Uutiset YLE Oulu

Oulusta löytynyt hylky varmistui 1600-luvun kuljetusalukseksi – löytö on tärkeä, koska ajankohdasta on vain vähän tietoa

Oulussa elokuussa hotellin parkkialueen alta löytyneen vanhan hylyn ajoitus on varmistunut 1600-luvun lopulle. Hylyn rakennuspuiden vuosilustoja tutkimalla nuorimmat puut on ajoitettu vuoteen 1684.

Löytöpaikkansa mukaan Hahtiperän hylyksi nimetty alus on ollut aikanaan seitsemän metriä leveä ja sitä on käytetty tavaran kuljetuksessa.

Alus on tyypiltään limilautainen lotja eli matalassa vedessä käyttökelpoinen kuljetusalus. Se on todennäköisesti veistetty Oulun Pikisaaressa olevalla veistämöllä.

Hylkyä on säilytetty väliaikaisesti Oulussa. Torstaina se pakattiin rekkojen kyytiin ja kuljetetaan Vantaalle Museoviraston konservointitiloihin.

Vantaalla aluksen jäänteet kuivataan laboratorio-oloissa. Osa aluksen rakenteista syväjäädytetään ja käsitellään tarvittaessa kemikaaleilla, jotta niiden rakenne saadaan säilymään.

Vantaalla aluksen jatkokäsittelystä vastaavat Museoviraston konservaattorit.

Puisen hylyn rakenteissa näkyy 1600-luvun käsityötaito. Aluksen osat oli liitetty toisiinsa puutapeilla.Risto Degerman / Yle

Oulussa hylkyä ei ole päästy laajasti tutkimaan.

– Ei ole juuri muuta ehditty täällä tehdä kuin kastella hylkyä, että se säilyisi mahdollisimman hyvänä, kertoo Museoviraston arkeologi Matleena Riutankoski, joka oli mukana, kun alus paljastui.

– Yhdestä lohkopalasta käytiin myös profiilikuva piirtämässä, mutta muuten ei ole tutkimusta päästy vielä tekemään, Riutankoski jatkaa.

Edessä vielä iso työ

Hylyn jäänteiden pakkaamista valvoneen Oulun yliopiston arkeologian laitoksen konservaattori-tutkijateknikko Jari Heinonen pitää hylyn konservointia haasteellisena muun muassa sen koon takia, vaikka sitä käsitelläänkin osina.

– Lisäksi siellä voi olla eriasteisesti vaurioitunutta puuta. Kaikki pitää pystyä käsittelemään niin, että lopulta jäänteet säilyvät ja pysyvät jatkossa myös stabiilina.

Heinosen mukaan käytännössä puhutaan jopa vuosien mittaisesta konservointityöstä.

– Riippuu tietysti myös siitä, miten prosessi saadaan käyntiin ja ensinhän näitä myös puhdistetaan ja dokumentoidaan, eli kyllä tässä pitkä aika vielä menee.

Näytteille Ouluun

Käsittelyn jälkeen laivahylystä irrotetut näyttelykappaleet tulevat näytteille Pohjois-Pohjanmaan museoon sekä löytöpaikan vieressä olevaan Radisson Blu -hotelliin.

– Kyllä siinä vielä aikaa menee, mutta kyllä olemme jo katsoneet hylylle paikkaa valmiiksi, kertoo Oulun perinnetyönjohtaja Pasi Kovalainen.

Hylky on purettu kuljetusta varten osiin. Risto Degerman / Yle

Kovalaisen mukaan hylky antaa hyvät edellytykset Oulun merellisen historian kertomiseen. Lisäksi hylky tarjoaa ainutlaatuisen kurkistuksen 1600-lukuun – ajanjaksoon, josta on vain vähän kirjallisia lähteitä.

– Myöhemmästä ajasta meillä on olemassa aika hyvin aineistoa, erilaisia kauppa- ja lastikirjoja, mutta kun tässä mennään 1600-luvulle, niin tällaisia lähteitä on paljon vähemmän tai ne puuttuvat kokonaan, Kovalainen sanoo.

Viisi loukkaantui kolarissa Kalajoella

Kalajoella Kalajoentiellä viisi ihmistä on loukkaantunut kahden henkilöauton nokkakolarissa aamupäivällä. Kaksi heistä loukkaantui vakavasti ja kolme lievemmin, kertoo Jokilaaksojen pelastuslaitos.

Kalevan mukaan onnettomuus sattui noin kello 9.45 ja Kalajoentie oli poikki kello 11:een. Onnettomuuden syystä tai ajonopeuksista ei ole tietoa, pelastuslaitos ilmoittaa.

Poliisi tutkii tapahtunutta.

Sari Karjalaisen koti repeilee ja koulu halkesi kahtia – kunnan mukaan syynä liian nopeat junat

Muhoslainen Sari Karjalainen voisi käyttää läheisellä radalla kulkevaa malmipellettijunaa lähes kellona. Hän tietää tarkalleen, milloin malmia kuljettava juna menee heidän rivitaloasuntonsa ohi.

Sohva tärisee ja vitriini helisee. Astioita tippuu. Samaa vaikutusta ei ole esimerkiksi useasti päivässä menevällä matkustajajunalla.

Seinissä on selkeitä ja jopa kymmenien senttien mittaisia halkeamia, vaikka niitä on yritetty paikatakin. Karjalaisen mukaan syynä ovat malmijunat.

Karjalaisten perheen kokema ei ole harvinaisuus Muhoksella.

Myös Muhoksen kunnanvirastossa näytöt tärisevät, kun malmipellettijuna kulkee kylän ohi, sanoo kunnan tekninen johtaja Mikko Kari.

– Palautetta tärinän aiheuttamista häiriöistä tulee kuntalaisilta lähes viikoittain. Astioiden helisemisemistä, rakennusten ja tavaroiden heilumista ja mahdollisesti vaurioita.

Ei ongelmia ainoastaan pohjoisessa

Muhoksella häiritsevää tärinää on havaittu jo vuosikymmeniä, sillä alueen maaperä on poikkeuksellisen pehmeää.

Tärinäongelma tuntuu pahentuneen sen jälkeen, kun Kontiomäki–Oulu-radan perusparannus valmistui viime vuonna. Tuolloin puiset ratapölkyt vaihdettiin betonisiin. Myös saman maaperämuodostuman halkomat lähialueen kunnat, kuten Oulu, Kempele ja Liminka ovat viimeistään nyt havahtuneet ratatärinäasiaan.

Muhoksen ohitse menevä osuus Kontiomäki-Oulu-radasta saatiin uudistettua muutama vuosi sitten. Yksi raide kunnostettiin, kuvassa vasemmalla olevaan ohitusraiteeseen jäivät vanhat puiset ratapölkyt.Timo Sihvonen / Yle

Rataverkosta vastaavalle Väylälle (entinen Liikennevirasto) on tullut valituksia tärinästä jo pitkään kyseiseltä Muhoksen muodostuman alueelta.

Nyt niitä on tullut enenevässä määrin myös Porin seudulta. Tämä on Oulun ympäristön lisäksi Manner-Suomen ainoa hyvin laaja alue, joissa pehmeä maakerros ylettyy syvälle maaperään. Kummallakin alueella kulkee Venäjältä raskaita, kahden maan välisen yhdysliikenteen tavarajunia.

Raskasta rataliikennettä Muhoksen ohi jo vuosikymmeniä
  • Tavaraliikennettä on kulkenut Venäjän Vartiuksesta Kontiomäen kautta Pohjanmaalle 1970-luvulta asti.
  • Nykyään merkittävimmät kuljetukset ovat Vartiuksesta saapuvat malmipellettijunat Kokkolaan.
  • Lisäksi Kontiomäen ja Oulun välillä kulkee suomalaisen metsäteollisuuden raaka-ainekuljetuksia sekä henkilöliikennettä.
  • Ratavälin tavaratonnit ovat viime vuosina olleet toiseksi suurimpia koko Suomessa.
  • Porin seudulle Venäjältä kulkevat hiilijunat.

Lähde: Liikennevirasto ja Väylä

Väylä järjestikin elokuussa harvinaisen laajat pellettijunien testiajot Porin seudulla selvittääkseen, miten taloissa havaittua ja tuntuvaa tärinää voitaisiin hillitä poikkeusalueilla. Hintaa näille testeille tulee satoja tuhansia euroja, ja alustavat tulokset tulevat syyskuun lopulla.

Viraston testiajoissa tarkasteltiin muun muassa erilaisten nopeuksien vaikutusta radanvarren rakennuksiin, vaunujen kuormia vaihdellen, Väylän rautatieliikennejohtaja Markku Nummelin sanoo.

Muhoksella tärinän suurimmaksi syyksi koetaankin nimenomaan malmijunien liian suuret nopeudet taajaman kohdalla.

Venäläinen kalusto tärisyttää enemmän

Väylässä on jo tieto, että venäläinen junakalusto aiheuttaa poikkeusalueilla voimakkaampaa tärinää kuin vastaava suomalainen kalusto.

– Maaperän kerroksissa on tietty ominaistaajuus, joka on hyvin lähellä venäläisten pellettijunien kuormitustaajuutta, Markku Nummelin kertoo.

Väylästä vahvistetaan myös muholaisten havainto, että betonipölkyt ovat jossain määriin lisänneet venäläisten junien aiheuttamaa tärinää.

Markku Nummelinin mukaan vaihto oli kuitenkin tehtävä, jotta rataosuuden liikenne sujuisi tulevaisuudessakin. Vanhat puupölkyt olivat jopa paikoin lahoja, hän sanoo.

Koulunkin epäillään vahingoittuneen

Muhoksella ajatellaan, että ainakin yksi julkisista rakennuksista olisi jo kärsinyt maaperän tärinästä. Mikko Karin mukaan 1950-luvulla rakennettu Kirkonkylän peruskoulu on haljennut kahtia ja vajonnut kymmenen senttimetriä radanpuoleiselta osaltaan.

Sari Karjalaisen perhe kokee päässeensä vähällä.

– Naapuritalossa lattiat ovat menneet rikki, Sari Karjalainen kertoo.

Tosin heidänkin edellisessä kodissaan, kaksi taloa kauempana, halkesi kylpyhuoneen seinä ja laatat irtoilivat paikoiltaan. Lisäksi lämpöpatteri irtosi erään kerran junan vilistäessä ohi.

Kunta teki itse nopeustestejä

Muhoksen kunnassa ehdittiin jo tuskastua siihen, että Väylä ei suhtautunut alueen ongelmiin riittävän vakavasti. Asiaa ihmeteltiin ainakin kesäkuun 2018 kunnanhallituksessa. Pöytäkirjassa lukee, ettei Väylä ole vastannut useisiin virallisiin kokoontumispyyntöihin.

Samassa yhteydessä hallitus käsitteli kunnanjohtajan pyynnöstä tehtyä epävirallista nopeustestiä. Radan varteen vietiin useampana ajankohtana näyttö, jotka mittasi ohi kulkevan pellettijunan nopeuden.

– Mittausten mukaan malmijunat noudattivat rajoituksia, Muhoksen tekninen johtaja Mikko Kari sanoo.

Tällä hetkellä nopeusrajoitus on kuusikymmentä kilometriä tunnissa Muhoksen taajaman kohdalla.

Väylän rautatieliikennejohtaja Markku Nummelin kiistää väitteen viraston piittaamattomuudesta.

– Nopeusrajoituksia on asetettu jo monille paikoille Suomessa. Eli työtä on tehty ainakin kaksikymmentä vuotta.

Pellettijunan mennessä Muhoksen aseman ohi läheisessä maaperässä tuntuu selvä tärinä. Kunnan edustajien mukaan häiritsevää tärinää on havaittu paikoin useiden satojen metrien päässä radasta.Timo Sihvonen / Yle

Sari Karjalainen on kokenut junat kuitenkin vaarallisiksi.

