Uutiset YLE Oulu

Ensimmäiset olivat kahvassa kiinni heti, kun kantapaikka aukeni – Krista Tikkanen: "Tuntuu kuin olisi taas 18-vuotias ja pääsisi ravintolaan"

Lapissa Kittilässä ja Pohjois-Pohjanmaalla on iloittu kuukauden kestäneen ravintolasulun päättymisestä. Esimerkiksi Levillä ensimmäiset lounasravintolat saivat ovet auki ruokailijoille tälle päivää.

Oululaisen Heinäpään oluttuvan asiakkaista ensimmäiset olivat ovenkahvassa kiinni jo aamuyhdeksältä, kun ovet aukenivat.

– Olen kaivannut, tykkään istua kahviloissa ja baareissa. Jos on yksineläjä, niin ne ihmiskontaktit jää suht' vähille. Tämä on kaikin puolin virkistävää, vähän niin kuin olisi taas 18-vuotias ja pääsisi ravintolaan, nauraa Krista Tikkanen.

Jukka Harmaala yritti ehtiä kantapaikkaansa aamun ensimmäisenä asiakkaana.

– Liikennevalot oli esteenä, niin meni muutaman minuutin yli. Olinkohan kolmas vai neljäs. Täytyy sanoa ihan rehellisyyden nimissä, että kaivattu on tätä yhteisöllisyyttä. Minäkin elän ihmisten seurasta, Harmaala sanoo.

Valtioneuvosto päätti Kittilän ja Pohjois-Pohjanmaan ravintolasulun purkamisesta torstaina. Tähän päivään asti ravintolat ovat olleet asiakkailta suljettuina noin kuukauden ajan ja vain noutoruoan myynti on ollut sallittua.

Rapuravintola King crab housen ravintolapäällikkö Ina Hammarberg iloitsee, kun saliin on pitkästä aikaa voinut ottaa asiakkaita.Jyri Tynkkynen / Yle "Epätietoisuus on ollut henkisesti raskasta"

Levillä sijaitsevan King crab house -ravintolan ravintolapäällikkö Ina Hammarberg jakaa lounasasiakkaiden ilon.

– Tämä epätietoisuus on ollut henkisesti hyvin raskasta kaikille. Mutta nyt on tosi mukava olla takaisin töissä ja saamme palvella asiakkaita loppuun asti, Hammarberg kiittelee.

Rapuravintola King crab house on monen muun ravintolan tavoin pitänyt keittiön toiminnassa ja myynyt ruokaa noutomyyntinä. Niinpä ravintola saatiin auki lounasasiakkaillekin nopealla aikataululla.

– Toimitusten kanssa ei ole ollut ongelmia, koska joka tapauksessa on myyty ruokaa. Viinavarastokin oli sulun jäljiltä täynnä, Hammarberg kertoo.

Leipuri-yrittäjä Matti Hiltunen avaa kahvila-konditoriansa vasta maanantaina, sillä tukku ei ehdi toimittaa raaka-aineita näin lyhyellä varoitusajalla.Jyri Tynkkynen / Yle

Kittilän kirkonkylällä sijaitseva Lapin herkkutupa sen sijaan joutui lykkäämään avaamista maanantaihin. Kun tieto avaamisesta tuli torstaina illalla, varoaikaa jäi yrittäjä Matti Hiltusen mukaan liian vähän.

– Eipä siinä voi keretä aamuksi avata, kun pitää tukkutavarat tilata ja kaikki. Työntekijät ovat olleet lomautuksella, ja kyllä heidät äkkiä saisi kun pyytää, mutta on nätimpi avata maanantaina niin on vähän varoaikaa, Hiltunen tuumaa.

Osa tuotteista tosin jää vielä maanantainakin tukkuun: esimerkiksi maitotuotteita ei kahvila-konditorialle ehditä tilata.

– Onneksi on kauppa vieressä, juostaan sieltä.

Oululaisen Heinäpään oluttuvan asiakkaat Krista Tikkanen ja Jukka Harmaala ehtivät ravintolasulun aikana jo kaivata kantapaikan yhteisöllisyyttä.Janne Körkkö / Yle Lomautettuja kutsutaan takaisin töihin

Kuusamon Rukalla ravintola Zonea pyörittävän Jokke Kämäräisen mukaan sulun päättyminen oli suuri helpotus. Toiveissa on, että asiakkaiden lisäksi myös karaokelaulu voisi tehdä paluun ravintolaan.

– Sulun aikana oli livekaraoke netin kautta. Nyt täytyy tarkentaa, miten rajoitus jatkuu – joko pääsee laulamaan normaalisti lavalta. Mutta se selviää varmaan tässä pian.

Karjalaisen yrityksessä sulun päättyminen tarkoittaa parin henkilön lisätarvetta. Koko Rukalla, kuten muissakin tunturikohteissa, kausityöntekijöitä on tavallisesti talvikautena satoja. Nyt heistä moni on ollut lomautettuna.

Karjalainen uskoo, että muuttuneessa tilanteessa kausityövoimalle on taas tarvetta ja tulijoitakin riittää.

– Varmasti löytyy työntekijöitä, koska monet ovat olleet lomautettuna ja heillä on suuri halu päästä takaisin töihin, Karjalainen sanoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 10.4. kello 23 saakka.

Lue myös:

Ravintoloiden sulkeminen tuntuu välittömästi työntekijöiden kukkarossa – vaihtoehtoina lomautus tai työvuorojen siirto tulevaisuuteen

Ravintolasulku yllätti ja kiukustutti yrittäjät: Kittilässä ravintolaan mieliville tarjotaan kuljetusta naapurikuntaan – näin ministeriö perustelee päätöstä

Onnibus leikkaa rajusti liikennettään – osa reiteistä kokonaan tauolle, isoimpien kaupunkien välille jää enää muutamia vuoroja

Bussiyhtiö Onnibus kertoo leikkaavansa merkittävän määrän vuorotarjonnastaan ensi viikosta alkaen. Syynä on koronatilanteen aiheuttama matkustajamäärien lasku.

– Matkustuskysynnän laskiessa entisestään vähennämme vuorotarjontaamme määräajaksi. Toivomme voivamme palvella asiakkaitamme laajemmalla reittiverkostollamme jälleen kesäliikenteen alkaessa 7.6., Onnibus kirjoittaa liikennetiedotteessa.

Maanantaista alkaen yhtiö pysäyttää kokonaan muun muassa liikennöinnin Helsingistä Lappeenrantaan ja Imatralle. Samoin käy reiteille Helsingistä Savonlinnaan ja Porista Vaasan kautta Ouluun.

Samalla monien kaupunkien välisestä liikenteestä vähennetään merkittävästi vuoroja.

Esimerkiksi Helsingistä Jyväskylään yhtiö ajaa enää kahdesta kolmeen päivittäistä vuoroa. Helsingistä Turkuun on vielä liikennöity suurelta osin päiväaikaan kerran tunnissa, pian enää viidestä kuuteen vuoroa päivittäin. Turun ja Tampereen välille jää yksi päivittäinen vuoro.

Maanantaista 19.4. alkaen yhtiö leikkaa myös monien yksikerrosbusseilla ajettavien Onnibus Flex -reittien liikennettä. Liikenne loppuu kokonaan muun muassa reiteiltä Lahdesta Turkuun, Helsingistä Jämsän kautta Jyväskylään ja Helsingistä Sysmään.

Samalla Helsingin ja Porin välisiä vuoroja vähennetään merkittävästi.

Bussialan tunnelmat olleet pitkään synkät

Bussiala on kärsinyt pahasti muun matkustuksen ohella koronatilanteesta. Joulukuussa Onnibusin toimitusjohtaja Lauri Helke arvioi Ylelle, että alkuvuosi on bussiliikenteelle vaikeaa.

– Liikennettä on karsittu, henkilöstöä lomautettu ja nekin vuorot, mitä ajetaan, ajetaan käytännössä puolityhjinä, eli varsin murheellinen tilanne on. Täytyy katsoa eteenpäin koronan jälkeistä aikaa, toivottavasti ensi kesä on jo paljon helpompi, Onnibusin Helke sanoi tuolloin.

Bussiliikenteen vuorotarjonta ja matkustajamäärät ovat vähentyneet suuresti vuoden aikana. Henrietta Hassinen / Yle

Helke kommentoi kaukoliikenteen bussiyhtiöiden tehneen jättitappiot, sillä joukkoliikenteen koronatuki ei ole kohdistunut markkinaehtoiseen liikenteeseen.

Onnibusin ohella muut isot kaukoliikenteen bussiyhtiöt Paunu, Vainion Liikenne ja Savonlinja ovat karsineet ison osan tarjonnastaan. Myös VR on vähentänyt junavuoroja.

Marraskuussa Linja-autoliiton tekemän kyselyn mukaan tilausliikenne ja bussimatkailu olivat käytännössä pysähdyksissä kevään ja kesän aikana.

Tuolloin enemmistö kyselyyn vastanneista bussiyrityksistä kertoi tilausliikenteen ja -matkailun kysynnän olevan 0–10 prosenttia normaalista. 65 prosenttia yrityksistä ilmoitti, että uusia tilauksia ei käytännössä tule ollenkaan.

Maskipakko tullut laajasti julkiseen liikenteeseen

Julkisen liikenteen vahvat maskisuositukset muuttuivat maaliskuussa yleisesti maskipakoksi, jonka esimerkiksi Onnibus ja VR ottivat käyttöön.

Teknologian tutkimuskeskus VTT kertoi helmikuussa, että koronavirustartunnan riski joukkoliikenteessä vaikuttaa pieneltä, jos matkustaessa noudatetaan annettuja suojautumisohjeita, kuten maskin käyttöä ja hyvää käsihygieniaa.

Selvityksen mukaan myös suomalaisittain hiljaa matkustaminen auttaa ehkäisemään virustartuntoja. Äänekäs matkustaja erittää moninkertaisen määrän pisaroita ilmaan tavanomaiseen, hiljaa pysyttelevään matkustajaan verrattuna.

Lue myös

Bussiyhtiö Porin Linjat valmistautuu kymmenien ihmisten irtisanomiseen

Kysyimme, miten bussifirma järjestää naapurikaupungeista kyytejä Tykkimäen saunaan mitään rajoitusta rikkomatta: "Marketissa suurempi riski saada korona"

Savonlinnan seudulla vahvistui suuri määrä eteläafrikkalaista virusmuunnosta– Johtajaylilääkäri: "Tämä on ehkä selvin ketju Suomessa"

Oikeus torppasi verottajan: aurinkosähköä voi myydä taloyhtiöstä ilman kallista alv-paperisotaa – taloyhtiö pakotti viranomaiset ottamaan kantaa

Aurinkopaneelien hankintaa suunnitteleville taloyhtiöille on jälleen hyviä uutisia. Jos aurinkoisena päivänä aurinkosähköjärjestelmä tuottaa enemmän sähköä kuin talo ja sen asukkaat saavat käytettyä, ylijäämän voi myydä sähköverkkoon markkinahintaan.

Muutos voi lyhentää järjestelmän takaisinmaksuaikaa vuodella tai parilla.

Asia varmistui, kun korkein hallinto-oikeus (KHO) kumosi keskusverolautakunnan (KVL) ennakkopäätöksen.

KVL oli ollut sitä mieltä, että ylijäämäsähkön myynti on liiketoimintaa ja taloyhtiön pitäisi hankkiutua arvonlisäverovelvolliseksi. Se tarkoittaisi kalliita paperitöitä.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erityisasiantuntija Karoliina Auvinen on arvioinut aiemmin Ylelle, että veroista aiheutuvat paperityöt olisivat maksaneet enemmän kuin mitä ylijäämäsähkön myynnistä kertyy tuloja. Tällöin ratkaisuna olisi ollut ylijäämäsähkön lahjoittaminen ilmaiseksi.

KHO ratkaisi asian kuitenkin aurinkosähkön tuottajien eduksi. Kun myynti on satunnaista ja vähäistä, siitä ei makseta arvonlisäveroa, eikä taloyhtiölle lankea siihen liittyviä paperitöitä.

Aikaisempia hyvä uutisia aurinkopaneeleja harkitseville taloyhtiölle:

"Pakotimme viranomaiset ottamaan kantaa"

KHO:n päätös on viimeinen piste prosessille, joka alkoi viime vuosikymmenen puolivälissä. Tuolloin useampikin taho halusi selvittää, miten taloyhtiöiden aurinkopaneelien sähköä saataisiin järkevästi myös asukkaiden käyttöön lakeja ja säädöksiä noudattaen.

Vuonna 2016 Oulun Energia rakensi rivitaloyhtiöön järjestelmän, jossa taloyhtiön paneelien sähköä jaettiin myös osakkaille. Energiayhtiö lupautui maksajaksi, mikäli järjestelystä koituu esimerkiksi veroseuraamuksia.

Silti asian laillisuus jäi ilmaan leijumaan.

– Lopulta päätimme pakottaa viranomaiset ottamaan kantaa, sanoo Seppo Tuomi.

Viime kesänä eläkkeelle jäänyt Seppo Tuomi toimi tuolloin Oulun Energian myyntijohtajana. Koekaniiniksi ryhtyi hänen oma taloyhtiönsä.

Taloyhtiö teki keskusverolautakunnalle kirjallisen ennakkoratkaisuhakemuksen, jossa taloyhtiö ilmoitti tekevänsä tällaisen järjestelmän ja haluavansa tietää millaisia seuraamuksia siitä tulee arvonlisäverotuksessa. Hintavan hakemuksen tekemisessä auttoi ja sen maksoi Aalto-yliopiston FinSolar -hanke, jonka tehtävä oli edistää aurinkoenergian käyttöönottoa Suomessa.

Muut ALV-kysymykset ratkesivat taloyhtiöiden ja niiden asukkaiden eduksi, mutta yksi kysymys eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jos sähköä jää yli taloyhtiöltä ja sen asukkailta, saako sitä myydä sähköverkkoon ilman arvonlisäverovelvollisuutta, vai pitääkö se antaa pois ilmaiseksi?

Nyt KHO päätti, että ylijäämäsähkön saa myydä ilman veroihin liittyviä paperitöitä.

Samoihin aikoihin toisaalla ratkesi taloyhtiöiden kannalta vielä suurempi kysymys. Vuoden vaihteessa voimaan tullut asetus sallii taloyhtiön aurinkosähkön jakamisen myös osakkaille niin sanotulla hyvityslaskentamallilla.

– Nämä muutokset laukaisivat sen, että aurinkosähköjärjestelmiä voi ja kannattaa rakentaa taloyhtiöihin. Tämä on tosi iso paikka, sanoo Tuomi.

Muutos lyhentää takaisinmaksuaikaa reilulla vuodella

Suomen ympäristökeskus laski Ylelle viime syksynä, kuinka pian keskimääräiseen helsinkiläiseen kerrostaloyhtiöön hankittu aurinkosähköjärjestelmä maksaa itsensä takaisin.

Takaisinmaksuajaksi tuli 15 vuotta, jos ylijäämäsähkö annetaan ilmaiseksi. Nyt kun ylijäämäsähköstä saa tuloja, takaisinmaksuaika tippuu vuodella tai kahdella.

Laskelman lähtötietoja:

  • Laina-aika 10 vuotta, korko 2 prosenttia
  • Teho 15 kWp, hinta 18 500 euroa
  • Aurinkopaneelien sähköstä ylijäämänä myyntiin 10 prosenttia
  • Voit tutustua laskelmiin ja ladata ne omaan käyttöösi tästä linkistä (Google Sheets)
  • Lue tästä jutusta, miten laskelmien takana olevat luvut voivat muuttua
Myynnin oltava "satunnaista ja vähäistä"

Vaikka KHO:n päätös kasvattaa hieman taloudellisesti kannattavimman järjestelmän kokoa, ei sen innoittamana kannata vuorata koko kattoa paneeleilla.

Ensinnäkin ylijäämäsähkön myyntihinta on edelleen murto-osa ostosähkön kokonaishinnasta veroineen ja siirtomaksuineen.

Toiseksi KHO:n päätös koski tapausta, jossa taloyhtiö ja sen asukkaat käyttivät valtaosan aurinkosähköstä ja myynti oli "satunnaista ja vähäistä".

– Pikkaisen varovaisesti olen neuvonut toimijoita, että jos aurinkosähköjärjestelmän malli kovasti muuttuu, niin kannattaa olla meihin etukäteen yhteydessä. Tähän mennessä muunlaisia malleja ei ole vielä käytännössä tullut vastaan, sanoo Verohallinnon johtava veroasiantuntija Mika Jokinen.

Jokinen oli tekemässä KHO:n kumoamaa keskusverolautakunnan ennakkopäätöstä.

Hän huomauttaa, että jos myyntiä on reilusti tai suunnattu vaikkapa naapuritaloyhtiölle, se voidaan edelleen katsoa liiketoiminnaksi. Siinä tapauksessa myyntitulot lasketaan yhteen muun muassa taloyhtiön hoitovastikkeiden kanssa. Mikäli summa ylittää 15 000 euroa, ylijäämäsähkön myynnistä tulee arvonlisäveron alaista.

Voit lukea päätöksen kokonaisuudessaan KHO:n verkkosivuilta.

Voit keskustella aurinkosähköstä torstaihin kello 23 asti.

Lisää aiheesta:

Tässä kerrostalossa tuotetaan itse osa sähköstä – ja näin saatat asua pian sinäkin, sillä uudistus tekee aurinkosähköstä nykyistä houkuttelevampaa

Aurinkosähkön kannattavuus paranee omakotitaloissa ja taloyhtiöissä – katso kartalta, milloin säästöt kasvavat omalla paikkakunnallasi

Salolainen aurinkopaneelifirma muuttaa tuotantoaan – taustalla väitetyt ihmisoikeusrikkomukset Kiinassa

Aurinkopaneelien halpeneminen jatkuikin, mutta hintaerot ovat hurjat avaimet käteen -paketeissa – keräsimme vinkit tarjousviidakkoon

Aurinkopaneelit katolle ja sähkösäästöt tilille – kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei välttämättä ole: nämä 10 muutosta voivat sotkea laskelmasi

Aurinkopaneelien omistajia suututtanut mittaustapa korjattiin vuosien odotuksen jälkeen – professori: “Vääryydet on nyt korjattu”

Miksi aurinkopaneelien omistajien piti odottaa vuosikausia epätasa-arvoisen mittaustavan korjausta? Yle selvitti, mikä kesti

Ulkolinja: Likaista vihreää energiaa (Yle Areena)

Toimittaja Johanna Vehkoo sai valitusluvan korkeimmasta oikeudesta kunnianloukkaustuomioonsa

Korkein oikeus on myöntänyt valitusluvan toimittaja Johanna Vehkoolle kunnianloukkausta koskevassa asiassa.

Vehkoo oli rajatulle joukolle julkaistussa Facebook-päivityksessään nimittänyt vaaliehdokkaana toiminutta oululaista valtuutettua (asyl) Junes Lokkaa muun ohella natsiksi ja rasistiksi.

Rovaniemen hovioikeus katsoi, että kirjoitus oli halventanut Lokkaa ja ollut omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä. Hovioikeus katsoi Oulun käräjäoikeuden tavoin Vehkoon syyllistyneen kunnianloukkaukseen.

Vehkoo vaatii korkeimmassa oikeudessa syytteen hylkäämistä.

Vehkoo katsoi valituslupahakemuksessaan, että Rovaniemen hovioikeus sovelsi kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä ilmeisen virheellisesti tavalla, joka on ristiriidassa perustuslain ja korkeimman oikeuden sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

Vehkoon mukaan hovioikeus teki ratkaisullaan tyhjäksi Vehkoon oikeuden käyttää poliittista sananvapauttaan ja antoi suuremman painoarvon poliitikon oikeudelle olla joutumatta kriittisen arvostelun kohteeksi.

