Uutiset YLE Oulu

Hyvä vai paha monikulttuurisuus? Näin suomalaiset vastaavat

Mistä on kyse?
  • Oikeusministeriön raportissa selvitettiin muun muassa suomalaisten asennoitumista moninaisuuteen ja monikulttuurisuuteen.
  • Kartoitus toteutettiin joulukuun 2016 ja maaliskuun 2017 välillä. Kyselyyn vastasi 1 656 henkilöä.
  • Vastaajat oli valikoitu paikkakunnilta, joissa oli yksi tai useampi vastaanottokeskus. Paikkakunnat olivat Tampere, Oulu, Nurmijärvi, Tornio, Huittinen, Forssa ja Lieksa.

Oikeusministeriön raportti tarkasteli suomalaisten asenteita muun muassa maahanmuuttoon ja "monikulttuurisuuteen".

Vastausten perusteella suurin osa suomalaisista suhtautuu monikulttuurisuuteen myönteisesti. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli jokseenkin tai täysin sitä mieltä, että monikulttuurisuus on myönteinen asia. Tulos myötäilee Helsingin kaupungin viime vuotisen kyselyn tuloksia. Täysin eri mieltä väitteen kanssa oli noin joka kymmenes vastaajista.

Yle Uutisgrafiikka

Asenteet kuitenkin poikkeavat suuresti vastaajien välillä. Keski-ikäiset ja miehet suhtautuvat monikulttuurisuuteen nuoria, naisia, ja eläkeläisiä kriittisemmin. 45–54-vuotiaista 40 prosenttia piti naapuruston monikulttuurisuutta vähintään jokseenkin kielteisenä asiana. Alle 25-vuotiaista osuus oli 33 prosenttia. Kaikista miesvastaajista 64 prosenttia piti monikulttuurisuutta myönteisenä asiana, naisista osuus oli 73 prosenttia.

Myös vastaajan lähipiiri vaikutti suuresti asenteisiin monikulttuurisuudesta: Mitä monikulttuurisempi lähipiiri, sitä myönteisempi asenne. Vastaajista, joiden lähipiirissä ei ollut yhtäkään vieraskielistä, ulkomaan kansalaista tai maahanmuuttajaa, 35 prosenttia piti monikulttuurisuutta kielteisenä asiana. Sen sijaan vastaajista, jotka tunsivat 6–10 ei-kantasuomalaista, vain 16 prosenttia ajatteli näin.

Eroja löytyi myös kaupungeittain. Esimerkiksi tamperelaisista 29 prosenttia piti monikulttuurisuutta kielteisenä asiana. Oululaisista näin ajatteli 35 prosenttia.

Suomalaiset tuntuvat kuitenkin suhtautuvat hyvin kriittisesti joihinkin etnisiin ryhmiin. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että he eivät halua naapurikseen ihmisiä "tietyistä etnisistä taustoista". Raportissa ei erikseen kysytty, mitä ryhmiä vastaajat tarkoittivat. Tämä nimby-ilmiö (Not in my Backyard) oli vahvin Oulussa. Oululaisista 71 prosenttia oli jokseenkin sitä mieltä, että he eivät haluaisi naapureita joistakin etnisistä ryhmistä. Tampereen osuus oli myös tässä alhaisin: 62 prosenttia.

Turvapaikanhakijoiden pelko laski alkushokin jälkeen

Raportti kysyi suomalaisilta myös sitä, miten alueelle tullut vastaanottokeskus on vaikuttanut vastaajien turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet vastaajista kertoi vastaanottokeskuksen lisänneen turvattomuuden tunnetta.

Pelko tuntuu kuitenkin ajan myötä hälvenneen. Niiltä, joiden mielestä vastaanottokeskus lisäsi turvattomuuden tunnetta, kysyttiin erikseen, onko turvattomuuden tunne vähentynyt. 71 prosenttia vastaajista vastasi myöntävästi.

Yle Uutisgrafiikka

Vastaanottokeskuksia ja turvapaikanhakijoita koskeva negatiivissävytteinen uutisointi kulkee rinta rinnan turvattomuuden tunteen kanssa. Vastaanottokeskuksen perustaminen herätti vastustusta esimerkiksi Forssassa, jossa erimielisyydet lopulta kärjistyivät kaupunkia järkyttäneeksi joukkotappeluksi forssalaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä.

Turvapaikanhakijoista suuri osa kertoi kokeneensa Suomessa syrjintää. Raporttiin haastateltiin valikoiduilta seitsemältä paikkakunnalta sataa turvapaikanhakijaa, joista noin joka kolmannella oli jonkinlaisia syrjintäkokemuksia. Lievimmillään syrjintä oli paikallisten selän kääntämistä puhuteltaessa, vakavimmillaan väkivaltaa.

Haastateltavista turvapaikanhakijoista harva oli joutunut itse väkivallan uhriksi, mutta useampi tunsi jonkun väkivallan uhriksi joutuneen. Väkivalta oli haastateltavien mukaan tapahtunut tavallisesti yökerhossa tai baarissa, kun kantasuomalainen oli halunnut humalassa haastaa riitaa. Yleisimmin syrjintä oli kuitenkin kadulla tai autosta tapahtunutta kiroilua tai aggressiivista huutelua.

Ely: Iijoen vesistöön yli miljoona kalanpoikasta ja kalaportaat kaikkiin voimaloihin – voimayhtiön mielestä vaatimukset ovat kohtuuttomia

Mistä on kyse?
  • Kalatalousviranomainen hakee Ii- ja Kemijoen voimayhtiöille uusia velvoitteita kalaston hoitoon.
  • Hakemuksessa vaaditaan muun muassa voimaloihin kalaportaita, kalojen siirtoja yläjuoksulle sekä myös perinteisiä istutuksia.
  • Aluehallintovirasto käsittelee hakemusta vuoden verran. Mahdolliset oikeuskäsittelyt sen jälkeen voivat viedä vuosia.

Kalatalousviranomaisena Pohjois-Suomessa toimiva Lapin ely-keskus jätti syksyllä Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon hakemuksen, jossa esitetään uusia kalatalousvelvoitteita Iijoen vesivoimaloille. Ely hakee muutosta Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin. Kemijoen osalta hakemus on jätetty jo aiemmin.

Iijoella voimalaitokset omistava PVO Vesivoima katsoo, että vanhoissa velvoitteissa on päivittämisen varaa, mutta yhtiön mukaan uudessa hakemuksessa yhtiön velvoitteet ovat liian kovat ja vaarantavat Iijoella jo aloitetun yhteistyön. Yhtiö haluaisi jatkaa nyt Iijoella aloitettua yhteistyötä pakkokeinojen sijaan.

Uutta tutkimustietoa

Lapin Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen kertoo, että voimayhtiöille haettavat uudet velvoitteet perustuvat erityisesti uusiin tutkimustietoihin.

Lapin elyn vaatimukset Iijoen kalatalousvelvoitteiksi
  • Voimalaitosten haltijan tulee toteuttaa voimalaitosten yhteyteen toimivat kalatiet sekä alasvaellusreitti ohjausmenetelmineen.
  • Joen rakentamattomalle osalle on siirrettävä vuosittain 800 lohen ja 300 meritaimenen emokalaa ja istutettava 800 000 lohen ja 160 000 meritaimenen yksivuotiasta jokipoikasta.
  • Iijoen suualueella on istutettava vuosittain 1 334 000 keskimäärin vähintään 10 senttimetrin mittaista vaellussiian yksikesäistä poikasta sekä 340 000 lohen ja 31 000 meritaimenen kaksivuotiasta vaelluspoikasta.
  • Joen sisävesialueelle on istutettava vuosittain 5 000 kg pyyntikokoista kirjolohta ja 7 500 kg vähintään 40 senttimetrin mittaista meritaimenta.
  • Raasakan voimalaitoksen yläpuolelle on siirrettävä vuosittain 60 000 nahkiaista.
  • Kalateiden ja alasvaellusreitin toimivuutta sekä toimenpiteiden tuloksellisuutta on tarkkailtava.