– Kun juna ajaa tähän lähelle kaarteeseen, kuuluu usein tööttäystä. Siellä on varmasti joku eläin radalla, eikä siitä jää kuin märkä läntti. Pelottaa, mitä tässä voikaan vielä sattua, miettii kahden koiran emäntä ja usean lapsen äiti.

Tavaraliikenteen määrä on ollut viime vuosina kasvussa Muhoksen kohdalla. Kuljetetut tonnit ovat lisääntyneet ainakin vuodesta 2014 vuoteen 2018, tosin pientä sahaliikettä vuosien välillä on ollut. VR:n mukaan kuljetusmäärät ovat kiinni markkinatilanteesta, ja siksi niiden kehitystä tulevaisuudessa on vaikea ennustaa.

Kuka korvaa kiinteistöjen vahingot?

Väylään on tullut muutamia korvausvaatimuksia omaisuudesta, joiden arvioidaan rikkoutuneen tärinän vuoksi. Rautatieliikennejohtaja Markku Nummelinin mukaan ne käsitellään. Hän ei kuitenkaan osaa vastata, onko joihinkin vaatimuksiin suostuttu.

Väylä ei ainakaan täysin ota vastuuta vahingoista omalla kontolleen.

– Meidän täytyy huomioida esimerkiksi kaavoitus, miten joissain paikoissa on jouduttu tällaiseen tilanteeseen, Nummelin sanoo.

Muhoksella radan aiheuttaman tärinäilmiön vaikutukset rajoittavat kunnan taajaman kaavoitusta ja siten rakentamista. Kylän keskusta on hyvin pirstaleinen, koska sekä rata, vilkas valtatie että kaksi jokiuomaa kulkevat samansuuntaisesti alueella.

Tämän vuoksi kiinteistöjä on radan varrella useita kilometrejä sekä itään että länteen.

– Tärinä tuntuu kauempanakin radasta, koska se tekee aaltoliikettä savimaastossa, miettii Muhoksen kunnanhallituksen puheenjohtaja Veli Paasimaa.

Muhoksen taajaman kehittämistä halutaan jatkaa, vaikka rajoitteita on paljon. Vesiväylien lisäksi valtatie 22 ja rata halkovat taajaman. Seppo Suvela / Yle

Väylän edustajat suostuivat vihdoin pohjoispohjalaisten kuntien vierailukutsuun viime tammikuussa. Koollekutsuja oli Liminka. Myös Muhoksen kunnan edustajat pääsivät tuolloin vihdoin saman pöydän ääreen Väylän päättäjien kanssa. Myös Oulu ja Kempele olivat mukana.

Ouluun Väylä on jo esimerkiksi asentanut melunkatkaisuseiniä, jotka olisivat liian kalliita laitettavaksi Muhoksen kohdalle, jossa pehmeä maa-aines on erityisen syvää. Uusien mittausten mukaan Ouluun asennetut seinät eivät ole toisaalta juurikaan vähentäneet tärinää.

Nyt odotetaan, löytyykö ratkaisuja

Myös Muhoksella on alkanut tapahtua. Väylän johtajat nimittäin vastasivat kunnan kutsuun ja tulivat paikan päälle katsomaan tilannetta. Palaverissa oli edellisen kokouksen tapaan edustajia neljästä kunnasta sekä muun muassa rautatieliikennejohtaja Markku Nummelin.

Yritysten tarpeet ja kuntalaisten halu suojella omaisuuttaan yritetään nyt sovittaa toisiinsa. Muhoksen kunnassakin vilkas rata kylän pinnassa nähdään myös mahdollisuutena.

– On kaikkien kannalta hyvä, että tavaraa liikkuu, kunnanhallituksen puheenjohtaja Veli Paasimaa sanoo.

Kaksikerroksiset puurakennukset ovat herkimpiä tärinälle, Väylästä kerrotaan. Karjalaisillakin on kaksi kerrosta asunnossaan ja halkeamia on. Paulus Markkula / Yle

Kunta odottaa nyt syyskuussa valmistuvia Porin testiajojen ensimmäisiä tuloksia. Väylän mukaan niitä voidaan soveltaa myös laajemmin Suomessa, siis esimerkiksi Muhoksen kohdalle.

Muhoksen ehdottama ratkaisu tärinäongelmaan olisi muuttaa pellettijunien aikatauluja niin, että junien vauhtia voitaisiin hidastaa.

Kovin yksinkertaisia ratkaisuja ei kuitenkaan ole luvassa, arvioi Markku Nummelin Väylästä.

– Elinkeinoelämän tarpeisiin junien pitää kuitenkin pystyä kulkemaan tiettyä nopeutta.

Liian matalat nopeudet vähentäisivät merkittävästi radalla kulkevien junien määrää, Nummelin pohtii. Tämä haittaisi silloin myös suomalaista tavara- ja henkilöliikennettä.

Nummelinin mukaan hidas nopeus ei välttämättä edes laske tärinää merkittävästi. Tämä voidaan nyt testiajojen avulla selvittää.

Muhoksen kunnasta arvioidaan, että nopeuksien alentaminen aiheuttaisi yksityisille kuljetusyrityksille todennäköisesti lisää kustannuksia.

Väylä aikoo syksyn aikana tehdä pienimuotoisia testejä myös Muhoksen taajaman kohdalla. Pellettijunat ajavat ohi eri nopeuksilla ja sen vaikutusta rakennusten tärinään tarkkaillaan.

Sillä aikaa, kun ratkaisuja etsitään, Muhoksen kunta on kaikessa rauhassa jatkanut omia mittauksiaan.

Viimeisin tärinämittaus tehtiin syyskuun alussa alueelle, jonne kunta haluaa lisää rakentamista. Tulokset kertovat, että malmijunista voi aiheutua ainakin häiritseväksi koettua tärinää jopa muutaman sadan metrin päähän radasta.

_Tilastolähteenä on käytetty vuosina 2014–2018 julkaistuja Suomen rautatietilastoja, tarkemmin Tavaraliikenteen kuljetusvirtakarttoja kyseisiltä vuosilta. Maaperän ominaisuuksista tietoa on hankittu muun muassa Geologian tutkimuskeskuksen opetusaineistosta._

Keskustele aiheesta kello 22:een saakka!

Nuoria miehiä yritetään houkutella lääkäriopintoihin –​ lääkäreistä ja opiskelijoista suurin osa on edelleen naisia

Lääkäreiksi haluavien naisopiskelijoiden määrä on kääntynyt jälleen selvään kasvuun Suomen yliopistoissa.

Esimerkiksi Oulussa lääkäriopintonsa aloittaneista on jälleen noin kaksi kolmasosaa ollut naisia, kun sukupuolijakauma jo lähes tasoittui vuosikymmenen puolivälissä, kertoo lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Jyrki Mäkelä.

– Vuosina 2015–17 oltiin aika lailla tasoissa opiskelijamäärissä, mutta nyt kahtena viime vuonna suunta on kääntynyt taas selkeästi naisten suuntaan, Mäkelä laskeskelee kehitystä tilastoista.

Mieslääkäreiden määrän ennakoidaan kasvavan 2020-luvulla

Muutama vuosi sitten Lääkäriliitto ennakoi valtakunnallisesti, että miesten ja naisten jakauma alkaa tasoittua 2020-luvulla, kun miesopiskelijoiden määrä oli lähtenyt kasvuun muuallakin kuin Oulussa.

Esimerkiksi Turussa vuosina 2015 ja 2016 lääkäriopintonsa aloittaneista vain niukka enemmistö oli enää naisia. Kolmena viime vuonna aloittaneista kuitenkin jälleen noin 60 prosenttia on ollut naisia. Myös Tampereella kehitys on ollut samankaltaista.

Lääkäriliiton sukupuoliennuste ei perustu pelkästään opiskelijalukuihin: mieslääkäreiden suhteellisen määrän kasvua tukee myös se, että jatkossa yhä useampi eläkkeelle jäävä lääkäri on nainen (Lääkärilehti).

Naislääkäreiden määrä kääntyi selkeään kasvuun viime vuosikymmenellä. Aiemmin miesvaltainen ala on nyt selkeästi naisvoittoinen, kun noin 60 prosenttia työikäisistä lääkäreistä on naisia.

Isoin kysymys on saada miehet pääsykokeisiin. Professori Jyrki Mäkelä

Professori, koulutusdekaani Jyrki Mäkelän mukaan alan haasteena on saada nuoret miehet kiinnostumaan lääkäriopinnoista.

– Lukioiden kanssa tehtävää yhteistyötä on jo lisätty. Järjestämme kurkistuskursseja, joilla annetaan vinkkejä siitä, että mitä lääketieteen opiskelu oikein on. Toivottavasti nämä innostavat nuoria miehiä hakeutumaan alalle.

Mäkelän mukaan miesten pääsykoemenestys ei juuri eroa naisista, vaan naisopiskelijoiden iso määrä selittyy suuremmalla hakijamäärällä eli kiinnostuksella lääkäriopintoihin.

– Miehet ovat ihan yhtä lahjakkaita, kuin naiset, mutta naisten kiinnostus lääketiedettä kohtaan on vain kasvanut selkeästi. Se on tässä olennainen asia.

Koulutusdekaani Mäkelä korostaa, että lääkäreiden ja opiskelijoiden naisvaltaisuus ei ole ongelma. Hän kuitenkin muistuttaa, että miehillekin on alalla tilaa.

– Isoin kysymys on saada miehet pääsykokeisiin, Mäkelä pohdiskelee.

Lääketieteen pääsykokeet uudistuvat

Tulevina vuosina seurataan tarkasti miten uudistunut pääsykoe ja valintamenetelmät vaikuttavat lääkäriopiskelijoiden sukupuolijakaumaan.

Ensi vuonna lääketieteen opiskelijoista 51 prosenttia valitaan yo-todistuksen arvosanojen perusteella ja loput pääsykokeiden perusteella. Suoran todistushaun arvioidaan usein suosivan nuoria naisia. Myös alalta on arvioitu, että osittaisen suoravalinnan oletetaan nostavan naisten osuutta lääkäriopiskelijoista.

Todistuspisteytyksessä kaikilta hakijoilta otetaan huomioon äidinkieli, matematiikka, biologia ja kemia. Lisäksi hakijalta huomioidaan kaksi muuta parasta ainetta. Korkeimmat pisteet saa fysiikan ja pitkän kielen yhdistelmällä.

Tänä vuonna lääkäriopintoihin haettiin ensimmäistä kertaa yliopistojen yhteishaulla ja samalla pääsykokeella.

Yhä harvempi vauvoista saa kasteen - lapsen kastaminen ei ole enää itsestäänselvyys kirkon jäsenille

Kasteen saavien lasten osuus syntyneistä on pudonnut jyrkästi. Tänä vuonna Suomessa elokuun alkuun mennessä syntyneistä vain kolme viidesosaa sai kasteen, ilmenee Väestörekisterikeskuksen ja kirkon tilastoista.

Tuoreen kastekyselyn mukaan niiden vähenemisen taustalla on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin kirkon jäsenten osuus Suomen väestöstä on laskenut, eivätkä kirkon jättäneet yleensä vie lapsiaan kasteelle. Toisaalta kaste jää tekemättä, koska lapsikaste ei ole enää kirkon jäsenille itsestäänselvyys tai ainoaksi koettu vaihtoehto.

– Alkuvuoden kastekyselyn mukaan tärkeä syy lapsen kastamatta jättämiselle on se, etteivät vanhemmat halua tehdä päätöstä lapsen puolesta. Ajatuksena on, että lapsi saa päättää itse kasteestaan kasvettuaan. Näin korostetaan lapsen omaa uskonnollista päätöstä, kertoo Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki.

Keskeinen syy kasteen pois jättämiseen on toki edelleen se, että vanhempi ei itse kuulu kirkkoon.

– Ero näiden kahden syyn yleisyyden välillä on kuitenkin nykyisin pieni. Lapsen itse tekemä valinta kasteesta ja vanhemman kirkkoon kuulumattomuus ovat keskenään lähes yhtä tärkeitä syitä, jos lasta ei kasteelle viedä.

