä ennen jaksollinen metsänkasvatus oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa.
  • Tasaikäinen metsänkasvatus alkaa maan muokkauksesta ja taimikon perustamisesta. Seuraavaksi tulee taimikonhoito ja ensiharvennus. Sitten alaharvennus ja avohakkuu. Tuottoa tulee käytännössä vain viimeisessä vaiheessa. Alaharvennuksessa ehkä vähän.
  • Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa puustoa harvennetaan isoimmasta päästä. Eli metsästä otetaan yhä uudestaan tukkipuuta ja jätetään pienempi puusto kasvamaan. Yläharvennuksia voidaan tehdä monta kertaa. Maanmuokkauskulut ovat olennaisesti pienemmän kuin jaksollisessa mallissa.
  • Jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta käytetään monia eri termejä. Voidaan puhua muun muassa yläharvennuksesta, poimintahakkuista ja erirakenteisen metsän käsittelystä.

Kävimme kolmessa erilaisessa metsässä, jossa on kokeiltu jatkuvaa kasvatusta ja omistajat ovat olleet tyytyväisiä tuloksiin.

Yksityismetsä Kärsämäellä

Timo Kujala esittelee Pohjois-Pohjanmaan Kärsämäen turvemailla sijaitsevaa metsäkohdetta, jonka harvennuksessa alikasvustoa ei ole poistettu ja risut on jätetty paikoilleen lannoitteeksi.

Metsäsijoittamisesta kiinnostunut Timo Kujala arvioi, että Suomessa vallalla oleva hakkuumalli ja alhainen kuitupuun hinta merkitsevät vuosittain huomattavaa tulonsiirtoa metsänomistajilta selluteollisuudelle.Timo Sipola / Yle

Noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua tähän tehdään uusi yläharvennus ja taas tulee investoinnille tuottoa.

Kujala hoitaa ja hyödyntää omia metsiään erirakenteisina ja haluaa tarjota myös muille metsänomistajille mahdollisuuden samaan.

Hän on metsänomistaja ja Metsäpalvelu Arvometsän perustajajäsen. Arvometsä tarjoaa metsäsuunnitelmia ja hakkuupalveluita metsänomistajille ja on erikoistunut jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen.

Jatkuvan kasvatuksen metsässä tehdyt poimintahakkuun jäljet eivät juuri näy kuin ammattilaisen silmään.Timo Sipola / Yle

Arvometsä kertoo toimintansa pääperiaatteena olevan metsänomistajan kulujen minimointi ja tuoton maksimointi. Samalla vaalitaan luonto- ja virkistysarvoja sekä ylläpidetään metsän monimuotoisuutta.

Kujalan mukaan puun arvokkain kasvu tapahtuu, kun se kasvaa rinnankorkeudelta läpimitaltaan kolmestatoista senttimetristä läpimitaltaan noin 35 senttimetrin vahvuiseksi.

– Tuossa muutoksessa sen arvo kasvaa yhden euron arvoisesta kuitupuusta 50 euron tukkipuuksi. Ennen tukkipuun mittoja sitä ei missään tapauksessa kannata hakata, sanoo Kujala.

Metsänomistajan kannattaa Kujalan mukaan myydä suurin osa puusta tukkimitoissa, koska puu on silloin 3.5–4 kertaa arvokkaampaa.

Peitteinen metsä näyttää tottumattoman silmään lähes koskemattomalta.Timo Sipola / Yle

Hän kiinnittää huomiota siihen, että kuitupuun hinta on Suomessa ollut laskussa runsaat kaksikymmentä vuotta, vaikka kuitupuun kysyntä on koko ajan kasvanut.

Kuitupuuta hakataan Suomessa huomattavasti enemmän kuin tukkipuuta.

– Se tarkoittaa vuosittain huomattavaa tulonsiirtoa metsänomistajilta selluteollisuudelle, sanoo Kujala.

Jatkuvapeitteisessä metsätaloudessa metsää uudistetaan mahdollisuuksien mukaan luontaisesti ja sitä myöten kuluja tulee vähemmän kuin päätehakkuumallissa. Päätehakkuumallin uudistushakkuulle on kuitenkin Kujalankin mukaan paikkansa ja taimikonhoidot on tehtävä ajallaan.

Oulun kaupungin metsä

Oulun kaupungin metsätalousinsinööri Antti Käpylä esittelee Oulun kaupungin kuusi-mäntyvaltaista virkistysmetsää Iinatin kaupunginosassa.

Oulun kaupungin metsätalousinsinööri Antti Käpylä kertoo, että tässä Iinatissa sijaitsevassa luontaisesti syntyneessä metsikössä haluttiin säilyttää virkistysarvot. Paulus Markkula / Yle

Kohteessa on tehty päätehakkuun sijasta poimintahakkuu eli erirakenteisen metsän käsittely.

– Olen lopputulokseen tyytyväinen. Tämä on meidän sopimusurakoitsijamme ensimmäisiä tällaisia kohteita ja he ovat onnistuneet tässä hyvin. Jäävää puustoa on riittävästi ja alikasvustoa on jätetty todella hyvin, sanoo Käpylä.

Hakkuu on tehty sulan maan aikana, eikä korjuu ole vaurioittanut metsänpohjaa tai pienempää puustoa juurikaan.

Taloudellisessa mielessä hakkuu on ollut kannattava. Puuta on lähtenyt yli 100 kiintokuutioita hehtaarilta.

– Haluttiin säilyttää metsä virkistysmetsänä. Käsittely ei häirinnyt sen käyttöä ja mustikkasato jopa parantui käsittelyn myötä.

Oulun kaupungilla on huomattava määrä tällaisia kuusi-mäntyvaltaisia sekametsiä, missä samanlainen metsänkäsittely olisi mahdollista.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pysyy koko ajan jollakin tapaa metsän näköisenä.Paulus Markkula / Yle

Toisessa Oulun kaupungin metsäkohteessa Käpylä esittelee Metsokankaan kaupunginosassa sijaitsevaa kuusivaltaista lähimetsäkohdetta, missä päätehakkuun sijasta on tehty suojuspuuhakkuun tapainen erirakenteisen metsän käsittely.

Järeämpää puustoa on poistettu ja nuoren metsän suojaksi on jätetty 300 isompaa runkoa hehtaarille. Lähialuemetsien avohakkuun estää käytännössä jo kaavoitus.

– Tänne jäävää ja syntyvä lehtipuustoa ei koskaan käsitellä, vaan se jää maastoon lahopuuksi.

Toistaiseksi vain murto-osa kaupungin talousmetsistä käsitellään näin. Mutta lähimetsissä poimintahakkuita tehdään koko ajan enemmän.

Toistaiseksi vain murto-osa Oulun talousmetsitä käsitellään peitteisin menetelmin. Menetelmään hyvin soveltuvia turvemailla sijaitsevia kaupungilla olisi kuitenkin tuhansia hehtaareja.Paulus Markkula / Yle

Tämän tapaista turvepohjaista metsää, missä jatkuva kasvatus olisi taloudellisessakin mielessä kannattavampaa kuin avohakkuu, on kaupungin metsistä kymmeniä prosentteja eli tuhansia hehtaareja.

– Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla ylipäätään entistä isompi osa puustosta on turvemailla ojitusalueilla. On suuri kysymys, mitä niille jatkossa tehdään ja miten niitä käsitellään, sanoo Käpylä.

Viime kädessä päätökset kaupungin metsien hoito- ja käyttösuunnitelmista tekee yhdyskuntalautakunta.

Metsähallituksen metsä

Metsähallituksen tiimiesimies Petteri Arovainio esittelee peitteellisen metsänkäsittelyn kohdetta Hiukkavaaran alueella Oulussa. Kyse on Puolustusvoimien käytössä pitkään olleesta alueesta, joka nyt alkaa olla taajaan asutun lähiön ulkoilualuetta.

Tähän saakka erirakenteisen metsän käsittelyä on Metsähallituksessa sovellettu lähinnä Hiukkavaaran tapaisilla erikoisalueilla, matkailualueilla ja poronhoidon tarpeista lähtien.

Metsähallituksen peitteellisen metsänkasvatuksen osuutta nostettiin viime keväänä valtion omistajapoliittisessa linjauksessa 15 prosentista 25 prosenttiin uudistusluonteisista hakkuista.

Poronhoidon ja saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytykset huomioidaan linjauksissa jatkossakin. Lisäystä kohdennetaan erityisesti turvemaille ja virkistyskäytön kannalta tärkeille kohteille.

– Turvemailla hyöty peitteellisessä metsänkäsittelyssä on kaikkein suurin. Siellä meillä on potentiaalia enemmän, sanoo Arovainio.

Käytännössä peitteellisen metsänkäsittelyn nousu 25 prosenttiin kohdistuu alueellisesti Pohjois-Suomeen, missä Metsähallituksen maat pääosin sijaitsevat. Turvemaat sijaitsevat ennen kaikkea Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Metsähallituksen Oulun Hiukkavaarassa kaksi vuotta sitten sammaleiseen maapohjaan avaamassa pienaukossa on männyntaimi jo lähtenyt kasvamaan. Timo Sipola / Yle

– Vaikka peitteellistä metsänkäsittelyä on tehty 20–30 vuotta määrätyillä alueilla, niin kyllä muutos on meille haaste. Jonkinlaista rytmin vaihdosta se vaatii, sanoo Metsähallituksen Metsätalouden metsienkäsittelystä ja suunnittelusta vastaava johtaja Hannu Lehtonen.

Tiimiesimies Arovainion mukaan henkilöstön innostus uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä uuteen keinovalikoimaan on suurta.