Niistä on hänen mukaansa päätelty Kemi- ja Iijoen olleen aikoinaan useita kertaluokkia parempia lohentuottajia kuin vuosikymmeniä sitten arvioitiin.

– Niinpä vanhat velvoitteet on uusittava vastaamaan nykytietämyksen mukaista kalaston hoidon tarvetta, Pasanen toteaa.

Hakemus perustuu vesilakiin, muistuttaa Pasanen. Lisäksi hän toteaa kansallisten ja kansainvälisten sopimusten sekä säädösten velvoittavan Suomea huolehtimaan uhanalaisten vaelluskalalajien säilymisestä.

Aluehallintoviraston käsittelyssä oleva hakemus sisältää muutakin kuin velvoitteen rakentaa kalaportaat voimalaitoksille. Nykyiset istutusvelvoitteet säilyisivät, ja joen yläjuoksulle pitäisi siirtää sekä emokaloja että poikasia. Lisäksi yhtiön olisi selvitettävä aiemmin vähävetisiksi jääneiden vanhojen jokiuomien kunnostusmahdollisuudet.

Tavoitteita ei voi nykykeinoin saavuttaa

PVO-Vesivoiman mielestä ely-keskuksen velvoitevaatimukset ovat kohtuuttomia, ja toimitusjohtaja Pertti Pietinen laskee, että hakemuksessa esiin tuodut tavoitteet kalan nousulle eivät ole nykykeinoilla edes saavutettavissa.

Erityisesti Pietinen on huolissaan siitä, että nyt käyntiin saatu yhteistyö vaarantuu. Tällä hetkellä haetaan jo rakennuslupaa Iijoen ensimmäisen voimalalaitoksen eli Raasakan voimalan kalaportaisiin.

Jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön. Pertti Pietinen

Kaksi kolmasosaa rahoituksesta tulee kuitenkin valtiolta kun Ely-keskuksen hakemuksessa muut portaat olisi rakennettava vesivoimayhtiön varoilla.

Yhteistyötä pitäisi nyt jatkaa ja katsoa, että jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön, PVO-Vesivoiman toimitusjohtaja Pertti Pietinen toteaa.Marko Siekkinen / Yle

Raasakan rakentamisesta lupahakemuksen ovat jättäneet yhdessä PVO-Vesivoima ja Metsähallitus. Lisäksi yhteistyötä tehdään Luonnonvarakeskuksen sekä alueen kuntien ja jakokuntien kanssa.

Toimitusjohtaja Pertti Pietinen myöntää, että totta kai yhtiön kannalta on kyse myös rahasta. Hän sanoo pelkäävänsä, että myös tulos on huonompi, jos Elyn hakemus menee läpi ja nyt alkanut yhteistyö loppuu.

– Jos kaikki siirretään yksin yhtiön harteille, jäävätkö yhteisyökumppanit odottamaan, että yhtiö tekee yksin? Me olemme jo nähneet Raasakassa, että hyvä tulos vaatii paljon erilaista osaamista ja yhteistyötä, sanoo Pietinen.

Yhtiölläkin on peiliin katsomisen paikka

Lapin Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen sanoo, että vapaaehtoisesta työstä kalan saamiseksi jokiin on keskusteltu yhtiöiden kanssa Kemijoella jo 30 vuotta ja Iijoellakin melkein yhtä kauan.

– Edelleen me olemme näissä asioissa melkein lähtökuopissa, joten päätimme tehdä tämän hakemuksen uusista velvoitteista, jotta lopultakin jotakin saadaan aikaan, sanoo Pasanen.

Lapin ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasasen katsoo, että vesivoimayhtiöt on velvoitettava nykyistä parempaan kalaston hoitoon.Marko Siekkinen / Yle

PVO-Vesivoiman toimitusjohtaja Pertti Pietinen myöntää, että yhtiölläkin on peiliin katsomisen paikka ja toimenpiteet olisi pitänyt käynnistää jo aiemmin. Hänen mielestään nyt ei kuitenkaan olla enää lähtökuopissa, vaan juuri on päästy vauhtiin.

– Raasakkahan on tässä Iijoen uudistuksessa vasta ensimmäinen voimala. Yhteistyötä pitäisi nyt jatkaa ja katsoa, että jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön, toivoo Pertti Pietinen.

Lapin Ely-keskuksesta arvioidaan, että aluehallintoviranomainen käsittelee uutta kalatalousvelvoitteita koskevaa hakemusta noin vuoden verran. Jos päätöksen jälkeen asia lähtee oikeuskäsittelyihin, niin se tulee kestämään useita vuosia.

Suomalaisen kaivoksen tunneleissa 660 metrin syvyydessä kasvaa perunaa – "Tämä mullistaa ruoantuotantoa maailmalla"

Mistä on kyse?
  • Pyhäsalmen vuosikymmeniä toimineessa kaivoksessa kokeillaan kasvien, esimerkiksi perunan ja hillan, kasvattamista.
  • Kaivoksessa on tasainen lämpötila ympäri vuoden ja valoa saadaan led-valaisimilla.
  • Vuonna 2019 suljettavaan kaivokseen tarvitaan uusia toimijoita, muuten vuosikymmenten aikana louhitut tunnelit täyttyvät vedellä.
  • Suljetut kasvuympäristöt herättävät nykyisin suurta kiinnostusta ympäri maailman.
  • Suomessa kehitetään alan teknologiaa, koska suomalaisilla on osaamista viljellä myös pimeään vuodenaikaan.

Hissi kiitää 12 metriä sekunnissa, siis reilua neljääkymppiä, alaspäin. Päämäärä on puolitoista kilometriä maan alla, Euroopan syvimmän kaivoksen pohjalla.

Pyhäsalmen kaivoksessa on louhittu yli viisikymmentä vuotta muun muassa kuparia, sinkkiä ja pyriittiä. Louhiminen kuitenkin päättyy vajaan kahden vuoden kuluttua, loppuvuodesta 2019, kun malmivarat loppuvat.

Silloin kuhina 1440 metrin syvyydessä hiljenee.

660-tasolla optimaaliset olosuhteet

Uutta toimintaa kaivokselle kehitellään nyt kovaa vauhtia. Kesästä alkaen maan uumenissa on viljelty esimerkiksi perunaa, ja nyt tyhjiin tunneleihin on istutettu uusia kasveja, esimerkiksi hillaa.

Minun työurani aikana näin kuumaa juttua ei ole ollut. Jyrki Jalkanen

Kaivoksen pohjalla on pysyvästi 28 astetta lämmintä. Se on kasveille liikaa.

Kasvikokeilut ovat käynnissä kaivoksen puolivälin yläpuolella, 660 metrin syvyydessä. Siellä, sysipimeässä kaivoksessa, ovat optimaaliset olosuhteet kasvien kannalta. Kasvuhuoneille siirrytään maastureilla, joilla noustaan kapeita, vuoristoteitä muistuttavia väyliä.

Kaivoksen kasvimaat löytyvät 660 metrin syvyydestä. Matkaa kaivoksen kertyy vuoristomaisia teitä pitkin useampi kilometri. Matka taitetaan maastoautoilla. Kimmo Pennanen on tottunut kasvikokeiden aikana liikkumaan luolastossa.Hanna Juopperi / Yle Megatrendi

Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen innostuu, kun kysyn häneltä keinovalossa tapahtuvasta viljelystä. Nyt puhutaan megatrendistä. Aiheesta ollaan kiinnostuneita ympäri maailman, hän sanoo.

– Olen ollut kauppapuutarhaliitossa pian 37 vuotta, ja minun työurani aikana näin kuumaa juttua ei ole ollut. Tämä mullistaa ruoantuotantoa maailmalla.