Hyvin isoja alueellisia eroja

Salomäki muistuttaa, että kastettujen osuus syntyneistä oli Suomessa pitkään hyvin korkealla, 90 prosentin vaiheilla.

– 2000-luvun alussa osuus lähti laskemaan niin, että kymmenisen vuotta sitten kastettiin neljä viidesosaa lapsista. Sen jälkeen kastettujen määrän supistuminen on kiihtynyt. Viime vuonna kastettiin hieman alle 65 prosenttia kaikista Suomessa syntyneistä.

Tänä vuonna pudotus on ollut alkuvuonna erityisen jyrkkää: tammi-heinäkuussa kastettiin vain 60,4 prosenttia vauvoista.

Kastettujen osuudessa on nyt myös hyvin suuria alueellisia eroja.

– Oulun hiippakunnassa, johon kuuluu myös Lappi, kastettiin viime vuonna runsaat 80 prosenttia syntyneistä. Yhdeksästä hiippakunnasta toisessa ääripäässä on Helsinki. Siellä kastettujen osuus oli runsaat 40 prosenttia, Salomäki vertaa.

Sakramentin saaneiden osuus syntyneistä on siis maan pohjoispuoliskolla jopa kaksinkertainen verrattuna pääkaupunkiin.

Kasteen valinnassa on tuntuvia alueellisia eroja myös kaupunkien ja maaseudun välillä.

– Yleisesti ottaen kaupungeissa kasteluvut ovat suhteessa alempia kuin maalaiskunnissa.

Pohjoisessa "kristillisyys yhä vahvaa"

Pääkaupungin matalia kastelukuja kommentoi Helsingin seurakuntayhtymän tilastoasiantuntija Aki Niemi.

– Varmaankin se, että yleinen kiinnittyminen kirkkoon on vähentynyt, näkyy kastettujen määrässä Helsingissä, Niemi makustelee.

Maallikko saattaa olettaa, että kasteissa voisi näkyä erityisesti nuorten isien erkaantuminen kirkosta. Ovathan nuoret miehet eniten edustettu väestöryhmä kirkosta eronneissa.

Helsingin tuoreet tilastot eivät näyttäisi tukevan tuota oletusta.

– Viime vuonna Helsingissä erosi kirkosta lukumääräisesti enemmän naisia kuin miehiä, Niemi huomauttaa.

Oulun seurakuntien aluerekisterin johtaja Veijo Koivula sanoo, että hiippakunnan korkeat kasteluvut heijastavat uskonnon roolia maan pohjoispuoliskon elämässä.

– Totta kai kastemäärään on suuri vaikutus sillä, että kristillisyyden asema on pysynyt erittäin vahvana Oulun hiippakunnan alueella. Lapsikastetta pidetään täällä luonnollisena asiana.

Koivula korostaa, että vanhempien lisäksi myös muu perhe ja "sukukokonaisuus" vaikuttavat pohjoisessa kastepäätöksiin.

– Voi silläkin olla jotain vaikutusta, mitä naapurusto tai vaikkapa pienen kylän muu väki asiasta ajattelee.

Koivula kuitenkin myöntää, että myös pohjoisessa kastettujen osuus syntyneiden määrästä on laskenut, samoin kirkosta eroaminen on yleistynyt.

– Tuollainen trendi on olemassa, mutta se antaa meille myös tehtävän (vaikuttaa toiseen suuntaan).

Syksyisessä säässä jo koleuden tuntua – sadetta ripsii monin paikoin

Sää jatkuu alkavalla viikolla epävakaisena, viileänä ja melko sateisena lännestä saapuneen matalapaineen myötä, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

– Maanantain vastaisena yönä selkeällä alueella Länsi-Lapissa esiintyy pakkasta ja Oulun seudulla hallaa.

– Länsi-Lappia lukuun ottamatta muualla Suomessa aamu valkenee melko sateisena. Iltapäivää kohden sateet siirtyvää kaakkoon, mutta myös Pohjois-Lappiin jää sadealue, Koskela sanoo.

Etelä- ja Keski-Suomessa päivälämpötilat jäävät ensi viikolla enimmillään reiluun kymmenen asteeseen. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 5 ja 10 asteen välille ja Lapissa enimmillään viiden asteen tuntumaan.

Keskiviikkona pohjoisesta virtaa kylmää ilmaa ja sää poutaantuu suurimmassa osassa maata. Lämpötiloissa ei tapahdu suuria muutoksia alkuviikkoon verrattuna.

– Loppuviikolla koleata ilmaa virtaa edelleen pohjoisesta ja tiedossa on kylmiä öitä, etelässä hallaa ja paikoin mahdollisesti myös yöpakkasia, Koskela ennustaa.

Kohutusta Mun Oulusta ei olekaan vielä lainvoimaista päätöstä – nuijitaan läpi myöhemmin kaupunginvaltuustossa

Kohutun verkkolehti Mun Oulun perustamisesta helmikuussa ei ole olemassa lainvoimaista päätöstä, vaikka ainakin Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala on Kalevassa niin kertonut.

Oulun kaupunginvaltuusto päättää asian käsitellessään tulevaa talousarviota joulukuussa.

– Kyse on siitä, että talousarvioesityksessä tehdyt esitykset ovat esityksiä niin pitkään, kun ne on hyväksytty, kaupungin konsernipalvelut -yksikön johtaja Ari Heikkinen sanoo.

Päivi Laajala pahoittelee Kalevan haastattelussa antamaansa väärää mielikuvaa.

– Olen saattanut käyttää vahingossa viranhaltijapäätös-sanaa, kun tarkoituksena on ollut kertoa viranhaltijan tekemästä valmistelusta.

Laajalan mukaan viranhaltijat tekevät kirjallisia päätöksiä vain harvoin.

Ari Heikkinenkin sanoo, että päätösasiasta kerrottaessa viestinnässä on selvästi tapahtunut sekaannus. Virkamiehet – kuten kaupunginjohtaja ja viestintäjohtaja – ovat kuitenkin olleet Heikkisen mukaan tietoisia valmistelun vaiheista kesästä lähtien.

– Kyse on nimenomaan siitä, että kaupunginjohtaja on hyväksynyt tämän valmistelun ja tästä eteenpäin mennään toimielinpäätösten pohjalta.

Laajala: Tulossa samankaltainen julkaisu, kuin paperinen Oulu-postikin

Käytännössä Mun Oulu näyttää etenevän, sillä Oulun kaupunginhallitus vaikuttaa olevan painettua lehteä osin korvaavan verkkomedian takana.

Kaupunginvaltuuston voi olla vaikea muuttaa pitkälle valmisteltua esitystä, kun viestinnän budjetti pysyy ennallaan uudistuksen vuoksi. Talousarvioasioita ei yleensä oteta valmisteluun uudelleen.

Tosin esimerkiksi siinä tapauksessa, jos kaupunginhallitus kuitenkin esittäisi Mun Oulun perustamatta jättämistä, asia ei välttämättä etenisi.

Viestintäjohtaja Mikko Salmen suunnitelmana on pienentää Oulu-postin painosmäärä rutkasti ja suunnata siitä vapautuvat eurot nimenomaan Mun Oulun kehittämiseen.

Sekä Päivi Laajala että Ari Heikkinen kertovat, että kaupungin lakiasiantuntijat ovat miettineet julkaisun suhdetta kuntalakiin. Laissa määrätään muun muassa kunnan velvoitteista antaa asukkailleen tietoa. Ongelmia ei ole asiantuntijoiden mukaan ilmennyt.

Mikko Salmi kertoi aiemmin Ylelle, ettei Mun Oulu aio hakea Julkisen sanan neuvoston jäsenyyttä.

Lue lisää:

Oulun kaupunki aikoo perustaa oman median: vertaaminen journalismiin on asiantuntijoille liikaa, kaupunkilaisia risoo esiintyminen S-ryhmän kanssa

Hovioikeus kovensi 22-vuotiaan miehen tuomiota: Oulun Tuirassa tapahtunut raiskaus katsottiin törkeäksi

Rovaniemen hovioikeus on koventanut 22-vuotiaan Abdullhadi Barhumin saamaa tuomiota törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta.

Tuomio piteni hovissa aikaisemmin maaliskuussa Oulun käräjäoikeuden antamasta kahden vuoden ja kuuden kuukauden mittaisesta vankeusrangaistuksesta kolmeen vuoteen, sillä hovioikeus katsoi miehen syyllistyneen törkeään raiskaukseen.

Rikokset tapahtuivat Oulun Tuirassa viime marraskuussa. Uhri oli teon tapahtuman aikana 14-vuotias. Tekijä ja uhri eivät tunteneet ennestään tosiaan.

Tuomittu tapasi uhrin somessa

Käräjäoikeuden tuomion mukaan uhri oli pyytänyt sosiaalisen median sovelluksessa Snapchatissa jotakuta hakemaan hänelle savukkeita.

Barhum oli vastannut tytön pyyntöön ja hakenut hänelle myöhemmin myös alkoholia. Käräjäoikeuden mukaan mies tiesi, että uhri on 14-vuotias, sillä tyttö oli kertonut ikänsä tälle. Mies tapasi tytön kaksi kertaa ja raiskaus tapahtui toisella kerralla. Käräjäoikeuden maaliskuisen tuomion mukaan raiskaus ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus katsoi, että tuomiota ankaroittava peruste olisi ollut uhrin nuori ikä, mutta tytölle ei sen mukaan aiheutettu esimerkiksi vakavaa ruumiinvammaa tai mielenterveyden häiriötä.

Syyttäjä oli tuomiosta eri mieltä ja vaati pian tuomion julistamisen jälkeen raiskaus-rikosnimikkeen muuttamista törkeäksi raiskaukseksi hovissa.

Barhum on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin, hänen mukaansa sukupuoliyhteys tapahtui yhteisymmärryksessä. Hänen mukaansa uhri oli väittänyt olevansa 17-vuotias.

Oulun Kärppien pelaajat laitettiin katsomaan jääkiekko-ottelua kuurosokeana: "Ei tätä osaa oikein sanoin kuvata"

Hymyilevä mies viittoo pimeyden keskellä.

Ääni kertoo miehen olevan Aarne Pirkola. Hän on kolmekymppinen tamperelainen, joka on rakastanut jääkiekkoa lapsuudestaan asti.

Yhtäkkiä maisema muuttuu. Yleisö mylvii. Jääkiekkoa seuraava pystyy erottamaan jopa tutun paikan. Porin Isometsän jäähallissa on käynnissä Pirkolan suosikkijoukkueen Oulun Kärppien ja Porin Ässien kohtaaminen.

Tämä kaikki näkyy VR-videolla, jota Kärppä-pelaajat katsovat Ylen pyynnöstä.

Videolla oleva Pirkola on kuurosokea. Hän seuraa pelejä kahden viittomakielen tulkin avulla ja kertoo videolla, miten hän voi silti nauttia jääkiekko-ottelusta. Tulkit kertovat pelistä Pirkolalle muun muassa piirtämällä hänen selkäänsä kiekon liikettä.

Voit itsekin käydä tutustumassa jääkiekkoon Aarnen näkökulmasta.

Odottamaton virtuaalimaailma

Oulussa, Raksilan jäähallissa Aarne Pirkolan näkökulmaan on tutustumassa hänen fanittamansa Oulun Kärppien kapteeni ja seuraikoni Lasse Kukkonen.

Hän on kuullut Pirkolasta aiemmin, mutta videon sisältö on hänelle pelkkä mysteeri.

– On aika vaikeaa oikeastaan odottaa mitään. Hienoa päästä kokemaan tämä puoli, Kukkonen toteaa valmistautuessaan pukemaan VR-laseja katselua varten.

Kukkonen asettaa lasit sekä kuulokkeet päähänsä. Virtuaalinen matka Pirkolan kanssa voi alkaa.