Lue myös:

Toimittaja Johanna Vehkoo hakee korkeimmasta oikeudesta valituslupaa kunnianloukkaustuomioonsa

Hovioikeus piti toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomion ennallaan – rikosoikeuden professori toivoo asiaan kantaa korkeimmalta oikeudelta

Toimittaja Johanna Vehkoon ja kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnianloukkauskiistaa käsitellään hovioikeudessa

Natsiksi kutsuminen on loukkaus myös poliitikkoa kohtaan – asiantuntijat arvioivat, mistä toimittajan kunnianloukkaustuomio kertoo

Toimittaja tuomittiin kunnianloukkauksesta, kun hän kutsui oululaista kaupunginvaltuutettua natsiksi ja rasistiksi

300 vuotta sitten Pohjanmaalla tehtiin hirmutöitä, joista nyt tuomittaisiin kansanmurhana – "Raaimmista verilöylyistä jäivät todistamaan vain ruumiskasat"

Kirkkoherra Thomas Stenbäck aloitti saarnan, ja painajaismaiset muistot palasivat kuulijoiden mieleen.

Elettiin marraskuuta vuonna 1770.

Saloisten ja Raahen kirkkoherra Stenbäck oli siunaamassa 95-vuotiaana kuollutta Marjatta Heikintytär Puustia haudan lepoon.

Vainajan elämänvaiheet olivat niin erityiset, että kirkkoherra päätti tavoista poiketen kirjata puheensa talteen. Dokumentti on säilynyt näihin päiviin asti.

Näin Stenbäck puheensa kirjoitti:

"(Puustin) miestä venäläiset kasakat Raahessa viidellätoista piikin eli keihään pistolla haavoittivat. Hän kuoli kolmen päivän perästä. Marjattaa venäläiset suomivat ruoskin ja piiskoin. Hänen poikansa Jaakon venäläiset veivät vankina ja kastoivat uskoonsa, vaan Jaakko on sitten rauhan tultua palannut."

Kun venäläiset seuraavana talvena palasivat, Stenbäck jatkaa, he ruoskivat Marjatan lyijykärkisellä solmupiiskalla, seisottivat alastomana pakkasessa, polttivat sytytetyllä saunavihtalla ja lopulta sokaisivat "tulisesti palavalla talilla".

Venäläisten lopulta mentyä sokea ja raihnainen yksinhuoltaja yritti epätoivoisesti löytää ruokaa lapsilleen, mutta tuhotussa maassa oli tarjolla vain olkia, nahankappaleita ja luita – tuulimyllystä Marjatta Puusti etsi nälissään jopa jauhon tomua.

Kun yksi lapsista oli jo kuollut nälkään, perheen onnistui päästä pakoon Ruotsiin. Siellä sokea Marjatta kiersi viisi vuotta kerjuulla kunnes Suomeen oli saatu rauha ja pakolaiset pääsivät palaamaan koteihinsa.

– Marjatan tarinassa on kaikki ne elementit, kaikki se julmuus, jotka kuuluivat vihaan, sanoo professori Kustaa H.J. Vilkuna.

Marjatta Puustin kärsimykset isonvihan vuosina 1713–1721 ovat tallentuneet Saloisten kirkonarkiston kuolleiden luetteloon.Saloisten kirkonarkisto / Arkistolaitos

Vilkuna kertoo Marjatta Puustin tarinan tutkimuksessaan Viha. Perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta.

Vihalla Vilkuna tarkoittaa noin kymmenen vuoden jaksoa 1700-luvun alussa, jolloin Venäjä miehitti Ruotsiin kuulunutta Suomea. Miehitys päättyi tasan 300 vuotta sitten Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721.

Kansan suussa miehitysaikaa alettiin kutsua isoksivihaksi. Nimeäminen tapahtui juuri Marjatta Puustin hautajaisten aikoihin, 1700-luvun lopussa.

– Aikalaiset eivät isoviha-sanaa käyttäneet. Tarvittiin vertauskohta ja sellainen saatiin myöhemmästä 1740-luvun lyhyestä miehityksestä. Sitä alettiin kutsua pikkuvihaksi erotuksena ankarammasta isonvihan ajasta, Vilkuna selittää.

Armoton aika isoviha todella oli. Ehkä koko Suomen historian julmin kausi.

– Paikallisesti on voinut olla pahempiakin jaksoja. Mutta ei näin pitkää, koko maan siviiliväestöön kohdistunutta katastrofia. Nykymittareilla Pohjois-Pohjanmaan hävityksessä voidaan puhua kansanmurhasta.

Suurvaltojen saappaat marssivat pienten ihmisten yli

Mitä niin kauheaa Suomessa 300 vuotta sitten tapahtui, että professori Vilkuna käyttää siitä termiä, joka on totuttu näkemään natsien tai Ruandan tapahtumien yhteydessä?

Lyhyesti hieman historiallista taustaa.

Ruotsi oli 1600-luvun lopussa Pohjois-Euroopan valtias. Se oli valloittanut laajoja maa-alueita niin Baltiasta kuin Pohjois-Saksastakin. Tämä ärsytti naapureita.

Tanska, Puola ja Venäjä näkivät tilaisuutensa koittaneen, kun Ruotsin valtaistuimelle nousi poikanen, 15-vuotias Kaarle XII.

Alkoi suuri Pohjan sota (1700–1721).

Alkuun se sujui nuoren Kaarlen johtamalta karoliiniarmeijalta voittoisasti, mutta käänne koitti vuonna 1709. Pultavan murskatappion jälkeen erityisesti Pietari Suuren johtama Venäjä alkoi vallata alueita Baltiassa ja myös Suomen suunnalla.

Samaan aikaan kun miehittäjä riehui Suomessa, hallitsija Kaarle XII koki kohtalonsa Norjan rintamalla. Ampujaksi on epäilty omia, mutta nykytutkimus on päätellyt kallon vammasta, että luoti tuli vihollisen suunnasta. FLHC2 / Alamy / All Over Press

Karjalan venäläiset olivat valloittaneet heti sodan alussa, mutta Pultavan jälkeen joukot työntyivät koko nykyisen Suomen alueelle. Alkoi miehityksen eli isonvihan aika.

Pietari Suuri käski tuhota Pohjanmaan rannikon Kalajoelta pohjoiseen sadan kilometrin syvyydeltä niin totaalisesti, ettei Ruotsin armeija sitä kautta enää koskaan tunkeutuisi itää kohti.

Hänen huolenaan oli vuonna 1703 perustamansa nimikkokaupungin Pietarin turvallisuus. Siinä mielessä isonvihan taustalla vaikutti sama strateginen motiivi kuin paljonkin myöhemminkin talvi- ja jatkosodassa.

Miehitysjoukoilla oli siis tsaarin siunaus ja vapaat kädet tuhota asumukset, viljelykset ja ihmiset. Mikään ei pidätellyt heitä. Ei edes omatunto. 1700-luvun armeijan suhtautuminen siviiliväestön kärsimyksiin oli nykyihmisen näkökulmasta hämmentävän välinpitämätöntä.

– Silloin armeijat olivat aina väkivaltaisia siviilejä kohtaan, Kustaa Vilkuna sanoo.

Kyse ei siis ollut Venäjän armeijan erityispiirteestä. Samanlaisiin kauheuksiin syyllistyi Kaarlen armeija Puolassa.

Väkivalta oli keino huoltaa armeijaa – mutta myös silkkaa raakuutta ilman sääntöjä

Isonvihan aikaan venäläisten joukkojen käytös selittyi osin armeijan huollolla.

Joukkojen mukana ei kulkenut soppatykkejä, vaan usein tuhansissa laskettava miesjoukko oli ruokittava päivittäin sillä, mitä ympärillä kulloinkin oli tarjolla. Käytännössä se tarkoitti siviiliväestön omaisuuden ryöstelyä. Palkkioksi sotilaat saattoivat säästää siviilin hengen. Yleensä eivät säästäneet.

Mutta kyse oli muustakin kuin armeijan nälän tyydyttämisestä.

Kustaa Vilkunan Viha-kirjan alalukujen nimet ovat kuvaavia: tuhoaminen, verilöylyt, kidutukset, raiskaukset, ihmisrosvous.

Vilkunan kirjassa on satoja esimerkkejä siviileihin kohdistuneesta terrorista:

"Raaimmista verilöylyistä jäivät todistamaan vain ruumiskasat. Varsinaista suunnitelmallisuutta rahvaan tappamisessa ei ollut. Tapettiin ne, jotka sattuivat osumaan partioiden eteen. Toiset ammuttiin mielivaltaisesti ja toiset kidutettiin hengiltä. Eroa ei tehty säädyn, sukupuolen tai iän perusteella. Päinvastoin. Pikkulapsia vangittiin ja järjestettiin julkisia tappajaisia."

Perikato on sana, jolla Kustaa H.J. Vilkuna kuvailee isonvihan aikaa.Tauri Kankaanpää / Teos

Marjatta Puustin kotiseutu, Pohjois-Pohjanmaa, oli pahiten tuhoutunutta aluetta. Viranomaistietojen mukaan maakunnassa murhattiin yli 6 000 ihmistä.

Pahin yksittäinen teurastus oli Hailuodon murhaperjantai marraskuussa 1714; yhden yön aikana tapettiin 800 ihmistä. Tapauksesta kerrotaan muutaman vuoden takaisessa tv-sarjassa Pimeä historia. Voit katsoa jaksontästä.

Kaikki, jotka pystyivät, pakenivat. Marjatta Puustin tavoin Ruotsiin lähti ehkä noin 30 000 ihmistä. Oulu ja Raahe olivat vuosina 1715–1717 autioita kaupunkeja.

Joskus pako johti ojasta allikkoon: Hailuodon murhaperjantain kuolinluvut olisivat olleet pienempiä, jollei saarella olisi ollut isoa joukkoa mantereelta paenneita ihmisiä.

Oma lukunsa isonvihan aikaisissa julmuuksissa ovat ihmisryöstöt. Kustaa H.J. Vilkunan mukaan ne olivat Venäjän armeijan erikoisuus, jota ei muualta tunneta.

Kyse oli lähinnä lasten ja Jaakko Puustin kaltaisten nuorten sieppaamisesta ja kuljettamisesta Venäjälle orjuuteen. Osa päätyi rakentamaan Pietaria, osa työvoimaksi valtaville maatiloille. Jotkut myytiin orjamarkkinoilla Persiaan ja Intiaan saakka, osa taas toimi Venäjän armeijan kenttäorjina Turun ympäristössä.

Arviot Venäjälle päätyneiden määrästä vaihtelevat reilusta 10 000:sta noin 20 000:een.

Yhteenlaskettuna murhattuja, paenneita ja Venäjälle siepattuja oli siis 50 000–60 000.

Suomen väkiluku 1700-luvun alussa oli noin 400 000, eli väestö harveni reilusti yli kymmennyksellä.

Osa, kuten Marjatta ja Jaakko Puusti, pääsi rauhan tultua palaamaan, mutta Venäjälle siepatuista lapsista valtaosa venäläistyi, unohti kotimaansa ja jäi sille tielle.

Isoviha iskosti suomalaisiin Venäjän-pelon – sille oli käyttöä myöhemmin

Isonvihan vuodet olivat niin raastava kokemus, että niitä muisteltiin pirttien hämyssä sukupolvesta toiseen.

Kun Suomalaisen kirjallisuuden seura 1900-luvun alussa – siis 200 vuotta tapahtumien jälkeen – kokosi isonvihan aikaisia kansantarinoita, niitä kertyi yhä tuhansia.

Tarinoihin sekoittui muitakin vainolaisaikoja, mutta pääosin kertomuksilla oli historiallinen totuuspohja.

Aihetta tutkinut Lassi Saressalo jakaa tarinat neljään päätyyppiin.

Sankaritarinoissa ovela suomalainen onnistuu huijaamaan ja nujertamaan ylivoimaisen, mutta tyhmän vihollisen.

Paikkatarinat puolestaan liittyvät isonvihan aikana nimensä saaneisiin Ryssänkarin tai Kalmosaaren kaltaisiin tapahtumapaikkoihin.

Kolmas tyyppi on paluutarinat. Niissä kuvattiin Venäjälle orjiksi siepattujen lasten paluuta vuosien jälkeen kotiin. Tällainen tarina on tallentunut myös Sakari Topeliuksen tunnettuun satuun Koivu ja tähti, jossa aikuisiksi varttuneet sisarukset tunnistavat vanhan kotinsa sen vierellä kasvavasta koivusta.

Koirankuonolaisia tavataan paitsi suomalaisissa, myös laajemmin Euroopan kansantaruissa.FLHC 98 / Alamy / All Over Press

Ehkä yleisin kansankertomustyyppi on kuitenkin uhritarina. Niissä kerrottiin, kuinka venäläisarmeija kidutti, raiskasi ja tappoi kuin manalasta karannut peto.

Joskus vihollinen muuttui tarinoissa jopa yliluonnolliseksi puolieläimeksi, koirankuonolaiseksi. Se jäljitti poikkeuksellisen tarkan hajuaistinsa avulla metsään piiloutuneet uhrinsa. Ilmeisesti kyseessä olivat Venäjän armeijaan kuuluneet mongolisukuiset kalmukit, jotka saattoivat pukeutua eläintennahkoihin.

Tarinat muokkasivat suomalaisten käsitystä itänaapurista ja edesauttoivat 1900-luvun alkupuolella Akateemisen Karjalaseuran kaltaisten neuvostovastaista propagandatyötä. Myös talvisodan aikaisessa lehtikirjoittelussa oli muistumia isonvihan tapahtumiin. Niillä haluttiin rakentaa vahvaa viholliskuvaa.

Vieläkö isoviha määrittää tämän päivän suomalaisten Venäjä-suhdetta? Ohjaavatko asenteitamme yhä käsitykset manalan pedoista ja koirakuonolaisista.

– En usko. Aika paljon on tapahtunut Suomen ja Venäjän suhteissa isonvihan jälkeen. Nuo myöhemmät kohtaamiset vaikuttavat enemmän, Kustaa H.J. Vilkuna pohtii.

Lue lisää:

Onko Ruotsi Suomelle velkaa isonvihan pakolaisista?

Isonvihan perintö ulottui sukupolvien päähän

Sinkkuus on siistiä ja siitä pitäisi puhua enemmän, sanovat Janita Autio ja Arttu Mustonen – entiset lestadiolaiset päätyivät melkein kihloihin

Kaikki alkoi ihastumisesta.

Janita Autio oli törmännyt netissä blogiin, jota kirjoitti muuan Arttu Mustonen.

Cool ja vou, Autio ajatteli, joku poika pitää blogia. Hänestä tuntui, että hän ihastui nuorukaiseen pelkkien tekstien perusteella.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Aution sisko tutustui Mustoseen ja intoili sisarelleen, että oli löytänyt tälle poikaystävän, sellaisen juuri sopivan.

Kävi myös ilmi, että Autiolla ja Mustosella oli yhteisiä kavereita, ja pian kaksikko tapasikin toisensa.

Autio oli omien sanojensa mukaan ihan rakastunut. Ennen pitkää Mustonenkin ihastui.

Onnea kesti vuoden verran. Kihloja ehdittiin miettiä, samoin sitä, milloin häät järjestettäisiin. Lopulta pari tajusi, että suhde ei toimi. Seurustelun sijaan he ovat mieluummin ystäviä.

Ja tässä he nyt ovat. Kaksi ikisinkkua, niin he itseään luonnehtivat. Puhumassa sinkkuudesta ja siitä, millaista se on, kun on varttunut ympäristössä, jossa vaalitaan perhearvoja ja jossa on tavallista mennä naimisiin nuorella iällä.

Kuuntele, kun Autio ja Mustonen kertovat tarinansa omin sanoin toimittaja Henna Korkalan haastattelussa. Kaksikko pohtii laajemmin myös sitä, millaisen jäljen lapsuus ja nuoruus lestadiolaisessa yhteisössä ovat heihin jättäneet:

Entisiä lestadiolaisia, nykyisiä vaikuttajia

Janita Autio ja Arttu Mustonen, molemmat 27 vuotta, kertaavat tarinaansa toisiaan täydentäen.

Ensitapaamisesta on lähes kymmenen vuotta. Kaksikko sanoo olevansa parhaita ystäviä, ja se kuuluu etäyhteyden päähänkin. Tunnelma on välitön ja nauru herkässä.

Toisaalta Autio ja Mustonen ovat tottuneet esiintymään yhdessä. Heillä on ollut syksystä asti yhteinen Toivottomat sinkut -podcast, joka esittelytekstinsä mukaan sisältää "kahden toivottoman ikisinkun häröilyä ja tarinointia sinkkuelämän kommelluksista".

Kumpikin on myös sosiaalisen median vaikuttaja. Autiolla on kuvapalvelu Instagramissa yli 35 000 seuraajaa, Mustosella puolestaan runsaat 12 000.

Entistä pariskuntaa yhdistää kaiken muun ohella heidän taustansa. Kotoisin he ovat alkujaan Pohjois-Pohjanmaalta, ja molempien juuret ovat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.

Se vaikuttaa edelleen esimerkiksi siihen, miten nykyiseen deittikulttuuriin suhtautuu, Autio sanoo.

Liike ei tuntunut omalta Kaksikon juuret ovat lestadiolaisessa liikkeessä. Autio kuvaa välejään perheeseensä hyviksi: voi olla täysin rehellinen, eikä tarvitse elää kaksoiselämää.Silja Viitala / Yle

Vanhoillislestadiolaisuus on suurin evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavista herätysliikkeistä. Jäseniä siihen arvioidaan kuuluvan yli 100 000.

Liike on näkynyt perinteisesti juuri Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Pohjanmaalla sekä Koillismaalla. Yhteisö on tullut tunnetuksi etenkin suurista perheistään ja muutenkin perhekeskeisyydestään.

Siksi Autio ja Mustonenkin olivat tosissaan menossa kihloihin ja naimisiin, vaikka olivat hädin tuskin täysi-ikäisiä. Se oli heille normaalia.

– Kontrasti on ihan jäätävä verrattuna siihen, millaista elämää on nähnyt ja mitä kaikkea kuullut, nyt kun on itse elänyt sinkkuna, Autio toteaa.

Mustosen mukaan lestadiolaisessa yhteisössä ei käytännössä ole deittailukulttuuria. Uusia ihmisiä tapaa lähinnä yhteisten kavereiden ja tapahtumien kautta.

Jos tuttavuus etenee seurusteluasteelle saakka, monta kertaa päädytään myös avioon.

Se on absurdia, Mustonen sanoo.

– Millaisella todennäköisyydellä sitä tapaa jonkun ihmisen kertalaakista? Sellaisen, jonka kanssa menee naimisiin ja elää koko loppuelämänsä.

Eronsa jälkeen Autio ja Mustonen ovat irtautuneet myös lestadiolaisuudesta. He kuvailevat irtautumista prosessiksi. Päätös ei ollut yhtäkkinen, vaan kypsyi pikkuhiljaa.

Autio huomasi, ettei ajattele kaikista asioista niin kuin yhteisössä on tavattu ajatella.

Mustosella kysymysmerkkejä oli ollut nuoresta asti. Lopullinen käännekohta oli, kun hän totesi kuuluvansa seksuaalivähemmistöön ja tuli kaapista ulos.

– Tajusin silloin, että en pysty olemaan tässä mukana.

Kumpikaan ei halua kuitenkaan puhua pahaa kasvuympäristöstään. Välit perheeseen ovat tiiviit ja lämpimät, ja tuttavia yhteisön sisältä löytyy yhä.

Mustonen on osallistunut edelleen esimerkiksi lestadiolaisen liikkeen vuoden suurtapahtumaan, Suviseuroihin.

Lue lisää: Bloggaajat Mustarttu ja Viena K. ovat entisiä lestadiolaisia, mutta käyvät Suviseuroissa – "Kuin mitkä tahansa festarit ilman örveltämistä"

Kaksikko toivoo, että lestadiolaisuudesta puhuttaessa muistettaisiin mainita myös se hyvä, mitä liikkeessä heidän mielestään on.