Jalkanen listaa syitä, miksi kasvuhuoneet ovat niin kiinnostavia. Ja todella, hän puhuu nyt kasvuhuoneista, ei auringonvaloa hyödyntävistä kasvihuoneista. Väestönkasvu, saastuminen, puute vedestä, teknologinen kehitys ja rahoittajien taskussa poltteleva omaisuus ovat tekijöitä, jotka lisäävät kiinnostusta aiheeseen.

Hilla istutettiin lepovaiheessaan ja se on lähtenyt tosi hyvin kasvamaan. Outi Holappa

– Maailmalla velloo löysää rahaa, kun korot ovat matalalla. Meillä on siis investoijia, jotka työntävät rahaansa johonkin. Ja ruoka on asia, jota aina tarvitaan.

Led-valot ovat kuitenkin se ratkaiseva askel, Jalkanen sanoo. Niiden tekninen kehitys on mahdollistanut viljelyn paikoissa, joihin aurinko ei paista. Samalla kasvit voidaan laittamaan kasvamaan useisiin kerroksiin vertikaaliviljelmiin, ja tila saadaan paljon aiempaa tehokkaammin käyttöön.

Esimerkiksi Lontoossa, toisen maailmansodan aikaisissa pommisuojissa, on jo muutaman vuoden ajan viljelty erilaisia salaatteja (Wired).

Led-valaisimien nopea kehitys on mahdollistanut myös suljetuissa tiloissa tapahtuvan viljelyn. Pyhäsalmen kaivoksessa testataan myös erilaisia valaisimia. Etulalalla led-valaisimia, joiden violetti sävy on kasvien kannalta parempi kuin taka-alalla olevien oranssien suurpainenatriumlamppujen.Hanna Juopperi / Yle Pimeys on Suomen valtti

Toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen ei kuitenkaan usko kasvuhuoneiden tai kammioviljelyn nopeaan läpilyöntiin Suomessa. Meillä maa on halpaa ja kasteluvettä riittää. Sitä vastoin meillä on jotain, mitä muualla ei ole. Pimeää.

– Missään muualla maailmassa ei näillä leveysasteilla ole näin laajaa ympärivuotista kasvihuonevihannesviljelyä. Meidän puutarhurikunnalla on liki geeneissä ymmärrys siitä, mitä kasvi tarvitsee, kun tulee loka-marraskuu. Sen takia Suomi kiinnostaa ja meillä on osaamista.

Suomessa kehitetäänkin menetelmiä ja tekniikkaa, joita voidaan käyttää viljelyssä. Esimerkiksi japanilainen Fujitsu perusti pari vuotta sitten Suomeen yksikön (Kauppalehti), jossa tutkitaan tehokkaita metodeja viljelyyn, ja esimerkiksi New Yorkissa on kattopuutarhoja, joissa käytetään suomalaista teknologiaa (Kauppalehti).

Kasvimaa kuin laboratorio

Pyhäsalmen kaivoskin voisi toimia tulevaisuudessa kasvuhuoneena. 660 metrin syvyydessä on ympäri vuoden lämmintä noin 15 astetta. Se on sopiva lämpötila esimerkiksi perunalle. Timoa laitettiin kasvamaan kaivokseen ensimmäistä kertaa viime heinäkuussa.

Kaivoksessa kasvatetaan nyt toista perunasatoa. Pyhäsalmen kaivoksen jatkokäyttöä kehittävän Callion ohjelmajohtaja Sakari Nokela hehkuttelee, että maan alla voi olla viisi Lapin kesää vuodessa.Hanna Juopperi / Yle

Ennen kuin kasvuhuoneen ovi avataan, huuhdellaan kengät ja jalkoihin laitetaan siniset suojapussukat.

Kaivoksen perunamaa muistuttaakin enemmän laboratoriota kuin kasvimaata. Kasvit kasvavat juurimatolla vesiviljelyssä. Ensimmäinen satokin on jo korjattu, kertoo Pyhäsalmen kaivoksen maanalaisen infran hyödyntämistä selvittävän hankkeen kasvituotannon projektipäällikkö Kimmo Pennanen.

– Tavoitteisiin päästiin, eli mukulaa saatiin muodostettua. Lokakuun loppupuolella saatiin perunat pois kouruista, ja ne ovat nyt laboratoriossa tutkittavana.

Hillaa kosmetiikkateollisuudelle

Toisessa tutkimuserässä kaivokseen on istutettu lisää erilaisia kasveja, kuten hillaa. Suo-olosuhteissa viihtyvä marja ei kaivosolosuhteista ole ainakaan aluksi hätkähtänyt, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusassistentti Outi Holappa.

Vihertää jo! Muutaman viikon ajan kasvaneen hillan lehden voi jo tunnistaa. Sitä, kukkiiko tai pölyttyykö marja kaivosolosuhteissa, seurataan nyt mielenkiinnolla.Hanna Juopperi / Yle

– Hilla istutettiin lepovaiheessaan, ja se on lähtenyt tosi hyvin kasvamaan. Tietenkään vielä ei tiedetä, pölyttääkö se ja tuleeko sieltä marjoja, mutta toivotaan. Ainakin alku on ollut lupaava.

Energiavarasto voisi pitää kaivoksen kuivana ja mahdollistaisi kaiken muun toiminnan siihen ympärille. Sakari Nokela

Jos hilla alkaa kasvaa maan alla hyvin, tähtäimessä olisi erityisesti kosmetiikkateollisuus, Holappa sanoo.

– Luonnonkosmetiikka on ihmisten huulilla ja ajatuksena on, että olosuhteita voidaan optimoida niin, että sitä pystyttäisiin tuottamaan mahdollisimman paljon.

Nokkosvaatteet?

Luonnonvarakeskus selvittää kaivoksessa erilaisten kasvien selviytymistä. Toiminta on vielä varsin pienimuotoista, mutta tilaa kaivoksessa olisi suurempaankin tuotantoon, Kimmo Pennanen kertoo.

Yksi Pyhäsalmen kaivoksessa testattavista kasveista on tuikitavallinen nokkonen. Tutkimusassistentti Outi Holappa kertoo, että kasvin kuituja voitaisiin hyödyntää tekstiiliteollisuudessa.Hanna Juopperi / Yle

– Tämähän täytyy skaalata paljon isommaksi, että tästä tulisi kannattavaa liiketoimintaa. Täällä on paljon käyttämättömiä tunnelinperiä. Täällä 660-tasollakin voidaan ottaa käyttöön hyvin paljon tilaa.

Perunan ja hillan lisäksi kaivoksessa kasvaa nyt nokkosta, chiliä, sinappia ja lupiineja. Kokeilussa on siis hyvin erityyppisiä kasveja, joista esimerkiksi nokkosta voitaisiin käyttää tekstiiliteollisuuden raaka-aineena, Outi Holappa visioi.

– Se olisi laadukas kuitu, mutta luonnonolosuhteissa nokkosesta ei saada tasalaatuista raaka-ainetta, jota näissä olosuhteissa pystytään tuottamaan.

Täysautomatisoitu vertikaalipuutarha

Suljetussa tilassa viljelyä tapahtuu myös muualla ja esimerkiksi Lapinjärvellä toimiva Robben pikku puutarha on vienyt toiminnan jo paljon pidemmälle. Yrittäjä Robert Jordas rakentaa puutarhalleen jo toista vertikaalipuutarhaa. Valmistumassa on täysautomatisoitu puutarha, jota kehitetään yhdessä japanilaisen Fujitsun kanssa. Puutarha tulee olemaan eristetty esimerkiksi auringonvalolta.

– Viljelmä, jota nyt rakennetaan, on kokonaan suljettu. Silloin pystytään säätämään olosuhteita ympäri vuoden. Kasveilla pitää olla hyvät kasvuolot, Jordas kertoo.

Robert Jordas rakentaa toista vertikaalipuutarhaansa, jossa kasvien viljely tapahtuu kerroksissa led-valojen loisteessa. Näin tila saadaan tehokkaasti hyödynnettyä.Markku Rantala / Yle

Tällainen viljelmä voidaan helposti monistaa eri puolille maailmaa, sillä ulkopuoliset olosuhteet, kuten kuumuus, kuivuus tai esimerkiksi pimeys eivät vaikuta puutarhan kasvuun. Samalla teknologia mahdollistaa kasvun seuraamisen ja olosuhteiden säätämisen vaikka toiselta puolen maapalloa.