Tulokas hiljentyy

Aarne Pirkolan nimi on tuttu myös joukkueen nuorelle tulokkaalle, eli maalivahti Justus Annuselle.

– Varmasti videolla tulee jotain sellaista, mitä ei itse osaa edes kuvitella. Odotan, että hän ei näe ihan samalla tavalla kuin minä. Sen takia on mielenkiintoista nähdä, miten hän kokee pelin.

Oulun Kärppien maalivahtikaksikkoon kuuluva Justus Annunen uskoo Aarne Pirkolan tuntevan katsomossa samanlaisia tunteita kuin pelaajat kentällä.Paulus Markkula / Yle

Annunen keskittyy hymyillen videon ääreen. Video alkaa, ja maalivahdin ilme vakavoituu. Hetken kuluttua Annunen riisuu lasit sekä kuulokkeet, ja hymy palaa hänen kasvoilleen.

– Hienoa, että hän pystyy seuraamaan peliä niin hyvin ja kokee samat tunteet kuin me esimerkiksi silloin, kun tulee maali.

Kokemus visuaalisuuden ulkopuolelta

– Oli kyllä huikea kokemus, Lasse Kukkonen toteaa välittömästi palatessaan virtuaalimaailmasta.

Kärppien kapteeni vaikuttaa aidosti yllättyneeltä viiden minuutin kokemuksen jälkeen.

– Tämä taas muistutti siitä, kuinka mahtavan lajin parissa olemme. Pystymme tuomaan hänellekin sisältöä elämään. Pirkonen kuitenkin pystyy saamaan irti niin monia tunnetiloja pelistä, Kukkonen kommentoi videota.

Ylen tekemä Aarne Pirkolan VR-kokemus veti Oulun Kärppien kapteenin Lasse Kukkosen hiljaiseksi.Ville Muikkula / Yle

Kukkonen näkee tämän olevan syy siihen, miksi jääkiekko on pysynyt suomalaisten lajisuosikkina vuosien ajan.

– Ottelusta voi aistia paljon eri asioita: kuten Aarne sanoi, hallilla pääsee tarpeeksi lähelle kaukaloa, jolloin pystyy haistamaan pelaajien hien.

Pirkolan tarinaan sukeltaminen laittoi kapteenin pohtimaan myös omaa työtään kaukalossa urheilullisena viihdyttäjänä.

– Kyllähän tämä avasi itsellä uusia ajattelumalleja. Ymmärsin, että pelissä on paljon sellaisia asioita, jotka ovat paikalle tulemisen arvoisia.

Pirkola inspiroi valmentajaa

Joukkueen päävalmentaja Mikko Mannerille Pirkolan tarina tuli tutuksi jo kesällä Ylen julkaiseman artikkelin kautta. Hän kertoo sen tuoneen inspiraatiota, kun uuden joukkueen harjoittelukausi oli alkamassa.

Manner on nostanut useita kertoja esille joukkueen kannattajien merkitystä. Viime kevään finaalisarjassa kannattajalta saatu kiitoskirja kertoi paljon partasuisesta vaasalaisesta, joka korosti huomioinnin merkitsevän paljon.

– Me halumme tuottaa kannattajillemme sellaisia elämyksiä, että he voisivat ottaa joukkueen omakseen.

Nyt on kuitenkin yhden kannattajan vuoro tarjota päävalmentajalle elämys, sillä Manner asettaa VR-lasit ja kuulokkeet valmiiksi videota varten.

Ympäristön aistii myös vaihtopenkille

Mikko Manner palaa VR-kokemuksestaan silmälasit huuruten takaisin Oulun Raksilaan. Mies on mykistynyt.

– Ei tätä osaa oikein sanoin kuvata.

VR-kokemuksen tekninen toteutus sai päävalmentaja Mikko Mannerilta suitsutusta. Paulus Markkula / Yle

Pirkolan kanssa vietetty hetki VR-lasien kautta saa päävalmentajan miettimään myös omaa tekemistään.

– On uskomattoman hienoa, että esimerkiksi Aarne pystyy nauttimaan tuollakin tavalla jääkiekosta ja samaistumaan meihin.

Päävalmentaja huomasi joidenkin Pirkolan kokemien tunnetilojen välittyvät miltei samalla tavalla myös vaihtopenkille.

– Tietenkin sen aistii, jos hallissa on hyvä tunnelma ja fanit elävät mukana. Itse on jotenkin niin kiinni pelihetkessä, että ympäristö ikään kuin pysähtyy pelin ajaksi, Manner pohtii.

Keskustele aiheesta kello 22:een saakka!

Lue seuraavaksi:

Aarne Pirkola ottaa elämästä ja lätkästä kaiken irti, koska saattaa sokeutua lopullisesti koska hyvänsä: "Tulkkien sormet ovat minun silmäni ja korvani"

Museoväki päätti säilyttää Oulun harvinaisen hylyn – rahoitus ratkaistaan myöhemmin

Tästä on kyse
  • Oululaisen hotellin peruskorjauksen yhteydessä läydettiin elokuussa hylyn jäänteen pysäköintipaikan alta
  • Hylky on todennäköisesti peräisin 1600- ja 1700 -lukujen vaihteesta
  • Hylky on nimetty löytöpaikansa mukaan Hahtiperän hylyksi

Kesällä Oulusta löytynyt harvinaislaatuinen laivahylky aiotaan säilyttää.

Nykyisin Oulussa väliaikaisissa tiloissa oleva hylky siirretään myöhemmin jatkokäsittelyä ja tutkimuksia varten museoviraston tiloihin Vantaalle.

– Siellä se dokumentoidaan ja kaikki osat valokuvataan, kertoo intendentti Maija Matikka museovirastosta.

Dokumentoinnin ja arvioinnin jälkeen hylystä valitaan osat, jotka pystytään konservoimaan eli käsittelemään niin, että ne voidaan asettaa yleisön nähtäväksi Ouluun, missä hylky on herättänyt kiinnostusta.

Vanhoja laivan osia voidaan asettaa nähtäville konservoinnin jälkeen. Esimerkiksi Pärnussä Virossa on näytteillä paikallisen vanhan hylyn jäännöksiä.Risto Degerman

Hylky on peräisin 1600- ja 1700 -lukujen vaihteesta ja todennäköisesti se on valmistettu Oulussa. Aluksen jäänteet löytyivät hotelli Radisson Bluen peruskorjauksen yhteydessä vanhan Hahtiperän sataman alueelta.

Museoon ja yksityistiloihin

Hylyn jäänteet on tarkoitus asettaa nähtäville Pohjois-Pohjanmaan museoon, mutta osa voidaan sijoittaa myös yksityisiin tiloihin löytöpaikan vieressä olevaan hotelliin.

– Konservointityön lopullisista kustannuksista ja maksujen jakautumisesta päätetään myöhemmin, mutta tässä on nyt valittu tämä säilyttämisen polku, sanoo Maija Matikka.

Hylyn kohtalosta päätettiin torstaina museoviraston ja Pohjois-Pohjanmaan museon yhteisessä neuvonpidossa.

Oulun harvinainen hylkylöytö halutaan pelastaa – raha ratkaisee säilyykö vuosisatoja vanha jäänne myös jälkipolville

Oulusta hotellityömaan parkkialueen alta löytynyt vanha puulaivan hylky haluttaisiin konservoida ja sijoittaa myöhemmin myös yleisön nähtäville.

Museovirasto päättää 1600- ja 1700 -lukujen vaihteeseen ajoittuvan hylyn kohtalosta tällä viikolla. Jos hylky konservoidaan, siihen tarvitaan kuitenkin lisärahoitusta, josta ei tässä vaiheessa ole vielä tietoa.

– Museovirasto pystyy antamaan konservointiin asiantuntijapalveluitaan ja tarvittavat tilat, mutta esimerkiksi konservoinnissa käytettävät aineet ja mahdolliset apulaisten palkat vaativat lisärahoitusta, kertoo meriarkeologi Minna Koivikko Museovirastosta.

Konservointi vie aikaa

Jos aluksen jäänteet konservoidaan, prosessi kestää käytettävästä menetelmästä riippuen ainakin vuoden. Konservoinnissa märässä hiekassa ja hapettomassa tilassa vuosisatoja säilynyt vanha puu joudutaan kyllästämään kemikaaleilla. Näin estetään se, että ilman kanssa tekemiseen joutuva vanha puu ei jatka lahoamista.

Aluksen konservointi tapahtuisi museoviraston tiloissa Vantaalla. Hylyn jäännökset on tarkoitus siirtää sen jälkeen kun nyt Oulussa väliaikaisessa säilytyksessä olevat hylyn osat on valmisteltu kuljetusta varten.

Minna Koivikko korostaa, että Oulun löytö on poikkeuksellinen ja erityisen arvokas Oulun alueelle, jonka merellisestä historiasta se kertoo.

– Aiemmin Suomesta ei ole löytynyt vastaavaa 1600- ja 1700 lukujen vaihteeseen ajoitettavaa hylkyä, Koivikko kertoo.

Hahtiperän hylyksi nimetyn aluksen keula ja perä ovat tuhoutuneet ilmeisesti aiemmissa kaivauksissa. Lisäksi osa sen laidoista on lahonnut. Märässä hiekassa ja hapettomissa oloissa säilynyt, noin neljä metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä osa on kuitenkin edelleen konservointikelpoinen.

Päätöksiä tehdään lähipäivinä

Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kyösti Oikarinenkin haluaisi nähdä harvinaisen hylyn jäännökset Oulun museossa.

– Onhan tämä niin harvinainen jäänne Oulun historiasta, että se pitäisi säilyttää, sanoo Oikarinen.

Kaupungin kulttuuritoimessa jäänteiden sijoittamista on pohdittu vielä hyvin yleisesti, sillä päätöksiä voidaan tehdä vasta sen jälkeen, kun tiedetään miten rahoitus saadaan järjestymään.

Oulun kaupungin kulttuurijohtaja Samu Forsblom ja Pohjois-Pohjanmaan museon perinnetyön johtaja Pasi Kovalainen haluaisivat kuitenkin pitää hylyn jäänteet Oulussa ja yleisön nähtävinä. Kaupunki odottaa nyt arvioita konservoinnin kustannuksista ja hylyn tutkimisen jatkotoimista.

Kyösti Oikarisen mukaan kaupunki on valmis keskustelemaan ainakin jonkin suuruisesta tuesta hankkeelle. Hänen mielestään olisi hienoa, jos hankkeeseen saataisiin mukaan myös yksityisiä rahoittajia.

Sanomalehti Kalevan mukaan myös hotelli Radisson Blu olisi valmis sijoittamaan sen tontilta löytyneen hylyn osia näytteille peruskorjattavaan hotelliin.

Kesä on ohi! On aika heittää hyvästit jäätelökioskeille

Kesä on ohi ja jäätelökioskit häviävät lähipäivinä katukuvasta kaikkialla Suomessa. Pohjoisessa kioskeja on jo suljettu ja laitettu talviteloille. Etelässä kioskit palvelevat jäätelönhimoisia keskimäärin pidempään.

Ingmanin edustaja Mårten Ullberg Unilever Finland Oy:ltä kertoo, että esimerkiksi Turussa Ingmanin kioskijäätelöä voi saada jopa lokakuun alkuun saakka.

Kioskien sulkemisajankohtaan vaikuttaa hänen mukaansa vuokrasopimuksen ohella sää. Hyvällä kelillä jäätelö menee kaupaksi pidempään, mutta lomien päättyessä ja koulujen alkaessa jäätelön kysyntä alkaa aina vähitellen hiipua.

Oululainen vauhtipuiston omistaja ja kuusi vuotta pingviini-kioskia pitänyt Kalle Komulainen ehti jo kertaalleen laittaa Oulun Nallikarissa sijaitsevan kioskinsa säppiin, mutta lämpimäksi muuttunut sää sai viilentämään pakastimet vielä viikoksi.