– Siihen on sitouduttu hyvin voimakkaasti. Suurin osa yrittäjistä on innostunut oppimaan ja tekemään uutta, sanoo Arovainio.

Hänen mukaansa peitteellisen metsän käsittelyn suunnittelu on mielenkiintoisempaa kuin avohakkuun suunnitteleminen.

Peitteellisessä metsänkäsittelyssä myös nimenomaan konemiehen vastuu ja osaaminen painottuvat ihan eri tavalla kuin avohakkuussa.

Edellä mainitut asiat aiheuttavat lisäkustannuksia ja pienentävät jonkin verran hakkuumääriä. Tämän vuoksi Metsähallituksen tulostavoitetta on laskettu 18 miljoonaa euroa pienemmäksi kuin se olisi ollut tilanteessa, jossa toimintaa olisi jatkettu aiempien linjausten mukaisesti.

– Ainakin puolenkymmentä vuotta mennään näin, ja voi sanoa, ettei peitteellisen metsän osuus tästä ainakaan pienene, sanoo Lehtonen.

Viime vuonna Metsähallituksen peitteellisten metsähakkuiden osuus oli poikkeuksellisen suuri, mutta se johtui Pohjois-Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan vuoden 2018 lumituhoista, joiden jälkiä suhteellisen nuorissa metsissä hoidettiin erirakenteisen metsän menetelmin.

– Siellä tuli miljoona kuutiometriä lumituhohakkuita, joissa käytettiin peitteellistä menetelmää, sanoo Lehtonen.

Turvemailla ja ravinteisissa metsissä missä vesitalous on hyvä jatkuvan kasvatuksen hyödyt pääsevät parhaiten esiin.Timo Sipola / Yle

Metsähallituksella on kolme 5000 hehtaarin havaintoaluetta, joilla tutkitaan peitteellisen metsänkasvatuksen eli jatkuvan kasvatuksen harjoittamista ja sen vaikutuksia.

Näillä Savukoskella, Suomussalmella ja Rautavaarassa sijaitsevilla alueilla on tarkoitus saada lisää tietoa ja kokemusta jatkuvasta metsänkasvatuksesta.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun 20.10. kello 23:een saakka!

Lue myös:

Pekka Juntin kolumni: Hehtaarin pala toivoa

Sveitsiläismies muutti Suomeen puun ja luonnon perässä, mutta menettikin kaiken – "Suomalainen metsätalous on tabu"

Tämä reitti on Suomen vanhimpia teitä ja muinainen valtaväylä Venäjälle – hakkuilta sitä ei kuitenkaan ole pelastanut edes muinaismuiston asema

Suomessa luotiin valtava ongelma, jonka korjaamiseen menee vuosisatoja: soista tehtiin metsää vuosia, koska sen ilmastovaikutuksia ei tajuttu

Katso miten kotiseutusi on muuttunut vuosikymmenten saatossa – Mikko Kutilainen, 27, teki ilmaisen karttasivuston kaikkien käyttöön

Viime keväänä pahimpaan korona-aikaan oululainen Mikko Kutilainen, 27, julkaisi internetissä ilmaisen Vanhatkartat.fi -sivuston. Sen avulla kuka tahansa voi tutustua vanhoihin karttalehtiin, verrata niitä uusiin karttoihin ja katsoa kuinka ympäristö on muuttunut.

Sivuston avulla näkee selkeästi, kuinka taloja on tullut lisää, teitä rakennettu, puistoalueita vähentynyt.

Vanhimmat kartat ovat vuodelta 1928, joten Suomen muuttuminen entistä kaupunkimaisemmaksi ja tiiviimmin rakennetuksi on jokaisen havaittavissa helposti.

– 99,9 prosenttia saamastani palautteesta on ollut pelkästään kiittävää, Mikko Kutilainen sanoo.

Tästä linkistä pääset Vanhatkartat.fi -sivustolle katsomaan ja vertaamaan miten eri alueet ovat Suomessa muuttuneet.

Kutilaisen luoma nettisivusto on kiinnostanut ihmisiä. Maaliskuun lopussa avatulla sivustolla on vieraillut jo 174 000 kävijää.

– Se on oikeastaan yllättänyt, kuinka paljon Suomessa on karttaharrastajia. He käyttävät tosi paljon aikaansa siihen, että tutkivat karttoja ja ihmettelevät, kuinka paljon kaupungit ja ympäristö ovat muuttuneet.

Kahden kuukauden työ

Mikko Kutilainen sanoo itsekin olevansa karttaharrastaja. Idea omasta karttasivustosta syntyi puolivahingossa, kun hän kaksi vuotta sitten löysi Maanmittauslaitoksen vanhat painetut kartat, jotka ovat kaikkien käytössä.

– Ajattelin, että olisi mukava pystyä vertaamaan vanhoja karttoja nykypäivän karttoihin ja katsoa, miten eri alueet ovat muuttuneet.

Kutilainen sanoo tympääntyneensä siihen, kuinka kankea Maanmittauslaitoksen hakupalvelu vanhoille kartoille oli.

– Päätin rakentaa paremman palvelun.

Saatuaan idean Mikko Kutilainen ryhtyi lataamaan Maanmittauslaitoksen digitaalisia kuvatiedostoja omalle koneelleen. 10 000 karttasivun lataamiseen ja palvelun kehittämiseen meni pari kuukautta. Kutilainen teki työtä vapaa-ajallaan iltaisin ja viikonloppuisin.

– Sitten piti miettiä, miten nämä kuvat saisi kohdistettua semmoiseen muotoon, että niitä pystyy vertaamaan nykykarttoihin. Keksin sitten sopivan ratkaisun ja päätin tehdä tällaisen nettisivun, Kutilainen kertaa sivustonsa syntyvaiheita.

Ilo antaa ilmaiseksi

Alunperin Kutilainen päätti tehdä Vanhat kartat -sivustosta maksullisen, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin.

– Mietin, että tämä voi olla hankalasti myytävä palvelu ja päädyin siihen, että on isompi ilo antaa se kaikille ilmaiseksi selattavaksi. On tosi hyvä fiilis siitä, että ihmiset ovat tämän löytäneet.

Mikko Kutilainen sanoo, että vaikka hän teki Vanhat kartat -sivuston täysin itsenäisesti ja oma-aloitteisesti, on yhteydenpitoa Maanmittauslaitoksenkin suuntaan ollut.

– He ovat kovasti kiitelleet tästä sivustosta ja olemme keskustelleet, miten tätä voisi parantaa. Tarkoituksena on lisätä uusia karttoja sitä mukaa kun niitä löytyy.

Harrastus ja bisnes erikseen

Mikko Kutilainen ei ole aivan noviisi it-alalla. Ollessaan yläasteella, hän alkoi tehdä sovelluksia iPhoneen ja iPadeihin.

16-vuotiaana hän perusti Shingle Oy:n, jotta sovelluksia olisi helpompi myydä. Yrityksessä on kaksi osakasta: isä ja poika.

– Käytännössä minä olen tehnyt kaiken kehitystyön ja isä on hoitanut laskutuksen ja testaamisen, yrityksen toimitusjohtajana toimiva Mikko Kutilainen sanoo.

Shinglen menestynein tuote on Maastokartta–Suomi -sovellus. Mikko Kutilainen sanoo kuitenkin, että Shinglen toiminta ei ole täysipäiväistä bisnestä.

– Shingle on minulle enemmänkin pelikenttä, jossa pystyn rakentelemaan ja testailemaan kaikkea uutta, vähän niin kuin harrastushommaa.

Päätyökseen Mikko Kutilainen toimii teknologiajohtajana sähköisen sopimisen palveluja tarjoavalla Sopimustieto.fi-sivustolla. Vaikka yrittäjyys on Kutilaisella veressä, ei Vanhat kartat -sivuston ilmaisuus harmita.

– Minulla on eri projektit, joilla teen bisnestä. Eikä se ole poissuljettua, etteikö tästä löytyisi joku juttu, josta ihmiset ovat valmiit maksamaan. Se ei ole asian tarkoitus, mutta jos sellainen löytyy, ei sekään haitaksi ole.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella tiistaihin 20.10. kello 23.00 asti.

Lue lisää:

Kuin taidetta – vanhat kartat ovat häkellyttävän kauniita katsella

Puolustusvoimien karttasensuuri on hellittänyt – vain erityiskohteita ei saa kuvata

Kartat ovat vallan väline ja maailman kuva – varhaisissa kartoissa näkyi jopa vihapuhe

Sotasalaisuus paljastaa pienen kaupungin historian – katso ilmakuvista tehdyt videot

Kuusi kiinnostavaa juttua lauantai-iltaan: Puhe sukupuolesta herättää tunteita, Trumpin koronatartunta vei huomion ilmastolta ja sähkön siirtohinnat nousseet yllättävästä syystä

"Nainen ei saa olla seksikäs, mies ei saa itkeä" – 1 200 opiskelijaa vastasi, miten sukupuolinormit vaikuttavat heidän elämäänsä

Puhe sukupuolesta herättää paljon tunteita. Kysyimme toisen asteen opiskelijoilta, määrittääkö sukupuoli, mitä he voivat elämässään tehdä. Saimme 1 200 vastausta siitä, millaisia sukupuolinormit nyt ovat ja mikä ärsyttää. Lisäksi neljä nuorta kertoo oman tarinansa.