– Paljon on vielä tutkittavaa ja selvitettävää, että kasvu saadaan optimaaliseksi.

Kaupallinen vertikaaliviljely on vielä niin uusi asia, että siitä on vielä vähän tutkittua tietoa. Jordas kuitenkin uskoo vertikaaliviljelyyn, sillä laajennuksen valmistuttua lähes 50 prosenttia hänen puutarhansa liikevaihdosta tulee kasvuhuoneviljelystä.

Meidän puutarhurikunnalla on liki geeneissä ymmärrys siitä, mitä kasvi tarvitsee, kun tulee loka-marraskuu. Jyrki Jalkanen

Vaikka kiinnostus on suurta, ja hän oli puhumassa aiheesta esimerkiksi Slushissa, riittää uudelle viljelytavalle myös epäilijöitä. Jordaksen mielestä suljetussa tilassa viljely on kuitenkin luontainen jatkumo kasvihuoneviljelylle.

– Meillä on paljon tietoa ja taitoa siitä, miten Suomen olosuhteissa viljellään. Matka ei ole niin pitkä siihen, että ollaan täyssuljetuissa olosuhteissa.

Tähän asti kasvuhuoneissa on viljelty lähinnä matalia ja nopeasti kasvavia kasveja, kuten salaatteja ja yrttejä. Jyrki Jalkanen kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa voi olla toisin.

– Joku sanoisi, että ei siellä koskaan tomaattia tai maissia voida mennä viljelemään, mutta en menisi vannomaan. Kaikki voi olla mahdollista.

Ainakin tekniikka kehittyy nyt kovaa vauhtia.

Kaivos täyttyy vedellä, jos uutta toimintaa ei synny

Parin vuoden kuluttua Pyhäsalmen kaivoksen louhinta on päättynyt ja silloin kaivoksessa pitäisi olla joukko uusia toimijoita. Suunnitelmia on ollut paljon. Esimerkikiksi hiukkastutkimuskeskus Cern kaavaili kaivokseen aikanaan Laguna-hanketta. Sen rahoitus Suomessa kuivui kasaan ja hanke siirtyi Yhdysvaltoihin.

Vireillä on myös energiavarasto (Tekniikka&talous), kertoo luolaston jatkokäyttöä kehittävän Callion ohjelmajohtaja Sakari Nokela.

– Se on meidän selkeä kärkihanke. Siihen panostetaan eniten uusiokäytön hankkeista. Energiavarasto voisi pitää kaivoksen kuivana ja mahdollistaisi kaiken muun toiminnan siihen ympärille.

Pyhäsalmen kaivos hiljenee vuonna 2019, koska malmivarat ovat lopussa. Kaivoksen omistaa nykyisin kanadalainen First Quantum Minerals.Hanna Juopperi / Yle

Sen lisäksi maan alle visioidaan esimerkiksi datakeskusta, mutta villimpiäkin ideoita nousee ilmoille. Maan alla voisi Nokelan mukaan toimia kalankasvattamo, maasta tulevaa lämpöä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kylpylässä. Ja sitten ovat kasvit.

Kello kuitenkin tikittää Pyhäsalmen kaivoksen hyödyntämisessä. Aikaa on alle kaksi vuotta.

– Se aiheuttaa erittäin paljon paineita. Mutta se on hyvä asia, että on pikkusen painetta päällä, koska silloin ratkaisujakin alkaa löytyä. Uskon, että meillä on niin vahva portfolio projekteissa, että väkisinkin sieltä jotakin hyvää lähtee käyntiin.

Tyhjillään kaivosta ei kannata pitää, sillä veden pumppaaminen ja maanalaisen infran pitäminen toimintakunnossa maksaa noin miljoona euroa vuodessa. Jos toimijoita ei löydy siihen mennessä, suljetaan vuosikymmenten aikana maan alle syntynyt luolasto ja annetaan sen täyttyä vedellä.

Luontokeskus avasi näkövammaisille oven lintujen maailmaan: perustuu muistiin ja muihin aisteihin

Mistä on kyse?
  • Näkövammaisille räätälöityjä luontoelämyksiä on Suomessa hyvin vähän tarjolla.
  • Metsähallituksessa tämän erityisryhmän tarpeet on nyt huomattu.
  • Näkövammaisten opastusta onkin ryhdytty kehittämään Liminganlahden luontokeskuksessa Oulun seudulla.
  • Siellä lintujen elämään tutustutaan esimerkiksi kuuntelemalla niiden laulua ja koskettamalla höyheniä.

– Tuttu ääni. Nyt minä tiedän, mikä on se lintu, mikä meidän pihassakin usein laulaa, sanoo oululainen näkövammainen Lasse Jalonen.

Liminganlahden luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi on juuri ojentanut hänelle kuulokkeet kymmenen Suomen yleisimmän lintulajin ääniä esittelevän kohteen kohdalla.

Matturi on laittanut pajulinnun laulun soimaan. Jalonen tunnistaa sen surumielisen laskevan laulannan, vaikka ei usein kuulemansa laulajan nimeä ole aikaisemmin tiennytkään.

Myös oululainen näkövammainen Jarkko Lauri on tyytyväinen kierrokseen. Aikuisena näkövammaiseksi tulleelle miehelle luonto on ollut henkireikä jo lapsesta saakka. Suot, metsät ja eläimet harmonisoivat hänen mieltään.

– Opastettu kierros oli oikein mukava, toimiva ja antoisa. Oli kosketeltavia munia, sulkia, höyheniä ja äänimerkkejä. En ole pitkään aikaan saanut luontokeskuksesta yhtä paljon irti, kun yleensä vaaditaan nappien painelua ja tekstien lukemista, Lauri kertoo.

Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten hallituksen varapuheenjohtaja Lasse Jalonen tutustuu Ulla Matturin opastuksella merihanhen näyttelymalliin.Timo Sipola / Yle

Näkövammaisen mielikuvat luonnosta riippuvat siitä, onko hän syntymästään sokea vai sokeutunut.

Lasse Jalosella on sen verran näkökykyä jäljellä, että luontoelämys ei perustu pelkkiin mielikuviin. Syntymäsokealla ihmisellä ei ole vastaavaa visuaalista kokemusta luonnosta tai eläimistä.

Jalonen kertoo tapauksesta, jossa ero konkretisoituu: syntymäsokeille lapsille kerrottiin lehmistä, ja heille annettiin tutkittavaksi pienoismalleja niistä.

– Kun lapset pääsivät navettaan, niin he lähtivät sieltä lattianrajasta tunnustelemaan, että missä niitä lehmiä on, hän kertoo.

Vastaavaa tarjontaa ei vielä ole

Liminganlahden luontokeskuksen opas Ulla Matturi kertoo, että Metsähallitukselta on tullut tänä vuonna paljon kyselyitä kohteista, joihin voisi mennä esteettömästi tutustumaan.

Metsähallitus haluaa kehittää näkövammaisten opastusta luontokeskuksissa. Näkövammaisten liitolla on myös ollut yritystä jäsenistönsä luontoelämysten edistämiseksi, mutta suunitelmia pidemmälle ei ole päästy.

Lintujen äänet avautuvat näkövammaisille hyvin. Koskettamalla saa myöskin käsityksen luontokappaleista. Oululaisen Jarkko Laurin käsissä on Suomessa vain Liminganlahdella ja Ahvenanmaalla säännöllisesti pesivä mustapyrstökuiri.Timo Sipola / Yle

Liminganlahdella toteutetun kaltaista näkövammaisten luontoelämyksiä helpottavaa toimintaa ei Suomessa käytännössä vielä ole, kertoo Näkövammaisten liiton järjestösihteeri Markku Möttönen. Hän sanoo, että liitolla on ollut yritystä linturetkihankkeen perustamiseen Bird Lifen kanssa, mutta se kariutui rahoituksen puutteeseen.