– Kaikki myytiin, mitä oli. Jäätelö jopa loppui vähän kesken, Komulainen kertoo.

Viime viikolla Komulainen suostui viimein jättämään kioskilleen hyvästit. Hän seurasi haikeana, kun se nostettiin kuorma-auton lavalle.

Kioski kuljetetaan Temmeksellä sijaitsevalle piha-alueelle, jossa kaikki Pohjois-Suomen pingviinikioskit talvehtivat. Alueella värjöttelee talvisin yhteensä kolmisenkymmentä jäätelökioskia.

Ensimmäiset tötteröt viimeistään vappuna

Sekä pingviinikioskeja että Ingmanin jäätelökioskeja on molempia Suomessa parisataa.

Kioskit palaavat, kun lumet sulavat. Esimerkiksi Ingman pyrkii avaamaan kaikki kioskinsa vappuun mennessä, Ullberg kertoo. Jos kevät on aurinkoinen, maan eteläosissa ensimmäiset kioskit avautuvat jo pääsiäisen tienoilla.

Lue myös: Helleraja rikki Lappeenrannassa – Tiistaista tuli mittaushistorian toiseksi myöhäisin hellepäivä

Tuore selvitys: kerrostaloasumisen kiinteistökulut ovat kalleimmat Rovaniemellä, halvimmat Kempeleessä – hintaero vuodessa lähes 1100 euroa

Kiinteistöliiton tuoreen vertailun mukaan kalleimmassa kaupungissa eli Rovaniemellä asuva joutuu maksamaan kiinteistökuluja jopa toista tuhatta euroa enemmän vuodessa kuin vertailun halvimmassa kunnassa asuva.

Selvityksessä on vertailtu kiinteistöön kohdistuvia veroja ja kaukolämpö-, sähkö-, ja vesimaksuja sekä jätehuoltokuluja.

Vertailun esimerkki taloyhtiön kiinteistökustannukset olivat Rovaniemellä 3,18 euroa neliötä kohti kuukaudessa. Halvimmassa kunnassa Kempeleessä neliökustannus on yli euron halvempi, 2,15 euroa neliötä ja kuukautta kohti. Yhdeksänkymmentäneliöisessä kerrostaloasunnossa tämä tekee vuodessa lähes 1100 euroa

Rovaniemeläinen Juhani Jussila kertoo havainneensa kustannusten nousun arjessaan.

– Olen seurannut, koska olen maksajan paikalla. Ei se näytä yhtään hyvältä. Lisää kustannuksia on tullut, kiinteistövero ja myös muut maksut ovat nousseet, Jussila sanoo.

Kempeleessäkin toimivan Kiinteistötahkola Oy:n isännöitsijän Vesa Heikkisen mukaan Kempeleen kustannustason takana ovat kohtuulliset kaukolämpökustannukset ja kiinteistöverot, mutta myös tonttien hinnat ovat Kempeleessä edulliset niin valtakunnallisessa kuin seudullisessakin vertailussa.

– Kyllä siinä pieni ero on Kempeleen eduksi myös Ouluun nähden. Mutta ei niin iso, että kannattaisi muuttaa, epäilee Heikkinen.

Rovaniemen jälkeen vertailussa kalleimpia kuntia ja kaupunkeja olivat Raisio, Vihti, Helsinki ja Lappeenranta. Halvimmat olivat Kempele, Raahe, Kokkola, Tornio ja Pietarsaari.

Kiinteistökulut nousseet yli satasen vuodessa

Niin sanotun indeksitalon kuluvertailu paljastaa, että kiinteistökustannukset ovat nousseet viime vuosina Rovaniemellä merkittävästi nopeammin kuin monissa muissa Suomen kaupungeissa Helsinkiä lukuunottamatta.

Yhdeksänkymmentäneliöisessä vertailuasunnossa asuva rovaniemeläinen maksaa tänä vuonna kiinteistökustannuksia yli 450 euroa enemmän kuin vuonna 2014. Helsingissä kustannukset ovat nousseet samassa ajassa yli 600 eurolla.

– Kyllä se on huolestuttavaa kaupungin imagon kannalta, moittii rovaniemeläinen Juhani Jussila.

Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtajaa Liisa Ansalaa nousu ihmetyttää. Hänen mukaansa taksoja tai veroja ei Rovaniemellä ole korotettu viime aikoina.

– Viimeisin taksankorotus on ollut kiinteistöveron korotus vuonna 2016 – 0,2 prosenttiyksikköä, Ansala sanoo.

Kustannusvertailun halvimpaan päähän kuuluva Oulu on onnistunut pitämään nousun vain hieman maan keskiarvoa kovempana: oululaisen esimerkkiasunnon kiinteistökustannukset ovat nousseet noin 250 eurolla vuodesta 2014.

Jyväskylässä nousu on ollut vielä maltillisempaa: alle sata euroa vertailuaikana vuodesta 2014 vuoteen 2019. Jyväskyläkin on tosin ehtinyt keikkua kiinteistökustannusvertailun kärkipäässä.

Ansala muistuttaa, että Rovaniemi on kuitenkin menestynyt hyvin monissa muissa asumiskustannusvertailuissa. Vertailun kärkisija harmittaa silti.

– Olen tosi huolestunut näistä tuloksista, sitä ei käy kiistäminen, Ansala sanoo.

Laskimme Kiinteistöliiton indeksitalovertailun perusteella, kuinka paljon kiinteistökustannukset ovat nousseet vuodesta 2014 tähän vuoteen 90 neliön asunnossa. Keskimääräinen kustannusnousu on 216 euroa, Rovaniemellä 450 euroa, Helsingissä yli 600 euroa ja Jyväskylässä alle satasen.Seppo Suvela / Yle Nousu muuta kustannustasoa nopeampaa

Kiinteistöliiton pääekonomistin Jukka Keron mukaan kiinteistökustannukset ovat nousseet selvästi nopeammin kuin muu kustannustaso. Indeksitalon kustannukset ovat nousseet viidessä vuodessa runsaat 7 prosenttia, kun esimerkiksi asuinrakentaminen on Tilastokeskuksen mukaan kallistunut samassa ajassa viitisen prosenttia ja kuluttajahinnat Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan reilu kolme prosenttia.

– Tässä näkyy erityisesti energian hinnannousu: sekä kiinteistösähkön että kaukolämmön hinta on noussut paikoin hyvinkin jyrkästi. Tähän vaikuttaa verotuksen lisäksi maailmanmarkkinat ja sähkön siirtomaksujen nousu, Kero sanoo.

Kiinteistöliiton selvityksen mukaan kiinteistösähkön hinta on noussut vuodessa keskimäärin lähes yhdeksän prosenttia. Sen sijaan jätehuoltokustannukset jopa hieman laskivat viime vuodesta.

Vertailun kalleimmassa kaupungissa Rovaniemellä erityisesti kaukolämmön ja veden hinta nostaa kokonaiskustannuksia. Rovaniemi on tässä vertailussa maan kalleimpia: lähes 60 mukana olleesta kunnasta kaukolämpö on kalliimpaa seitsemässä. Vesi- ja jätevesimaksuissa Rovaniemi on vertailun mukaan maan kolmanneksi kallein.

Olen seurannut, koska olen maksajan paikalla. Ei se näytä yhtään hyvältä. Juhani Jussila

Myös verotus vaikuttaa kiinteistökustannuksiin, vaikka erot kuntien välillä eivät pelkästään veroprosenttia vertailemalla kovin suuriksi nousekaan. Indeksitalovertailussa erot ovat kuitenkin huomattavia, sillä maan ja kiinteistöjen verotusarvo vaihtelee kaupungeittain suuresti.

Kiinteistöliiton pääekonomisti Jukka Keron mukaan tiukka taloustilanne voi houkutella kuntapäättäjiä paikkaamaan taloutta veronkorotuksin.

– Toiminnan pitäisi olla läpinäkyvää ja päättäjien budjettikurin pitäisi pysyä tiukkana. Pitkässä juoksussa veronmaksajat kuitenkin arvioivat sitä, minkälaista vastinetta verorahoille palvelujen muodossa saa, Kero sanoo.

Rovaniemellä kaupunki taistelee talousvaikeuksissa. Kiinteistöveroja on korotettu vuonna 2016. Indeksitalovertailussa veronkorotukset on muutettu senteiksi: korotus vuodesta 2014 vuoteen 2019 on 10 senttiä esimerkkiasunnon neliötä kohti kuukaudessa, eli 50 prosenttia.

Rovaniemi on ollut kerrostaloasujien kiinteistökuluissa maan kärkipäätä viime vuosina. Tänä vuonna kustannukset ovat koko maan kalleimmat, kertoo Kiinteistöliiton vertailu.Seppo Suvela / Yle Kuntayhtiöistä talouden tilkettä?

Laki velvoittaa kunnat yhtiöittämään niitä toimintoja, joissa ne toimivat avoimilla markkinoilla. Monissa kunnissa esimerkiksi sähkö- ja vesilaitos tai satama toimii nyt osakeyhtiönä. Tätä on kritisoitu muun muassa juuri Keron mainitseman läpinäkyvyyden näkökulmasta.

Keron mukaan kunnissa on havaittavissa myös tiettyä houkutusta kunnallisten yhtiöiden käyttämiseen talousvajeen tilkitsemisessä. Kunnallisille yhtiöille asetetaan kovia tulostavoitteita, mikä puolestaan ajaa yhtiöt korottamaan taksojaan.

– Tässäkin olisi kuntalaiselle hyvä tietää mihin esimerkiksi vesimaksun korotus käytetään. Onko palvelu sillä tasolla, mitä maksut edellyttävät, Kero sanoo.

Kempele pärjää kustannusvertailussa muun muassa edullisten lämmityskulujen ja kiinteistöveron ansiosta.Yle

Toisaalta monissa kaupungeissa kunnallistekniikka on ikääntynyttä ja paineet korjausinvestointeihin ovat kovat. Tämäkin ajaa yhtiöt nostamaan asiakasmaksuja. Rovaniemellä investointitahti on ollut kova, muistuttaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Liisa Ansala.

– Rovaniemellä investoidaan noin 10 miljoonaa euroa vuodessa vesijohtoverkoston uusimiseen. Se investointi on tuplattu ja siinä olisi vieläkin painetta kasvattaa. Ehkä muualla Suomessa ei ole uusittu verkostoa näin paljon ja investointipaineita on sitten tulevaisuudessa, sanoo Ansala.

Kiinteistöliitto käyttää laskelmiensa pohjana keskustan ruutukaava-alueella sijaitsevaa 30-vuotiasta, 10 000 kuutiometrin kerrostaloa. Esimerkkitalossa on 40 asuntoa, ja sen energiankulutus on arvioitu keskimääräiseksi. Vertailuja on tehty vuodesta 2001.

Kiinteistöliiton mukaan vertailussa lasketut kustannukset kattavat noin 55 prosenttia hoitokuluista. Vuosikustannusten laskemisessa on käytetty esimerkkinä 90 neliömetrin asuntoa.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta klo 22 asti.

Lue myös:

Katso, kuinka asumismenojen ennustetaan nousevan – monella lapsiperheellä asumiseen menee yli 1000 euroa kuukaudessa

Suomeen on rakennettu ennätystahtiin uusia koteja – pian vauhti hiipuu, sillä rakennusluvat sukeltavat jo jyrkästi

Energiayhtiöt kaavailevat yhteistä sähkönmyyntiä – suunnitelmat Kilpailu- ja kuluttajaviraston tarkasteluun

Kymmenen energiayhtiötä eri puolilla maata aikoo yhdistää voimansa sähkönmyynnissä. Energiayhtiöt ovat allekirjoittaneet perustamissopimuksen sähkönmyynti- ja asiakaspalveluliiketoimintojensa yhdistämisestä.