Vilja Jääskeläinen taisteli vuoden ajan saadakseen työriitansa ratkeamaan.Nella Nuora / Yle

Vilja Jääskeläinen, 27, epäilee, että yksi viesti teki hänestä “hankalan työntekijän” ja siksi työt loppuivat – Yhä harvempi käy oikeutta työnantajansa kanssa

Työnantajan mielestä Vilja Jääskeläisen terveys ei olisi kestänyt lentoemännän työtä. Jääskeläisen työriita päätyi tuomioistuimeen ja lopulta sovintoon.

Markus Myllyniemi on odottanut ja toivonut meluaitaa kotikyläänsä koko ikänsä. Nyt se on valmis, mutta tulos on pettymys. Paula Tiainen / Yle

Pientä kylää halkoo moottoritie, ja siksi asukkaat vaativat vuosikausia meluaitaa – nyt se on viimein valmis, mutta ongelma vain paheni

Kirkkonummen Veikkolan asukkaat ovat vaatineet kylää halkovalle Turun moottoritielle meluesteitä vuosikymmenien ajan.

Antti Haanpää / Yle

Jenny Matikainen: Unohtivatko presidenttiehdokkaat nuorten huolen? Virus pelottaa, mutta parikymppisiä kauhistuttaa yhä myös maailmanloppu

Presidentti Trumpin koronatartunta varmisti, että vaalien alla ei puhuta ilmastonmuutoksesta, pohtii Ylen ulkomaantoimittaja Jenny Matikainen blogissaan.

Marjo Kämäräinen löysi weimarinseisoja Pablon Virosta. Koira on nyt puolivuotias.Ensio Karjalainen / Yle

Marjo Kämäräinen, 29, haluaa ampua ruokansa, eikä ole ostanut itselleen lihaa vuosiin – "On aina juhlapäivä, kun lihaa on pöydässä"

Kuusamolainen Marjo Kämäräinen metsästää ja poimii itse ison osan ruoastaan luonnosta. Hän opettaa samoja luontoarvoja esikouluikäiselle lapselleen Pinjalle. Nykyään on heille täysin arkista.

Rami Moilanen / Yle

Yle tutki: Sähkön siirtohintojen raju nousu johtui yllättävästä syystä – valvojan tekemä muutos koitui kalliiksi kuluttajille

Tuntuvasti nousseiden sähkön siirtohintojen taustalta on paljastunut yllättävä syy. Hinnankorotuksia on perusteltu varautumisella myrskyihin - mutta se selittää vain pienen osan siirtolaskujen paisumisesta.

Taiteilija vaatii valtiolta korvauksia poliisin hävittämästä taideteoksestaan: "Järjetön ennenaikainen todistusaineiston tuhoaminen"

Parin vuoden takainen, Pudasjärvellä tapahtunut taidejupakka on saatu ratkaistuksi.

Taiteilija Marko Kaiposta vastaan nostetut syytteet Suomen lipun häpäisemisestä ja kuolemansyyn selvittämissäännösten rikkomisesta hylättiin Oulun käräjäoikeudessa.

Poliisi poisti syksyllä 2018 Pudasjärven Taidehuone Pohjantähdestä Kaiposen taideteoksen, jossa Suomen lippuun oli printattuna itsemurhan tehneet tytön kuolinilmoitus, poliisin selostus tapahtumapaikalta sekä ruumiinavauspöytäkirja. Kaiposella oli omaisten lupa käyttää aineistoa taiteessaan, mutta poliisin mukaan lippuun oli printattu tietoa, jota ei saa julkisesti levittää.

Ilta-Sanomien tietojen mukaan aluesyyttäjä Kimmo Vakkala ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon heti käräjäoikeuden päätöksen jälkeen keskiviikkona 15. lokakuuta.

Kaiponen hakee nyt valtiolta korvausta tuhotusta taideteoksesta. Poliisit hävittivät lipputeoksen ennen käräjäoikeuden käsittelyä. Taiteilija pitää tätä käsittämättömänä.

– Kun ei ole tuomittu teosta, niin tällainen järjetön ennenaikainen todistusaineiston tuhoaminen. Tämä on ainutlaatuista suomalaisessa taiteessa, onhan siitä jonkinlainen korvaus saatava.

Kaiponen kertoo saaneensa selonteon, jossa kerrotaan, kuka on käskenyt ja kuka on tuhonnut. Sen sijaan Kaiponen ei ole saanut nähtäväkseen dokumentteja, joissa perusteltaisiin sen paremmin, miksi teos on hävitetty tai miten taideteoksen arvo on määritelty.

– Hinta-arvio on ihan yhtä tuulesta temmattu kuin tuo tuuleen hävinnyt lippukin. Poliisihan arvioi kaikessa viisaudessaan hävittäessään teoksen, että se on alle viiden sadan euron arvoinen. En tiedä millä ammattitaidolla he ovat näitä asioita arvioineet.

Kyseinen lipputeos on taiteilijan mukaan osa laajempaa kokonaisuutta, jonka näyttäminen on nyt mahdotonta, koska sen olennaisin osa on tuhottu.

– Lähtisin siitä, että poliisin arvioimaan hintaan laitetaan yksi nolla perään.

Taiteella täytyy olla vapaus esittää asioita väkevämmässä valossa

Tapahtumien aikaan pari vuotta sitten sisäministeriön erityisasiantuntija Hanne Huvila sekä Suomen taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Kirsi Korhonen pitivät poliisin puuttumista taidenäyttelyyn sekä taideteoksen poistamista harvinaisena.

– Muistini mukaan Suomessa on poliisi poistanut viimeksi taideteoksen näyttelystä vuonna 2008 Kluuvissa, Korhonen kommentoi Ylen haastattelussa syyskuussa 2018.

Kaiponen vetoaa taiteen vapauteen olemassa olevan kyseenalaistajana. Sitä vapautta ei hänen mukaansa pidä suitsia.

– Ei tässä ole minusta kysymys, vaan taiteesta. Sitä ei pidä tiukkapipoisella lailla rajoittaa. Jos kuvataiteen tekijälle tulee pelko, että ei voi ajatuksiaan ilmaista ilman että joutuu tällaiseen turhaan myllyyn, se on tietysti ikävää. Se on kiellettyä puuttumista sanomisen vapauteen.

Vähemmän lomia, lisää työtä? Oulu tavoittelee ulkoistamalla isoja säästöjä, ja me kysyimme, mihin säästöt perustuvat

Oulun kaupunki tavoittelee suuria säästöjä siirtämällä työntekijöitään yksityisten yritysten palkkalistoille.

Kaupunki on ulkoistamassa ateria- ja puhtauspalvelut sekä ICT-palvelut, ja lisäksi koulusihteeripalvelut siirretään useiden kuntien omistamalle Monetralle.

Esimerkiksi ateria- ja puhtauspalveluiden työntekijät ulkoistamalla kaupunki on arvioinut saavansa noin 2,5 miljoonan vuosittaiset säästöt.

Miten, kun kaupunki kuitenkin joutuu hankkimaan samat palvelut yksityiseltä palveluntuottajalta?

Ammattiliitot ovat syyttäneet kaupunkia siitä, että säästöjä haetaan henkilöstön etuja polkemalla.

Pyysimme Oulun henkilöstöjohtajaa selventämään, mistä säästöt syntyvät.

Oulu ulkoistamassa yli 400 vakituista työntekijäänsä
  • Oulun ulkoistukset koskevat tämänhetkisen tiedon mukaan yhteensä noin 420 työntekijää.
  • Eniten työntekijöitä, noin 290 vakituista, on siirtymässä ateria- ja puhtauspalveluista. ICT-palveluista ollaan ulkoistamassa noin 50 työntekijää, ja Monetralle siirrettävien koulusihteerien määrä on noin 80.
  • Koulusihteerien osalta työntekijöiden siirto on tapahtumassa vuodenvaihteessa, ateria- ja puhtauspalveluiden sekä ICT-palveluiden osalta suunnitelmien mukaan syksyllä 2021.
  • Työntekijät työskentelevät ulkoistuksen jälkeen muutamien kuukausien siirtymäajan aikana kunta-alan työehtosopimuksella. Kaupungin henkilöstöjohtajan mukaan se on voimassa helmikuuhun 2022. Sen jälkeen työntekijät siirtyvät uuden yksityisen työnantajan työehtosopimuksen piiriin.
  • Oulun kaupungin talousjohtajan mukaan Oulu arvioi saavansa eri palveluidensa ulkoistamisesta kaikkiaan noin 5 miljoonan säästöt.
Uusi työehtosopimus tuo muutoksia

Oulun kaupungin työntekijöiden ulkoistuksilla saavutetaan miljoonasäästöt pääosin sen kautta, että työntekijöiden työehtosopimuksiin tulee yksityisellä puolella useita muutoksia. Näin sanoo Oulun henkilöstöjohtaja Ville Urponen.

Urponen arvioi, että muun muassa työntekijöiden vuosilomat tulevat vähenemään yksityisen palveluntuottajan leivissä. Hänen mukaansa myös työn tekemistä tehostetaan – eli työn määrä työntekijää kohden mahdollisesti lisääntyy.

– Yksityisellä palveluntuottajallahan voi esimerkiksi olla muitakin kohteita niillä alueilla, missä on kaupungin kohteita. Sen kautta he pystyvät hyödyntämään henkilöstöä tehokkaammin.

Kaupunki siis säästä rahaa, kun se ostaa palvelut muualta eikä itse pidä työntekijöitä palkkalistoillaan.

Ulkoistuksen kohteeksi joutuvat Oulun kaupungin työntekijät ovat ammattiliitto JHL:n mukaan tällä hetkellä erittäin huolissaan tulevaisuudestaan, työehdoistaan ja palkoistaan.