Erilaisia aistivammoja ei juuri ole otettu huomioon. Ulla Matturi

– Tällainen on erinomainen asia, mutta täytyy sanoa, että ei se kyllä meidän kärkihankkeita ole. Ehkä eniten kysyntää voisi olla äänitteiden muodossa toteutettuihin nojatuolilinturetkiin, Möttönen pohtii.

Suomalaisista noin yksi prosentti on näkövammaisia ja heistä suurin osa on sokeutunut vanhemmalla iällä. Tällä hetkellä Suomessa syntyy vuosittain noin 50 näkövammaista lasta.

Muu estettömyys on huomioitu jo aiemmin

Kun Liminganlahden luontokeskuksen opas ja paikan sielu Ulla Matturi ryhtyi rakentamaan näkövammaisille suunnattua opastuskierrosta, piti lähteä ihan perusasioista.

Ulla Matturi kertoo Lasse Jaloselle ja Jarkko Laurille Liminganlahden luonnosta.Timo Sipola / Yle

Miten opastaa niin, ettei kukaan kompuroi eikä kävele päin seiniä? Osa näyttelyn rikasta äänimaailmaa tuottavista laitteista piti sulkea, jotta voi keskittyä esiteltäviin lintuihin. Runsaat viisi vuotta sitten avatun näyttelyn alkuajoilta löytyi varastosta odottamaan laitettuja linnun munia ja höyheniä.

Ulla Matturin mukaan esteettömyyttä on pohdittu aikaisemmin lähinnä liikuntaesteisten näkökulmasta.

– Erilaisia aistivammoja ei juuri ole otettu huomioon. Mutta meillä pitää olla kaikille ryhmille avoimet ovet, Matturi sanoo.

Liminganlahden luontokeskuksen vuonna 2012 avattu Lintujen kahdeksan vuodenaikaa –näyttelyä suunniteltaessa pyrittiin huomioimaan eri aistit. Matturi naurahtaa, että oltiin tavallaan fiksuja, vaikka ei suoraan näkövammaisille näyttelyä suunniteltukaan.

Näkövammaisten linnunlaulukurssi

Jarkko Lauri kertoo, että Pohjois-Pohjanmaan näkövammaiset ovat yhdessä paikallisen lintuyhdistyksen kanssa järjestäneet linnunlaulukurssin. Kurssilla keskityttiin siihen, miten lintuja voi laulujen kautta tunnistaa ilman näkemistä.

Kirjosiepon munat ovat erityisen kauniin värisiä.Timo Sipola / Yle

Kurssiin liitettiin lintujen ja tyypillisten elinpaikkojen kuvaamista. Näkövammaiset voivat käyttää apunaan tietoa, että lintu viihtyy jossain pihapiirissä ja siellä sitä ehkä kuulee.

– Tuo kuvailujuttu voisi olla sellainen, mitä tällaisen kierroksen yhteydessä voisi tehdä. Mielellään sitä kuulee, minkä värinen joku kahlaaja on tai minkä värinen se muna on, vaikka ei itse näekään, Lauri kertoo.

Molemmat pilottiasiakkaat ovat Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisten aktiiveja ja aikovat esittää yhdistyksen hallitukselle isompaakin retkeä Liminganlahdelle.

Korkein oikeus hylkäsi Sebastian Tynkkysen valitusluvan: "Vien jutun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen"

Mistä on kyse?
  • Oululainen poliitikko Sebastian Tynkkynen sai sakkotuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.
  • Tynkkynen valitti Oulun käräjäoikeuden tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen, joka ei ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.
  • Tynkkynen haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta (KKO), joka ei sitä myöntänyt.
  • Sebastian Tynkkynen aikoo seuraavaksi saada asiaan ratkaisun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT).

Korkein oikeus (KKO) on hylännyt oululaispoliitikko Sebastian Tynkkysen valituslupahakemuksen hänen sanavapaustuomioonsa liittyen.

Tynkkynen lähetti asiasta oman tiedotteen torstaiaamuna.

– Korkeimman oikeuden päätös olla myöntämättä valituslupaa vahvistaa lopullisesti sen, että olin väärässä oikeuksieni suhteen Suomessa, Tynkkynen toteaa tiedotteessaan.

Asia EIT:n käsittelyyn

Tynkkynen toteaa tiedotteessaan, että Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta vuosien varrella enemmän langettavia päätöksiä kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Yksi keskeinen painopistealue EIT:n langettavissa päätöksissä on ollut sananvapauteen liittyvät tuomio.

– Vien sen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi ja se on viimeinen askel, jonka voin sananvapauteni puolustamisen suhteen enää ottaa. Uskon, että suomalainen oikeuskäytäntö ei omassanikaan tapauksessa kestä ihmisoikeustuomioistuimen päivänvaloa, sillä se rajoittaa sananvapautta perusteettomalla tavalla.

Sananvapausasiantuntija ja oikeustieteen tohtori Riitta Ollila kuitenkin toteaa, että Suomen EIT:ltä saamat langettavat ovat olleet hyvin erilaisista asioista.

– Suomalaiset tapaukset ovat koskeneet toimitttajien sananvapautta.

EIT ei ole hyväksynyt rasistista vihapuhetta tai suvaitsemattomuuteen yllyttämistä, Ollila sanoo.

– Tiedän muita maita koskevia tapauksia, joissa nimenomaan ei ole annettu langettavaa päätöstä, jos rangaistus on ollut rasistisista ilmaisuista.

Ollila arvioi, että Tynkkysen tapauksesta tuskin seuraisi langettava.

Tynkkynen kommentoi jo tammikuussa Oulun käräjäoikeuden tuomion jälkeen saaneensa lakimiehiltä neuvoja viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Solvasi muslimeja

Oulun käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa Perussuomalaisten nuorten entiselle puheenjohtajalle, Oulun kaupunginvaltuutettu Sebastian Tynkkyselle 50 päiväsakkoa eli 300 euroa uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Tynkkynen kirjoitti Facebook-sivuillaan islaminuskoa koskevia tekstejä vuoden 2016 heinäkuussa. Oulun käräjäoikeus katsoi, että kyseisissä teksteissä muun muassa paneteltiin ja solvattiin muslimeja.

Tynkkynen valitti tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen, joka ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta ei ole millään muodoin syytä epäillä, eikä jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ollut perusteluja.

Juttuun on lisätty sananvapausasiantuntijan kommentit 14.12.2017 kello 11.55.

Miten jo 8-vuotiaalla voi olla mielenterveysongelmia? – Lastenpsykiatrian lähetteiden määrä jatkuvassa kasvussa

Nicolas käyttäytyy levottomasti, jopa aggressiivisesti. Siiri kokee itsensä usein ahdistuneeksi. Samuelilla on adhd.

Kouluissa jo ykkösluokalla törmätään oppilaisiin, joilla esiintyy ammattiapua vaativia ongelmia.

– Koulupsykologeilla asiakkuuksia on eniten alakoulun toisella ja kolmannella luokalla, koulukuraattoreilla kuudennella luokalla, kertoo Espoon opiskeluhuollon vastuualuepäällikkö Merja-Riitta von Schantz.

Hyksin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari kertoo, että lasten vakavat mielenterveyden häiriöt ovat aika harvinaisia, mutta lievät hyvin tavallisia.Tapio Rissanen / Yle

Yle kysyi lastenpsykiatrian huippuosaajalta, miten on mahdollista, että jo 8-vuotiaalla lapsella on mielenterveysongelmia. Helsingin yliopistollisen sairaalan Hyksin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari sanoo, että toki lapsella voi esiintyä esimerkiksi masennustaipumusta, mutta elämänolosuhteet ovat heidän mielenterveytensä kannalta erityisen keskeisiä.