Mukana yhteisessä sähkönmyyntiyhtiössä ovat Lahti Energia, Oulun Energia, Oulun Seudun Sähkö, Pori Energia, Vantaan Energia sekä Tornion Energia, Haukiputaan sähköosuuskunta, Raahen Energia, Rantakairan Sähkö ja Tenergia oy.

Yhteisyritysten perustaminen menee seuraavaksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston tarkasteluun. Energiayhtiöt toivovat kilpailuviranomaisilta hyväksyntää suunnitelmille tämän vuoden lopulla.

Uusien sähkönmyynti- ja asiakaspalveluyhtiöiden on määrä aloittaa toimintansa huhtikuun 2020 alussa. Toimintojen yhdistämisellä energiayhtiöt tavoittelevat kilpailukykynsä kohentamista.

Yhtiöiden nykyisiin asiakassuhteisiin muutos ei vaikuta, vaan sähkön myyntisopimukset pysyvät voimassa entisillä ehdoilla uudessa yhtiössä. Osakasyhtiöiden nykyinen sähkökaupan ja asiakaspalvelun henkilöstö siirtyy uuteen yhtiöön vanhoina työntekijöinä. Muutos koskee yhteensä 110 henkilöä.

Rakennusyhtiö Lehto aloittaa yt:t – vähentää jopa 150

Rakennusyhtiö Lehto Group aloittaa yt-neuvottelut kannattavuutensa parantamiseksi sekä henkilöstö- ja tehdaskapasiteetin sopeuttamiseksi nykyisen tarpeen tasolle. Neuvottelut voivat johtaa enintään 150 henkilötyövuoden vähentämiseen. Toimilla tavoitellaan noin 7 miljoonan euron vuosittaisia kulusäästöjä.

Yt-neuvottelujen piirissä on yhteensä noin 540 henkilöä. Ne koskevat lähes kaikkia yhtiön yksiköitä Suomessa. Ulkopuolelle jäävät Asunnot-palvelualue putkiremontti-liiketoimintoineen sekä Insinööritoimisto Mäkeläinen.

Neuvotteluissa selvitetään mahdollisia irtisanomisia, lomautuksia, osa-aikaistamisia, työtehtävien muutoksia ja siirtoja toisiin tehtäviin sekä uudelleenkouluttamisia.

Lehdon Suomen-yksiköissä oli kesäkuun lopussa töissä yhteensä 1 524 henkilöä, joista tehdastoiminnoissa 374 henkilöä.

Lehto julkisti elokuussa tuloksensa tämän vuoden ensimmäiseltä puoliskolta. Liikevaihto laski yli 15 prosenttia ja liiketappiota kertyi 27,5 miljoonaa euroa. Yhtiöllä oli alkuvuonna ongelmia sekä peruskorjaushankkeissa että Ruotsin projekteissaan, totesi toimitusjohtaja Hannu Lehto tuolloin. Lehto käynnisti edelliset yt-neuvottelunsa toukokuussa, jolloin ne koskivat Hartolan ja Oulaisten tehtaita.

Lue myös: Lehto Group irtisanoo kymmeniä työntekijöitä

Oululaisinsinöörien jackpot: Tekniikan näpertely sormuksen sisään kannatti – Oura-sormus kiinnostaa ympäri maailma

– Huomenta, kuinka nukuit?

Aamudialogin - sellaistakin kuulemma käydään - voi kuitata nykyään täsmällisesti yhdellä luvulla. Jos lukema sattuu likemmäs sataa, olet nukkunut erinomaisesti, viidenkympin pinnassa on syytä jo huolestua.

Jos siis luottaa suomalaisen älysormuksen, Ouran, arvostelukykyyn.

Kilpailu päälle puettavien (wearables) yksilön suorituskykyä mittaavien laitteiden sarjassa on kova. Oura on vastannut perustamalla kokonaan uuden palautumisen sarjan. Nerokas markkinointitapa syntyi liikunnallisen perustajajoukon omasta tarpeesta.

– Halusimme ymmärtää, miten arjen puitteissa voisimme palautua paremmin ja kohentaa unemme laatua. Kun pääsimme asiaan syvemmälle, päätimme tarjota ratkaisua myös muille ihmisille, muistelee innovaatiojohtaja Petteri Lahtela, yksi Ouran perustajista.

Tällä valmiuslukemalla kannattaa ottaa vähän rennommin. Oura on mitannut pienen kuumeenpoikasen.YLE / Thomas Hagström

Oulussa kehitetty sormus mittaa sormivaltimoista kantajansa sydämen jokaisen sykkeen, sen voimakkuuden ja sykkeen vaihtelun. Rannemittareiden akku ei kestä jatkuvaa mittausta, vaan ne ottavat näytteitä sieltä täältä. Oura seuraa myös nukkujan liikkeitä ja ruumiinlämpöä.

Tieto siirtyy bluetooth-yhteydellä älypuhelimessa pyörivään sovellukseen, joka tulkitsee tiheästi otetun raakatiedon (satoja signaaleja sekunnissa) muutamaksi ydinviestiksi.

Nämä paketoidaan vielä kerran yhdeksi numeroksi. Sen perusteella sovellus joko kannustaa menemään täysillä alkavaan päivään taikka sitten ottamaan vähän rauhallisemmin.

Ranne, korva vai sormi

Lahtela oli ehtinyt jo testata kaikenlaisia ihmistä mittaavia laitteita aiemmassa työpaikassaan, joka joka kehitti terveydenhuollon tietojärjestelmiä. Rinnanympärysvyöt olivat epämukavia, rannekkeet epätarkkoja. Korvanappiakin harkittiin, mutta voiton vei sormi, josta sairaalassa mitataan veren happipitoisuus.

Kumpi nukkui paremmin? Oululaisen Oura Healthin sormus ja sen keräämää raakatietoa jalostava puhelinsovellus ratkaisevat tämänkin kysymyksen kerralla. Nyt voiton vei innovaatiojohtaja Petteri Lahtela (oik.). Tiedejohtaja Hannu Kinnunen oli valvonut myöhään tyttärensä syntymäpäivien takia.YLE / Thomas Hagström

Sormenpäähän tuleva klipsi ei kuitenkaan toimi läpi vuorokauden. Sormusta täytyy valmistaa eri kokoisina, mutta käyttömukavuus vei voiton valmistuskustannuksista.

Teknisenä suorituksena Oura on suomalaisen insinööritaidon helmi. Vain hieman röyhkeämmän kokoiseen kantasormukseen on paketoitu tuplaydinprosessori, sykettä seuraavat ledit, liikeanturi, lämpömittari ja akku, joka kestää päiväkaupalla.

Ohjelmisto-osaamista ja onnenpotkuja

Raikkaan poikkeuksen rautaan keskittyneestä suomalaisesta suunnittelukulttuurista tekee Ouran ohjelmisto-osaaminen. Monta tärkeää vaikuttajaa pysähtyi kuuntelemaan, kun oululaiset kiersivät maailmaa esittelemässä keksintöään, joka tulkitsee raakadatan ja esittää sen älypuhelimen näytöllä näppärästi ja kiinnostavasti.

Kuninkaallista medianäkyvyyttä ei voi ostaa rahalla. Siksi Ouralle olikin onnenpotku, kun prinssi Harryn henkilökohtainen lääkäri määräsi maailmankiertäjän seuraamaan untaan ja palautumistaan Oulussa kehitetyllä sormuksella.Michael Bradley / EPA

Menestykseen tarvitaan toimivan tuotteen lisäksi myös kysyntää. Piilaakson piinkova johtajakulttuuri suosii kaiken mittaamista. Kun tietokoneimperiumin luonut Michael Dell kehui Ouraansa, innostuivat yritysjohtajat.

Huippu-urheilijat ja heidän valmentajansa kaipaavat kaiken mahdollisen tiedon suorituskyvystä, siis myös palautumisesta. (Arvoisa kännykkälukija, juttu jatkuu kommentin jälkeen!)

Toimittajan kommentti: Motivaatio ei tule kaupan päälle, valitettavasti

Pujotin vasempaan keskisormeeni Ouran kokoa 13 juuri ennen juhannusta. Keskikesän juhlajuomien vaikutus näkyi heti yön aikaisen leposykkeen piikkinä. Reilun viikon nollalinja lasten liikuntaleirin vapaaehtoisena puolestaan pudotti leposykkeen alas.

Sormus siis toimii. Se kertoo numeroin ja kuvaajin, miten tietyt, mitattavissa olevat suureet kehossani ovat vaihdelleet.

Läheskään kaikkia ominaisuuksia en edes opiskellut. Tarjolla olisi mm. tavallinen aktiivisuuden seuranta tavoitteineen ja univaiheiden jaottelu. Näyttäviä käyriä ja kuvia nekin tuottivat.

Sormukselle ei voi valehdella, mutta erehtymätön se ei ole. Kun lauantaisen mökkisaunan ja normaalien saunajuomien jälkeen nukkuu pyhäaamuna pitkään, on lukema yhä kohtuullisen hyvä, vaikka päätä särkee.

Yli 300 euroa maksava sormus tallentaa ihmisestä paljon hyödyllistä tietoa. Mutta kauppahintaan ei sisälly motivaatiota elämäntapojen parantamiseen.

Lääkärit ja tutkijat saivat kaipaamansa pienen ja pitkiä aikoja mittaavan laitteen.

Varsinainen onnenpotku osui kohdalle, kun yksi Ouraan ihastuneista lääkäreistä sattui määräämään sormuksen valmennettavalleen, brittiprinssi Harrylle.

Syksyllä 2018 prinssin Etelämeren-kiertueella kuvattiin hänen tummaa näyttelijävaimoaan, Meghan Marklea, mutta Ouralle prinssin kädestä bongattu tumma sormus sai aikaan myyntipiikin.

Tuotanto laajeni Viroon, jakelu Hollantiin

Tuotantomallin sormuksia on toimitettu yli 100 000 sataan eri maahan.

Aiemmin tilaajat joutuivat odottelemaan pitkään, koska Ourat syntyivät käsityönä Haukiputaalla.

Kesän aikana tuotanto on aloitettu myös Virossa sopimusvalmistajan linjalla. Valmiit sormukset kuljettaa perille yksi maailman logistiikkajäteistä Hollannin kautta.

Paine tuotantokustannusten alentamiseen on sama kuin kaikilla aloittelevilla yrityksillä. Toistaiseksi Oura on pystynyt vakuuttamaan mukaan tulleet pääomasijoittajat.

– Niin kauan kuin se on meistä kiinni, Oura pysyy suomalaisena, vakuuttaa Lahtela.

Mikä tarkkuudessa menetetään, se ajassa voitetaan

Asiantuntijat arvostelevat Ouraa ankarasti. Tutkijat toteavat, että unesta saadaan varmaa tietoa vain aivoja mittaamalla.

Ouralaiset myöntävät laitteensa puutteet; sormus ei ole unilaboratorio. Mutta yhden johdoissa nukutun yön sijaan sormus tuottaa pitkän aikavälin mittaustuloksia, jotka antavat samansuuntaisia tuloksia kuin laboratorio-olosuhteet. Monelle se riittää.

Pitkien aikasarjojen mittaaminen onnistuu Ouralla vaivattomasti. Ajallinen seuranta on monelle käyttäjälle tärkeämpi ominaisuus kuin unilaboratorion tarkkuus.Yle / Jari Kovalainen

Tiedejohtaja Hannu Kinnunen, jolla on kokemusta myös Polar Electron aktiivisuusmittareista, näkee sormuksen osana suurempaa kokonaisuutta. Ihmisessä kun kaikki vaikuttaa kaikkeen.

– Ouran avulla selviää, miten päivän aktiivisuus vaikuttaa unen laatuun, syvän unen määrään. Ravinnon laatu ja nukkumaanmenoaikakin vaikuttavat toinen toisiinsa. Vasta kun eri tietoja yhdistetään, ne alkavat saada merkitystä. Ne alkavat jopa ohjata elämää.