Lue lisää: Sisko Junttila siivoaa työkseen ulosteita ja huolehtii vanhusten ruuista – nyt Oulun kaupunki haluaa hänestä eroon, jotta säästäisi rahaa

Ulkoistaminen voi johtaa myös ojasta allikkoon

Oulussa ulkoistamisen perustelut ovat samankaltaisia kuin yrityksissäkin: toimintojen uskotaan tehostuvan ja ulkoistamisen säästävän euroja, kun työn tekee ulkopuolinen alan erikoisosaaja.

Säästöjen ajatellaan syntyvän, koska esimerkiksi siivoukseen ja kunnossapitoon keskittyvä yritys pystyy myymään samoja palveluita monille asiakkaill. Samalla palvelun tuottamiseen liittyvät kulut jakautuvat useamman asiakkaan kesken.

Huonosti hoidettu ulkoistaminen voi kuitenkin tulla organisaatiolla kalliiksi, arvioi Oulun kauppakorkeakoulun laskentatoimen professori Juha-Pekka Kallunki. Hän arvioi ulkoistamiseen liittyviä riskejä yleisesti, eikä kommentoi Oulun kaupungin tilannetta.

Jos ulkoistaja ei osaa laatia ulkoistamiseen liittyvää palvelusopimusta tai ei ymmärrä palvelusta aiheutuvia piilokuluja, voi käydä jopa niin, että tavoitellut säästöt vesittyvät tai kulut lisääntyvät.

Kustannussäästöjen saamatta jäämisen lisäksi ulkoistamiseen liittyy toinenkin riski.

Ulkoistuksen yhteydessä yritykset siirtävät käytännössä myös päätösvaltaa ulkopuolelle, mikä voi merkitä pahimmillaan sitä, että yrityksen ja sille tärkeän toiminnan väliltä katkeaa yhteys.

– Silloin organisaatiossa ei oikeastaan edes tiedetä, mitä kaikkea tämä ulkoistuksen toteuttaja meillä tekee ja mistä kaikesta me maksetaan, sanoo Oulun kauppakorkeakoulun laskentatoimen professori Juha-Pekka Kallunki.

Oulussa tunnistetaan palvelusopimukseen liittyvät riskit. Kaupungilla on jo aiempaa kokemusta toimintojen ulkoistamisesta ja niihin liittyvistä palvelusopimuksista muun muassa tilapalveluissa, josta noin neljännes hankitaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta.

Kaupungin talousjohtaja Jukka Weisell sanoo, että valtuuston tekemän päätöksen jälkeen ulkoistuksen laajuutta ja tarkkaa sisältöä valmistellaan vielä usean kuukauden ajan. Tällä pyritään varmistamaan se, ettei kaupunki tule liian riippuvaiseksi ulkopuolisten palveluntuottajien omista tavoitteista.

– Tätä varmistetaan esimerkiksi sillä, että toiminnan johtaminen ja suunnittelu säilytetään jatkossakin kaupungin omana työnä, sanoo Weisell.

Weisellin mukaan Oulussa tavoitellaan pitkiä sopimuksia, joilla turvataan toiminnan jatkuminen sekä työntekijöiden asema. Toistaiseksi voimassa olevia palvelusopimuksia kaupunki ei kuitenkaan hankintalain mukaan voi tehdä, vaan sopimukset on ajoittain kilpailutettava uudelleen.

Keskustelu on auki perjantaihin kello 23:een asti.

Kirjallisuuden Botnia-palkinnon saa biologi-toimittaja Jouni Tikkasen 1800-luvun lastensurmia ja susivihaa käsittelevä tietokirja

Kirjallisuuden Botnia-palkinnon saaja on julkistettu. Oulun kirjailijaseura on myöntänyt palkinnon biologi–toimittaja Jouni Tikkasen tietokirjalle.

Teos on nimeltään Lauma. 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Kyseessä on Siikalatvan Pulkkilassa syntyneen ja Oulussa lukionsa käyneen Tikkasen esikoisteos.

Lauma-kirja ilmestyi syksyllä 2019 ja se saanut ilmestymisensä jälkeen Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinnon.

Palkintoraati perustelee valintaansa sillä, että Lauma on paitsi tietokirja, myös kaunokirjallinen teos.

Neljättä kertaa jaettavan Botnia-palkinnon arvo on 10 000 euroa. Palkinnon luovutustilaisuus on torstaina kello 13 Oulun pääkirjastolla. Tilaisuus on katsottavissa myös Oulun kaupunginkirjaston Youtube-kanavalla suorana ja jälkikäteen.

Botnia-palkinto on myönnetty vuosittain kirjalliselle teokselle, joka tekijä asuu tai on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Tänä vuonna finalistien joukossa oli kahdeksan teosta.

Iina Kuvajasta tuli vaatekauppias juuri ennen koronaa – aloitus ei ollut helppo, sillä ostaminen väheni yhdessä yössä, eikä tuotteita ole aina saanut

Juhlitaanko ensi kesänä lainkaan vai järjestetäänkö silloin pippaloita tämänkin vuoden edestä. Se pitäisi tietää nyt, sanoo vaatekauppaa Oulussa pitävä Iina Kuvaja.

Muoti Privaatti-putiikin tuore yrittäjä on ehtinyt toivoa tulevaisuuteen ennustavaa kristallipalloa monta kertaa. Korona on tehnyt alasta lyhyessä ajassa hyvin ennalta arvaamattoman. Se näkyy sekä kuluttajien ostokäyttäytymisessä että tavarantoimitusten epävarmuutena.

Vaatebisneksessä toimitaan hyvin etupainotteisesti ja tulevan kesäsesongin tuotteet on pitänyt jo pääosin tilata.

Kuvaja suhtautuu kesäjuhlavaatteiden menekkiin epäluuloisesti, sillä keväällä ne jäivät käsiin, samoin kun bisnespukeutuminen.

– Tilaan tuotteet kuudesta kahdeksaan kuukautta etukäteen, eikä niihin pysty sen jälkeen enää vaikuttamaan. Nyt kauppaan saapuu tavaraa, jotka olen tilannut ennen kun korona saapui Suomeen.

Moni vaate- ja kenkätehdas on ollut koronan vuoksi suljettuna, eivätkä ne pysty toimittamaan kaikkia tilattuja tuotteita. Eurooppalaisten tehtaiden lisäksi toimitusvaikeuksia on ollut ainakin Kiinasta saapuvissa tuotteissa. Kiinassa tehdään esimerkiksi paljon talvivaatteita.

– Tilauksiin on tullut monia peruutuksia, ja kun on yrittänyt tilata jotakin tuotetta lisää, niin sanotaan, että varastot ovat tyhjät, Kuvaja sanoo.

Kuvajan mukaan esimerkiksi italialaisilla tehtailla on ollut vaikeuksia toimittaa kenkiä ja myös vaatteissa näkyy puutoksia.

– Esimerkiksi yhdestä puserosta saimme vain kokoa xl. Kun aloin selvittää, tulevatko muut koot myöhemmin, kävi ilmi, että koronan vuoksi he ovat saaneet valmistettua vain yhden koon.

Pikamuodissa saatavilla pienemmät valikoimat

Korona vaikuttaa myös monien pikamuotiketjujen valikoimiin ja esimerkiksi tanskalaisen vaatejätti Bestsellerin myymälöissä on tänä syksynä totuttua vähemmän tarjontaa. Ketjuun kuuluvat muun muassa vaatemerkit Vila, Only, Vero moda ja Jack and Jones.

Bestsellerin Suomen myyntijohtaja Jonna Muhonen kertoo, että syksyn mallistot olivat kaupoille myynnissä keväällä, jolloin oli varovaisuutta sekä ostamisessa että myynnissä.

– Valitettavasti joitakin mallistoja jouduttiin jopa perumaan ihan kokonaan, ja se tietenkin vaikuttaa saatavuuteen.

Pikamuotiketjuissa tuotteet vaihtuvat nopeammalla syklillä, ja vaatteet tilataan kauppoihin noin viisi kuukautta etukäteen. Muhonen kertoo, että toimituksissa oli myöhästymisiä etenkin heinä-elokuussa.

Muhosen mukaan vaatteet eivät kuitenkaan lopu kaupoista.

Alaa edustava Muoti- ja urheilukauppa ry:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää on samoilla linjoilla. Vaatteet kyllä riittävät, sillä kauppa käy surkeasti.

– Ihmiset ovat kotona, eikä heillä ole tarvetta ostaa vaatteita.

Kankaanpää ennustaa, että kauppa ei lähde kasvuun ennen rokotetta. Samalla hän kuitenkin toivoo, että alalla nähtäisiin 1990-luvun laman jälkeinen tilanne, jolloin vaatekauppa kasvoi kolme vuotta kaksinumeroisin lukemin.

– Ihmisille kertyy valtavasti patoutunutta ostotarvetta etenkin työvaatteiden ja edustavamman pukeutumisen osalta.

Tuleeko unelmasta riippakivi?

Huononeva koronatilanne saa Iina Kuvaajan mietteliääksi, sillä se alkaa näkyä jälleen ihmisten ostokäyttäytymisessä.

– Kesä ja alkusyksy menivät tilanteeseen nähden ihan hyvin. Nyt kuitenkin huomaa, että keskustelu on alkanut uudelleen, että tarvinkohan minä juhlamekkoa tai bleiseriä, jos etätyöskentely jatkuu.

Nuori kauppias kuitenkin luottaa selviävänsä, sillä hän onnistui pitämään putiikkinsa pystyssä, vaikka joutui sulkemaan liikkeensä keväällä kahdeksi kuukaudeksi ja lomauttamaan työntekijänsä.