Lapsilla on Repokarin mukaan kehityksellisiä haasteita, jotka altistavat heitä psyykkisille häiriöille. Esimerkiksi adhd on vahvasti perinnöllinen häiriö.

Vakavampien häiriöiden syntymiseen olennainen riskitekijä on kasvuympäristön asianmukaisen tuen puute.

– Jos pitkän aikaa jää vaille kasvun tukea, tarvitsemaansa rakkautta, huolenpitoa ja myötätuntoa, niin se altistaa mielenterveyden häiriöille. Vakavat mielenterveyden häiriöt ovat lapsilla aika harvinaisia, mutta lievät ja keskivaikeat hyvin tavallisia.

Moni meistä tuntee lapsen jolla on mielenterveyden häiriöitä

Hyksin lastenpsykiatriseen hoitoon on tämän vuoden tammi-marraskuussa ohjattu yli 1 800 alle 13-vuotiasta mielenterveyspotilasta. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin monet tuntevat lapsen, joka kärsii mielenterveyden häiriöistä. Tapausten määrä on ollut reippaassa kasvussa koko tämän vuosikymmenen. Viime vuodesta kasvua on 11 prosenttia.

Lähetteiden määrän kasvu ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että lapsilla olisi entistä enemmän mielenterveyden ongelmia tai että ne olisivat entistä vakavampia.

Syitä lähetteiden määrän kasvuun on monia, Leena Repokari arvioi.

– Lastenpsykiatrisesta hoidosta on lieventynyt häpeän leima. Aiemmin lähettäjänä oli koulu, päiväkoti tai lastensuojelu. Nykyisin vanhemmat hakevat itse aktiivisesti apua.

Harri Vähäkangas / Yle

Leena Repokari lisää, että myös hoidon tarjontaa on lisätty. Hän laskee, että tämän vuosikymmenen alkuun verrattuna samoilla resursseilla otetaan Hyksiin hoitoon nykyisin yli tuplasti enemmän potilaita kuin ennen. Tehokkuus on siis lisääntynyt.

Samalla vakavien lastenpsykiatrian tapausten rinnalle hoitoon on ohjattu myös lieviä ja keskivaikeita tapauksia.

– Lapsista 10–15 prosenttia tarvitsee apua psyykkisiin häiriöihin. Mutta tarvitseeko kaikkien tulla lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon? Meillä pitäisi olla tehokkaita auttamisen menetelmiä jo paljon aikaisemmin.

Repokari ottaa esimerkeiksi tällaisista lapsia varhaisessa vaiheessa auttavista tahoista päiväkodin, koulun ja perusterveydenhuollon. Eli avainasemassa on se, miten lasta autetaan, ennen kuin hän joutuu hoitoon.

Lasten terapiapalvelun ylilääkäri Anitta Rauvala Espoosta toivoo, että lapsia ei tarvitsisi "lähettää" minnekään, vaan että apu tulisi ajoissa esimerkiksi kouluun tai päiväkotiin.Tapio Rissanen / Yle

Hyksin toimialueeseen kuuluvassa Espoossa tähän on pyritty. Kaupunkiin on perustettu oma lastenpsykiatrian avohoitoyksikkö, jonka asiantuntijat antavat apua lasten ja perheiden kanssa työskenteleville kentällä, kuten kouluissa tai päiväkodeissa.

– Emme halua, että lapsi "lähetetään" jonnekin. Mietimme yhdessä, miten meidän asiantuntijamme voivat auttaa koulun tai varhaiskasvatuksen työntekijöitä. Haluamme auttaa lasta siinä ympäristössä, jossa hän on viitenä päivänä viikossa, kuvailee Espoon kaupungin Lasten terapiapalvelun ylilääkäri Anitta Rauvala.

– Ja sitten sieltä joukosta valitaan tänne avohoitoon ne lapset, jotka tarvitsevat lastenpsykiatrista hoitoa.

Espoossa lähetteiden määrä on harpannut ylös

Näin siis tavoitteissa. Käytännössä avohoitoyksikön palveluiden kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta ja niin nopeasti, että juuri tämän avun tuomisen lähemmäs lapsia kehittäminen on hidastunut. Espoossa lastenpsykiatrian lähetemäärät ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin suurissa naapurikaupungeissa.

Anitta Rauvala toteaa, että kaikkien lasten ja perheiden parissa työskentelevien pitäisi olla samassa veneessä mukana lapsien hyvinvoinnin parantamiseksi: kouluterveydenhuollon, koulun muun henkilökunnan, opiskeluhuollon, varhaiskasvatuksen, lapsiperheiden sosiaalipalvelujen ja myös lasten vanhempien hyväksi työskentelevien toimijoiden.

Espoon kaupungilla opiskeluhuollosta vastaava päällikkö Merja-Riitta von Schantz kertoo, että koulupsykologeilla on eniten asiakkuuksia jo alakoulun toisella ja kolmannella luokalla.Tapio Rissanen / Yle

Opiskeluhuollosta vastaava päällikkö Merja-Riitta von Schantz vastaa Espoossa koulupsykologien ja -kuraattorien työskentelyalueesta. Hän sanoo, että ongelmat alkavat jo usein varhaiskasvatusiässä.

Alakoulussa koulupsykologit ja -kuraattorit työskentelevät usein työparina ongelmien ennaltaehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja korjaamiseksi. Myös luokanopettaja on mukana tässä työssä.

– Alakoulussa näkyy esimerkiksi itsesäätelyn haasteita, aggressiivisuutta ja ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Kaverisuhteet eivät aina toimi.

Von Schantz kertoo, että koulupsykologi ja -kuraattori työskentelevät yksilöllisesti oppilaan kanssa, perheen kanssa ja myös koko luokan kanssa, jotta oppilas oppii toimimaan ryhmässä.

Oys: Arvaamaton maailmantilanne ahdistaa lapsia

Kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaanhoitopiireissä näkyy sama trendi kuin Uudellamaalla: lastenpsykiatrian lähetteiden määrä kasvaa.

Harri Vähäkangas / Yle

Oulun yliopistolliseen sairaalaan on tämän vuoden tammi-lokakuussa tullut kymmenen prosenttia enemmän lastenpsykiatrian lähetteitä kuin viime vuonna.

Kasvu jatkuu maltillisemmin kuin edellisvuonna: vuodesta 2015 vuoteen 2016 lähetteiden määrä harppasi 45 prosenttia ylöspäin.

Oulussa lastenpsykiatrian vastuualuejohtaja, professori Hanna Ebeling arvioi, että arvaamaton maailmanlaajuinen turvallisuustilanne lisää lasten huolta ja ahdistuneisuutta.

– Ahdistuneisuuden lisääntyminen voi nostaa pinnan alla olevat psyykkiset ongelmat esiin.

Ebeling pohtii myös, miten koulujen ja varhaiskasvatuksen muutokset vaikuttavat lasten kehitykseen.

– Valtaosa pärjää hyvin, mutta pienelle osalle muutokset, kuten koulujen oman perusryhmän puuttuminen ja pienluokkien integrointi suurempiin, voivat olla liian kuormittavia.

Kys: 24/7-yhteiskunta tekee vaatimukset liian korkeiksi

Kuopion yliopistollisen sairaalan niin sanotulle kriisiosastolle on kirjoitettu tänä vuonna reippaasti toistasataa lähetettä. Osastolla hoidetaan neljän maakunnan alueelta tulevia potilaista, esim. vaikeasti aggressiivisia lapsia, joiden tilanne koulussa tai sijoituspaikassa on kriisiytynyt. Nousua viime vuoden määristä on yli neljännes.

Myös avohoidon puolella lähetteitä on kirjoitettu lähes neljännes enemmän kuin viime vuonna.

Lastenpsykiatrian avohoitoyksikön terapiahuone Espoossa.Tapio Rissanen / Yle

Osastonylilääkäri Kaarina Kemppinen kuvailee lähetteiden määrän kasvun syiksi pitkälti samoja, sekä positiivisia että negatiivisia asioita kuin Helsingissäkin on havaittu. Mutta uusiakin selityksiä löytyy.