– Itse koen, että olen saanut sieltä hyvän arvopohjan. Myös yhteisöllisyys on ollut vain positiivinen asia. Siitä, että on iso ja läheinen perhe ja paljon serkkuja ja sukua, tulee lämmin olo, Autio sanoo.

Mustonen toteaa, että lähtökohtia osaa arvostaa, kun on kuullut, millaisia taustoja muilla on ollut.

– Lestadiolaisuus on niin iso asia ja erilainen tapa elää, että en usko, että se poistuu ikinä täysin kenestäkään, joka lähtee yhteisöstä pois.

Deittailussa arvot eivät aina kohtaa

Välillä arvopohja on niin vankka, että ainakin Aution on vaikea sovittaa sitä yhteen nykypäivän deittailun kanssa. Sitä kun on kutsuttu jopa välinpitämättömäksi.

Lue lisää: Ghostaus on osa digiajan välinpitämätöntä deittailukulttuuria – Iida Åfeldt, 27, deittaili kuukausia ja sitten mies vain katosi

Autio kertoo, että vapautuminen on ottanut aikansa. Asioita on pitänyt pohtia paljon ja pikkuhiljaa.

– Jos alkaisin vaikkapa seurustella, suhtaudun siihen edelleen niin, että olen tosissani. Enkä niin, että lähdetäänpä vähän testaamaan.

Mustonen on sopeutunut deittailukulttuuriin kivuttomammin. Hän on jopa pitänyt siitä ja kokenut sen omakseen.

Hän kuvaa 2020-luvun deittailua sellaiseksi, jossa suhaillaan sinne tänne ja katsellaan, olisiko tuo hyvä vai olisiko jossain joku vieläkin parempi.

Hänelle itselleen on sopinut se, että on voinut mennä, tehdä ja kokeilla ja olla erilaisten ihmisten kanssa, ja hän on todennut, että niin on hyvä.

– Olen aina ollut outolintu enkä ole pystynyt samastumaan moniinkaan lestadiolaisuudessa olleisiin ajatuksiin, Mustonen pohtii.

Tutkija: Perhearvot saattavat säilyä, vaikka yhteisöstä eroaisi
  • Vanhoillislestadiolaisuus on murroksessa, kirjoitti Suomen Kuvalehti jo vuonna 2017: perhekoko pienenee, ja yli puolet lapsista eroaa yhteisöstä. Jossain vaiheessa entisiä jäseniä on enemmän kuin nykyisiä.
  • Sitä, miten liikkeen opetukset ja arvomaailma näkyvät yhteisöstä eronneiden arjessa, ei ole Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattorin, uskonnollisiin yhteisöihin perehtyneen Jussi Sohlbergin tietojen mukaan suoraan tutkittu.
  • Hän pitää ilmeisenä, että liikkeestä irtautuneet kantavat kuitenkin usein sen arvoja, ainakin jossain määrin.
  • Lestadiolaisuudessa korostuu yhteisön ja perheen merkitys ja perhekäsitykseen nivoutuu puolestaan kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn. Siksi erityisesti parisuhteeseen ja seksuaalietiikkaan liittyvät näkemykset saattavat heijastua liikkeestä eronneiden arvo- ja kokemusmaailmassa, Sohlberg toteaa.
  • Tutkija tähdentää, että liikkeestä eroaminen ei tarkoita välttämättä kristillisestä vakaumuksesta luopumista, vaan esimerkiksi sen avartumista. Toisaalta jotkut päätyvät myös uskonnottomaan tai ateistiseen vakaumukseen.
  • Lestadiolaisen perinteen vaikutus riippuu monesti siitä, miten sitoutunut liikkeeseen on ollut, Sohlberg arvioi. Kaikki eronneet eivät ehkä alun perinkään ole olleet erityisen sitoutuneita.
Sinkkuna on kiva olla Autio ja Mustonen ovat käsitelleet podcastissaan monia aiheita, mukaan lukien taustaansa entisenä parina ja vanhoillislestadiolaista deittikulttuuria.Silja Viitala / Yle

Millaista puhetta kaksi toivotonta ikisinkkua kaipaisi sinkkuna olemisesta?

Ainakin siitä pitäisi ylipäätään puhua nykyistä enemmän, Mustonen sanoo. Pelkästään jo siksi, että sinkkujen määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

Kaksikkoa harmittaa, että sinkkuus nähdään usein eräänlaisena välivaiheena elämässä. Jopa aikansa kulttisarja Sinkkuelämää, englanniksi Sex and the City, päättyi niin, että kukin päähenkilöistä oli parisuhteessa.

– Parisuhteesta ja perhe-elämästä puhutaan niin kuin ne olisivat se goal, päämäärä, johon kaikki haluavat jossain vaiheessa. Sinkkuus jää jalkoihin. Se on kuin huono välivaihe, Mustonen tulkitsee.

Tähän sinkkuuden kokemusasiantuntijat toivovat muutosta.

– Sinkkuus on ihan jäätävän siistiä, Autio sanoo.

– Sitä, että on sinkku, ei pidä hävetä.

Mustosen mukaan oletus siitä, että sinkku on aina etsimässä parisuhdetta, ei sekään pidä paikkaansa.

– Aina mietitään, että voi kun tuokaan ei ole vielä löytänyt ketään. Entä jos hän ei ole edes etsinyt? Sekin voi olla yksi syy, että ei ole ketään. Että ei välttämättä halua.

Lue myös: Ilona Koivisto: Ei sulle mikään kelpaa, ikisinkku!

Mitä Autio ja Mustonen sitten omalta tulevaisuudeltaan toivovat: haaveilevatko he parisuhteesta tai perheestä vai onko mukava elellä elämää rauhassa ja yksin, tässä ja nyt?

Autio sanoo haluavansa joskus kyllä perheen, mutta sen aika ei ole vielä.

– Tällä hetkellä on kiva olla näin.

Mustonen on nauttinut siitä, että on löytänyt tasapainon itsensä kanssa ja voinut tehdä vapautuneesti kaikkia niitä asioita, mitä parisuhteessa ei ehkä voisi.

Se, että on voinut mennä ja tulla niin kuin on halunnut, on ollut hänestä täydellistä. Eikä ole tarvinnut olla tilivelvollinen kenellekään.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 5. huhtikuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Samuel on vanhoillislestadiolainen, naimisissa, neljän lapsen isä ja biseksuaali

Kymmenen väitettä lestadiolaisuudesta – saako uskova juoda, meikata tai kilpaurheilla?

Analyysi: Mies päättää yhä, mistä lestadiolaisuudessa puhutaan

Maltillinen muutos kytee lestadiolaisuudessa – sallitaanko meikit ja naispappeus vielä joskus?

Katso video: Kulmikkuutta, vaaleita seiniä ja valoisuutta – Ylivieskan uusi kirkko vihittiin käyttöön

Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskan kaupunkiin on valmistunut uusi kirkko.

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo vihki kirkon Ylivieskan seurakunnan käyttöön vihkimismessussa pääsiäissunnuntaina.

Uuden kirkon nimi on Pyhän kolminaisuuden kirkko, ja se rakennettiin viisi vuotta sitten palaneen vanhan puukirkon raunioiden viereen.

Keskitalo muisteli messussa, miten viisi vuotta sitten ylivieskalaiset kulkivat mieli mustana ja kasvot maahan painuneina heille rakkaan kirkon rauniolle. Nyt tunnelma on hänen mukaansa täysin toinen.

– Me saamme katsella tätä kaunista kirkkoa, joka on kuin ylösnousemuksen aamun ihme. Se on kyynelten ja tuhkan keskeltä noussut ilon katedraali, hän sanoi.

Alun perin Ylivieskassa pohdittiin palaneen kanssa samanlaisen kirkon rakentamista entiselle paikalleen. Koska myös seurakuntakoti oli osoittautunut kuluneeksi ja puutteelliseksi, päädyttiin kuitenkin rakentamaan uusien vaatimusten mukainen kirkko.

Kirkon pääsuunnittelija on ollut arkkitehti Kimmo Lintula. Kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Silja van der Meer.

Rakennustyöt alkoivat syksyllä 2019.

Edellisen kirkon muisto kuitenkin näkyi vihkimismessussa. Säestyksissä käytetyn kitaran ja viulun rakentamiseen oli käytetty palaneen kirkon hirsiä.

Koronatilanteen vuoksi vihkimismessuun osallistuivat paikan päällä vain jumalanpalveluksen suorittajat.

Vuonna 1786 valmistunut Ylivieskan vanha puukirkko paloi tuhopoltossa pääsiäisenä 2016. Joulukuussa 2016 käräjäoikeus tuomitsi kirkon polttaneen miehen syyntakeettomana tehdystä törkeästä vahingonteosta. Syyntakeettomuuden vuoksi mies jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.

Lue myös:

Ylivieskan lohduton kirkkopalo – kuvagalleria

"Oli aika kovaa katsoa kirkon kaatumista" – Ylivieskassa tuhoutui maamerkki ja monen kotikirkko

Ylivieskan kirkonkellot – kuuntele

Pohjoisen Suomen hiihtokeskusten kävijämäärät ovat pääsiäisen aikaan jopa koronaa edeltävää aikaa suuremmat

Pohjoisen Suomen hiihtokeskusten kävijämäärät ovat pääsiäisen aikaan jopa koronaa edeltävää aikaa suuremmat, hiihtokeskuksista kerrotaan STT:lle. Lapissa esimerkiksi Levin ja Ylläksen tuntureiden mökeistä on myyty pitkään eioota.

– Jos verrataan koronaa edeltäneeseen vuoteen 2019, niin Visit Levin varauskirjoissa on enemmän varauksia kuin sinä vuonna, toimitusjohtaja Yrjötapio Kivisaari Kittilästä kertoo.

Kolarissa Ylläksellä pääsiäisen ajan on arveltu peittoavan jopa joulun ja hiihtolomakauden täyttöasteen, kun paikalle saapuvat myös ne, jotka eivät mökkejään vuokraa.

– Tunturi on täynnä väkeä. Ainoa poikkeus on se, että hotelleissa ei ole niin paljoa väkeä kuin aikaisemmin. Selvästi tämä aika suosii nyt mökkimajoitusta, Visit Ylläksen toimitusjohtaja Janne-Juhani Haarma sanoo.

Lapin hiihtokauden viimeinen vetonaulaviikonloppu jää kuitenkin Levillä monelle yritykselle myynniltään tavallista vaatimattomammaksi. Alueen ravintolat myyvät ihmisille ruokaa ainoastaan mukaan otettavaksi. Myös esimerkiksi ohjelmapalvelupuolella tilauksia on vähän asiakkaiden suuresta määrästä huolimatta.

Lapissa ravintolasulku koskee ainoastaan Kittilää ja Leviä, joten naapurissa Ylläksellä ravintolat ovat pääsiäisenä auki. Toimitusjohtaja Haarma sanoo, että ravintoloihin ei ole kuitenkaan pakkautunut tanssi- ja laulukieltojen aiheuttamasta puutostilasta kärsivää juhlakansaa.

Esimerkiksi Iltalehti uutisoi, että Leviltä on lähdetty taksi- ja limusiinikyydein naapuritunturin ravintoloihin. Haarma sanoo, että Levin ravintolasulun vaikutukset on alueella huomattu, mutta ne ovat saaneet mittaluokkaansa suuremman roolin julkisessa keskustelussa.

"Terveysturvallisuuteen on kiinnitetty erityisen paljon huomiota väenpaljouden takia"

Hiihtokeskuksista vakuutetaan, että terveysturvallisuuteen on kiinnitetty erityisen paljon huomiota väenpaljouden takia. Asiakkaat on pidetty tietoisina hiihtokeskusten pelisäännöistä varausvahvistusviesteistä lähtien.

– Olemme viestineet yrityksille ja asiakkaille, että jaksetaan vielä tämä pääsiäinen, tämä piikki käyttäytyä vastuullisesti. Sitten meillä on taas aikaa valmistautua toivottavasti normaalimpaan kesään, Ylläksen Haarma sanoo.

Isompia ihmismääriä keräävissä sisätiloissa huolehditaan kokoontumisrajoituksista, turvaväleistä ja maskeista.

– Kun tätä on vuosi harjoiteltu, niin alueen dna:han ovat juurtuneet käsidesit ja turvaetäisyyksien pitämiset. Pääosin muualtakin tulleille on selvää, että esimerkiksi kaupoissa käytetään maskeja ja pidetään etäisyyttä, Levin Kivisaari sanoo.

Tunturi on täyttynyt asiakkaista myös Kuusamossa Rukalla, jossa rinteiden aukioloaikoja on pidennetty, jotta asiakkaat jakautuisivat pidemmälle ajalle tasaisemmin. Levin tapaan ravintolat ovat alueella suljettu.

Ruka-Kuusamo Matkailu ry:n toimitusjohtaja Mats Lindforsin mukaan pääsiäinen vaikuttaa sujuvan kaikin puolin hyvin.

Myös Lapin poliisista kerrotaan pääsiäisen vieton sujuneen rauhallisesti. Hiihtokeskusten alueella ei ole sattunut mitään isompaa, eikä tietoon ole kantautunut koronarajoituksiin liittyviä rikkeitä.

Pohjanmaalla sijaitsee Suomen kuntien "kummajainen", jossa kaikki valta on yhden puolueen käsissä – se ei kuitenkaan ole ongelma, jos yksi ehto täyttyy, sanoo tutkija

Suomessa on puolen tusinaa kuntaa, joissa kunnanvaltuutetuista yli 80 prosenttia edustaa yhtä puoluetta. Yhdessä näistä kunnista asuu Martti Lantto.

Lantto on kesäkuun kuntavaaleissa ainoa keskustalainen ehdokas Mustasaaressa Pohjanmaalla. Kuntaa hallitsee ruotsalainen kansanpuolue RKP, valtuustossa on muitakin ryhmittymiä, mutta keskustalla ei ole kunnassa ollut ehdokkaita miesmuistiin.

Lantto sanoo, että "yhden puolueen" kunnassa on toisin ajattelevan vaikea saada ääntään kuuluviin, mutta hän haluaa silti yrittää.

– Ikäviäkin kommentteja on ehdokkuudestani kuulunut valtapuolueen suunnasta.

Lantto on sitä mieltä, että demokratia ei hänen kotikunnassaan toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Hän näkee asian myös kielikysymyksenä.

– Kunnan asukkaista yli 30 prosenttia on suomenkielisiä. Siinä mielessä RKP:n edustus on liian suuri.

Äänestysaktiivisuus on hyvä mittari

Neljässä Pohjanmaan rannikon kunnassa eli Mustasaaressa, Vöyrillä, Närpiössä ja Korsnäsissä yli 80 prosenttia valtuutetuista edustaa RKP:tä. Korsnäs on Suomen kuntien joukossa kummajainen: valtuusto on kokonaan yhden puolueen käsissä.

Myös keskusta pitää valtaa useissa kunnissa. Merijärvellä ja Pyhännässä yli 80 prosenttia valtuutetuista on keskustalaisia. Kaikkiaan 79 Suomen kunnassa valtuutetuista yli puolet on keskustalaisia.

Martti Lantto on sitä mieltä, että kuntapolitiikassa pitäisi pyrkiä hyvään yhteistyöhön yli puoluerajojen.Martti Lanton albumi

Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom ei pidä vallan keskittymistä yhdelle puolueelle ongelmana kuntademokratian kannalta.

– Se ei ole ongelma niin kauan kuin kuntalaiset itse eivät pidä sitä ongelmana.

Yksi hyvä mittari on äänestysaktiivisuus.

Pekola-Sjöblomin mukaan ei ole näkyvissä, että kunnissa, joissa valta on keskittynyt yhdelle puolueelle, äänestettäisiin laiskemmin kuin kunnissa, joissa valta on jakautunut useille puolueille. Pikemminkin päin vastoin.

Viime kuntavaaleissa neljä vuotta sitten koko maan äänestysprosentti oli 58,8. Esimerkiksi Mustasaaressa äänestysprosentti oli 71 ja Korsnäsissa peräti 78. Myös keskustavetoiset Merijärvi ja Pyhäntä ylittivät reippaasti koko maan äänestysprosentin.

Myös Martti Lantto äänesti neljä vuotta sitten, vaikka vaihtoehtojen joukossa ei varsinaisesti oman puolueen ehdokasta ollutkaan.

– Ei puolue ole minulle kynnyskysymys, jos ehdokas on pätevä.

Hyvä tyyppi väärästä puolueesta

Marianne Pekola-Sjöblom painottaa kuntavaalien erilaista roolia verrattuna kansallisiin vaaleihin. Tutkimukset pitkältä ajalta osoittavat, että kuntavaalit ovat enemmän henkilövaalit kuin puoluevaalit.

Kuntaliiton laajan kuntalaistutkimuksen mukaan 83 prosenttia kuntavaalien äänestäjistä pitää ehdokasta valitessaan tärkeänä tai erittäin tärkeänä henkilöä. Päättäjiksi äänestetään hyviä tyyppejä.

Vasta toisena tulee puolue: puoluetta tai valitsijayhdistystä pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä perusteena ehdokkaan valinnalle 65 prosenttia äänestäjistä.

Kuntavaaleissa tyypillistä on myös, että äänestyspäätökseen vaikuttaa ehdokkaan asuinpaikka. Valtuustoon halutaan oman kylän naisia ja miehiä. Asuinpaikan merkitys korostuu esimerkiksi kuntaliitoskunnissa.

Oman kylän tuttu ehdokas voi olla se hyvä tyyppi, vaikka olisikin väärästä puolueesta.

Pekola-Sjöblom huomauttaa, että kuntavaaleissa äänestetään ihmisiä päättämään oman kunnan asioista eikä vertailu kansallisen politiikan voimasuhteisiin tai kansallisten vaalien puoluekannatuslukuihin ei ole välttämättä järkevää.

– Eri kunnissa on erilaiset haasteet, erilaiset toimintakulttuurit ja erilaiset palvelurakenteet. Siksi kuntalaiset voivat äänestää kuntavaaleissa eri tavalla kuin kansallisissa vaaleissa ja myös puolueet voivat tehdä erilaista politiikkaa kuntatasolla ja valtakunnan tasolla.

Yhden ja kahden puolueen kunnat SuomessaYle / Riikka Tähtinen Aina voi haastaa

Entä jos äänestäjälle puolue on aatteen ja periaatteen asia eikä mieli taivu äänestämään väärän puolueen hyvääkään ehdokasta?

– Niinkin voi tietysti joissakin tapauksissa olla, myöntää Pekola-Sjöblom.

Silloinkin ratkaisun avaimet ovat Pekola-Sjöblom mukaan omissa käsissä.

– Ainahan voi koota yhteen samanmielisten kuntalaisten joukon, perustaa valitsijayhdistyksen ja asettua itse ehdokkaaksi vaaleihin. Se on yksi keino haastaa valtapuoluetta.

Kuntavaaleissa ehdokas tarvitsee taakseen puolueen tai vähintään 10 hengen valitsijayhdistyksen.

Aino-Maria Hakala haluaa tuoda kokoomuslaista ajattelua RKP:n hallitsemaan kuntaan.Terhi Varjonen/Yle "Uskon, että pystyn tekemään aika rohkeaa politiikkaa"

Maalahtelainen Aino-Maria Hakala on päättänyt ryhtyä tienraivaajaksi. Hänen nykyinen kotikuntansa on yksi Suomen neljästä kahden puolueen kunnasta. Valtuustossa on kuluneella vaalikaudella istunut 21 RKP:n edustajaa ja 6 sosialidemokraattia.

Hakala pyrkii valtuustoon kokoomuksen ehdokkaana. Hän haluaa tarjota kotikuntansa äänestäjille vaihtoehdon: nykyistä moniäänisempää keskustelua ja politiikan tekemiseen enemmän suuntautumista kohti tulevaisuutta.

– Uskon, että täältä löytyy porukka, joka on kanssani samaa mieltä ja haluaa minut edustajakseen valtuustoon.