– Myynti putosi yhdessä päivässä 92 prosenttia. Silloin mietin, tuleeko pitkäaikaisesta haaveestani monen vuoden taloudellinen riippakivi.

– Meillä oli onneksi verkkokauppa, jonne asiakkaat alkoivat pikkuhiljaa löytää.

Kuvaja kuljetti itse vaatteet asiakkailleen sovitettavaksi kahdenkymmenen kilometrin säteellä myymälästään. Lisäksi hän otti asiakkaita vastaan myymälään ajanvarauksella.

Hän toivoo, etteivät ihmiset lopettaisi kuluttamistaan ja lykkäisi ostopäätöksiään koronan jälkeiseen aikaan.

– Silloin lempi lounaspaikkaa tai putiikkia ei välttämättä enää ole.

Kuvaja kertoo, että haastavista ajoista huolimatta hänestä on ollut kiva tulla töihin joka päivä.

Vaikuttaako koronatilanne vaateostoksiisi? Keskustele aiheesta perjantaihin kello 23:een asti.

Matkailu- ja ravintolapalveluille kehitetty Koronajäljitys-sovellus otettiin käyttöön Rukalla – tavoittaa altistuneet nopeastikin

Matkailu- ja ravintolapalveluille kehitetty Koronajäljitys-sovellus on otettu käyttöön Rukalla.

Palvelun avulla voidaan mahdollisissa altistumistilanteissa nopeastikin selvittää, keitä kulloinkin esimerkiksi ravintolassa oli.

Sovelluksen kehittäneen Lyyti Oy:n toimitusjohtaja Petri Hollménin mukaan Koronajäljitys kehitettiin, kun Lapin matkailuyrittäjät kehottivat, että asiakkaiden tiedot kerättäisiin mahdollisia altistustilanteita varten.

Käytännössä sovellus toimii siten, että asiakas antaa matkapuhelinnumeronsa ravintolan lomakkeen kautta korkeintaan 15 minuuttia ennen ravintolaan saapumista. Ravintolaan saapuessaan asiakas näyttää saamansa tekstiviestin henkilökunnalle.

Hollmén sanoo, että sovellus ei kilpaile Koronavilkun tai viranomaisten jäljitystoimenpiteiden kanssa, vaan täydentää sitä. Palvelu mahdollistaa myös ulkomaalaisten matkailijoiden jäljittämisen ja voi säästää jäljityksessä päiviä.

– Pystytään katsomaan minuuttien tarkkuudella, ketkä siellä ravintolassa ovat olleet. Sitten toimitetaan jäljityksestä vastaavalle viranomaiselle lista, että he voivat kontaktoida. Myös viranomaisten puolesta voidaan suoraan lähettää puhelimeen tieto, miten altistuneiden tulisi toimia.

Palveluntarjoajan mukaan asiakkaiden tiedot anonymisoidaan automaattisesti kuuden viikon kuluttua tietojen syöttämisestä.

Koronajäljittimen toivotaan yleistyvän Ruka-Kuusamon alueen yrityksissä

Ruka-Kuusamon Matkailu ry:n toimitusjohtaja Mats Lindfors suosittelee sovelluksen ottamista käyttöön alueen yrityksissä.

– Tiedän, että mukana on jo Rukalla toimivia yrityksiä, jotka ovat ottaneet sovelluksen käyttöön. Sopimukset tehdään Lyyti Oy:n ja yrityksen välillä, ei matkailuyhdistyksemme kautta, kertoo Lindfors.

LSJ Groupin toimitusjohtaja Marjo Määttä on ottanut sovelluksen ravintola Rukan Kuksassa käyttöönsä heti.

– Teemme kaikkemme viruksen voittamiseksi. Tämä sovellus sopii meille oikein hyvin. Olemme voineet kerätä asiakkaiden tietoja aiemmin pöytävarauksien yhteydessä, mutta tämä on helpompi ja yksinkertaisempi. Tarkka tietoturvasuoja oli tärkein asia.

Määttä pitää Koronajäljitystä jälleen yhtenä digiloikkana, joka pitää tehdä.

– Kaikkemme tulee tehdä, että saamme koronaviruksen taltutettua. Viimeisen puolen vuoden aikana on otettu melkoisia digiloikkia ja tämä on taas yksi lisää, kertoo Määttä.

Ravintolassa aiotaan suositella sovelluksen lataamista ja siihen kirjautumista.

Etsitkö uutta työtä? Niin etsi Aleksi Kotonenkin, ja löysi sellaisen – katso, millä aloilla on nyt avoimia paikkoja

Logistiikkayhtiö Transvalin terminaalissa trukit rullaavat ja tavara liikkuu. Vantaalaista terminaalia pitää kiireisenä muun muassa verkkokaupan kasvu ja juuri tällä hetkellä myös edessä oleva kaupan joulusesonki.

Aleksi Kotonen aloitti uudessa työssään Transvalin terminaalissa pari viikkoa sitten. Kotonen on yksi heistä, joilta korona vei työpaikan, mutta hän löysi nopeasti uuden.

– Olen iloinen, ei sitä jaksaisi kotona olla, Kotonen naurahtaa.

Hän työskenteli aiemmin kokoonpanotehtävissä, joten käsillä tekeminen on miehelle tuttua ja mielekästä. Transvalin terminaalissa Kotosen työhön kuuluu muun muassa pakkaaminen.

Vaikka osa yhtiöistä, kuten Finnair ja UPM, on ilmoittanut isoista työntekijöiden vähennystarpeista ja lomautuksista, on siis myös firmoja, jotka palkkaavat lisää väkeä.

Uudenmaan ely-keskuksen tutkijan Timo Aulangon mukaan Suomessa on koronasta huolimatta edelleen avoimia työpaikkoja enemmän kuin viime vuosikymmenen puolivälissä.

Avoimien työpaikkojen määrät

Suurin romahdus heti maaliskuun puolivälissä rajoitustoimien alkaessa nähtiin toimisto- ja asiakaspalvelutyössä, palvelu- ja myyntityössä sekä avustavissa työtehtävissä.

Sittemmin työvoiman kysyntä on laskenut voimakkaasti myös teollisuudessa ja yleisesti kuljetustyöntekijöiden keskuudessa, erityisesti bussikuskien osalta.

Uudellamaalla ilmoitettiin avoimeksi yhteensä 32 240 työpaikkaa elokuun aikana, mikä on 10 739 vähemmän kuin edellisvuoden elokuussa – laskua on 25 prosenttia. Manner-Suomessa enemmän laskua on vain Lapissa, 37 prosenttia.

Koko maassa avoimien työpaikkojen määrä laski noin 17 prosenttia. Suomessa ilmoitettiin avoimeksi yhteensä 98 584 työpaikkaa elokuun aikana, mikä on 19 488 vähemmän kuin edellisvuoden elokuussa.

Paras tilanne on Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa, joissa avoimia työpaikkoja oli elokuussa edellisvuotta enemmän: Pohjois-Pohjanmaalla niitä on 8 ja Etelä-Savossa prosentin enemmän.

– Jos katsotaan avoimien työpaikkojen alueellista jakautumista niin Uudellamaalla on laskusta huolimatta edelleen selvästi eniten avoimia työpaikkoja Suomessa, Uudenmaan ely-keskuksen tutkija Timo Aulanko summaa.

Kaikista elokuun aikana ilmoitetuista työpaikoista kolmannes sijoittui Uudellemaalle.

Myyntityö yhä listan kärkipaikoilla

Koronasta huolimatta eniten avoimia työpaikkoja tarjoavien alojen lista on pysynyt samankaltaisena viime vuosiin verrattuna. Eniten työtä ovat tarjonneet perinteisesti opetus- ja koulutusala, rakennusala, palveluala, terveydenhuoltoala sekä myyntityö.

– Myyntityö on avoimien työtehtävien listalla vuodesta toiseen kärkipaikoilla, Aulanko toteaa.

Koronaepidemian tuoma ilmiö on se, että nyt yhä useammassa työpaikkailmoituksessa mainitaan etätyön mahdollisuus. Korona-aikana töitä tarjotaan esimerkiksi etämyyntiin.

Etätyöt näkyvät myös it-alalla: muun muassa sujuvat etätyöyhteydet ja niiden ylläpito työllistävät.

Uudellamaalla haettiin elokuussa kaikkein eniten rakennustyöntekijöitä, toiseksi eniten myyjiä ja kolmanneksi eniten myynti- ja ostoagentteja.

Terveydenhuollossa ja hoivapalveluissa työvoiman kysyntä on ollut viime vuotta korkeampi, mutta tarve työvoimalle on vaihdellut selvästi. Joissain tehtävissä työvoiman tarve on ollut viime vuotta alemmallakin tasolla, kun yleinen sairastavuus on vähentynyt ja kiireetöntä hoitoa on siirretty.

Vaikka koronakriisi on vaikuttanut eniten juuri palvelualoihin, ovat alan työntekijöiden määrät edelleen niin suuria, että avoimia työpaikkojakin on palvelualoilla yhä paljon työvoiman vaihtuvuuden takia.

Esimerkiksi kokkeja ja tarjoilijoita haettiin elokuussa vain kolmannes viime vuoden elokuun määrästä. Varastotyöntekijöille ja siivoojillekin on selvästi vähemmän kysyntää kuin viime vuonna.

Koronakriisi kohdellut eri toimialoja eri tavoin

Uudenmaan ely-keskuksen tutkija Timo Aulanko korostaa, että koronakriisi on kohdellut eri toimialoja eri tavoin.