– 24/7-yhteiskunta tekee arjen rajojen pitämisen sekä vanhemmille että lapsille haastavaksi. Vaatimukset selviämiselle ovat usein liialliset.

Kemppinen arvioi myös, että perheet ovat kuormittuneita: on taloudellisia ongelmia, työttömyyttä, työstressiä ja vanhempien psyykkistä sairastamista. Ja siihen päälle päihteiden käyttöä.

Varsinais-Suomi: Pohjoisella aluepoliklinikalla 42 prosentin kasvu lähetteiden määrässä

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella lastenpsykiatrian lähetteiden määrien kehityksessä on melkoisia alueellisia eroja. Turun ja niin kutsuttujen eteläisten poliklinikkojen alueella on havaittavissa nousua, mutta ei kovin dramaattista.

Sen sijaan niin kutsuttujen pohjoisten poliklinikkojen tilanne on toinen.

Pohjoisten klinikkojen alueelle kuuluvat esimerkiksi Turun pohjoispuolen muuttovoittoiset lähikunnat, kuten Raisio ja Rusko, ja rannikon Uusikaupunki. Täällä lastenpsykiatrian lähetteiden määrä on kasvanut vuodessa 42 prosenttia.

Lukema ei mahdu enää normaalin vuosivaihtelun piiriin, sanoo lastenpsykiatrian vastuualuejohtaja Taina Juvén Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä. Hänen mielestään kasvulle voi löytää sekä myönteisiä että kielteisiä selityksiä.

– Toisaalta tämä voi kertoa siitä, että lapset voivat huonommin tai että erikoissairaanhoitoon tulee "turhia" lähetteitä. Toisaalta tämä voi kertoa, että asioihin puututaan paremmin ja että palvelut löydetään paremmin kuin ennen.

Taina Juvénin mukaan Tyksissä on myös kehitetty toimintatapaa, jossa lastenlääkärit käyvät terveyskeskuksissa ja kouluissa tarjoamassa asiantuntija-apua.

Tays: Ovatko kunnat "pantanneet" lähetteitä aiemmin?

Tays Pirkanmaalla on vastaanottanut marraskuun loppuun mennessä vajaat 800 lastenpsykiatrian lähetettä. Kasvua viime vuoden vastaavasta ajankohdasta on peräti 24 prosenttia.

Lastenpsykiatrian vastuualuejohtaja Mirjami Mäntymaa luettelee pitkän litanian mahdollisia syitä nopeaan kasvuun.

Nukkekoti Espoon lastenpsykiatrian avohoitoyksikössä.Tapio Rissanen / Yle

Hän esittää useita keskeisiä lasten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä: Saako lapsen perhe tarpeeksi tukea esimerkiksi sosiaalipalveluista, perhetyöstä tai vanhempien itsensä hoitoon? Saako lapsi riittävää tukea erityisvaikeuksiinsa päivähoidossa ja koulussa?

– Myös lastensuojelun toimintavaikeudet ja liian vähäiset resurssit heijastuvat lastenpsykiatristen palvelujen tarpeeseen.

Mäntymaa pohtii myös, ovatko jotkut kunnat säästäneet säästäneet "panttaamalla" lähetteitä, joiden määrä sittemmin olisi ryöstäytynyt käsistä.

Esimerkiksi 1990-luvun laman aikaan lasten hoitoon ohjaaminen lisääntyi vasta laman jälkeen, kun taloustilanne alkoi kohentua.

Lue lisää:

Psykiatrian lähetteet lisääntyneet rajusti ympäri Suomea – asiantuntijat eivät löydä ilmiölle selitystä

Miten lapsen eri pelkoihin pitäisi suhtautua? Katso lastenpsykiatrin vinkit

Koulupsykologeista on edelleen huutava pula, mutta nuorten kynnys jutella on madaltunut – eniten nuoria huolettaa stressi

Muualla lisää aiheesta:

Lastenpsykiatrian juuret ja siivet (Duodecim-lehti)

"Kokeile salviaa, vyöhyketerapiaa, lemmikin hankintaa" – moni lapseton nuori kokee vähättelyä ja saa mitä oudoimpia neuvoja

Nuorena lapsensa tekevät tai lasta yrittävät kohtaavat ennakkoluuloja ja vähättelyä. Tilanne on nurinkurinen, sillä samaan aikaan Suomessa ollaan huolissaan syntyvien lasten vähenemisestä ja synnyttäjien keski-iän noususta. Lapsettomien yhdistys Simpukan puheenjohtaja Johannan Repo sanoo, että puheissa ja asenteissa on voimakas ristiriita.

Syntyvyys vuonna 2016
  • Suomessa syntyi 52814 lasta. Tämä on 4,8% vähemmän kuin vuonna 2015.
  • Ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut 29,1 vuoteen.
  • 15-80-vuotiasta naisista 65,8% on äitejä.
  • Yhdellä äidillä on keskimäärin 2,24 lasta.

Lähde: Tilastokeskus

– Yhteiskunnassa puhutaan, että hankkikaa lapset mahdollisimman nuorina, mutta toisaalta parikymppiset törmäävät siihen, että heidän halunsa perustaa perhe kyseenalaistetaan.

Esimerkiksi nuorten vanhempien kykyä selvitä taloudellisesti perhe-elämästä epäillään. Samalla keskustellaan synnytystalkoista ja siitä, että lapset olisi hyvä hankkia jo opiskeluaikana.

Repo arvelee asenteiden nuoria äitejä ja lapsettomia kohtaan muuttuneen kielteisemmäksi samaa tahtia kun ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut lähemmäs kolmeakymmentä vuotta. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista, että lapset saatiin parikymppisenä.

Repo törmää nuorten naisten kokemuksiin Simpukan vertaistukiryhmissä. Netin suljetuissa keskusteluryhmissä nuoret naiset uskaltavat kertoa kokemuksistaan avoimesti.

Yleisin perhemuoto Suomessa on lapseton aviopari. Lapsiperheiden määrä vähenee.AOP Nuorellakin voi olla takana jo pitkä lapsettomuus

Tahattomasti lapsettomien parikymppisten määrää on vaikea arvioida, sillä heitä ei ole tilastoitu mihinkään. Repo sanoo heitä olevan kuitenkin ihan kohtuullisen kokoinen joukko. Moni heistä on ehtinyt käydä lapsettomuushoitoja läpi jo pitkään.

Parikymppiset törmäävät siihen, että heidän halunsa perustaa perhe kyseenalaistetaan. Johanna Repo

Saimme Simpukan vertaistukiryhmän kautta kuuden nuoren naisen kommentteja lapsettomuudestaan. He kertoivat kokemuksistaan sähköpostitse ja Facebookin välityksellä. Vastaajat haluavat pysytellä nimettöminä, sillä kokevat aiheen arkaluontoisena. Näin naiset kirjottavat:

”Vähättely kohdistuu meihin kaikista nuorimpiin. Mitä teet ajalla, kun varmuutta lapsen saamisesta ei kuitenkaan ole."

”Hiljaiseksi on menty, kun olen sanonut, että ikä lisää huolta, kun ei sen puoleen pitäisi olla ongelmaa.”

”Jätin mieheni kanssa ehkäisyn pois, kun olin 21-vuotias. Olin aina olettanut, että tulen raskaaksi helposti ja kaikki sujuu hyvin. Eipä sujunutkaan. Sitten se ihme tuli, lääkkeillä, ei millään poppaskonsteilla. Tein positiivisen raskaustestin tänä keväänä. Saa nähdä tuleeko minusta äiti 24- vai 25-vuotiaana.”

Tietoa lapsettomuudesta ei haluta levittää

Johanna Repo sanoo, että nuorten lapsettomuus näkyy monesti hiljaisuutena. Ikäväksi koettujen kommenttien vuoksi asiaa ei haluta tuoda esiin. Revon mielestä on julmaa vähätellä lapsettomuuden kokemusta vain sen vuoksi, että äitiydestä haaveileva on iältään nuori.