Kokoomus on vasta järjestäytymässä Maalahdessa. Ehdokkaita on tähän mennessä kaksi ja paikallisosasto on perusteilla.

– Toivon, että ulostuloni vaaliessa rohkaisee muitakin tulemaan mukaan ja sanomaan ääneen mielipiteensä.

Hakala itse ei ole syntyperältään maalahtelainen. Melko tuoreena kuntalaisena ja äidinkieleltään vähemmistöön kuuluvana hän kokee olevansa tietyllä tavalla ulkopuolinen. Sitä hän pitää myös yhtenä vahvuutenaan.

– Asiat näkee eri tavalla, kun on muualta tullut ja voi myös sanoa asioita vapaammin. Ei tarvitse pelätä, että menettää mielipiteittensä takia ystäviä. Uskon, että pystyn tekemään aika rohkeaa politiikkaa.

"Vähemmistöjen asiat ovat minulle kaikista tärkeimpiä"

Vuosi sitten eteläpohjalaiseen Kurikan kaupunkiin muuttanut Leena Lindholm on myös valmis panemaan itsensä likoon kuntavaaleissa. Lindholm on äidinkieleltään ruotsinkielinen.

– Vähemmistöjen asiat ovat minulle kaikista tärkeimpiä ja niitä haluan ajaa.

Kurikka on keskustavetoinen kaupunki, mutta valtuustossa on edustus kuudesta muustakin puolueesta - ei kuitenkaan Lindholmin omasta puolueesta RKP:stä.

– Katsotaan mikä on tilanne kesäkuun vaalien jälkeen.

Lindholm pyrkii Kurikan valtuustoon RKP:n ainoana ehdokkaana. Hän myöntää, että suomenkielisessä kunnassa riittää tietä raivattavaksi. Yksinäiselle ehdokkaalle läpipääsy vaaleissa ei ole helppoa, mutta jo ehdokkuus avaa mahdollisuuden pitää esillä tärkeitä asioita.

Lindholm ei harkinnut eikä aio harkita jatkossakaan muita puolueita, vaikka valtaa pitävien puolueiden listoilta valinta olisi todennäköisempää.

– Ei tule kysymykseen, ilman muuta pysyn RKP:ssä. Siinä en periksi anna.

Lindholm kertoo kuntavaaleissa aina äänestäneensä RKP:tä. Oma ehdokkuus takaa tällä kertaa sen, että perinne voi jatkua.

– Minulle on suuri merkitys sillä, että voin äänestää omaa puoluetta.

Leena Lindholm on muuttanut suomenkieliselle Etelä-Pohjanmaalle Loviisasta. Kotiutumisessa on auttanut punttisali.Elina Niemistö / Yle Muitakin vaikuttamisen keinoja

Äänestämistä kuntavaaleissa pidetään tärkeänä. Lähes kolme neljästä kuntalaisesta kokee, että se on tärkein keino vaikuttaa oman kunnan asioihin.

Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom muistuttaa, että muitakin keinoja kuntalaisilla on.

– Kuntalaiset haluavat vaikuttaa myös suorien osallistumiskanavien kautta.

Kunnan asioihin voi päästä vaikuttamaan monella tavalla.

Kuntaliiton tekemän kyselyn mukaan suosituimpia suoran osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja ovat lähialueen kehittämiseen osallistuminen sekä yhdistysten tai järjestöjoen toimintaan osallistuminen. Vastaajat kertoivat myös osallistuvansa kuntien asiakaskyselyihin, vanhempainiltoihin ja talkootyöhön lähiympäristön hyväksi.

Vastanneista noin kolmannes kertoi ottaneensa suoraan yhteyttä kunnan viranhaltijaan ja viidennes luottamushenkilöön.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23 saakka.

Ylen Silja Viitalan otos voitti Vuoden lehtikuva -palkinnon – katso täältä Kuvajournalismikilpailun tuoretta antia

Viime vuoden parhaat kuvajournalistiset otokset on jälleen palkittu vuosittaisessa kuvajournalismikilpailussa, joka aiemmin tunnettiin aiemmin Vuoden lehtikuvat -kilpailuna.

Viime vuoden voittajaotoksissa näkyy poikkeuksellinen vuosi, jota varjosti ja väritti koronaviruspandemia. Vuoden lehtikuva 2020 -palkinnon voitti Ylen visuaalisen journalistin, Silja Viitalan ottama lähikuva, joka kertoo tuomariston mukaan kaikessa vähäeleisyydessään huumorin keinoin vaikeasta koronavuodesta.

Voittajakuvan Viitala otti syyskuussa keskustan puoluekokouksessa Oulussa. Puoluekokouksessa keskustan puheenjohtajaksi valittiin Annika Saarikko, mutta Viitalan kameraan ja voittajakuvaksi tallentui jotain aivan muuta: kansallispuku, kello, muovihanska ja koko koronapandemia.

– Tämä on mielestäni klassinen esimerkki tilanteesta, jossa pieni yksityiskohta voi kertoa suuremmasta ilmiöstä. Tässä kohtaa se suurempi ilmiö on koronaviruspandemia ja yksityiskohta on kumihanska.

– Voittajakuvassa seisoo Tuija Tiittanen kansallispuku yllään ja muovikäsine kädessään keskustan puoluekokouksessa Ouluhallin pihalla, kertoo vuoden 2020 lehtikuvan ottanut Ylen visuaalinen journalisti Silja Viitala.Silja Viitala / Yle

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Ylen kuva valitaan vuoden lehtikuvaksi, vaikka kyseistä kilpailua on järjestetty vuodesta 1962 lähtien.

– Toki ensimmäinen kysymykseni on, että onko Yleltä aiemmin edes osallistuttu, Viitala toteaa.

Kilpailun tuomariraati kuvailee Viitalan otosta seuraavasti: "Pelkistetyssä kuvassa yksityiskohdat keskustelevat keskenään ja muodostavat ajankuvaa. Kuva yhdistää hauskalla tavalla historiaa ja hetkellisyyttä. Joskus eleetön kuva voi kertoa paremmin kuin toiminnallinen kuva. Huumori on lehtikuvan tärkeä mauste ja tässä kuvassa sitä on."

Viitala kertoo innostuneensa valokuvauksesta jo hyvin nuorena. Kun kavereiden innostus hiipui, Viitalan harrastus jatkui ja muuttui opinnoiksi ja ammatiksi.

Viitala on opiskellut kuvajournalismia Tampereen yliopistossa ja työskennellyt ennen Ylelle tuloaan muun muassa Aamulehdessä.

Kuvaustyyliään hän kuvailee raa'aksi ja rehelliseksi.

– Tyylini on raaka ja rehellinen ehkä senkin vuoksi, että olen Porista, Viitala vitsailee.

– Mutta kuvaustyylissäni se näkyy ehkä siten, että minulla ei ole tarvetta kaunistella asioita.

Vuoden kuvajournalistina palkittiin Antti J. Leinonen. Hänen teoksensa valittiin myös vuoden 2020 henkilökuvaksi. Uutiskuva-sarjan voiton vei Hanna-Kaisa Hämäläisen kuva vapaaehtoistyöstä.

Yle Oulun mediatoimittaja Janne Körkkö palkittiin vuoden reportaasi 2020 -sarjassa. Yleisön suosikiksi nousi Helsingin Sanomien valokuvaaja Rio Gandara.

Vuoden kuvajournalistina palkittu Antti J. Leinonen voitti myös vuoden 2020 henkilökuvan palkinnon.Antti J. Leinonen Yle Oulun mediatoimittajana työskentelevä Janne Körkkö voitti reportaasi 2020 -sarjassa.Janne Körkkö Vuoden uutiskuvana palkittiin Hanna-Kaisa Hämäläisen otos vapaaehtoistyöstä.Hanna-Kaisa Hämäläinen Helsingin Sanomien valokuvaaja Rio Gandara oli valokuvillaan yleisön suosikki vuonna 2020.Rio Gandara

Lue lisää: Iiläinen valokuvaaja Antti J. Leinonen palkittiin vuoden kuvajournalistina – Tuomariston mukaan koskettavasti läsnä ajankohtaisissa ilmiöissä

Palkittu kuvajournalisti seurasi päiviä tavallisten ihmisten elämää kaaoksen keskellä Irakissa – "Halusin tietää, miksi he asettavat itsensä vaaraan"

Janne Körkkö katsoo läppärinsä näytöltä Bagdadin mielenosoituksissa Irakissa ottamaansa kuvaa, joka herää elämään, kun sen vieressä samasta tilanteesta kuvattu video lähtee pyörimään.

Samalla kun Körkkö taltioi vaikuttavia kuvia maailmalla, hän myös dokumentoi videoille kaaosmaisia olosuhteita, missä kulloinkin liikkuu.

– Nämä kuvat ovat tavallaan pysähtyneitä hetkiä, ja video näyttää hälinän siinä ympärillä, sanoo Körkkö.

Yleisradion Oulun toimituksen mediatoimittaja Janne Körkkö voitti Suomen Kuvajournalistien vuoden 2020 reportaasisarjan Suomen Kuvalehdessä viime vuoden toukokuussa julkaistulla kuvasarjalla.

Tervetuloa helvettiin -kuvasarja syntyi, kun Körkkö seurasi yhdeksän levottoman vuorokauden ajan hallitusta vastustavia irakilaisia mielensoittajia Vapautuksen aukion maisemissa Bagdadissa.

Tämä mies dokumentoi Bagdadin mielensoituksia myös. Häneltä Irakin levottomuudet ovat vaatineet paljon. Jalat murskautuivat räjähdyksessä.Janne Körkkö

Kuvajournalisti 2020 -sarjassa palkittiin tuomariston mukaan tasokasta journalistista tai dokumentaarista työtä tehnyt kuvaaja. Palkitulla on tuomariston mukaan vahva visuaalinen näkemys ja tarinankerronnan taito.

Kyseessä on Suomen ainoa kuvajournalismin ja dokumentaarisen kuvan kilpailu, joka kokoaa yhteen sekä vuoden parhaimmat kuvat uutistapahtumista että dokumentaarisen kerronnan kirkkaimmat helmet.

Kriisin keskellä taiteilijat halusivat soittaa henkensäkin uhalla

40-vuotias Janne Körkkö haluaa löytää maailman kriisipesäkkeistä tavallisia ihmisiä ja kuulla heidän tarinansa.

– Minulle on tärkeää saada kuvaamani ihmisen luottamus. Bagdadissa halusin tietää, miksi he olivat kaupungilla, miksi he osoittavat mieltään ja miksi he ylipäätään asettavat itsensä vaaraan.

Körkkö on kuvannut Irakissa vuodesta 2016. Hän meni maahan ensimmäisen kerran pian vuoden 2015 Euroopan turvapaikanhakijabuumin ja suuren irakilaisaallon jälkeen.

Hän on tehnyt Bagdadissa ja Mosulissa dokumentaarista työtä. Hän on kuvannut ja kuunnellut varsinkin taiteilijoiden tarinoita. Körkkö hämmästelee edelleen näiden intohimoa musiikkiin.

– Jos Isis olisi saanut tietää, että ihmisellä on soitin tai soittimia, se olisi tiennyt hengenmenoa. Silti ihmiset piilottivat soittimia takapihoille tai rakennuksiin ja ajoivat pitkiä matkoja erämaahan päästääkseen soittamaan.

Hän on halunnut seurata, miten asiat Isisin lähdön jälkeen ovat Irakissa muuttuneet ja miten se on vaikuttanut ihmisiin. Isis alkoi vetäytymisen valtaamiltaan alueilta 2015.

– Samanlaiset rohkeat ihmiset menivät Bagdadissa kaduille vaatimaan muutosta kuten Mosulissa. Se oli sellainen luonnollinen jatkumo minun Mosulin kuvauksille, mihin halusin tarttua.

Körkkö kuvaa paljon myös suomalaista todellisuutta, mutta haluaa olla todistamassa merkityksellisiä asioita myös muualla. Hän on viimeisten kymmenen vuoden aikana tehnyt juttuja kriisialueilla eri puolilla maailmaa.

Tällainen dokumentointi alkoi, kun kuvasi Samoan tsunamituhoja Tyynellämerellä 2009. Viimeisimmän ebolakriisin aikana Körkkö oli Sierra Leonessa Länsi-Afrikassa dokumentoimassa sitä.

– Kuvaaminen on intohimo ja elämäntapa. On kiinnostavaa nähdä, miten ihmiset elävät.

Välillä kansannousussa pidetään hauskaakin.Janne Körkkö Miksi mennä vaarallisiin paikkoihin?

Janne Körkkö ei ole sotareportteri, eikä hän esimerkiksi kulje tunnetun sotakirjeenvaihtaja Rauli Virtasen jalanjäljissä. Olennainen kysymys onkin, mikä on se henkilökohtainen motiivi, joka miestä vetää vaarallisiin paikkoihin, joihin keskivertosuomalaista ei saisi kirveelläkään.

– Minulla kaikkein syvin motiivi taitaa olla se, että siinä koen olevani hyvä: kohtaamaan ihmisiä paikoissa, missä kaikki eivät välttämättä pysty toimimaan ollenkaan.

Janne Körkölle on tärkeää kertoa suomalaisille siitä, mitä muualla maailmalla tavallisille ihmisille tapahtuu.

– Mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin ympäröivä maailma. Sen visualisointi valokuvan keinoin on minun tieni päästä siihen kiinni.

Vaikka nykyään eletään kansainvälisemmässä maailmassa kuin koskaan aikaisemmin, toisenlaisten ihmisten todellisuus kaukana suomalaisesta lintukodosta ei silti kiinnosta Suomessa aina edes tiedotusvälineitä. Kuuntele alta, kun Körkkö kertoo työstään maailmalla.

Kriisityöskentelyyn ei pidä jäädä henkisesti kiinni

Kohta kaksitoista vuotta maailman katastrofikohteita kierrelleellä Körköllä on selvästi intohimosuhde haasteellisiin olosuhteisiin kaukana kotoa. Intohimo on kuitenkin hallinnassa.

Körkkö pyrkii säätelemään kriisialueilla työskentelyä niin, että pysyy toimintakykyisenä myös tavanomaisissa rauhallisissa oloissa kotona Oulussa.

Moni haasteellisissa oloissa ulkomailla työskentelevä kokee vaikeaksi sopeutua normaalielämään, kun kotona ei tulekaan normaalia päivittäistä adrenaliiniannosta. Elämä saattaa tuntua tylsältä, kun ei tarvitse olla koko ajan varppaillaan.

Vaaran tunteeseen on helppo upota. Körköllä menee kuvausmatkojen jälkeen pitkään totuttautua hitaaseen, helppoon ja välillä puuduttavaankin arkeen.

– Tiedostan sen kuitenkin tosi hyvin ja työstän asiaa aktiivisesti. Haluan olla myös perheelle läsnä ja löytää arjesta merkityksellisiä asioita.

Janne Körkkö on valokuvannut maailmalla vuosia, nyt hän työskentelee Oulussa. Timo Nykyri/ Yle

Keskustelu on auki 2. huhtikuuta kello 23:een asti.

Pääsiäislomalla asutaan mökissä ja ulkoillaan rinteessä – koronarajoitukset eivät hiljennä hiihtokeskuksia, katso 13 paikan tilanne

Hiihtokeskuksissa eri puolilla Suomea riittää vilskettä, vaikka etelässä koronarajoituksilla yritetään hillitä liikkumista.

Vaikka keskuksissa riittää väkeä, poikkeuksellinen tilanne näkyy hiihtokeskusten arjessa.

Maskien käytön ja korostetun käsihygienian lisäksi korona vaikuttaa ravintolapalveluihin useissa kunnissa, ja esimerkiksi välinevuokraamoon yhdellä kertaa pääsevien asiakkaiden määrä on rajoitettu. Rinnelippujakin useimmat keskukset suosittelevat varaamaan etukäteen.

Hissijonoissa turvavälejä varmistetaan ohjaamalla jonottajia lippusiimoilla. Esimerkiksi Pudasjärven Iso-Syötteellä hisseille on myös lisätty henkilökuntaa valvomaan turvavälien noudattamista.

Mökit ovat varattu, mutta hotelleissa on tilaa

Suomen suurimpiin lomamökkien välittäjiin kuuluvasta Lomarenkaasta kerrotaan, että esimerkiksi Kuusamossa sen välityksessä olevasta 500 mökistä lähes kaikki on varattu. Sama on tilanne myös Kainuussa, missä 360 mökistä vapaana on vain muutamia isoja 12 hengen mökkejä.

Suurin osa hiihtokeskusten asiakkaista tulee paikalle perheittäin. Suomen suurimmissa hiihtokeskuksissa Rukalla, Levillä ja Ylläksellä jäljellä on enää vain yksittäisiä mökkipaikkoja. Hotellihuoneita sen sijaan on tarjolla.

Kysyimme Suomen suurimmista ja muutamasta pienemmästä hiihtokeskuksesta, millaisissa tunnelmissa viikonloppuna koittavaan pääsiäiseen on varauduttu.

Pohjois-Suomen hiihtokeskukset tupaten täynnä

Saariselkä, Inari

Saariselällä on mökkivarausten perusteella odotettavissa vilkas pääsiäinen. Saariselän keskusvaraamon noin 300 mökki- ja lomahuoneistokohteesta arviolta 90 prosenttia oli varattu maanantaihin mennessä. Pääsiäissesongista odotetaan hyvää nyt, kun myös ravintolat saavat pitää ovensa auki. Lapissa ravintoloiden sulku koskee vain Kittilän kuntaa.

Suomen pohjoisimmassa laskettelukeskuksessa varaudutaan pitämään hiihtohissit käynnissä läpi pyhien. Asiakasmäärää on kuitenkin vaikea tietää tarkkaan, kun ihmiset eivät majoitu hotelleissa, kertoo Saariselän rinneyhtiön toimitusjohtaja Jarmo Katajamaa.

– Tähän asti on ollut vielä aika rauhallista. Kun mennään viikonloppua kohti, koko ajan varmaan vilkastuu, arvioi Katajamaa.

Levi, Kittilä

Levillä lähes kaikki lomahuoneistot on varattu, mutta hotelleissa on vielä tilaa. Esimerkiksi Levin Panorama hotellista kerrotaan, että viime viikkoina on tullut satakunta peruutusta, kun osa on kokenut sosiaalisen paineen niin suureksi, etteivät kehtaa matkustaa lomareissulle.

Levin rinteillä oli pääsiäisen pyhinä 2019 kaikkiaan 25 000 laskettelijaa. Hissiyhtiön liiketoimintajohtaja Marko Mustonen arvioi, että tänä vuonna jäädään tuosta luvusta.

Kittilässä vilkasta pääsiäissesonkia varjostaa hallituksen päätös jatkaa ravintolasulkua kunnan alueella.

Visit Levin toimitusjohtaja Yrjötapio Kivisaaren mielestä tartuntatilastot eivät tue Kittilän erityiskohtelua vaan syynä ovat muutamat julkisuuteen nousseet väärinkäytökset.

Hän pitää mahdollisena, että rajoitus lisää mökkibileitä tai sitä, että lomailijat suuntaavat Leviltä naapurikuntien ravintoloihin.

– Jo nyt on huomattu, että kodilla on aikuisporukoita nauttimassa alkoholia ja kotaan jonottavat lapsiperheet eivät pääse sisään. Tällaiset lieveilmiöt eivät varmaan olleet päättäjien tarkoitus, Kivisaari sanoo.

Ylläs, Kolari

Lomamökit ja lomahuoneistot on varattu lähes viimeistä myöten Ylläksellä.

Kevättalven viikot tulivat täyteen jo aikoja sitten, kertoo Visit Ylläksen toimitusjohtaja Janne-Juhani Haarma.

Hotelleissa tilaa sen sijaan on vielä ennen pääsiäistä. Lapland Hotels -ketjun hotelleissa eniten varauksia on Ylläksellä, missä 60 prosenttia majoituskapasiteetista on varattu.