Esimerkiksi erilaisia logistiikkapalveluja tarjoavan Transvalin johtaja Jani Lindström kertoo yhtiön etsivän parhaillaan 500 uutta tekijää kaupan alan loppuvuoden sesonkeihin.

– Tarvetta selittää pikälti joulusesonki, mutta kyllä isossa kuvassa verkkokaupan kasvu tuo työtä logistiikan alalle, Lindström sanoo.

Lindströmin mukaan työtehtävät terminaalissa ovat muun muassa tavaran vastaanottamista, trukilla ajamista ja tavaran hyllyttämistä. Töitä on tarjolla aloittelijoista alan kokeneille mestareille.

– Tarvittaessa huolehdimme koulutuksesta, Lindström sanoo.

Tämän vuoden tapahtumilla näyttäisi olleen ainakin toistaiseksi selvästi vähiten vaikutusta rakennusalan työvoiman kysyntään. Avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut alalla selvästi jo vuosia, ja kasvu on jatkunut edelleen tänä vuonna.

– Kysyntää on kaikissa rakennusalan tehtävissä ja myös avustavissa tehtävissä, Aulanko kertoo.

Kuitenkin esimerkiksi matkailu- ja ravitsemusalalla rekrytoinnit ovat vähentyneet selvästi.

– Ravintoloita on suljettu, aukioloaikoja rajoitettu ja rajatkin ovat olleet kiinni, Aulanko sanoo.

Jopa uusi ura

Pari viikkoa sitten Transvalin terminaalissa uudessa työssä aloittanut Aleksi Kotonen on koulutukseltaan LVI-asentaja, mutta hän kertoo, että tavarankäsittely- ja kokoonpanohommat ovat alkaneet tuntua omimmilta.

Hän uskoo, että nykyinen työpaikka voi tarjota jopa uuden uran.

– Uskon, että jos haluaa kehittää itseään niin on varmasti hyvät mahdollisuudet päästä eteenpäin ja olla mielekkäissä töissä, Kotonen sanoo.

Jutussa käytetyt luvut perustuvat TE-toimistoon ilmoitettuihin avoimiin työpaikkoihin, jotka vastaavat noin puolta kaikista avoimista työpaikoista.

Lue myös:

Karri Laitisella on kaksi tutkintoa, mutta ei töitä – yhtäkkiä nuorten työttömien määrä nousi 80 prosenttia, ja siksi Espoo päätti toimia

Syntyykö uusi “kadotettu sukupolvi”, jonka startti työelämässä viivästyy? Yli 50 000 nuorta ja nuorta aikuista jäi vaille töitä edellisvuoteen verrattuna

"Onko minulla enää tulevaisuutta, jota olin suunnitellut?" kysyy Miisa Tervala, 21 – parikymppiset pelkäävät laman vievän työt ja hyvinvoinnin

Marjo Kämäräinen, 29, haluaa ampua ruokansa, eikä ole ostanut itselleen lihaa vuosiin – "On aina juhlapäivä, kun lihaa on pöydässä"

Kuusamolainen 29-vuotias Marjo Kämäräinen metsästää ja poimii itse ison osan ruoastaan ja opettaa näitä samoja luontoarvoja esikouluikäiselle lapselleen Pinjalle. Tämä on heille täysin arkista, mutta ihan aina niin ei ole ollut.

Kämäräinen ja hänen tyttärensä ovat tuttuja Ylen Eränkävijät-ohjelman viidenneltä tuotantokaudelta. Ohjelmassa seurataan erilaisten eränkävijöiden elämää.

– Kaverit yllyttivät lähtemään mukaan. Olihan se toki pitkän pohdinnan tulos, erityisesti kun otin mukaan tyttöni Pinjan.

Äidin mukaan tytär lähti ohjelmaan mukaan innolla.

– Mietin, ymmärtääkö lapsi, mitä vaikutuksia sillä voi olla. Palaute on toistaiseksi ollut pääosin myönteistä, ja sitä on tullut paljon.

Kasvisruokavalio vaihtui riistaan

Vielä kuusi vuotta sitten Marjo Kämäräinen eli hieman erilaista arkea. Hän oli esimerkiksi kasvissyöjä, laiska sellainen, kuten hän itse ruokailutottumuksiaan kuvaa. Kämäräinen alkoi kaivata ryhtiä ruokavalioonsa.

– Aloin miettiä, mikä olisi minulle paras lihaperäinen proteiinin lähde, joka sopisi luontoarvoihini, Kämäräinen kertoo.

Ruokavalio vaihtui kasvispohjaisesta riistaan, sillä riista on vapaana kasvanutta ja hiilineutraalia lihaa.

– Lisäksi riistaeläimiä ei ole jalostettu eikä valjastettu ihmiskäyttöön, kuten tuotantoeläimille on käynyt, Kämäräinen perustelee siirtymistään riistaruoan pariin.

Riistaan hän tutustui liittymällä hirviporukkaan. Kämäräisen harrastus ei ole mitenkään harvinainen. Naisten määrä metsästäjinä lisääntyy vauhdilla, ja tänä vuonna jo lähes joka kolmas uusi metsästäjä on nainen.

– Metsästys tuli oikeastaan luonnollisena jatkeena luontoharrastuksiini.

Kun Kämäräinen osuu eläimeen aseellaan, hän ei koe mielipahaa. Kämäräisen mukaan riistaeläimet elävät hyvin lajityypillisen elämän, joka päättyy onnistuneeseen riistalaukaukseen.

– Se on mielestäni elämä, mihin kaikki voisivat olla tyytyväisiä; saa elää sellaisen elämän, mihin on luotu ja kaikki päättyy nopeasti ja kivuttomasti, Kämäräinen sanoo.

Lihansyönti on vaatinut opiskelua

Marjo Kämäräistä naurattaa, kun hän muistelee ensimmäisiä kokemuksia hirvenlihan parissa. Lihaa hän sai valtavan säkillisen eri muodoissaan.

– Minulla ei ollut mitään käryä ruhon osista. Oli se aikamoista opettelua.

Mutta pian Kämäräinen oppi valmistamaan lihaa.

– On aina juhlapäivä, kun lihaa on pöydässä.

Hirveä tai järvikalaa Kämäräinen syö keskimäärin kolmesti viikossa. Lihan tai kalan höysteeksi hän nostaa pakasteestaan usein itse kerättyjä marjoja ja sieniä. Ja mukulajuureksia löytyy talvivarastosta.

Marjo ja Pinja Kämäräinen liikkuvat luonnossa päivittäin. Ensio Karjalainen/Yle

Kaupasta Kämäräinen ostaa lihatuotteita vain lapselle ja koiralle.

– Itselleni en ole ostanut lihaa kaupasta moneen vuoteen, Kämäräinen toteaa.

Kämäräinen kertoo hankkivansa kaupasta myös maitotuotteita, nekin pääsääntöisesti Pinjalle.

– Muutoin ostan ihan perustuotteita, kuten leipää ja pastaa. Pyrin ostamaan kotimaista ja satokauden tuotteita, Kämäräinen kertoo.

Poikkeuksellisen vahva luontosuhde

Kuusamon Ala-Kitkan läheiseltä suolta löytyy harvakseltaan karpaloita. Marjo Kämäräisen esikouluikäinen tyttö Pinja poimii muutaman, murskaa ne käsiinsä ja hieraisee marjat vierellään istuvan weimarinseisoja Pablon selkään. Kämäräinen seuraa puuhastelua huvittuneena.

– Nämä nuoret ovat melkoisia hulmuajia keskenään, Kämäräinen naurahtaa.

Pablo yrittää saada osansa Pinjan löytämästä karpalosta.Ensio Karjalainen/Yle

Marjo Kämäräinen viettää päivittäin aikaa luonnossa tyttärensä kanssa. Hän kertoo tarvitsevansa luontoa kipeästi ja olevansa myös vastuussa sen hyvinvoinnista.

– Minulle luonto ei ole vain mukava lisä. Olen velkaa luonnolle siitä, että se antaa sen mitä tarvitsen; palauttavaa voimaa.

Kämäräinen huokaisee kalenterinsa olevan jatkuvasti melkoisen täysi.

– En tiedä miten pystyisin käsittelemään arkipäivän askareiden paineita, jos en pääsisi luontoon, Kämäräinen toteaa.

Metsähallituksella kansainvälisen matkailun kehittämishankkeessa projektipäällikkönä työskentelevä Marjo Kämäräinen ahkeroi työn ohessa myös gradun parissa. Yhteiskuntatieteiden maisterin paperit ovat pian pöytälaatikossa. Lisäksi naisen arkeen kuuluu luontopainotteinen paikallispolitikointi.

Tämän vuoden aikana monet muutkin suomalaiset ovat alkaneet pitää luontoa aiempaa tärkeämpänä.

Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen luontosuhdebarometrin mukaan suuri osa suomalaisista on viettänyt enemmän aikaa luonnossa.

Marjo Kämäräinen näkee, että jokainen ihminen maailmassa tarvitsee luontosuhdetta tavalla tai toisella.

– Ilman luonnon monimuotoisuutta emme pystyisi ylläpitämään nykyisen kaltaista yhteiskuntaa ja elämää. Siksi luontoa pitää vaalia.

Keskustelu on auki 14. lokakuuta kello 23:een asti.

Minttu Happo hyvästelee koiransa aina ennen metsästysreissua – lauantaina painajainen toteutui ja sudet söivät Jalo-koiran

Suomen susiongelma näyttää pahentuneen, arvioi Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola. Yksi mittari sille on lähes joka puolella Suomea lauantaina alkanut hirvenmetsästys. Osa vahingoista on vielä vahvistamatta, mutta maanantaina tieto on se, että koiria meni suden suuhun ainakin kuusi kappaletta.