Aamun lisäksi Oura on aktiivinen myös illalla. Hetken kantajansa rytmiä opeteltuaan sovellus alkaa lähettää kännykkän näytölle hyvissä ajoin kohteliaan ilmoituksen, että nukkumaanmenoaika lähestyy. Yllättävän aikaisin.

Katso Puoli seiskan juttu Oura-sormuksen kehittäjistä tästä:

Helleraja voi rikkoutua huomenna – vain kerran mittaushistoriassa on eletty samanlaisia aikoja

Huomenna on odotettavissa jotain poikkeuksellista: lämpöaalto voi sipaista Etelä-Suomea sellaisella voimalla, että helleraja 25 astetta rikkoutuu.

Jos näin käy, se olisi vuodenaikaan nähden poikkeuksellista. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kesäkauden myöhäisin hellelukema Suomessa on mitattu 17. syyskuuta vuonna 1947 Tampereella, jolloin mitattiin 25,2 astetta.

Nyt on siis rikkoutumassa edellinen "toiseksi myöhäisin hellepäivä", joka oli vuonna 2002 Mietoisissa 9. syyskuuta: 25,2 astetta.

Tämän vuoden syyskuussa edellinen hellepäivä oli heti ensimmäisenä päivänä Vaasassa ja Raumalla, jolloin mitattiin 25,7 astetta.

Syyskuun lämpimin päivä vuosien saatossa oli 6. päivä vuonna 1968, jolloin Raumalla mitattiin 28,8 astetta.

Korkeapaine tuo kuumaa kaakosta

Ylen meteorologin Anniina Valtosen mukaan lämmin tiistai johtuu korkeapaineesta, joka on kahden matalapaineen välissä. Se on Suomen yllä juuri huomenna, ja kaakosta tulee silloin todella lämmintä ilmaa Suomeen.

Valtonen arvioi, että kaakossa helleraja saattaa hyvinkin rikkoutua. Valtonen kertoo, että kaikkiaan lämpötilat ovat ajankohtaan nähden lämpimät. Eteläisessä Suomessa lämpötilojen pitäisi olla 15 asteen tienoilla, mutta sääkartoilla luvut ovat viisi astetta korkeammat. Sama ilmiö näkyy myös pohjoisessa.

Riemua kestää tosin vain tiistain ajan, sillä siitä eteenpäin sää taas viilenee, kun lounaasta tulee matalapaine kuurosateineen.

Poikkeuksellinen päivä

Mutta elämme näköjään poikkeuksellisia aikoja – vaikka todennäköisesti nyt vain yhden päivän.

Sanan poikkeuksellinen kanssa pitää tosin olla varovainen. Ilmatieteen laitos määritteleekin poikkeuksellisen sääilmiön näin:

"Sää on harvoin poikkeuksellinen. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin."

Ei mikään intiaanikesä

Eikä yksi päivä kesää tee nytkään. Kyse ei ole intiaanikesästä, sillä Etelä-Suomessa eletään edelleen ihan oikeaa kesää. Intiaanikesästä voidaan puhua yleensä, kun terminen kesä on päättynyt ja sitten tuleekin kesäisen lämpöistä.

Terminen kesä perustuu lämpötiloihin. Kesää kestää niin pitkään kuin keskilämpötila pysyy yli 10 asteessa.

Terminen kesä on vielä voimissaan Kuusamon eteläpuolella. Kuusamossa keskilämpötila oli lauantain mittauksen enää yhden kymmenyksen yli 10 astetta. Siellä ollaan jättämässä kesälle jäähyväisiä.

Paperilla kesä on päättynyt. Silloin ajatellaan kalenterikesää, joka kestää kesäkuusta elokuun loppuun.

Kesä meni jo yhdeksän päivää sitten.

"Halusimme saada nopean ja rauhanomaisen ratkaisun, jotta lasten elämä muuttuisi normaaliksi" – Vapaaehtoinen sovittelu huoltajuuskiistoissa on parantanut erolasten arkea

Sovittelut järjestään käräjäoikeuksien tiloissa vapaamuotoisina neuvotteluina. Vanhempien lisäksi läsnä ovat käräjätuomari, asianajajat ja asiantuntija-avustaja.

Keskisuomalainen pariskunta päätyi sovitteluun kesäkuussa - kaksi vuotta eronsa jälkeen. Perheessä oli erohetkellä useampia lapsia, joista kaksi on edelleen alaikäisiä. Asian arkaluontoisuuden ja alaikäisten lasten vuoksi pari esiintyy lainanimillä Jaana ja Seppo.

– Halusimme saada nopean ja rauhanomaisen ratkaisun, jotta lasten elämä muuttuisi normaaliksi ja pystyisi miettimään myös omaakin tulevaisuutta, kertoo Seppo.

– Tilanne kriisiytyi, kun lapset ja etenkin nuorimmainen alkoivat oireilla koulussa enemmän ja sieltä tuli viestiä. Olimme käyneet jo perheneuvolassa, lastenvalvojan luona ja perheasiain neuvottelukeskuksessa ja saaneet joitakin asioita sovittua, muistelee Jaana.

Suomessa noin 30 000 lasta vuodessa kohtaa vanhempiensa avioeron. Valtaosa vanhemmista sopii lapsen huoltojärjestelyistä keskenään. Käräjäoikeuksissa ratkotaan noin 2 000 huoltajuuskiistaa vuodessa. Niistä jo yli puolet sovitellaan vapaaehtoisesti ilman oikeudenkäyntiä.

Koko maassa sovitellaan

Sovitteluja tehdään kaikissa Suomen 20:ssä käräjäoikeudessa. Ensimmäiset niistä testasivat sovittelua jo vuonna 2012. Koko maan kattavaksi järjestelmäksi tuomioistuinsovittelut vahvistettiin vuoden 2015 alussa.

Sovittelumäärät vaihtelevat suuresti alueittain. Eniten sovitteluja on toteutettu Helsingin, Oulun ja Keski-Suomen käräjäoikeuksissa.

Vuonna 2018 Suomessa kirjattiin yli tuhat sovitteluistuntoa. Määrä kasvoi parilla sadalla edellisvuodesta. Helsingissä soviteltiin 220 istunnossa. Tälle vuodelle arvio on noin 250. Helsingin käräjäoikeudessa on kymmenen sovitteluun erikoistunutta tuomaria ja sovitteluja on enimmillään ollut kymmenen viikossa.

Vuonna 2018 Keski-Suomessa järjestettiin 104 sovitteluistuntoa ja Oulussa 97. Varsinais-Suomessa sovitteluja toteutui 75, Satakunnassa ja Päijät-Hämeessä 70 ja Pirkanmaalla 68 sovittelua. Ahvenanmaalla yllettiin neljään sovitteluun.

Toki ennen sovittelujärjestelmääkin lasten huoltajuuksista on sovittu pääsääntöisesti ilman oikeudenkäyntiä tai oikeudenkäynneissä jo suullisessa valmisteluistunnossa ilman pääkäsittelyä.

Oikeusasteen ja sosiaalitoimen koulutuksen ja yhteistyön ansiosta yhä suurempi osa huoltajuusjutuista saadaan ratkaistua jo ennen käräjävaihetta. Sovittelusta on tullut väylä lisätä vanhempien ja asianajajien tietämystä lapsia koskevissa erimielisyyksissä.

Sovittelut kestävät yhdestä kolmeen päivään. Jos ensimmäisessä neuvonpidossa ei päästä sopuun, on mahdollisuus lisäsovitteluun. Esimerkiksi Varsinais-Suomen 75:stä sovittelusta 26 eteni vielä jatkosovitteluun.

Sovittelu tuntui kahvitilaisuudelta

Jaanaa ja Seppoa kesäkuinen sovittelu käräjäoikeudessa Jyväskylässä jännitti ennakkoon. Ensi kertaa oikeustaloon tulleelle Jaanalle jännittävintä oli perusteellinen turvatarkastus aulassa. Seppoa pelotti mielikuva käräjäsalista.

– Pelotti, että siellä istuu tuomari korkean pöydän takana ja nuijii vasaralla pöytään, mutta siellä olivatkin kaikki tasa-arvoisia mielipiteineen. Se tuntui ihan kahvitilaisuudelta.

Psykologi ja psykoterapeutti Tuija Kuusinen Jyväskylän perheneuvolasta on toiminut asiantuntija-avustajana sovitteluissa seitsemän vuotta. Kuusinen kuvailee sovittelupäivän etenevän rakentavalla tavalla.

– Aamupäivällä annetaan tilaa parisuhteen historian kaunojen purkamiselle. Jos ei niille anneta tilaa, niin ne ovat koko ajan taustalla haittaamassa.

Jaana vahvistaa, että ensin kartoitettiin perheen tämän hetkinen tilanne.

– Olimme asuneet erillään jo pari vuotta, joten siinä sai purkaa omia tuntemuksia. Siihen kului kyllä aikaa.

Käräjätuomari Topi Kilpeläinen Keski-Suomen käräjäoikeudesta arvioi, että vanhemmat eivät helposti tiedosta kaikkia parisuhteen jälkeisiä tunnetiloja.

– Monesti se auttaa, kun ihminen kokee tulleensa kuulluksi. Tavallaan se järki tulee mukaan jossain vaiheessa sovittelua.

Valta vanhemmilla eikä tuomarilla

Seppo kuvailee tuomarin tehneen tapaamisen neuvottelupöydän ääressä tuttavalliseksi.

– Meillä oli asioita, joista olimme eri mielisiä. Jos eteen tuli vaikea aihe, se jätettiin odottamaan parempaa hetkeä. Jossain vaiheessa päivää todettiin, että kyllähän nämä kaikki ovat sovittavissa olevia asioita.

– Nythän kaikki valta sovittelussa oli meillä vanhemmilla eikä suinkaan tuomarilla, korostaa Jaana.

Vapaaehtoinen sovinto turvaa tuomioistuimen ratkaisua paremmin lapsen suhteen säilymisen kumpaankin vanhempaan. Sovittelussa voidaan ratkaista monia lapsen arkeen liittyviä asioita, joita ei voida käsitellä oikeudessa, vaikkapa soittotuntien käytännön järjestelyt. Oikeudenkäynnissä vaarana on riitelyn kärjistyminen ja kilpailullinen lähestymistapa.

– Sovittelun suurin etu on, että vältetään pitkä käräjöinti. Lisäksi se on nopeampi ja edullisempi, sanoo pitkään sovitteluasianajajana toiminut Riikka Artimo.

Sovittelussa voidaan päättää pienistäkin asioista, esimerkiksi siitä, että isä ja äiti tervehtivät toisiaan.

– Usein tehdään kokeilusopimuksia, joiden yhtenä tavoitteena on vanhempien välisen luottamuksen rakentaminen. Jos vanhemmat omaksuvat yhteisvanhemmuuden, se suurella todennäköisyydellä vähentää konflikteja jatkossa ja parantaa lapsen asemaa, perustelee käräjätuomari Kari Turtiainen Oulun käräjäoikeudesta.

Jo yli puolet huoltajuuskiistoista ratkeaa ilman oikeudenkäyntiä. Sovitella voi useamminkin

Sovittelussa aikaansaadut sopimukset ovat yleensä oikeudenkäyntiratkaisuja kestävämpiä. Silti sovittelussa kertaalleen sovitut asiat voivat myöhemmin päätyä oikeudenkäyntiin.

– Tavanomaista on, että lapsen olosuhteet muuttuvat, lapsi kasvaa, vanhempi muuttaa toiselle paikkakunnalle ja elämäntilanne muuttuu tavalla tai toisella. Tällöin tilanteen uudelleen arviointi sovittelussa tai oikeudenkäynnissä on tarpeen, kertoo Turtiainen.

Onnistuneiden sovitteluiden takaa löytyvät erikoiskoulutetut asianajajat, tuomarit ja avustajat. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin vanhempien halu muutokseen. Psykologi Tuija Kuusisen mukaan keskeisin tekijä on se, pystyvätkö vanhemmat erottamaan vanhemmuuden ja parisuhteen toisistaan.