Pyhätunturi, Pelkosenniemi ja Luostotunturi, Sodankylä

Pyhä-Luoston alueella on pääsiäispyhiksi saatavilla jokunen mökki korkeintaan yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Luostolla Lapland Hotelsien huoneista on varattu alle puolet.

Päivi Hannula vuokramökkejä välittävästä Pyhä-Luosto Matkailu Oy:stä kertoo, että varauksia on tullut viime hetkiin asti.

– Ihmiset matkustavat oman perheen piirissä, ja hiihtolomaviikoillakin on kaikki sujunut hyvin. Alueella on turvallisen tuntuista. Hienoa, että ihmiset pääsevät nyt myös ravintolaan syömään, hän toteaa.

Ruka, Kuusamo

Viime pääsiäisenä Rukan rinteet ammottivat tyhjyyttään, mutta tänä vuonna alueelle saapuu pääsiäiseksi enemmän ihmisiä kuin Kuusamossa on asukkaita, joita on noin 15 000.

– Oletan, että alueelle saapuu noin 20 000 matkailijaa, Ruka-Kuusamo Matkailuyhdistyksen toimitusjohtaja Mats Lindfors sanoo.

Lahtelaiset Maritta ja Matti Heikkinen viettävät Rukalla mökillä kahden viikon pääsiäisloman. "Käymme rinteessä vain varhain aamulla ja silloin, kun ei ole ruuhkaa. Ruoan teemme mökillä ja kenties haemme ravintolasta jossakin vaiheessa take away -annoksia."Ensio Karjalainen / Yle

Lomailijoista suurin osa pakkautuu Rukan maisemiin. Lindfors ei silti ole huolissaan koronan mahdollisesta leviämisestä alueella, sillä tartuntoja on ollut vähän joulun, uudenvuoden ja hiihtolomien aikana. Tämän takia Lindfors ei voi täysin ymmärtää sitä, että Rukalla ravintolat ovat kiinni.

– Tuntuu siltä, että meidän tekemää hyvää työtä ei huomioida millään tavalla.

Rukan rinteille odotetaan pääsiäisenä tuhansia laskettelijoita.

– Ennakkotietoja rinnelippujen myynnistä ei ole, mutta uskon, että rinteissä nähdään normaali pääsiäisvilinä, Mats Lindfors toteaa.

Iso-Syöte ja Pikku-Syöte, Pudasjärvi

Syötteen alueella käytännössä kaikki mökit ja hotellihuoneet on varattu. Tilanne on sama sekä Suomen eteläisimmällä tunturilla Iso-Syötteellä että muutaman kilometrin päässä olevalla Pikku-Syötteellä.

– Hotelleista saattaa vielä hyvällä tuurilla löytyä peruutuspaikkoja, mutta koko pääsiäisen ajaksi sekin on vaikeaa, kertoo Syötteen keskusvaraamon aluejohtaja Tiina Saarela.

Täysinäisten majoitustilojen takia rinteisiin odotetaan paljon laskijoita.

Suomalaisten ulkomaille suuntautuneiden laskettelumatkojen peruuntuminen on näkynyt Syötteellä niin, että tänä talvena suosiotaan on kasvattanut tunturin tavallista haastavampi takarinne.

Lue myös: Alpit vaihtuivat kotimaan tuntureihin – katso videolta, kuinka vapaalaskija menee sieltä mistä muut eivät

Kainuussa ravintolat ovat auki, Keski-Suomessa vaihtoehtona on vain take away

Vuokatti, Sotkamo

Vuokatin alueella on vain muutamia mökkejä vapaana. Vuokatti Travelin yrittäjä Svetlana Koivisto kuvaa tämän vuoden tilannetta viime vuoteen verrattuna yrittäjän kannalta helpommaksi, koska peruutuksia ei nyt ole tullut viime vuoden tapaan.

– Mutta se, mitä tapahtuu pääsiäisen jälkeen, on pelottavaa. Mutta toistaiseksi olemme elossa, Koivisto sanoo.

Resort manager Pirppa Taljavirta kertoo, että Katinkullan lomakylä on pääsiäisenä täynnä, kun osakkaat saapuvat normaalisti omille mökeilleen. Myös hotelli on pääsiäisenä täynnä.

Hotellinjohtajan Tiina Rimpiläisen mukaan Break Sokos Hotel Vuokatin varaustilanne on melko lailla samanlainen kuin muinakin pääsiäisinä.

– Jonkin verran on tullut peruutuksia, mutta samalla on saatu myös uusia varauksia, joten varaustilanne on hyvä, sanoo Rimpiläinen.

Puheet liikkumisrajoituksista eivät Pirppa Taljavirran mukaan ole Katinkullassa aiheuttaneet peruutuksia, sillä Kainuun koronatilanne on perustasolla ja suurin osa asiakkaista saapuu noin 200 kilometrin säteeltä.

Kainuussa ravintolat voivat toimia rajoitetusti ja pitää ovensa auki.

Vuokatin rinteisiin on alkuvuonna myyty aiempaa vähemmän lippuja, mutta pääsiäiseksi myynnin odotetaan lisääntyvän.

Tahkovuori, Kuopio

Kuopion Nilsiässä ravintolasulku näyttää puraisseen hiukan asiakasmääriä.

– Hotelli oli varattu täyteen, mutta ravintolasulun vuoksi varaukset tippuivat kaksikymmentä prosenttia, eli nyt 80 prosenttia huoneista on varattu, kertoo Break Sokos Hotel Tahkon hotellinjohtaja Anna Hämäläinen.

Hämäläisen mukaan hotelli on ollut yhteydessä kaikkiin varauksen tehneisiin asiakkaisiin ja kertonut, että vaikka ravintolat ovat kiinni, ruokaa on saatavana.

Tahkon alueen lomamökeissä ravintolasulku ei näy samalla tavalla kuin hotellissa. Tahkon keskusvaraamo Tahko.comin varatoimitusjohtajan Teo Kuosmasen mukaan varaamon kautta majoituksen on varannut jo yli 2 400 majoittujaa.

–Mökkien käyttöaste on 80 prosentin positiivisella puolella. Tilanne vaikuttaa ihan hyvältä.

Himos, Jämsä

Himoksella pääsiäinen näyttää melko täydeltä, kertoo Himoslomien toimitusjohtaja Päivi Heikkala. Hänen mukaansa ennen pääsiäistä vapaana oli enää muutama yksittäinen lomamökki.

Koska mökkien varauksia on paljon, se enteilee rinneyhtiön mukaan myös vilkasta lasketteluaikaa.

Jämsään suuntaavista pääsiäisen viettäjistä yli puolet tulee pääkaupunkiseudulta.

– Vaikuttaa siltä, että pienelle lomalle ulkoilun merkeissä on tilausta tiiviin kotona vietetyn etätyön, etäkoulun ja vapaa-ajan lomassa, kertoo Himos-Yhtiöiden toimitusjohtaja Elsi Ojala.

Himoksella on muiden hiihtokeskusten tavoin satsattu koronaturvallisuuteen.

Koli, Lieksa

Kolin hiihtorinteiden vieressä olevassa Break Sokos Hotel Kolissa pääsiäinen näyttää hotellinjohtaja Pasi Ripatin mukaan olosuhteisiin nähden hyvältä. Ravintolasulun vuoksi hotellin käyttöaste on noin 80 prosenttia.

– Muutamia peruutuksia on tullut, joten joitakin huoneita jokaisena päivänä vielä löytyy, sanoo Ripatti.

Tilanne näyttää hänen mukaansa hyvältä myös sääennusteiden valossa.

– Rinteet ovat kunnossa. Sen puolesta pääsiäisenviettoon ei ole esteitä.

Etelässä sää vaikuttaa kävijämääriin

Sappee, Pälkäne

Sappeen hiihtokeskuksessa on noin 800 kaupallista petipaikkaa, jotka on pääosin myyty loppuun. Hiihtokeskuksen toimitusjohtaja Jouko Poukkanen arvioi hyvän sään lisäävän hissilippujen menekkiä.

– Uskon, että meillä tulee olemaan varsin vilkas pääsiäinen, kun aurinkoa luvataan joka päivälle, Poukkanen sanoo.

Ravintolasulun vaikutus kävijämäärään askarruttaa, mutta silti Poukkanen odottaa paria tuhatta asiakasta päivää kohden.

Messilä, Hollola

Messilässä asiakkaiden epävarmuus on Messilä Maalman operatiivisen päällikön Pekka Markkasen mukaan näkynyt niin, ettei majoituksia ole varattu vanhaan malliin.

– Normaalisti pääsiäisen osuessa tähän aikaan vuotta joka luukku olisi ollut täysi. Nyt osa majoituksesta on tyhjillään, Markkanen kertoo.

Puolentoista tunnin ajomatkan päässä Helsingistä sijaitsevassa Messilässä paikallisia kävijöitä on riittänyt kauden aikana tavalliseen tapaan.

– He voivat tulla ulkoilemaan omien eväiden kanssa, eikä heidän tarvitse miettiä ruokailua, vaikka ravintolat voivat myydä nyt vain noutoruokaa. Ruokailujen järjestäminen on olennaisempaa, kun tullaan pidemmän matkan päästä pääkaupunkiseudulta, Markkanen sanoo.

Ellivuori, Sastamala

Ellivuoren hiihtokeskuksessa mökit on aika pitkälti varattu, mutta hotellissa on vielä tilaa.

Keskuksen toiminnanjohtaja Esa Ropponen arvioi sään vaikuttavan suoraan kävijämäärään.

–Jos on nuhruista ja vesisadetta, kävijämäärä saattaa tippua puoleenkin. Jos aurinko pilkottaa, mäki voi olla täysi, hän arvioi.

Hiihtokeskuksen kausi päättyy viimeistään pääsiäisen jälkeiseen viikonloppuun. Koko talven kävijämäärissä korona sen sijaan on näkynyt laskettelijoiden lisäyksenä.

– Kun muita liikuntamuotoja on rajoitettu, ihmiset ovat päässeet sitten ainakin rinteeseen ulkoilemaan, Ropponen kertoo.

Millaisia pääsiäissuunnitelmia sinulla on? Keskustelu on auki 2. huhtikuuta kello 23:een asti.

Lue myös: Kylpylä valmistautui 300 asiakkaan palvelemiseen pääsiäisenä, kun sulkupäätös tuli – nyt edessä on puhelinrumba

Yle selvitti: Mitä sanoo muu Suomi, jos helsinkiläiset saavat koronarokotteensa ensin? Etenkin hoitajien ja lääkärien tilanne huolettaa

Suomessa pohditaan koronarokotteiden painottamista pahimmille tartunta-alueille. Käytännössä se tarkoittaa, että rokotteita kohdennettaisiin esimerkiksi pääkaupunkiseudulle ja Turkuun.

Hallitus lähetti keskiviikkona lausuntokierrokselle esityksen, että rokotejärjestystä muutettaisiin väliaikaisesti rokotteiden alueellisen kohdentamisen osalta 31. toukokuuta saakka. Kohdentamisen edellytyksenä olisi, että riskiryhmät ja yli 70-vuotiaat henkilöt ovat saaneet ensimmäisen rokoteannoksen. Kohdentaminen olisi mahdollista silloin, kun kahden viikon aikana tartuntojen ilmaantuvuus 100 000 asukasta kohden on vähintään 100.

Yle selvitti, miten eri puolilla Suomea suhtaudutaan esitykseen.

HUSin alueella on ollut kaksi kolmasosaa tartunnoista ja potilaista. Esimerkiksi HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi peräsi voimakkaasti muutoksia keskiviikkona.

– Minusta oikeaa yhdenvertaisuutta on se, että kaikki saavat tarpeensa mukaan. Palokunta pitäisi lähettää siihen kylään, joka palaa.

Pirkanmaa: Kriittiset ryhmät pitäisi rokottaa

Tampere olisi yksi näistä isoista kaupungeista, joille rokotteita tulisi jatkossa vähemmän. Pirkanmaa oli pitkään koronaviruksen mallioppilas, mutta maaliskuussa tilanne ryöpsähti ja alue on nyt koronan osalta leviämisvaiheessa.

Tampereen pormestari Lauri Lyly ja Pirkanmaan alueellista pandemiaryhmää johtava, TAYSin johtajaylilääkäri Juhani Sand ovat kritisoineet suunnitelmaa. Heidän tiistain laskelmansa mukaan esitys jättäisi Pirkanmaalle kohdistuvien rokotteiden osuuden jopa 40 prosenttia pienemmäksi kuin on suunniteltu. Luvut päivittyvät koko ajan.

Pirkanmaan pandemiaryhmän puheenjohtaja Juhani Sand sanoo, että moni tärkeä ammattiryhmä on yhä rokottamatta. Antti Eintola / Yle

Koronalle on kuitenkin tyypillistä nopeat tautiryppäät.

– Rokottaminen on hidas palokunta ryppäiden taltuttamiseen, Sand sanoi tiistaina alueellisen pandemiaryhmän tiedotustilaisuudessa.

Pirkanmaalla esimerkiksi riskiryhmä 2 on käytännössä kokonaan rokottamatta. Samoin rokottamatta ovat lähes koko sote-henkilöstö esimerkiksi leikkaussaleissa tai terveyskeskuksissa.

Sand on huolissaan myös siitä, että lisäksi kokonaan rokottamatta on lukuisia muita tärkeitä ryhmiä, kuten poliisit, jotka toistuvasti altistuvat työssään tartunnalle.

– Ensin pitäisi saada rokotettua Suomessa terveytensä tai yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiset ryhmät, Sand sanoi.

Pohjois-Pohjanmaa: Sote-henkilöstön rokotukset tulisi hoitaa ensin

Pohjois-Pohjanmaalla ollaan samoilla linjoilla kuin Pirkanmaalla. Sairaanhoitopiiri ei kannata hallituksen esitystä koronarokotteiden kohdentamisesta pahimmille pandemia-alueille. Sairaanhoitopiirin hallintoylilääkärin Terhi Nevalan mukaan koronatilanne voi muuttua alueittain nopeastikin.

– Rokotuksilla tämän tilanteen seuraaminen reaaliajassa on todella haastavaa. Rokottamisen vaikutus tulee kuitenkin myöhässä epidemian hallintaan.

Vaikka ikäihmiset ja riskiryhmät olisivatkin rokotettuina ennen mahdollisia alueellisia painotuksia, on tällä hetkellä suurin osa sote-työntekijöistä rokottamatta, Nevala muistuttaa.

– Olemme tähän saakka rokottaneet koronapotilaita hoitavaa henkilökuntaa, mutta meillä on hyvin laajasti rokottamatta henkilökuntaa, joka hoitaa sairaaloiden ja perusterveydenhuollon päivystyksellistä, kiireellistä ja välttämätöntä toimintaa.

Ikäperusteiseen rokotusjärjestykseen löytyy Terhi Nevalan mukaan perusteita, sillä ikä on yksi koronaan liittyvistä riskitekijöistä. Rokotusoikeuden salliminen muun muassa opiskelijoille ja hammaslääkäreille on Nevalan mielestä voisi auttaa työvoiman saatavuutta tilanteessa, jossa Suomeen saatava rokotemäärä kasvaa merkittävästi kesälomakauden kynnyksellä.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Sally Leskinen sanoo, että sote-henkilöstön rokotukset tulisi hoitaa ensin. Ville Välimäki / Yle Kanta-Häme: Onko liian hidas keino?

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Sally Leskinen pitää liikkumisrajoitusten kaatumista pettymyksenä, vaikka rajoitus ei ensisijaisesti olisi Kanta-Hämettä koskenutkaan. Leskisen mukaan työkalupakista puuttuu nyt nopeasti käyttöön otettava keino, jos koronatilanne pahenee.

– Tässä ei ole kyse siitä, olisiko se tullut käyttöön heti, vaan siitä, onko meillä sellaiset työkalut käytettävissä, joilla voidaan muuttaa epidemian kulkua.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä rokotusjärjestyksen muuttuminen ikäperusteiseksi nähdään hyvänä asiana. Sen sijaan alueelliset painotukset eivät Sally Leskisen mielestä ole välttämättä toimivia.

– Ilman muuta meidän lähtökohta on se, että yli 70-vuotiaat ja riskiryhmät pitää saada rokotettua kaikilla alueilla Suomessa sitä ennen.

Leskinen epäilee on myös sitä, pystyttäisiinkö alueellinen painotus toimeenpanemaan tarpeeksi nopeasti.

– Jos toimeenpanokyky on hirveän hidas ennen kuin tähän päästään, niin ei sillä epidemiologisestikaan ole suurta merkitystä.

- Arvioisin, että meidän rokotemäärät voisivat laskea noin kymmenen prosenttia, Päijät-Hämeen rokotusasioista vastaava Kimmo Kuosmanen sanoo.Mika Moksu / Yle Päijät-Häme: Ei suurta vaikutusta

Hallituksen esitys painottaa rokotuksia pahimmille koronaepidemia-aluille tuskin vaikuttaa dramaattisesti Päijät-Hämeessä. Näin arvioi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän rokotusasioista vastaava Kimmo Kuosmanen.

– Arvioisin, että meidän rokotemäärät voisivat laskea noin kymmenen prosenttia.

Kuosmanen kertoo, että Päijät-Häme on vain vähän jäljessä ilmaantuvuusluvussa ja sairaalahoidossa olevien määrässä Uuttamaata ja Turun seutua. Koronatilanne otetaan huomioon, kun rokotuksia painotetaan alueellisesti.

– Kriteerit ovat kaikille samat. Eli ilmaantuvuus, väestömäärä ja sairaalahoidossa olevien määrä. Nämä ovat tiedossani olevat kriteerit, joilla tätä arvioidaan.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila sanoo, että esimerkiksi sotehenkilöstö pitäisi rokottaa ennen rokotusjärjestyksen kohdentamista. Juuso Stoor / Yle Länsi-Pohja: Tilanne voi kriisiytyä nopeasti

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila sanoo, että mikäli rokotukset suunnataan etelään siten, että rokotukset muualla hidastuvat ja muuntovirus leviää pohjoiseen, heikkenee kokonaistilanne Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä nopeasti.

– Pienet keskussairaalat joutuvat muuttamaan normaalia toimintaansa jo pienestä määrästä tehohoitoa vaativia koronapotilaita, jolloin muiden potilaiden hoidot viivästyvät.

Taskila sanoo, että mikäli rokotteita painotetaan, se täytyisi tehdä niin, että rokotukset jatkuvat painottamisesta huolimatta koko maassa ja maahan tulevien rokotemäärien pitäisi kasvaa nykyisestä huomattavasti todellisuudessa eikä pelkästään arvioissa tai lupauksissa. Myös kaikki ikäihmiset, riskiryhmät ja sote-henkilöstö pitäisi rokottaa ensin.

Lapin sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Jukka Mattila sanoo Ylelle, ettei hän halua kommentoida asiaa ennen kuin asetus perusteluineen on nähtävillä.

Kainuu: ikäperusteinen rokotejärjestys säästäisi resursseja

Kainuussa ikäperusteinen rokotejärjestys säästäisi resursseja. Tällä hetkellä jokainen riskiryhmäläinen kartoitetaan puhelimessa, ja se on aiheuttanut ruuhkaa soten puhelinpalveluissa. Jonossa on satoja ihmisiä.

Jos esitys ikäperusteisesta rokottamisesta menisi läpi, voitaisiin ajanvaraus voitaisiin tehdä sähköisesti Oma sote -palvelussa, arvioi Kainuun soten pandemiapäällikkö Olli-Pekka Koukkari.

Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä sanoo, että esitys sotii oikeustajua vastaan. Milka Krogerus / Yle

Koukkari sanoo, että Kainuussa on hoidettu hommat hyvin ja terveysturvallisesti. Jos rokotejärjestystä muutettaisiin niin, että Kainuu jäisi jonon hännille alhaisen ilmaantuvuuden takia, olisi se huono asia myös alueen ihmisille.