Yksi susien syömistä koirista oli jämtlanninpystykorva Jalo. Se jäi susilauman suuhun Lentiirankylällä Kuhmossa.

Omistajat Minttu Happo ja Aatu Kähkönen olivat tiedostaneet kaupungin susitilanteen, ja jahti suunniteltiin tarkoin sitä silmällä pitäen. Kuitenkin aamupäivällä hirveä jäljittämässä olleen koiran tutka pysähtyi noin kilometrin päässä omistajista.

Tilannetta tarkastamaan lähtenyt Kähkönen löysi susilauman Jalon kimpusta. Kähkönen ampui varoituslaukauksen ilmaan. Kun se ei auttanut, hän ampui kohti. Lauma lähti karkuun yhtä sutta lukuun ottamatta ja paljasti karun tilanteen. Jalosta oli jäljellä pää ja häntä.

Tienvarteen miestään odottamaan jäänyt Happo kertoo, että hyvästelee aina koiransa laittaessaan sen metsään. Passissa on aina toive, ettei susia tulisi koiran haukkuun. Nyt pahin painajainen kuitenkin toteutui.

Kuuntele juttu Jalon viimeisestä päivästä:

Aatu Kähkösen asiaa tutkitaan nyt törkeänä metsästysrikoksena. Aikanaan selviää, syyllistyikö Kähkönen siihen vai suojeliko hän vain omaisuuttaan pakkotilaan vedoten.

Jahdit estyvät susipelon takia

Aiemmin susia on seurattu pantojen kautta, mutta pantaseuranta on tauolla tämän vuoden.

– Tilanne on todella hankala. Nyt on monia seurueita ja alueita, joilla jahti estyy, koska koiraa ei uskalleta laskea hakuun, Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja JaakkoSilpola sanoo.

Yksi metsästysreissun väliin jättäneistä on Pohjois-Pohjanmaalla Kärsämäellä asuva Jaana Luomajoki. Hänei lähtenyt hirvijahtiin viime lauantaina alueen susitilanteen vuoksi. Koiria tapettiinkin ja raadeltiin lähikunnissa Haapajärvellä, Haapavedellä sekä Pyhäjärvellä.

– Vähän on surkea olo, kun aloitushan se yleensä paras on. Joka päivälle alkaa olla havaintoja susista. Asialle pitäisi jotain ruveta tekemään, Luomajoki kertoo.

Kärsämäellä asuva Jaana Luomajoki ei vienyt koiriaan lauantaina hirvimetsälle, koska alueen susitilanne huoletti häntä. Päivi Seeskorpi / Yle

Koira on hirvenmetsästyksessä korvaamaton apu, ja valtaosa hirvistä metsästetään koiraa apuna käyttäen. Silpola kuvailee, että monesti todellinen seuruemetsästys käytännössä alkaa, kun koira löytää hirven.

– Jos koiria ei voi laittaa hirville, se on metsästämätön paikka. Porukkaa ei ole esimerkiksi ajojahteihin entiseen malliin.

Susimäärä kasvussa, liivikään ei aina auta

Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan susilaumojen määrä on noussut noin neljänneksellä viime vuodesta.

Omaa kieltään puhuvat myös Tassu-järjestelmään merkityt susien pihakäynnit. Niitä on nyt noin 2 500 kappaletta, vuonna 2019 ilmoituksia tehtiin 2 700. Tassu-järjestelmään merkitään kaikki suurpetoyhdyshenkilöiden toteamat havainnot.

Vielä ei tiedetä, onko tämä syksy koiravahinkojen osalta pahempi kuin edellisinä vuosina. Keskimäärin tilastoituja suden tappamia koiria on 30–50 vuodessa.

– Nyt runsaan kuukauden jahdin jälkeen susi on tappanut ainakin 13 koiraa ja saman verran sudet ovat koiria raadelleet. Viikonloppuna yksinomaan suden tappoivat ainakin 4 koiraa ja kahta raadeltiin. Näyttää siltä, että vahingot kasvavat viime vuodesta, Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola arvioi.

Silpola näkee, että esimerkiksi kehitelty susiliivi ei näytä antavan koiralle suojaa sutta vastaan. Viime viikonloppuna tiettävästi ainakin Haapajärvellä suden kanssa kohdanneen koiran päällä oli liivi.

– Erilaisia versioita on kokeiltu, mutta en tiedä mitään liivimallia, joka olisi riittävän varma. Kyllä se susi koiran saa kiinni, ja liivi ei suojaa kaikelta, Silpola sanoo.

Silpolan mielestä ainut toimiva keino susiongelmaan on kannanhoidollinen metsästys, jota Suomen Metsästäjäliitto ajaa muun muassa Maatalouden tuottajien keskusjärjestön eli MTK:n, ruotsinkielisen SLC:n sekä useiden metsästyskoirajärjestöjen kanssa. Ruotsissa aloitetaan suden kannanhoidollinen metsästys kuluvan vuoden aikana.

– Korostan, että hysteriaa ei tule lietsoa eikä pidä provosoitua. Pelotevaikutusta pitäisi susille kuitenkin pystyä antamaan. Läpinäkyvää yhteistyötä tarvitaan yhteiskunnassa yhä enemmän niin susien määrää arvioitaessa kuin sutta koskevia päätöksiä tehtäessä. Ja päätöksiä tarvitaan pian, Silpola summaa.

Lue myös: Suden lisämetsästystä vaativa kansalaisaloite tällä kertaa läpi – aloite keräsi vajaassa viikossa tarvittavat äänet

Onko susi huoli, uhka tai vaara? Uudessa hoitosuunnitelmassa on nelikohtainen luokittelu: poliisi hätiin, kun susi ei pakene ihmistä pihasta

Thaipoimijoiden minimiansio neuvoteltiin 2200 euroon – eli satasia pienemmäksi kuin Thaimaa alun perin vaati

Tämä vuosi on ollut monin tavoin poikkeava kaupallisessa marjanpoiminnassa. Ensin vaikutti, että Thaimaa ei päästä thaipoimijoita Suomeen lainkaan koronan takia. Lopulta poimijat tulivat heinäkuun puolivälissä, eli monta viikkoa tavanomaista myöhemmin.

Kesällä uutisoitiin (Helsingin Sanomat), että Thaimaa vaati ensin marjanpoimijoiden päästämisen ehdoksi muun muassa kolmen tuhannen euron minimiansiota jokaiselle poimijalle.

Sen jälkeen käydyissä neuvotteluissa suomalaiset marjayritykset kuitenkin päätyivät Thaimaan viranomaisten kanssa sopimukseen, jossa mininimiansio on noin 2200 euroa.

– Viranomaisetkin totesivat, että kun kausi on jäämässä lyhyemmäksi, he tulivat vastaan minimiansiossa, kertoo suomussalmelaisen Kiantama Oy:n toimitusjohtaja Vernu Vasunta.

Tieto vaatimusten muuttumisesta kesän aikana perustuu Ylen useilta marjayrityksiltä saamiin tietoihin. Thaimaan suurlähetystö ei kommentoi asiaa, eivätkä suomalaiset viranomaiset eivät olleet mukana ansioneuvotteluissa.

Minimiansion varmistamiseksi firmoilta vaadittiin rahallisia takuita, joita maksettiin Thaimaahan 40 000 bahtia eli noin tuhat euroa jokaista poimijaa kohti.

– Totta kai asia mietitytti. Mutta ei se ollut vaihtoehto, että thaipoimijat olisi jätetty ottamatta ja pidetty tehdasta puoli vuotta kiinni, Vasunta sanoo.

Suomessa oli kuitenkin hyvä marjavuosi, ja tavallista lyhyemmänkin kauden aikana marjaa pystyttiin poimimaan jopa viime vuotta enemmän.

Poimijoiden minimiansiot täyttyivät ainakin niissä marjafirmoissa, joiden edustajia Yle haastatteli. Kun poimijat pääsivät Suomeen, firmoilla oli jo tiedossa, että sato tulee olemaan hyvä, mikä helpotti tilannetta. Mutta huonommalla sadolla tilanne olisi voinut olla toinen.

– Nyt on ollut 3–4 hyvää vuotta putkeen, mutta on tässä 16 vuoden aikana on ollut sellaisiakin vuosia, että ei olisi missään nimessä saavutettu tuollaista ansiota, rovaniemeläisen Polarica Oy:n toimitusjohtaja Jukka Kristo sanoo.

Kriston mukaan minimiansiossa on kuitenkin ongelmansa.

– Jos tämä olisi jatkumo, se tuhoaisi tämän toimialan. Tuntuisi hullulta, että taattaisiin joku poimintatulo ilman, että tarvitsee poimia. Osahan varmaan haluaisi kokeilla, kannattaako töitä edes tehdä, Kristo sanoo.

Koronatoimet nostavat marjan hintaa

Minimiansion lisäksi Thaimaan viranomaiset vaativat firmoja kustantamaan muun muassa koronatestaukset sekä kahden viikon karanteenihotellit Thaimaassa poimijoiden palattua kotimaahansa. Nämä toimet ovat tuoneet yrityksille satojen tuhansien lisäkustannuksia.

– Lopulta kausi meni vaikeuksien kautta voittoon. Mutta kyllä nämä lisäkustannukset merkittävästi nostavat marjan hintaa. Puhutaan muutamasta kymmenestä sentistä per kilo, kertoo sotkamolaisen Arctic International Oy:n toimitusjohtaja Janne Naapanki.

Voit keskustella aiheesta 13.10. kello 23:een saakka!