– Kommunikoinnin puute ja väärät uskomukset toinen toisistaan siinä tulevat esiin. Oikeudenkäynnissä haetaan aina sitä, että toinen on oikeassa ja toinen väärässä, mutta sovittelussa haetaan sitä, että kumpikin voi vähän voittaa ja vähän ehkä hävitä.

– Sovittelussa pyritään saamaan vanhempien ajatukset tulevaan. Oikeudenkäynneissä puolestaan näyttö liittyy usein menneisyyteen ja tämä voi ylläpitää vanhempien mielissä kipeitä ja raskaita asioita ja jatkaa konfliktia, pohtii käräjätuomari Tomi Mäkelä Päijät-Hämeen käräjäoikeudesta.

Jaanalla ja Sepolla tarkasti laadittu sopimus on pitänyt toistaiseksi.

– Kyllä sovittelu auttoi eteenpäin. Tilanne on ollut oikeastaan tähän asti kohtuullisen hyvä, arvioi Seppo.

– Ainahan tilanteet muuttuvat ja niitä riita- tai väittämistilanteita tulee jatkossakin olemaan. Sitten on vaan yritettävä kasvaa ihmisinä.

Oulussa sovittelun esilläolo ja hyvät kokemukset ovat johtaneet siihen, että käräjäoikeudessa sovitellaan nyt runsaasti myös laajoja riita-asioita.

– Tietoisuus sovittelusta on levinnyt asianajajien, oikeusavustajien ja kansalaistenkin piirissä hyvin, arvioi käräjätuomari Kari Turtiainen.

Uusi lapsenhuoltolaki joulukuussa

Joulukuun alussa voimaan tuleva uusi lapsenhuoltolaki parantaa lapsen asemaa oikeudenkäynneissä. Lakiin on myös kirjattu muun muassa uusperheet ja lasten asuminen vuoroviikoin molempien vanhempien luona.

– Uskon, että laki selkeyttää tiettyjä vanhempien juridisia asioita, mutta vanhempien välisiin suhteisiin laki ei vaikuta millään tavalla, arvioi sovittelun läpikäynyt Seppo.

Samoilla linjoilla on psykologi Tuija Kuusinen.

– Ihmisen tunteita ei voi määrätä lailla. Uudessa laissa on hyvää, että vuoroviikkoasuminen on mainittu. Lapsen kuuleminen oikeudessa - se taas on ristiriitainen ajatus itselle. Minkä ikäisenä lapsi osaisi jo sanoa mielipiteensä?

Käräjätuomari Topi Kilpeläinen toivoo, että oikeuslaitos yhä enemmän näkisi ihmiset ihmisinä eikä vaan juridisina olentoina tai ongelmina.

– Pelkästään pykälillä ei asioita saada kuntoon. Se vaatii asennemuutosta eronneissa ihmisissä ja valtaosa onneksi siihen kykenee.

Hellettä pukkaa: Ensi viikolla saattaa rikkoutua 25 asteen raja – sää on tavanomaista lämpimämpää

Sää jatkuu alkavalla viikolla jopa kesäisen lämpimänä, mutta epävakaisena, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Aamusumut ovat tyypillisiä lämpimässä, mutta syksylle tavanomaisessa kosteassa säässä.

– Maanantaina lämpötila kohoaa maan eteläosissa 20 asteen tuntumaan. Lapissa on aurinkoista, muualla maassa saattaa esiintyä sadekuuroja ja paikoin ukkosta, sanoo.

Viikon lämpimin päivä on tiistai, jolloin lämpötila kipuaa laajasti Etelä- ja Keski-Suomessa yli 20 asteen, Oulun korkeudellekin ennustetaan 20 asteen lämpötilaa.

– Lämpimintä on Kaakkois-Suomessa, jossa saatetaan mitata jopa hellelukemia. Tämä on poikkeuksellisen myöhäinen ajankohta hellelukemille, Kotakorpi kertoo.

Kotakorven mukaan kuitenkin kerran aiemmin syksyllä, lämpötilojen mittaushistorian aikana, on helleraja ylitetty vielä myöhempään, 17 syyskuuta vuonna 1947.

Lapissa on tiistaina sateista ja lämpötila jää 15 ja 20 asteen välille. Pohjois-Lapissa, missä on poutaisempaa, lämpötila nousee viikon puolivälissä lähelle 20 astetta.

Viikon puolivälin jälkeen sää alkaa viiletä kohti tavanomaisia lukemia.

Loppuviikon ajan Pohjois-Euroopan yllä on laaja matalapaineen alue ja sää on sateista ja tuulista. Myös rippeitä Gabrielle-hurrikaanista saadaan Eurooppaan asti, Kotakorpi sanoo.

Tommi Kinnusen kolumni: Pääkaupunkiseudusta tuli median tarinoiden normi

Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Meistä jokainen hahmottaa elämäänsä tarinoina. Jotkut niistä ovat pieniä ja kertovat, miten lapsena ajoimme polkupyörällä nokkospuskaan tai miten emme ikinä muista puolison henkilötunnuksen loppua silloin, kun sille olisi tarvetta.

Toiset taas ovat isoja ja selittävät, miten selvisimme avioerosta tai lapsen kuolemasta. Me kerromme elämämme kulkua itsellemme sekä toisille niin monesti, kunnes tarinat ovat sujuvia ja menevät niin, kun elämä meidän mielestämme meni. Pahastumme, jos serkku kertoo sellaista versiota, josta meidät on unohdettu, vaikka varmasti olimme paikalla.

Myös yhteisöt tarinoivat. Turkulaiset viittaavat vuoden 1827 paloon kuin se olisi tapahtunut eilen, ja kuusamolaisten puheet vievät vieläkin evakkoon. Suomalaisuus käsitetään usein selviämiseksi tilanteista, joihin muut ovat meidät johdattaneet, ja itsenäisyys hahmotetaan yhä talvi- ja jatkosodan kautta.

Millaista on ollut elää, jos ei saanut tuntea yhteisöä takanaan, vaan joutui pitämään itseään toisten keskellä ainoana kaltaisenaan?

Kuitenkaan kaikki eivät päässeet mukaan yhteisiin kertomuksiin, vaan monen ihmisryhmän, historiaa ei ole kerrottu eikä usein edes tallennettu. Mistä on löytänyt samaistumiskohteen vammainen, sukupuoliseen vähemmistöön kuuluva tai suomalainen romani? Mistä haki viiteryhmän koltta? Millaista on ollut elää, jos ei saanut tuntea yhteisöä takanaan, vaan joutui pitämään itseään toisten keskellä ainoana kaltaisenaan? Vieläkin on transyhteisön turha etsiä tarinoitaan teatterien päänäyttämöiltä.

Vähemmistöt, olivatpa ne millaisia vain, tavattiin vaieta kuoliaaksi. Toki joistakin teksteistä heitä löytyy: vuoden 1729 Loimaan piispantarkastuskertomuksessa epäiltiin kuulovammaisen Liisa Jaakontyttären ehtoolliskelpoisuutta ja monien sukujen tarinoissa vilahteli naisia, jotka elivät maatilan isännän roolissa ja ajoivat housut jalassa traktoria. He jäivät kuitenkin pitkään vain yksittäisiksi anekdooteiksi, eikä niistä muodostunut historiaa, jota vasten peilata itseään ja jonka vahvuuden voisi tuntea kannattelevan.

Kun tiedotusvälineet keskittyvät Helsinkiin ja sanomalehdet karsivat aluetoimituksiaan, on juttujen tehdasasetuksena nykyään etelä.

Media muokkaa sitä, millaisena näemme maamme. Kun tiedotusvälineet keskittyvät Helsinkiin ja sanomalehdet karsivat aluetoimituksiaan, on juttujen tehdasasetuksena nykyään etelä. Muutama vuosi sitten eräs aikakauslehti listasi Suomen nykypäivän sankareita eikä löytänyt yhtäkään, joka olisi asunut Uudenmaan ulkopuolella. Vuonna 2016 heräteltiin hämmästystä sillä, että kuudesta Finlandia-kandidaatista kolme asui Turussa. Olin itse yksi näistä kummajaisista. Se, että loput kolme asuivat pääkaupunkiseudulla, ei ylittänyt uutiskynnystä. Vuonna 2007 oululainen Finlandia-palkintodiktaattoriksi valittu toimittaja Kaisu Mikkola hätkäytti valitsemalla voittajaksi oululaisen teoksen. Sen jälkeen diktaattorit on varmuuden vuoksi valittu pääkaupunkiseudulta.

Pääkaupunkiympäristöstä on tullut normi ja artikkeleiden sanamuodoissa muuhun maahan viitataan maakuntana. Sen asukkaita haastatellaan juttuihin lähinnä vain silloin, kun uutisiin kaivataan eksoottista karvalakkipäätä edustamaan kansan ääntä.

Niiden joukossa, jotka huomaavat pudonneensa pois Suomen tarinasta, alkaa syntyä vastakertomuksia, kuten vaikkapa nostalgista kaipuuta menneiden vuosikymmenien kuvitteelliseen yhtenäiskulttuuriin.

Myös elokuvateollisuus keskittyy Etelä-Suomeen. Valtaosa leffoista sekä sarjoista kuvataan siellä, ja TV-sarja Sorjonen herätti huomioni ihan vain siksi, että tapahtumapaikaksi oli yllättävästi valikoitunut Lappeenranta. Suomen 5,5 miljoonasta asukkaasta 3,8 miljoonaa asuu muualla kuin Uudellamaalla, mutta milloin viimeksi olen nähnyt elokuvan, joka sijoittuisi Vaasaan tai Imatralle? Yleisradion televisioimista ammattiteatteriesityksistä kai kaikki taltioitiin Helsingistä.

Median keskittymisen vaikutuksesta valtaosa Suomesta marginalisoituu ja isotkin kaupungit esitetään sellaisina, joissa Metsolat voisi tapahtua. Kun näiden alueiden asukkaat eivät enää tunnista tarinoista itseään, syntyvät helposti syytteet Helsingin kuplasta ja Kallion hipstereistä. Niiden joukossa, jotka huomaavat pudonneensa pois Suomen tarinasta, alkaa syntyä vastakertomuksia, kuten vaikkapa nostalgista kaipuuta menneiden vuosikymmenien kuvitteelliseen yhtenäiskulttuuriin. Silloin kierre on valmis: yhteiskunnan yhteisistä kertomuksista pudonneet kaipaavat menneisyyden tarinoita, jotka aikoinaan sulkivat pois vähemmistöt.

Keskittymiselle ei kai kukaan mitään mahda, mutta silti kaipaisin medialta myös alueellisesti moniäänisempää puhetta. Kärsivällisyyttä se vaatii ja vaivaa nähdä etsiä muutakin tarinaa kuin sitä läheisintä. Siksi haastan median tuottamaan enemmän uutisia, henkilökuvia, sarjoja ja kuvareportaaseja, joissa asuinpaikka ei ihmistä määrittäisi. Lieksalaisella maitotilalla asuu karjatalouden lisäksi kiinnostavia ihmissuhdetarinoita ja Rovaniemeltä löytyy huippumuotia. Pertunmaalla on muutakin kuin Suomen suosituin ABC ja kajaanilaisessa teatterissa esitetään varmasti sellaista ohjelmistoa, jota kannattaisi välittää muidenkin nähtäväksi.

Tommi Kinnunen

Kirjoittaja on Kuusamossa syntynyt äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sekä kirjailija. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Aiheesta voi keskustella 08.09. klo 17.00 asti.

Lue myös:

Tommi Kinnusen kolumni: Jokainen meistä on yhtä jännittävää kuin kaurapuuro

Jani Halmeen kolumni: Suomella menee hienosti – ja tätä menoa menee tulevaisuudessa vielä paremmin

Pekka Seppäsen kolumni: Suomen äänekkäin populistinen ryhmittymä on perushelsinkiläiset

Sivut