Kainuulaisista noin kaksi kolmasosaa on Koukkarin laskelmien mukaan joko ikäihmisiä tai riskiryhmää.

Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä on samoilla linjoilla. Määtän mukaan sovitusta järjestyksestä kiinnipitäminen turvaisi riskiryhmien ja ikäihmisten tilanteen.

– Rokotusjärjestystä tehdessä oli tiedossa, että alueet ovat erilaisissa tautivaiheissa. Siksi tuntuu omituiselta, että nyt muutettaisiin järjestystä tämän perusteella. Se sotii myös ihmisten oikeustajua vastaan. Jos alue on pysynyt perustasolla pitkään, rokotteen saaminen viivästyy, Määttä summaa.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Mikko Pietilää arveluttaa lain lyhyt voimassaoloaika.Thomas Hagström / YLE Varsinais-Suomi: Laki liian vähän aikaa voimassa

Turku ja Varsinais-Suomi voisi hyötyä rokotusjärjestyksen muuttamisesta.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Mikko Pietilä kertoo, että esitys rokotteiden alueellisesta painottamisesta on tervetullut, mutta ongelmaksi voi hänen mielestään jäädä lain lyhyt voimassaoloaika.

Lausuntokierros jatkuu huhtikuun 13. päivään saakka, minkä jälkeen lain voimaan tuloon kuluisi vielä aikaa.

Pietilän arvion mukaan Varsinais-Suomessa riskiryhmät on rokotettu äitienpäivän aikoihin. Jos sama tahti toteutuisi myös muualla, jäisi lain voimassaoloajaksi noin kolme viikkoa.

– Ei tämä kovin paljon alueelliseen tilanteeseemme siinä ajassa vaikuttaisi. Ehkä muutamia tuhansia rokotteita enemmän saisimme sairaanhoitopiirin alueelle. Se ei ole kovinkaan paljon, Pietilä sanoo.

Hän jatkaisi lain voimassaoloaikaa ainakin heinäkuun loppuun.

Lain varsinaista tarkoitusta, eli rokotteiden keskittämistä vaikeimmille epidemia-alueille, Pietilä pitää hyvänä ajatuksena. Hän sanoo ymmärtävänsä sen herättävän tunteita, mutta toteaa yhdenvertaisuuden olevan hänen mielestään sitä, että rokotteita saa enemmän siellä, missä riski tartunnan saamisesta on suurin.

– Kyllä pelastusliivejä tarvitaan merellä, kun myrskyää. Ei kuivalla maalla, Pietilä toteaa.

Pohjois-Savo: tutkimustiedon valossa looginen päätös

Kuopion yliopistollisen sairaalan johtajaylilääkäri Antti Hedmanin mielestä hallituksen esityksessä on paljon asioita, joita voi kannattaa.

Hänen mielestään on nykytiedon valossa hyvä, että riskiryhmät aiotaan rokottaa ennen rokotteiden alueellista kohdentamista.

– On selkeää näyttöä, että rokotus vähentää riskiryhmään kuuluvilla vaikeaan tautiin sairastumista ja kuoleman riskiä, Hedman perustelee.

Hedman tulkitsee esitystä niin, että sen tavoitteena on ensisijaisesti vähentää taudin leviämistä kohdentamalla rokotteita pahimman epidemiatilanteen alueille. Se on hänestä hyvä tavoite.

– Meillä alkaa olla näyttöä siitä, että rokotukset todella vähentävät sairastumista ja sitä kautta viruksen leviämistä. Siinä mielessä on loogista, että rokotteita kohdennettaisiin niille alueille, joissa tauti riehuu voimakkaammin.

Hedman arvioi jo aiemmin Ylelle, että kohdentaminen voisi tarkoittaa rokotustahdin hidastumista Pohjois-Savossa.

Keski-Suomi: ongelmallista yhdenvertaisuuden kannalta

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johto on vastustanut kaavailuja rokotusjärjestyksen muuttamisesta.

Vs. johtajaylilääkäri Juha Paloneva pitää muutoksia ongelmallisina eri puolilla maata asuvien suomalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.

– Kyllä se monissa herättää varmasti tunteita. Muutos ei kuitenkaan ole niin dramaattinen kuin mitä se voisi olla ilman jakoperusteiden muutoksen rajattua kestoa, Paloneva sanoo.

Paloneva on kritisoinut suunnitelmia myös siksi, että hänen mukaansa olisi erittäin vaikeaa määritellä, minkä ajankohdan perusteella muutokset jakoperusteissa tehtäisiin, koska Uudenmaan ulkopuolella epidemiatilanne on vaihdellut alueittain hyvin nopeasti, jopa viikoittain.

Hän kuitenkin korostaa, ettei halua kylvää eripuraa, vaan haluaa, että keskustelussa tuodaan esiin useita näkökulmia.

Lue lisää:

HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi penää päätöstä rokotusten kohdentamisesta: "Palokunta pitäisi lähettää siihen kylään, joka palaa"

Ylipainoiset ja opettajat saattavat saada koronarokotteen ennen muita – Asiantuntijat pohtivat rokotusjärjestystä ensi viikolla

Tampereen pormestarilta ja sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäriltä vahva vetoomus: Tampere ja Pirkanmaa tarvitsevat rokotteensa

THL:n pääjohtaja myöntää, että keskustelu Suomen rokotusjärjestyksestä on politisoitunut: "Tässä asiassa on puoluepoliittisia painotuksia"

Kainuussa ei lämmetä rokotejärjestyksen muuttamiselle – pandemiapäällikön mielestä keskustelu on absurdi ja myöhässä

KYSin johtajaylilääkäri Hedman: rokotusjärjestystä voitaisiin muuttaa riskiryhmien rokotusten jälkeen, mutta muunnokset sekoittavat pakkaa

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kuntajohtajat vaativat rokotteiden jakamista maakuntiin väestöperusteisesti – ei pandemiatilanteen perusteella

Tamperetta neuvonut konsultti istuu kahdella pallilla Euroopan kulttuuripääkaupungin kisassa – avustajabisnes koko instituution liepeillä närkästyttää

Oulussa, Tampereella ja Savonlinnassa on voitonnälkäinen tunnelma. Kaikki kolme paikkakuntaa hakevat Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi, ja hakemus pitää saada valmiiksi kolmen viikon sisällä. Hakemusta kutsutaan hakukirjaksi. Jokaisessa kolmesta kaupungista uskotaan, että juuri oma hakukirja tuo voiton kotiin, mutta vain yksi kaupungeista julistetaan voittajaksi kesäkuun alussa. Kaikki kolme hakijaa pääsivät jatkoon ensimmäisen hakukirjan perusteella viime kesänä.

Euroopan kulttuuripääkaupungin status on tuottoisa tavoite. Se tuo kansainvälistä näkyvyyttä, investointeja, turisteja, valtion ja kuntien rahaa sekä EU-tukea ja usein myös sellaisen sosiaalistaloudellisen muutoksen, josta koko kulttuuripääkaupunkia ympäröivä seutu voi hyötyä jatkossa. Kyse ei ole pelkästään taiteesta ja kulttuurista vaan paljon isommasta ja laajemmasta paketista. Siksi kaupungit laittavat kaikki panoksensa hakukirjan tekoon.

Ja tähän kohtaan iskevät konsultit. Kulttuuripääkaupungiksi hakemisen ympärille on kasvanut vuosien saatossa eurooppalaisten asiantuntijoiden joukko, joka tarjoaa palveluksiaan niistä kiinnostuneille. Ja joukko vain kasvaa, kun himoitun statuksen saaja on nimetty. Koko prosessi kestää kuusi vuotta valinnasta toteutukseen, ja sinä aikana kulttuuripääkaupunkivuoden tarjoamista mahdollisuuksista on kiinnostunut yhä kasvava joukko eri alojen ihmisiä.

Suomen voittaja valitaan siis tänä vuonna, vaikka kyse on vasta vuoden 2026 kulttuuripääkaupungista.

Koronapandemia sotki Euroopan kulttuuripääkaupunkisuunnitelmat, ja osa kaupungeista pitää nimikkovuoden aiottua myöhemmin.Jyrki Lyytikkä / Yle Hyvä veli -verkosto

Kulttuuripääkaupunkihankkeiden ympärillä pyörivien konsulttien asema on vahvistunut 2010-luvulla. Euroopan ensimmäinen kulttuuripääkaupunki oli Ateena vuonna 1985, eikä sen markkinoimiseen tarvittu vielä konsulttien pientä armeijaa. Ateenan merkitys tuli selväksi muutenkin.

Nyt tilanne on toinen. Kulttuuripääkaupungin statuksesta kilpailee mitä ihmeellisempiä pikkupaikkakuntia Euroopan joka kolkasta. Harva osaa sanoa, missä sijaitsevat sellaiset kulttuuripääkaupungit kuin Novi Sad, Elefsina ja Bad Ischl. Ne sijaitsevat Serbiassa, Kreikassa ja Itävallassa, ja on todennäköistä, että niiden voittoisan hakukirjan tekoa ovat avustaneet juuri konsultit.

Merkittävä saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung julkaisi viime joulukuussa artikkelin, joka väittää, että kulttuuripääkaupunkimittelöissä liikkuu “asiantuntijoiden kiertävä sirkus”, eräänlainen hyvä veli -verkosto, joka vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuka saa hakemuksensa läpi kisassa.

Voit lukea saksankielisen artikkelin täältä

Kiinnostavaa on, että saksalaislehden esiin nostamia “sisäpiiriläisiä” on palkattu myös Suomessa.

Tampere jyrää konsulteilla

Suomen kolme ehdokasta lähtevät kisaan hyvin erilaisista asemista.

Oulun hakuprosessia vetävän hankejohtajan Piia Rantala-Korhosen mukaan Oulu on käyttänyt ulkopuolista asiantuntijaa. Oulun “sparraajana” on ollut Neil Peterson, joka työskenteli vuoden 2008 kulttuuripääkaupunki Liverpoolin tiimissä. Peterson on sparrannut Oulun hakutiimiä hakemuksen valmistelussa. Hän on myös valmentanut tiimiä esittelemään hakemuksensa kansainväliselle asiantuntijaraadille. Peterson on Rantala-Korhosen tuttu. Rantala-Korhonen oli puolestaan aikoinaan Turun kulttuuripääkaupunkihankkeen hallituksen jäsen.

Varsinaisen hakukirjansa Oulu päätti kuitenkin tehdä yksin, ilman konsultin apua.

– Se olisi muuten kuin ostettu rakkauskirje, Rantala-Korhonen kertoo.

Savonlinna vetää kisassa täysin omaa linjaansa. Se hakee kulttuuripääkaupungiksi "Saimaa-ilmiöllä". Savonlinna luopui jo hankkeen alun jälkeen konsulteista. Savonlinnan hankkeen johtajan Sari Kaasisen mukaan konsultit ovat kyllä kolkutelleet ovia.

– Hankkeemme on varmasti hyvin erinäköinen kuin kulttuuripääkaupunkihankkeet yleensä. Ajattelimme, että emme tarvitse konsulttia sotkemaan tätä hommaa, Kaasinen sanoo.

Hän kertoo, että Savonlinnan “aidot eurooppalaiset kontaktit” ovat antaneet vastauksen moneen matkan varrella heränneeseen kysymykseen, eikä ulkopuolisia konsultteja ole siksi tarvittu.

Sari Kaasinen ajaa Savonlinnaa kulttuuripääkaupungiksi, Perttu Pesä Tamperetta ja Piia Rantala-Korhonen Oulua.Yle, Miikka Varila / Yle, Oulun kaupunki

Ouluun ja Savonlinnaan verrattuna Tampere painii hakuprosessissa aivan omassa sarjassaan. Sitä avustaa hakemisessa kourallinen eurooppalaisia asiantuntijoita. Mukana on lisäksi Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen, joka istui aikoinaan kulttuuripääkaupungeista päättävässä raadissa.

Tamperetta kulttuuripääkaupungiksi ajavan hankkeen projektijohtaja Perttu Pesä kertoo, että “neuvonantajia” tarvitaan oman alueen erityisyyden ymmärtämisessä. Hän kutsuisi asiantuntijoita konsulttien sijaan Tampereen “kriittisiksi ystäviksi”.

Pesän mukaan Tampereen vajaan kahden miljoonan euron hakubudjetista noin 5–6 prosenttia, eli noin 100 000 euroa menee konsulttien palkkioihin.

– Meidän täytyy löytää eurooppalaisia näkökulmia, jotta löydämme omat vahvuutemme, Pesä toteaa.

Yksi Tampereen käyttämistä konsulteista on kulttuurimanageri Ulrich Fuchs, jonka saksalaislehti Süddeutsche Zeitung nosti esiin.

Lehden mukaan osa kulttuuripääkaupungin titteliä tavoitelleista hakijoista on voittanut kisan juuri Fuchsin myötävaikutuksella aiempina vuosina. Fuchs on ollut mukana muun muassa kolmen kulttuuripääkaupungin: Bremenin, Linzin ja Marseillen hakuprosessissa. Saksalaislehti puhuu kulisseissa toimivasta hyvä veli -verkostosta.

– Fuchsilla on erinomaiset näytöt. Hänen osaamisensa ja näkemyksensä ovat sellaisia, että niistä on Pirkanmaalle ehdottomasti hyötyä, Pesä sanoo.

Tamperetta on avustanut myös Fuchsin puoliso Pia Leydolt-Fuchs. Hän edustaa pientä, kahden hengen Cap.CULT-nimistä konsulttiyritystä. Süddeutsche Zeitung -lehden mukaan Ulrich Fuchs ohjaa kulttuuripääkaupunkihankkeisiin liittyviä töitä puolisonsa firmalle. Molemmat kiistivät väitteen lehdessä.

– Tällä hetkellä emme tarvitse häntä. Tarvitsimme Leydolt-Fuchsia aiemmin. Tarvitsemme etenkin korona-aikana ihmisiä, jotka avaavat meille ovia Eurooppaan. On eri asia, soittaako Eurooppaan Perttu Pesä Tampereelta vai Leydolt-Fuchs, Pesä sanoo.

Vuoden 2026 kulttuuripääkaupungin valitsee 12-henkinen, määräaikainen, eurooppalainen tuomaristo, joka opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan koostuu riippumattomista taide- ja kulttuurialan asiantuntijoista. Heidät poimitaan juryyn taide- ja kulttuurialan “asiantuntijapankista”, johon kuka tahansa alan asiantuntija voi hakea.

Viime kierroksella juryyn nousi Naantalin musiikkijuhlien toimitusjohtaja Suvi Innilä.

Hän on kuitenkin jäävännyt itsensä Suomen kulttuuripääkaupunkikisan voittajan valinnasta, sillä hän on avustanut Oulua.

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että tuomaristossa istuu kuitenkin muuan toinen hakijakaupunkia avustanut henkilö, nimittäin tanskalainen Else Christensen-Redzepovic. Hän auttoi Tamperetta hankkeen alkuvaiheessa. Christensen-Redzepovic on siis yksi 11 jäsenestä tuomaristossa, joka päättää voittajasta.

Violeta Simjanovskan mukaan eurooppalaisilla, ulkopuolisilla asiantuntijoilla on merkittävä asema hakuprosessissa. Simjanovska vetää taidejohtamisen ja yrittäjyyden koulutusohjelmaa Taideyliopistossa.Jari Kovalainen / Yle Läpinäkymättömyys ongelma

Euroopan kulttuuripääkaupunki-instituutio on yksi EU:n merkittävimmistä kulttuuripoliittisista välineistä. Siitä huolimatta se saa toimia melko rauhassa.

Taideyliopiston ainejohtajan Violeta Simjanovskan mukaan eurooppalaisilla, ulkopuolisilla asiantuntijoilla on merkittävä asema hakuprosessissa. Simjanovska vetää taidejohtamisen ja yrittäjyyden koulutusohjelmaa Taideyliopistossa.

– Asiantuntijoiden osaaminen on arvokasta. He jakavat kokemuksiaan myös virheistä, joita on sattunut hakuprosesseissa. En taida tietää yhtään kaupunkia, joka olisi saanut kulttuuripääkaupungin statuksen ilman heitä, Simjanovska sanoo.

Hän muistuttaa, että kulttuuripääkaupunki-instituutiota on arvosteltu läpinäkyvyyden osalta. Simjanovskan mukaan on mahdotonta saada täsmällistä tietoa siitä, ketkä kaikki ovat “sotkeutuneet” erilaisiin kulttuuripääkaupunkivuoden hankkeisiin.

– Euroopan komission raportin mukaan kulttuuripääkaupunki-instituutiossa on ongelmia muun muassa läpinäkyvyyden kanssa. Olen samaa mieltä, Simjanovska toteaa.

EU ei halua Simjanovskan mukaan jäädä kiinni siitä, etteivät siihen liittyvät prosessit olisi läpinäkyviä. Hän uskoo, että unioni muuttaa instituutiota ennen pitkää.

Saimaa-ilmiöön sijoittanut jo kymmenen kuntaa – hankejohtaja: "Itä-Suomessa ollaan totuttu tekemään asioita pienellä budjetilla"

"Olen se luova hullu tai totaalinen realisti" – Marika Vapaavuori ja Pauli Sivonen täydentävät Tampereen kulttuuripääkaupunkihaun johtoryhmää

Oulu haluaa Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelin, vaikka sen hintalappu voi olla jopa 20 miljoonaa euroa – "On sen arvoista"

Oulu, Tampere ja Savonlinna jatkavat kisaa vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi

Yli sata sai tartunnan ja 19 kuoli, kun korona teki tuhoa sairaalassa Oulussa – hoitajat ovat johdon kanssa eri mieltä siitä, miksi näin kävi

Koronavirus pääsi leviämään Oulun kaupunginsairaalaan tänä keväänä, ja jäljet ovat olleet tuhoisat.

Rajuimmat seuraukset kohdistuivat palliatiivisen hoidon ja saattohoidon A2-osastoon, josta tartuntatarypäs sai alkunsa. Sairaalassa kuolleista yhteensä 19 potilaasta 17 oli A2-osaston potilaita. Kaikkiaan virus on tarttunut yli sataan ihmiseen: työntekijöihin, potilaisiin ja jatkotartuntojen myötä myös sairaalan ulkopuolisiin ihmisiin.

Miten tilanne pääsi tällaisiin mittasuhteisiin?

Saimme haastatteluun kuusi hoitajaa, jotka työskentelivät kriisin aikana sairaalan A2-osastolla. Työntekijöiden mielestä kaupunginsairaalassa tehtiin varsinkin alkuvaiheessa useita vääriä ratkaisuja ja virheitä, jotka edesauttoivat viruksen leviämistä.

Oulun kaupungin terveysjohtaja Jorma Mäkitalo ei allekirjoita väitettä. Mäkitalon mukaan äkillisesti esiin tullutta tilannetta hoidettiin kaupunginsairaalassa sairaanhoitopiirin tuella niin hyvin ja asianmukaisesti kuin vain pystyttiin.

– Jälkeenpäin tehdyn analyysin mukaan virus oli uinut sairaalaan jo edellisellä tai sitä edellisellä viikolla ensimmäisten tartuntojen toteamisesta. Tulimme yllätetyiksi, mutta löimme kovat piippuun heti, terveysjohtaja kuvailee sairaalan toimintaa koronakriisissä.

Tässä jutussa hoitajat ja terveysjohtaja pääsevät kertomaan tarkemmin omia näkemyksiään kriisin hoidosta.

Työntekijät eivät uskalla puhua asiasta julkisesti omilla nimillään, koska heidän mukaansa sairaalassa vallitsee ilmapiiri, jossa epäkohtiin on vaikea puuttua. Julkaisemme hoitajien kertomia tietoja poikkeuksellisesti nimettömänä, koska asialla on koronapandemian keskellä yhteiskunnallista merkitystä.

Kaikki kuusi haastateltua hoitajaa seisovat yksimielisesti niiden asioiden takana, jotka he nostavat tässä jutussa esille.