Lue myös: Thaimies painaa Suomen metsissä yli 10-tuntisia työpäiviä 2000 euron tähden – "Thaimaassa ei saa vuodessakaan samanlaisia ansioita"

Minna Rautio puhuu köyhyydestään julkisesti, sillä harva tekee niin: "Oivalsin, että kaikki ei olekaan omaa syytä, vaan myös systeemissä on vikaa"

Minna Raution köyhyydelle on näkyvissä loppupäivämäärä. Se koittaa noin vuoden kuluttua, kun hän on maksanut loputkin velkansa pois.

– Sen jälkeen voin olla kuin tavalliset ihmiset.

Mutta siihen asti Rautio on köyhä: hän puhuu siitä avoimesti ja häpeilemättä myös julkisesti.

Kun hän vuosi sitten ensimmäisen kerran kirjoitti tilanteestaan Oulun seurakuntayhtymän Rauhan Tervehdys -lehteen, hän ei arvannut, kuinka usein saisi tarinaansa vielä kertoa.

Rautiota on haastateltu Ylen lisäksi esimerkiksi Iltalehteen, Kalevaan ja Tehy-lehteen. Hän on kiertänyt useissa tilaisuuksissa ja messuilla puhumassa muun muassa lääkäreille, sosiaalityöntekijöille ja Kelan asiantuntijoille.

Häntä on pyydetty jopa tosi-tv-ohjelmaan, jossa käsitellään rikkaiden ja köyhien elämää. Siihen hän ei kuitenkaan suostunut, sillä hän ei halua olla esillä julkisuuden vuoksi, vaan muuttaakseen ihmisten käsitystä köyhyydestä ja poistaa köyhyyteen liittyvää häpeää.

– Köyhät eivät ole yhtenäinen joukko, joilla on kaikilla joko päihde- tai mielenterveysongelmia. Eikä köyhyys ole aina oma syy.

Pyyntöjä puhetilaisuuksiin on tullut jo niin paljon, ettei niihin kaikkiin enää riitä aika.

Rautio arvelee, että häntä pyydetään puhumaan köyhyydestä siksi, ettei tiukasta tilanteestaan omana itsenään kertovia ihmisiä juuri ole. Lisäksi hän on koulutukseltaan sosiaalialan ammattilainen, joka osaa katsoa asiaa myös auttajien näkökulmasta.

Omat virheet rohkaisevat puhumaan

Kun Minna Rautio puhuu, yleisö on aivan hiljaa ja kuuntelee. Tilaisuuksien jälkeen ihmiset kiittelevät häntä rohkeudesta.

Mutta hän ei koe olevansa erityisen rohkea puhuessaan, vaan ajattelee sen olevan hänen velvollisuutensa.

– Koska olen itse saanut apua, haluan laittaa hyvän kiertämään.

Rautio myös haluaa, etteivät muut samassa tilanteessa olevat tekisi samoja virheitä kuin hän itse teki. Mikäli hän olisi hakenut apua rahaongelmiinsa ajoissa, velkasumma olisi jäänyt pienemmäksi.

– Koitin pärjätä liian pitkään yksin, hoitaa asiat, maksaa laskut. Olisi pitänyt luovuttaa aiemmin. Eikä velkaa kannata maksaa velalla.

Raution omien rahavaikeuksien taustalla on sairastuminen selkärankareumaan, joka johti työkyvyttömyyteen. Tuli ero ja hänellä oli velkaa, jota ei enää kyennyt maksamaan pois.

– En hakenut apua, sillä häpesin. Sen vuoksi luisua syvään päähän kesti pari vuotta.

Toive lapselle paremmasta elämästä piti pinnalla

Tilanne kääntyi paremmaksi, kun Rautio hyväksyi tarvitsevansa apua. Samaan aikaan uudet reumalääkkeet alkoivat vaikuttaa ja kivut pysyivät hallinnassa. Hän sai voimaa muutoksiin tajutessaan, että halusi myös lapselleen paremman elämän.

– Köyhyydessä pahinta on ollut se, etten ole voinut antaa lapselleni sellaista elämää kuin olisin halunnut. Hän on joutunut jättämään väliin kaverisynttäreitä, harrastuksia ja koulun liikuntatunteja, kun lahjoja ja välineitä ei ole ollut varaa hankkia.

Rautio tietää kokemuksestaan, että velkaneuvontaan on monesti pitkät jonot, mutta apua voi saada myös esimerkiksi seurakunnan diakoniatyöntekijöiltä, Takuusäätiöltä ja Kumppanuuskeskuksesta.

– Raha-asioiden järjestyminen vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä, kun ei ole mistä säästää.

Köyhyyden aiheuttamasta häpeän tunteesta hän alkoi päästä eroon käymällä tilannetta läpi terapiassa. Hän opiskeli myös kokemustoimijaksi, joka välittää tietoa erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille.

– Siellä oivalsin, että kaikki ei olekaan omaa syytä, vaan myös systeemissä on vikaa.

Rautio on iloinen, että pystyy puhumaan raskaasta ja taloudellisesti niukasta elämänvaiheestaan pian menneessä aikamuodossa. Köyhyyden kokeminen on kuitenkin jättänyt häneen pysyvän jäljen. Ja suhde rahaan on muuttunut.

– Olen varmasti pihi ja varmistelija loppuelämäni. Ajattelen, että kaikki mitä minulla nyt on, on vain lainassa.

Ilo työstä vaihtui koronan vuoksi ongelmiin

Nyt elämä näyttää valoisaa puoltaan: Rautio on päässyt palaamaan työelämään.

Tosin korona ehti keväällä sekoittaa asiat jälleen. Töiden alkamisesta ehti kulua pari viikkoa, kun Rautio joutui jäämään kotiin, sillä hän kuuluu riskiryhmään. Samalla tukijärjestelmä osoitti jälleen heikkoutensa.

– Viranomaisetkaan eivät tienneet, miten tulisi toimia uudessa pandemiatilanteessa. Tuet laahasivat ja laskujen maksamista joutui venyttämään.

Minna Rautiolle auto on tärkeä liikkumisen kannalta. Uudempi auto helpottaisi pitkän työmatkan kulkemista. Timo Nykyri / Yle

Töihin hän pääsi palaamaan uudelleen syksyllä. Raution mukaan sillä on valtavan iso merkitys hänelle henkisesti. Velkojen maksun vuoksi työ ei heti poista köyhyyttä, mutta se antaa tunteen, että on tärkeä ja osaa jotakin.

– Köyhänä olen kuin sivussa hattuhyllyllä. Nyt omasta elämästä alkaa olla hallinnan tunne, enkä ole enää sivustakatsojana.

Rautio huomaa nauttivansa työelämässä myös sellaisista asioista, joihin ei ennen olisi kiinnittänyt huomiota.

– Minulla on ihan A-luokan kansalaisen olo, kun selaan kahvihuoneessa Dermoselin kuvastoa.

Haaveena Volvo

Uusi elämäntilanne on tuonut uskallusta myös unelmoida isommista asioista, kuten merkityksellisestä työstä, uudesta kodista tai autosta.

– Aikaisemmin haaveilin, että voisin ostaa kaupasta lohta ja hedelmiä. Nyt toivon, että voisin ostaa Volvon, sillä tarvitsen paremman auton töissä kulkemiseen.

Rautio sanoo haaveilevansa juuri Volvosta, sillä hän on omistanut sellaisen aiemminkin.

– Mutta ei auto määrittele minua. Aivan yhtä arvokas olen huonommankin auton ratissa. Minulla sentään on auto.

Avoimuus ja asioista puhuminen ovat tuoneet Raution elämää paljon hyvää.

Hän kirjoittaa kokemuksistaan kirjaa, tekee vapaaehtoistyötä ja jatkaa köyhyydestä puhumista, vaikka on huomannut sen aiheuttavan myös kateutta.

– Osa tuttavista on lakannut tervehtimistä. Ihmiset voivat näemmä olla kateellisia siitäkin, että joku selviää vaikeuksistaan.

Uskaltaisitko sinä puhua raha-asioistasi julkisesti? Voit osallistua keskusteluun 12.10. kello 23:een saakka!

Nelostiellä nostetaan kokonaista siltaa – katso video

Nelostiellä Kiiminkijoen siltatyömaalla on tehty perjantaina poikkeuksellisen isoa nostourakkaa.

Kolme viikkoa sitten rankkasateiden seurauksena vaurioitunut tilapäinen silta nostetaan pois paikoiltaan tarkempaa vahinkoarviointia varten. Videolla näkyy sillan nostovalmisteluja, jotka edeltävät sillan nostoa.

Destian projektijohtaja Risto Lippo kertoo, että joen yli keväällä rakennetun sillan kunto arvioidaan maanantaina, minkä jälkeen tehdään päätöksiä tulevista silta- ja liikennejärjestelyistä.

Liikennekäytössä olleen työmaasillan perustukset pettivät vahvistuneen virtauksen takia syyskuun 18. päivä, minkä jälkeen liikenne on ohjattu kiertotielle.

Poikkeusjärjestelyt jatkuvat vielä ainakin viikon ajan, jos varasillan vauriot ovat niin pienet, että se pystytään siirtämään takaisin paikoilleen. Jos työmaasiltaa ei enää pystytä käyttämään, nykyinen kiertotiejärjestely voi jatkua marraskuun loppuun.

Katso myös kaksi viikkoa sitten paikalta kuvattu Ylen aamun suora:

Ovatko poikkeusjärjestelyt Kiiminkijoen kohdalla häirinneet sinun arkeasi? Voit osallistua keskusteluun 10.10. kello 23:een saakka!

Sivut