Kaupunginsairaalan tapahtumat ovat tällä hetkellä myös valvontaviranomaisen syynissä. Koronaryppääseen johtaneita syitä on alettu selvittää sairaalaa valvovassa Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa.

– Julkisuudesta saatujen tietojen perusteella on syytä epäillä potilasturvallisuuden vaarantuneen sairaalassa, koska virus pääsi leviämään niin laajalti, avin ylijohtaja Terttu Savolainen perustelee.

Savolainen sanoo, että koronarypäs otettiin valvonta-asiaksi viraston omasta päätöksestä, ei esimerkiksi kantelun takia.

Sairaalan toiminnasta on kuitenkin viime viikkoina tullut aviin myös puolen tusinaa yhteydenottoa muun muassa sairaalassa hoidettujen potilaiden omaisilta. Savolaisen mukaan yhteydenotoissa virastoa on pyydetty selvittämään, onko kaupunginsairaalassa toimittu koronaryppään aikana väärin tai huolimattomasti.

Avi käsittelee myös näitä yhteydenottoja osana valvonta-asiaa.

Näin teimme tämän jutun
  • Haastattelemamme kuuden Oulun kaupunginsairaalan työntekijän joukossa on sekä sairaanhoitajia että lähihoitajia.
  • Kyseiset henkilöt ovat olleet koronaryppään aikana töissä sairaalassa eripituisia aikoja. Haastateltavista viisi kertoo itse saaneensa koronatartunnan sairaalasta ja olleensa sen vuoksi osan ajasta pois töistä.
  • Kaikkiaan Oulun kaupunginsairaalan palliatiivisen ja saattohoidon osastolla työskentelee noin 30 lähi- ja sairaanhoitajaa, joten haastattelemamme työntekijät ovat vain osa henkilöstöstä.
  • Tavoitimme tätä artikkelia varten myös ammattiliitto SuPerin ja ammattijärjestö Tehyn paikalliset edustajat.
  • SuPerin Oulun kaupungin pääluottamusmies Mira Kaivorinne kertoo, että hänelle on tullut kaupunginsairaalan koronakriisistä kymmenkunta yhteydenottoa. Kaivorinteen mukaan yhteyttä ovat ottaneet muun muassa henkilöt, jotka joutuivat hoitamaan koronaryppään aikana koronapositiivisia potilaita sairaalassa. Yhteydenottajat ovat esimerkiksi moittineet, että työntekijöille kaupunginsairaalassa annetut suojautumisohjeet ovat olleet liian sekavia ja tiheään vaihtuvia.
  • Myös Tehyn Oulun kaupungin ammattiosasto 706:n pääluottamusmiehelle Anna-Maija Taanilalle on tullut muutama yhteydenotto kaupunginsairaalan koronakriisiin liittyen sairaalan työntekijöiltä.
  • Oulun kaupungin terveyspalveluiden työsuojeluvaltuutettu Sirpa Marttilakin vahvistaa vastaanottaneensa pari yhteydenottoa kaupunginsairaalan työntekijöiltä. Yhteydenotot koskivat kaupunginsairaalan toimintaa koronakriisissä.
Työntekijät kokevat jääneensä etulinjaan yksin

Ensimmäiset koronatartunnat todettiin Oulun kaupunginsairaalassa maanantaina 22. helmikuuta. Muutaman päivän kuluttua tartuntoja oli 15, kuun vaihteen jälkeen jo moninkertainen määrä.

Virus lähti vyörymään vauhdilla.

Haastattelemamme hoitajat kertovat olleensa kriisin alkaessa osastolla erittäin kovan paikan edessä. He olivat kouluttautuneet saattohoitoon ja palliatiiviseen hoitoon, mutta yhtäkkiä ympärillä olikin koronatartunnan saaneita.

Työntekijöiden mukaan he kaipasivat kipeästi tukea ja opastusta uuteen tilanteeseen, mutta kokevat jääneensä yksin.

Hoitajat esimerkiksi kertovat, että osaston pandemiavastaavaksi nimetty palveluesimies jäi pian ensimmäisten tartuntojen jälkeen pois töistä, eikä heille tullut tietoa sijaisesta. Tilanne tuen saamisen suhteen parani hoitajien mukaan kunnolla vasta parin viikon kuluttua kriisin alkamisesta.

– Johtaminen puuttui kokonaan, eräs haastateltavista kuvailee.

– Uuden tiedon opettelu oli täysin työntekijän omalla vastuulla, vaikka meillä oli kädet täynnä töitä ja alimiehitys. Meidät heitettiin sotatilanteessa etulinjaan ilman aseita ja johtoa, toinen sanoo.

Oulun terveysjohtaja Jorma Mäkitalo sanoo ymmärtävänsä työntekijöiden tuskan ja ahdistuksen vaikean tilanteen keskellä.

Mäkitalo ei kuitenkaan vahvista, että työntekijät olisivat joutuneet pärjäämään osastolla kaksi viikkoa ilman esimiestukea. Terveysjohtaja sanoo, että osastolta pois lähteneelle palveluesimiehelle tuli välittömästi sijainen, ja lisäksi osastolle saatiin heti kriisin alussa muun muassa sairaalan oma hygieniahoitaja avuksi.

– Kaiken sen tuen, mitä olemme pystyneet heille järjestämään, olemme järjestäneet, Jorma Mäkitalo sanoo.

Hoidettiinko koronapotilaita ilman riittäviä suojavarusteita?

Hoitajien mukaan johtamisen ongelmat näkyivät muun muassa siten, että he saivat varsinkin kriisin alussa epäselviä ohjeita suojavarusteiden käyttöön.

Hoitajien haastatteluiden perusteella he ovat hoitaneet koronapotilaita riittämättömin suojaimin noin kahden päivän ajan sen jälkeen, kun ensimmäiset tartunnat todettiin. Hoitajat pitävät todennäköisenä, että tämä on yksi syy viruksen leviämiseen.

Kyse oli hoitajien mukaan esimerkiksi hoitotilanteista, joissa koronapotilaille annettiin sisäänhengitettävää lääkettä paineilmakäyttöisellä lääkesumuttimella. Tilanteissa on riski aerosolien eli pienten hengitysteistä irtoavien hiukkasten leviämiselle ja sitä kautta viruksen tarttumiselle.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on ohjeistanut, että koronapandemian aikana lääkkeitä kannattaisi lähtökohtaisesti antaa toisenlaisella laitteella, mutta kyseisen sumuttimen käyttöä ei ole kielletty. Ohjeistuksen mukaan sitä käytettäessä hoitajan on kuitenkin pidettävä niin sanottua suodatinmaskia, joka suojaa paremmin kuin kirurginen suu-nenäsuojus.

Haastatellut työntekijät kertovat, että lääkesumutinta käytettiin pari päivää ensitartuntojen toteamisen jälkeen ilman suodatinmaskia niin, että hoitajat pitivät vain kirurgista suu-nenäsuojusta ja visiiriä suojatakin ja -käsineiden lisäksi.

Hoitajien mukaan syy tähän oli se, ettei heitä ohjeistettu suodatinmaskin käytöstä akuutin kriisin keskellä. Työntekijät kokevat, että olisi ollut johdon vastuulla pitää huolta siitä, että hoitajat ovat ajan tasalla suojautumisohjeista, eikä virheitä tehdä. Haastateltavien mukaan he joutuivat välillä ohjeistamaan itse myös esimerkiksi osastolle tulleita näytteenottajia, joilla ei ollut tietoa tarvittavista suojavarusteista.

Työntekijöiden mukaan sairaalan oma hygieniahoitaja ohjeisti heitä suodatinmaskin käyttämisestä lääkesumutteen antamisen yhteydessä vasta kaksi päivää tartuntojen alkamisen jälkeen. Tässä vaiheessa tartunta oli todettu jo noin viidellätoista potilaalla.

Terveysjohtajan mukaan ohjeistus oli kunnossa

Jorma Mäkitalo sanoo ihmettelevänsä työntekijöiden kertomaa menettelyä, sillä COVID-19-potilaiden hoito-ohjeissa on selkeästi korostettu suodatinmaskin käyttöä muun muassa lääkesumutinta käytettäessä.

Mäkitalon mukaan ohjeistus tähän on ollut olemassa lokakuusta lähtien, se on jaettu henkilökunnalle ja sitä on käyty myös osastokokouksissa läpi.

Lisäksi kaikkia kaupunginsairaalan työntekijöitä on terveysjohtajan mukaan kehotettu suorittamaan verkkokursseja, joissa käydään läpi muun muassa juuri koronapotilaiden hoitoa. Mäkitalo sanoo, että alustavien tietojen mukaan suurin osa A2-osaston henkilökunnasta on suorittanut ainakin koronaan liittyvän tietoisku-kurssin.

– Osasto A2:n henkilökunnalla oli myös kokemusta eristyspotilaiden hoidosta ja oikeiden suojainten käytöstä sekä ennen koronaa että korona-aikana, eli täysin uudesta asiasta ei ole kyse.

Jorma Mäkitalon mukaan työntekijöitä ohjeistettiin suojavarusteiden käyttöön nopeammin kuin hoitajat sanovat. Ensimmäiset tartunnat todettiin osastolla maanantain ilta- ja yövuoroissa. Terveysjohtaja on selvittänyt, että sairaalan hygieniahoitaja meni osastolle seuraavana aamuna.

– Vuorotyö muodostaa tietysti haasteen tiedonkululle. Normaali käytäntö sairaalatyössä on, että ohjeistuksen ja neuvonnan saanut vuoro raportoi uusista ohjeista seuraavalle vuorolle, Mäkitalo sanoo.

Terveysjohtajan mukaan osastolle mennyt hygieniahoitaja ohjeisti työntekijöitä, varmisti suojavarusteiden riittävyyden ja toimitti kirjallisia ohjeistuksia osaston eri tiloihin ja suojainvarustepakkausten päälle. Terveysjohtajan saaman selvityksen perusteella hygieniahoitaja selvitti nimenomaisesti lääkesummuttimen käytön tarvetta osastolla heti epidemian alkuvaiheessa.

Mäkitalo sanoo, että ohjeistuksia suojautumisesta käytiin alkuvaiheessa läpi päivittäin.

Hoitajat eivät kiistä sitä, että hygieniahoitaja tuli osastolle Jorma Mäkitalon kertomana päivänä. Hoitajien mukaan suodatinmaskien käyttöön ei kuitenkaan tässä vaiheessa ohjeistettu.

Vaikuttiko lääkesumuttimen käyttö viruksen leviämiseen?

Jorma Mäkitalo arvioi tämän jutun alussa, että koronavirus on tullut sairaalaan jo ennen kuin ensitartunnat todettiin.

Palliatiivisen ja saattohoidon osastolla on siis ollut koronaa useiden päivien ajan kenenkään tietämättä.

Ennen kuin koronarypäs paljastui, hoitajien mukaan osastolla käytettiin paineilmakäyttöistä lääkesumutinta päivittäin pelkkiä kirurginmaskeja pitäen.

Hoitajat kertovat, että näissä tilanteissa samassa huoneessa saattoi olla hoidettavan lisäksi kaksi muuta potilasta, joille ei voitu heidän terveystilansa takia laittaa esimerkiksi maskia.

Mäkitalo kertoo, että osaston potilailla on käytännössä hyvin vajaa immuunipuolustus, jonka vuoksi he ovat erityisen alttiita sairastua, mutta sairastuessaan myös itse erittäin tartuttavia.

Hän ei ota kantaa kysymykseen siitä, olisiko tällaisten potilaiden hoitaminen ilman riittävää suojautumista voinut edesauttaa viruksen leviämistä.

– Osastolla on tietysti toimittu tavanomaisten ohjeiden mukaisesti siihen asti, kun ensimmäiset tartunnat tulivat ilmi, sanoo Mäkitalo.

Testitulosta odottavat oireettomat hoitajat kävivät töissä

Kun koronatartuntojen määrä alkoi kasvaa, kaupunginsairaalassa toteutettiin työntekijöiden ja potilaiden joukkotestauksia. Niissä oireettomat potilaat ja työntekijät testattiin varmuuden vuoksi useaan kertaan.

Hoitajien mukaan he eivät saaneet jäädä odottamaan testitulostaan karanteeniin, vaikka koronajäljittäjät olivat ohjeistaneet heitä niin.

Haastateltavat sanovat kaupungin linjanneen, että tulosta odottava oireeton työntekijä voi käydä töissä suojavarusteisiin pukeutuneena.

– Me olemme tietämättämme voineet levittää virusta sairaalassa koko ajan, koska korona tarttuu jo ennen oireiden ilmenemistä, eräs haastateltavista sanoo.

Oulun terveysjohtajan Jorma Mäkitalon mukaan kaupungin linjaus mennä töihin testissä käymisen jälkeen on normaalikäytäntö ja perusteltu oireettomien työntekijöiden kohdalla.

Mäkitalo myöskin sanoo, että kaikkia testattuja hoitajia ei olisi mitenkään voitu laittaa karanteeniin, koska työvoima olisi loppunut.

Terveysjohtaja huomauttaa, että oireilevien kohdalla tilanne on tietenkin eri.

– Oireinen henkilö ei ole tervetullut töihin testauksen jälkeen.

Hoitajat pitävät toimintaa vastuuttomana, vaikka toisaalta ymmärtävätkin ongelmat työntekijöiden saatavuudessa.

Haastateltavien mukaan työvoima saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osastolla oli kauttaaltaan riittämätöntä koko pahimman koronakriisin ajan.

Esimerkiksi siivouksesta vastaavia sairaalahuoltajia oli pois töistä sairastumisten ja karanteenien vuoksi, minkä takia pandemian aikana elintärkeät siivoustyöt lankesivat hoitajien mukaan välillä heidän niskoilleen.

Terveysjohtaja Jorma Mäkitalo myöntää, että näin on voinut käydä.

– En epäile, etteikö siellä joissakin työvuoroissa olisi syntynyt tilanteita, joissa olisi hoitohenkilökunta olisi joutunut vastaamaan poissa olevien sairaalahuoltajien tehtävistä. Kiireen ja ahdistuksen keskellä se ei ole ollut hyvä juttu, Mäkitalo sanoo.

Samat hoitajat hoitivat oireettomia ja koronapositiivisia

Oulun kaupunginsairaalan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaston työntekijöitä ei ollut rokotettu koronaa vastaan ennen kriisin alkamista.

Oulun kaupungin terveysjohtaja Jorma Mäkitalo perusteli maaliskuun alussa julkaistussa Ylen jutussa rokottamattomuutta kansallisella rokotusjärjestyksellä.

Lue lisää: Jo viisi potilasta kuollut Oulun kaupunginsairaalan koronaryppäässä – työntekijöitä ei ollut rokotettu, terveysjohtajan mukaan päätös oli oikea

Haastattelemamme hoitajat kertovat, että kun koronapommi iski, he joutuivat rokottamattomina hoitamaan osastolla koronapotilaita.

Hoitajien mielestä oli myös virhe, että he joutuivat hoitamaan sekä koronan saaneita että koronanegatiivisia.

– Siellä me hoidimme molempia ja mietimme mielessämme, kuinka me levitämme sitä ympärillemme niille syöpäsairaille, joilla ei vielä ollut koronapositiivista tulosta, eräs haastateltava sanoo.

Jorma Mäkitalon mukaan kyse on normaalista käytännöstä tilanteessa, jossa suljetussa ryhmässä leviää tarttuva tauti.

– Tartunnan saaneet ja altistuneet osastoitiin omiin huoneisiinsa. Sama henkilökunta voi kyllä hoitaa molempia, kunhan suojavarusteet vaihdetaan molempien potilasryhmien välillä, Mäkitalo sanoo.

Terveysjohtajan mukaan palliatiivisen ja saattohoidon osaston töissä olevia työntekijöitä alettiin rokottaa jonkin aikaa kriisin alkamisen jälkeen.

Mäkitalo kertoo, että nyt koko kaupunginsairaalan noin 300 työntekijästä arviolta 250 on rokotettu yhteen kertaan. Käytännössä rokottamatta ovat vain koronaan sairastuneet. Kahteen kertaan rokotuksen on saanut noin 60 henkilöä.

Ensitartunnan lähde jäänee mysteeriksi

Oulun kaupunginsairaalan koronaryppään alkulähteestä ei ole varmaa tietoa.

On mahdollista, että ensitartunta on esimerkiksi tullut oireettomalta hoitajalta tai muulta sairaalan työntekijältä.

Yhtä lailla on mahdollista, että korona on tullut osastolle jonkun potilaan tai omaisen kautta.

Hoitajien mukaan saattohoitoa ja palliatiivista hoitoa antava osasto oli ollut ennen tartuntarypästä koko ajan auki, eli potilaat olivat saaneet kulkea osastolle ja sieltä pois. Haastateltavat kertovat, että osa potilaista on saattanut kesken hoidon käydä kotona lyhyellä lomalla. Potilaiden liikkuminen sairaalan ulkopuolelle loppui, kun ensimmäiset koronatartunnat todettiin.

Huonokuntoisten potilaiden omaiset saivat osastolle puolestaan vierailulupia koronatartuntojen toteamisen jälkeenkin, ja hoitajien mukaan heitä tuli välillä paikalle isojakin määriä.

Työntekijöiden havaintojen mukaan aina vierailutilanteissa ei pidetty maskia, minkä hoitajat huomasivat mennessään potilashuoneisiin.

Tapahtumat painavat mieltä

Oulun kaupunginsairaalan koronarypäs alkoi laantua maaliskuun puolivälin tienoilla. Jorma Mäkitalo twiittasi asiasta 12.3.

Nyt kriisi alkaa olla ohi, mutta hoitajat kokevat tapahtuneesta edelleen ahdistusta.

Hoitajien mukaan kaupunginsairaalan koronakriisi on ollut heille traumaattinen kokemus.

– Kyllä tämä aikamoiset traumat jättää, joita parannellaan henkilökohtaisesti ja työporukan kesken vielä pitkään. Toivottavasti työpaikalla riittää halua ja aikaa työntekijöiden tukemisessa, eikä ongelmia hyssytellä piiloon, eräs hoitajista kirjoittaa Ylelle vielä haastattelun jälkeen.

Oulun kaupungin terveysjohtaja Jorma Mäkitalo haluaa lähettää hoitajille viestin siitä, että heidän panostaan koronakriisin keskellä arvostetaan suuresti.

Mäkitalo sanoo, että Oulun kaupungin johdossa mietitään, miten heidän tekemäänsä työtä voitaisiin palkita.

– Työntekijöiden jonkinlaista huomioimista valmistellaan.

Pyysimme tähän juttuun haastattelua myös Oulun kaupunginsairaalan palvelupäälliköltä Päivi Sydänmaalta. Sydänmaa kieltäytyi haastattelusta todeten, että kaupungin terveysjohtaja vastaa tiedottamisesta.

Onko sinulla kokemuksia Oulun kaupunginsairaalasta esimerkiksi potilaana, potilaan omaisena tai hoitajana ? Voit kertoa niistä halutessasi toimittaja Timo Sipolalle timo.sipola@yle.fi.

Tästä jutusta voit lukea tuoreimmat tiedot koronavirustilanteesta Suomessa ja maailmalla.

Lue myös: Omainen järkyttyi: Kukaan ei kertonut, että osastolla, jossa ihmiset ovat kuolemassa, on "koronapommi" – Oulun terveysjohtaja pahoillaan

Hirsitaloyhtiöt tähyävät uusia markkinoita kaupungeista – alan uutta näyteikkunaa suunnitellaan Tuusulan asuntomessualueen tuntumaan

Hirsitaloteollisuus tähyää uusia markkinoita kaupunkimaisesta rakentamisesta.

Uutta My Town! -näyteikkunaa valmistellaan Tuusulaan, jonne kaavaillaan kaupunkimaista hirsikorttelia yli 200 perheelle, kertoo Hirsitaloteollisuuden toimitusjohtaja Seppo Romppainen.

– Tuusulaan ei rakenneta pelkästään omakotitaloja, vaan uudenlaista ja monimuotoista rakentamista, jolla osoitamme että hirsi soveltuu tiiviimpään ja kaupunkimaiseen ympäristöön.

Hirsikorttelille on Tuusulassa jo varattuna alueet, joille voidaan rakentaa yhteensä yli 20 000 kerrosneliötä asuintilaa. Tavoitteena on myös asuinalueen hiilineutraalisuus.

Kohdetta suunnitellaan viime kesän asuntomessualueen tuntumaan. Hankkeen odotetaan etenevän lähiviikkoina, kun tontinluovutusehdot rakentajille saadaan sovittua.

Oulun yliopisto kehittää modernia hirsiarkkitehtuuria

Kaupunkimaiseen ympäristöön rakentaminen tuo uusia vaatimuksia myös hirsiarkkitehtuurille.

Sen kehittämisessä Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksiköllä on ollut iso rooli viime vuosina. Opettajat ja opiskelijat ovat tutkineet modernin suunnittelun mahdollisuuksia ja tehneet yhteistyötä alan yritysten kanssa. Lisäksi yksikkö on järjestänyt täsmäkoulutuksia suunnittelijoille ja arkkitehdeille.

Oululaiset ovat olleet vahvasti mukana ideoimassa ja valmistelemassa myös Tuusulan hirsikorttelia. Oulun yliopiston arkkitehtuurin professori Janne Pihlajaniemi uskoo hirren mahdollisuuksiin myös kaupungeissa.

– Sopivissa kohteissa sillä on oikeinkin hyvät mahdollisuudet. Päiväkoti- ja koulurakentaminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta muitakin kohteita löytyy. Hirrelle kuten muillekin materiaaleille tarvitaan kuitenkin ajanmukaista ja kohteeseen sopivaa ilmettä.

Pihlajaniemen mukaan alan yrityksissä on aito halu kehittää uutta, modernimpaa ja kaupunkimaisempaa arkkitehtuuria. Samaa sanoo myös Hirsitaloteollisuuden toimitusjohtaja Seppo Romppainen, jonka mukaan alan yksi kantava teema on nykyään hirren palauttaminen kaupunkiin.

– Olemme hirsitaloteollisuudessa lähteneet siitä, että meidän on sopeuduttava asumisen ja rakentamisen kehitykseen ja muutokseen.

Perinteiset taloyhtiöt tulevat myös hirsimarkkinoille

Hirsitalojen suosio on ollut voimakkaassa kasvussa viimeisen kymmenen vuoden aikana, jolloin hirren osuus uusista omakotikohteista on yli kaksinkertaistunut.

Talopakettien myyntiä ja rakennusmateriaaleja seurataan puu-, kivi- ja hirsiluokituksella. Selvästi yli puolet uusista pientaloista on puutaloja, mutta hirren suosio omakotikohteissa jatkaa kasvuaan, ja jo noin neljännes myydyistä talopaketeista valmistetaan hirrestä.

Kasvusta huolimatta uudet markkina-avaukset ovat hirsitaloyhtiöille tarpeen, sillä hirsi kiinnostaa nykyään myös perinteisiä ja isoja talopakettivalmistajia.

Neljä vuotta sitten esimerkiksi Oululainen Design-Talo osti hirsitalovalmistaja Finnlamellin, ja oululainen Kastelli lanseerasi viime vuonna oman hirsitalomallistonsa. Kastelli tähtää juuri suurimpien kasvukeskusten pientalomarkkinoille ja kaupunkitonteille.

Lisää aiheesta:

Puutalorakentamisen suosio kasvaa rivakkaa tahtia

Hirsikoulu on terveellinen – vai onko? Tutkijan mukaan tieteellinen näyttö puuttuu

Yksi turvautuu astmalääkkeisiin, toista oksettaa aamuyöstä asti – asukkaat kertovat oireista, joista ovat löyhkäävän Oulun katkussa kärsineet

Kurkkukipua, päänsärkyä, vatsaoireita ja pahaa oloa. Ne kaikki ovat tulleet vaihtelevissa määrin oululaisille Sari Laurilalle ja Minna Karppiselle ja heidän perheilleen tänä talvena tutuiksi.

Kumpikin asuu perheineen Hollihaan kaupunginosassa Oulussa, aivan ydinkeskustan tuntumassa. Kivenheiton päässä ovat myös Nuottasaaren tehdasalue ja metsäteollisuusjätti Stora Enson kartonkitehdas.

Uusi tehdas aloitti toimintansa alkuvuodesta. Jo tuolloin Stora Enso varoitti, että käynnistys saattaa aiheuttaa hajuhaittaa. Haittoja tulisi, kunnes prosessi olisi yhtiön mukaan saatu täysin käyntiin.

Hajuja on riittänyt näihin päiviin asti. Aiemmin alkuviikolla Ylen haastattelema, tehdasalueen lähellä 30 vuotta asunut oululaismies sanoi talven löyhkän olevan pahin, mitä on koko aikana kokenut.

Hyvää sanottavaa ei ole Sari Laurilalla ja Minna Karppisellakaan. He kertovat, että heille tehdasalueelta kulkeutuneet hajuhaitat ovat aiheuttaneet terveysongelmia.

Laurilalla on esimerkiksi astma lähtenyt oireilemaan pahasti.

– Joudun käyttämään tällä hetkellä jatkuvasti astmalääkkeitä, mitä en yleensä joudu tekemään. Muutimme tänne reilu vuosi sitten, ja varsinkin alkuvuonna tilanne on mennyt todella hankalaksi.

Hänen lapsellaan kurkku on punoittanut ja ollut kipeä.

– Ystävällä, joka on ollut meillä vierailemassa, on ollut samaa.

Kuuntele, kun Laurila ja Karppinen kertovat Ylelle oireistaan. Toimittajana Henna Korkala:

Oireet vieneet koronatesteihinkin Tehdasalue sijaitsee Oulun keskustan tuntumassa. Kaupungissa on haissut ennenkin, mutta paikallisten mukaan tämän talven löyhkä on ollut poikkeuksellinen.Janne Körkkö / Yle

Nuottasaaren tehdasalueen hajuhaitat ovat puhuttaneet Oulussa laajalti, ja myös Yle on uutisoinut niistä talven aikana.

Lue lisää: Pistävä löyhkä piinaa Oulussa ja tunkeutuu myös talojen sisään – asukas: "Mietin, miten voi olla noin paha haju"

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta on kerrottu, että hajuhaitoista on tehty sille valituksia ja valitusten mukaan joillekin on tullut hajujen kyytipoikana kurkun ärsytystä ja päänsärkyä.

Myös Sari Laurila on ollut yhteydessä asiasta ely-keskukseen, samoin suoraan Stora Ensoon. Hän sanoo, että oireiden takia on joutunut käymään koronatesteissäkin.

– Mutta koronaa ei ole ollut.

Lapset ovat joutuneet olemaan myös koulusta pois, Laurila kertoo.

– Stora Enso sanoo koko ajan, että ongelmaa yritetään ratkaista ja raja-arvoja ei ole ylitetty. Mutta se hämmentää, että tehdas sijaitsee tässä Hollihaan puiston läheisyydessä, missä lapset leikkivät ja päiväkotilapset ja koululaiset käyvät päivittäin. Miten tehdas voi toimia täydellä teholla, jos selvästi on ongelmia ja päästöjä? Se ei ole oikein.

Lue myös: Stora Enson uuden kartonkitehtaan aloitus haisee pistävästi oululaisten nokkiin – tehtaanjohtaja: "Prosessin toiminnassa on parannettavaa"

Tehdas lupaa parannuksia

Stora Enso kertoi keskiviikkona jatkavansa Oulun-tehtaan hajuhaittojen selvittämistä.

Stora Enso muutti toisen paperikoneensa kartonkitehtaaksi Oulussa. Tuotantoa alettiin käynnistellä alkuvuodesta.Janne Körkkö / Yle

Tuolloin yritys tiedotti, että jotain on selvinnytkin ja yksi merkittävä hajupäästölähde on paikannettu sellutehtaan kuituvesikanaalin hönkäputkiin.

Tehtaanjohtaja Juha Mäkimattila sanoo Ylelle, että työt hajun aiheuttajan selvittämiseksi on aloitettu heti tammikuussa ja korjaavia toimia jo tehty.

Hän toteaa, että suurimmaksi osaksi kyse on hajujen keräilyjärjestelmästä, joka on monimutkainen laitteisto ja kattaa koko tehtaan ja energiatuotannon alueen.

– Kun prosessi muuttuu tällaisen investoinnin myötä paljon, koko laitteisto pitää saada toimimaan tasapainossa, niin että kaikki hajukaasut pystytään keräämään sinne.

Lue myös: Stora Enson kartonkitehdas Oulussa täydessä vauhdissa kesään mennessä – paperien ahdinko syvenee yhä

Mäkimattila kertoo, että viikolla 15 eli runsaan kahden viikon kuluttua tehtaalla päästään tekemään eräs merkittävä muutostyö, jonka uskotaan parantavan tilannetta oleellisesti.

Hän sanoo olevansa tietoinen kymmenistä hajuhaitoista tehdyistä palautteista. Viestit ovat tulleet pääosin kaupungin kautta.

Terveyshaittoja tehtaanjohtaja ei osaa kommentoida.

– Tämä on sitä, miten ihmiset hajun kokevat ja millä tavalla siihen reagoivat. Päästöt ovat kuitenkin niin laimeita, että ne eivät ole terveydelle vaarallisia. Hajuaistimus on ilman muuta selvä, epämiellyttävä.

Stora Enso työllistää Oulun-tehtaallaan tuotantosuunnan muutoksen jälkeen noin 400 ihmistä.Janne Körkkö / Yle "Kuin viemärissä asuisi"

Sari Laurilan perheen tavoin Minna Karppisenkin kodissa on oireiltu hajujen tähden.

Karppinen sanoo, että lapset ovat saattaneet koulupäivän jälkeen valitella pahaa oloa tai päänsärkyä. Joskus näin on jo aamulla, mikä on tarkoittanut poissaoloja koulusta.

Myös Karppinen itse on kärsinyt hajuhaitoista.

– [Eilen aamulla] heräsin viiden jälkeen siihen, että oli paha olla. Tajusin, että nyt alkaa haista. Sen jälkeen tuli kuvottava olo.

– Kun paha haju tulee, alkaa vääntää vatsaa ja on koko ajan oksettava olo, hän kuvailee.

Laurilan on lähdettävä välillä pois kotoa perheensä kanssa. Näin kävi viimeksi viime viikonloppuna.

– Emme pystyneet olemaan kotona. Haju oli niin karmea.

Laurilan mukaan pahimpina hetkinä on "kuin viemäri olisi noussut lattioille ja kuin viemärissä asuisi".

– Tuskin kukaan haluaa kokea sitä omassa kodissaan.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 27. maaliskuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Yli 200 000 asukkaan kaupungissa lemuaa viikkotolkulla: toimiiko uusi kartonkitehdas sovitun mukaisesti? Pyysimme viranomaiselta vastaukset

Yritysjohtaja viettää pitkiä aikoja mökillä lasketellen ja töitä tehden, eikä ole ainut – pandemia on paisuttanut Kuusamon väkilukua tuhansilla

Helsinkiläinen Risto Kyhälä käyskentelee yritysjohtajaksi poikkeuksellisen levollisesti loma-asunnollaan.

Juuri päättyneen etätyöpalaverin alla Kyhälä on saatellut muun perheen Rukan rinteille ulkoilemaan.

Työn tekeminen on muokkautunut vuoden aikana uuteen asentoon. Kyhälä on ilmiöstä innoissaan. Aiemmin hän lähinnä lomaili Rukalla, mutta korona-aikana töitä tulee tehtyä pidempiä jaksoja Pohjoisessa.

Hän uskoo, että etätyö on tullut jäädäkseen.

– Pandemia on vain nopeuttanut tätä kehitystä. Sillä, että työtä voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta missä tahansa, on erittäin suuri vaikutus työyhteisöihin, Kyhälä sanoo.

Lue lisää: Pandemia teki ison työn valtion puolesta pakottamalla virkamiehet etätöihin – “Tällaista kokeilua ei olisi koskaan voitu tehdä”

Pohjoisessa voi rakentaa vapaa-aikaan sekoittuvaa työhybridiä

Kyhälä on tehnyt Kiinteistömaailma Oy:n toimitusjohtajan töitä Rukalla tänä talvena parin viikon jaksoja kerrallaan. Siihen on useita syitä.

– Täällä on palvelut kunnossa, tänne on helppo tulla ja tietoliikenneyhteydetkin ovat hyvässä kunnossa. Lisäksi täällä on vapaa-aikaan sekoittuvaa työhybridiä rakentaessa monenlaisia asioita, joihin voi keskittyä työn ohessa.

Risto Kyhälällä on juuret Kuusamossa, joten hän mielellään palaa tekemään töitä kotoisiin maisemiin .Ensio Karjalainen / Yle

Työn lomassa ahkerasti Rukan rinteitä kuluttava Risto Kyhälä sanoo, että nyt on otollinen aika pohtia, mitä yhteiskunta voisi tehdä, että etätyö olisi nykyistäkin helpompaa.

– Onhan etätyöllä aika isoja ja yleviäkin tavoitteita, ihan ilmastopolitiikasta lähtien. Kun liikutaan vähemmän ja pystytään tekemään töitä ajasta ja paikasta riippumatta niin sehän on tosi isoa asia. Ja iso mahdollisuus maaseudulle.

Risto Kyhälä pitää etätyön voimakasta lisääntymistä myös haasteena työorganisaatioille.

– Hienoa tässä tilanteessa on se, että nyt pitää osoittaa luottamusta työorganisaatiolle niin, että asiat sujuvat, vaikka päivittäin emme näekään työkavereita ja esimiehiä. Tämä on varmasti erityisesti kontrollia rakastaville pikkupomoille kasvun paikka, Risto Kyhälä naurahtaa.

Tuhannet tekevät etätöitä Kuusamossa

Risto Kyhälä ei ole ainut helsinkiläinen, joka on siirtynyt etätöihin Pohjoisen maisemiin.

Kuusamossa on asunut viimeisen vuoden aikana keskimäärin 5 000 ihmistä yli vakituisen asukasmäärän, joista suurin osa Etelä-Suomesta ja Oulusta. Tämä selviää Koillismaalla ja Itä-Lapissa operoivan Koillismaan Osuuskaupan kaupankäynnin tilastoista.

Viime vuosi oli Koillismaan Osuuskaupan kaikkien aikojen kovin myyntivuosi. Se johtuu toimitusjohtaja Henrik Karvosen mukaan siitä, että alueella oli yksinkertaisesti valtavan paljon ihmisiä. Ihmiset viipyvät Karvosen havaintojen mukaan Kuusamossa nyt kahdesta kolmeen viikkoa kerralla toisin kuin muutama vuosi sitten, jolloin viipymä oli keskimäärin viikko kerrallaan.

– Huomattavia määriä Kuusamon ulkopuolisia ihmisiä on viettänyt aikaansa ja tehnyt töitä Kuusamossa jopa kokonaisen vuoden, kertoo Karvonen.

Vuodessa asenteet etätyöläisiin ovat muuttuneet

Vielä viime keväänä Kuusamossa lääkärit varoittivat, että alueen sairaalakapasiteetti on tarkoitettu alueen asukkaille, ja muualta tulleiden toivottiin pysyvän kotona.

Tuolloin oli linja sama koko maassa ja esimeriksi vapaa-ajan asukkaiden liiton puheenjohtaja totesi, että nyt mökille ei pitäisi mennä.

Vuodessa asenteet ovat muuttuneet.

Nyt Kuusamossa halutaan, että etätyöläisiä tulisi alueelle lisää. Kesämökkejä Kuusamossa on noin 7 000 ja lisää mökkitontteja kaavoitetaan.

– Meidän tavoitteena on, että Kuusamossa olisi joka yö 25 000 ihmistä eli 10 000 enemmän kuin vakituisia asukkaita. Tavoite on selvä ja monia kehittämishankkeita ja investointeja on vireillä, jotka tukevat tätä tavoitetta, sanoo Kuusamon kaupunginjohtaja Jouko Manninen.

Päivittäistavarakauppa on käynyt poikkeuksellisen hyvin koronaikana Kuusamon kaupoissa.Ensio Karjalainen / Yle

Kuusamon kaupungilla pohditaan parhaillaan niin sanottuja sekakaavoja, jotka antaisivat mahdollisuuden Rukan alueella yhtä aikaa loma- ja vakituiseen asumiseen.

– Tahtotila meillä kaupungilla on selkeä. Haluamme Kuusamoon lisää asukkaita.

Missä sinä olet tehnyt kuluvan vuoden ajan etätöitä? Aiheesta voi keskustella 26. maaliskuuta kello 23:een asti.

Lue myös:

Etätöitä on jatkunut vuosi, kysyimme aivotutkijalta 5 kysymystä vaikutuksista: Eristäytyminen on aivojen kannalta puutostila

Etätyöläinen tarvitsee työhuoneen – kalliit neliöt pakottavat vielä etäämmälle: "Ihmiset hakevat nyt lisätilaa, huoneita ja neliöitä"

Onko työpaikallasi tehty kirjallinen etätyösopimus? Iso joukko suomalaisia siirtyi tekemään töitä kotoa, mutta töistä sopiminen unohtui

Kansainvälinen suurtutkimus: leikkaukseen meneville potilaille tulisi antaa koronarokote, koska se säästäisi tuhansia ihmishenkiä

Laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan ei-kiireellistä leikkausta odottavien potilaiden rokottaminen koronaa vastaan vähentäisi leikkauskuolleisuutta merkittävästi. Myös vakavat leikkauksen jälkeiset komplikaatiot vähenisivät.

Ennen leikkausta annetuilla rokotuksilla voitaisiin tutkimuksen mukaan välttää maailmanlaajuisesti jopa 60 000 kuolemaa vuodessa.

Leikkausta odottavat potilaat tulisi myös Suomessa lukea mukaan riskiryhmiin.

Heidät tulisi rokottaa koronaa vastaan ennen riskiryhmiin kuulumattomia ihmisiä, toteaa tutkimusryhmän Suomen päätutkijana toiminut dosentti Joonas Kauppila Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Hän esittää, että Suomessa THL priorisoisi esimerkiksi syöpäpotilaiden rokotuksia.

– Erityisesti syöpäleikkauksiin ja isoihin leikkauksiin tulevat, jotka joutuvat leikkauksen jälkeen jäämään sairaalaan yöksi, tulisi rokottaa.

Kauppila muistuttaa, että kaikissa tapauksissa rokotusta ei voida antaa, kuten esimerkiksi kiireellisissä leikkauksissa.

–Jos tilanne sallii, olisi kuitenkin järkevää rokottaa syöpäpotilaat ennen leikkausta. Näin vältettäisiin riski virusinfektiosta, vaikka siitä tulisikin parin viikon viive.

Jos leikkauspotilas sairastuu koronaan 30 päivän sisällä leikkauksesta, kasvaa riski kuolla tutkimuksen mukaan 4–8-kertaiseksi. Erityisen suuri riski on syöpäleikkauksesta toipuvilla yli 70-vuotiailla.

Leikkaustoimintaa on koronan vuoksi vähennetty monissa maissa, mutta nyt leikkausmäärät ovat jälleen kasvussa. Pandemia voi kuitenkin uhata leikkaustoimintaa myös jatkossa.

Aiemmin sama tutkijaryhmä on suositellut lykkäämään koronatartunnan saaneiden leikkauksia kuolemanriskin pienentämiseksi.

Birminghamin yliopiston johtama kansainvälinen CovidSurge Collaborative -ryhmän tutkimuksessa oli mukana lähes 142 000 potilasta ja sairaaloita 116 eri maasta. Suomesta potilaita oli mukana yli 500. Tutkimus on suurin koskaan tehty tutkimus kirurgian alalla.

Tutkimus on julkaistu äskettäin arvostetussa British Journal of Surgery -lehdessä.

Sivut