– Kyse on ihan samasta surusta, siitä että oma lapsitoive ei toteudu.

Ikä on merkittävin tekijä siihen, minkä takia lapsettomuus on niin yleistä Suomessa. Johanna Repo

Lapsettomat myös kertovat, että ihmisten on yllättävän vaikea suhtautua heihin, kun asia nousee esille. Tilanteet koetaan vaivautuneina.

”Minua on loukannut vain kaksi kommenttia, jotka olen saanut kuulla: Yritimme mieheni kanssa jopa kahdeksan kuukautta, huh kun siinä meinasi mennä hermot. Toisaalta emme kyllä kovin aktiivisesti edes kokeilleet, mutta rankkaa se oli.

Minä en edes halunnut lapsia ja tulin heti ensi yrittämällä raskaaksi. On tämä ihan kivaa, mutta olisin voinut elää ilmankin.”

Myös ”hyviä” neuvoja riittää. Repo uskoo, että monesti taustalla on halu auttaa, joka kuitenkin kääntyy päälaelleen.

”Ohjeita joita olen saanut: Kokeilkaa salviaa, se karkottaa pahat henget huoneesta. Oletteko varmasti olleet yhdynnässä tarpeeksi usein, noin joka toinen päivä olisi hyvä. Kokeile vyöhyketerapiaa, adoptoikaa, lopettakaa yrittäminen, älä stressaa, stressi pahentaa ja siksi et varmaan ole tullut raskaaksi, ottakaa koiranpentu, kokeilkaa pää pohjoiseen päin, niin saatte pojan.”

Sairaus vaatii hoitoa

Kun taustalla on sairaus, poppakonstit eivät auta. Johanna Repo ihmettelee, miksi terveyden huollon henkilökuntakaan ei aina suhtaudu nuorten tilanteeseen vakavasti. Monesti heitä kehotetaan vielä yrittämään raskaaksi tuloa itse.

– Se on hassua, koska kuitenkin tiedetään, että ikä on merkittävin tekijä siihen, minkä takia lapsettomuus on niin yleistä Suomessa, Repo sanoo.

Hedelmöityshoitoklinikan säiliö, jossa säilytetään muun muassa pakastettua munasarjakudosta.Juha Kokkala / Yle

”Olin 18-vuotias kun minulle tehtiin raskauden keskeytys. Koko maailma mureni. 21-vuotiaana kohtu ja munasarjat poistettiin. Siitä lähtien olen taistellut vaihdevuosioireita vastaan. Nykyäänkin saan kommentteja, että ehkä minusta ei ole äidiksi tai jos yrittäisimme enemmän, niin ehkä raskautuisin.”

”Kun vauvaa ei alkanutkaan kuulua, vastasin että kovin on toivottu, muttei ole tullut. Ja sittenhän niitä vinkkejä riitti. Se tulee kun vähiten odottaa. Ei tule! Minulla on sairaus ja ilman lääkitystä se ei tule.”

Yhteisön paine voi tehdä lapsettomuudesta traumaattista

Johanna Repo muistuttaa, että suomessakin on kulttuureita, joihin kuuluu lasten saaminen nuorena. Esimerkiksi romaneilla on tapana hankkia lapset hyvin nuorella iällä.

– Romanikulttuurissa lapsettomuus nuorena voi olla hyvin traumaattista. Se on asia, jota hyvin vahvasti siinä kulttuurissa odotetaan.

Moni kokee, että vaihdevuosien alkaminen on hirveän iso helpotus. Johanna Repo

Myös vanhoillislestadiolaisten parissa äidiksi on perinteisesti tultu nuorena, ja lapsia on syntynyt perheisiin paljon. Lapsettomuus voi olla hyvin raskasta, kun niskassa on myös yhteisön paine.

”Olen lähtöisin lestadiolaisperheestä, jossa lapsia sikiää yhtenään. Erityisesti naimisiinmenon jälkeen kun on mennyt kyläilemään sukulaisille, on tervehtimisen sijaan katsottu vatsaa. Ja kun vatsaa ei ole, aletaan kyselemään, että milloin meinasitte. Kaiken huippu oli, kun sama mummeli yksissä ristiäisissä palasi kolmeen kertaan kyselemään samaa asiaa.”

”Suuresti vituttaa myös muiden tarkka suunnitteleminen tyylillä: En halua loppuvuoden lasta. Tai vastaavasti kahden lapsen jälkeen mietitään, että tekisinkö vielä kolmannen kun molemmat ovat poikia ja tyttö puuttuu. ”

Vanhoillislestadiolaisten Suviseuroilla isot perheet ovat tuttu näky.Kati Jurkko / Yle

Johanna Repo sanoo, että lapsettomuuden kokeminen on erilaista kaksikymppisenä ja nelikymppisenä. Parikymppinen ehtii käydä läpi lapsettomuushoidot ja pohtia myös adoptiota. Haave lapsesta voi elää jopa parikymmentä vuotta. Kun nelikymppinen haluaa tulla äidiksi, aikaa lapsihaaveen toteuttamiseen on yleensä vain joitakin vuosia.

– Moni kokee, että vaihdevuosien alkaminen on hirveän iso helpotus, kun sitten ei tarvitse edes miettiä, että mikään olisi enää mahdollista.

Kalajoen 200-vuotias vaivaisukko palasi töihin kirveshyökkäyksen jälkeen – seurakunta muistuttaa, ettei rahalippaita ryöstämällä rikastu

Kalajoen kirkon vaivaisukko on palannut työhönsä tapulin eteen. Ukko koki kovia syys-lokakuun vaihteessa, kun sitä pahoinpideltiin ilmeisesti kirveellä. Puumiehen korjasi ylivieskalainen Tuomo Hautamäki.

Silminnäkijä näki syksyllä kaksi ihmistä ukon kimpussa: ukkoa iskettiin kirveellä vatsaan, nilkkaan ja sääreen ja vauriot olivat isot.

Vuonna 1815 työnsä aloittanut ukko ei ole ainoa kaltoinkohdeltu. Pelkästään Kalajoella kaikki sen kollegat ovat joutuneet rikoksen kohteiksi. Himangan ukko yritettiin ryöstää vuosikymmenen alussa ja Raution ukko muutama vuosi sitten.

Himangan vaivaisukko revittiin irti ja jouduttiin korjaamaan. Raution ukko katosi kokonaan, ja sen tilalle ehdittiin jo tilata uusi, ennen kuin vanha isäntä löytyi metsäojasta.

Ukot ovat keränneet tapulin ovenpielessä vähävaraisille rahaa jo yli 200 vuotta.

Kaikissa tapauksissa tavoitteena oli ilmeisesti päästä käsiksi vaivaisukkojen keräämiin rahoihin. Yritys on kuitenkin turha, sanoo seurakunnan tiedottaja Jussi Leppälä.

– Kirstuun kilahtavat summat eivät ole kovin suuria, eikä niistä rikastu, vaikka niihin pääsisikin käsiksi. Se taas on melko mahdotonta, sillä lippaat on suojattu ukkojen sisälle niin hyvin, että yritys ei kannata.

Rahalippaat ovat osin seinän sisällä, ja niihin käsiksi pääseminen vaatisi seinän osittaista murtamista.

Kalajoen vaivaisukko uusittuna syksyisen ryöstöyrityksen jälkeen.Jussi Leppälä / Ylivieskan ja Kalajoen seurakunta

Vaikka vaivaisukkojen vatsoissa ei muhi jättisummia, kaikilla lahjoituksilla on merkitystä, muistuttaa Leppälä. Silti vaivaisukoista erityisen tärkeitä tekee perinne:

– Niillä on valtavan suuri merkitys ja ihan oma historiansa.

Kokkolan ja Pietarsaaren seudulla viriteltiin toissa vuonna keskustelua siitä, pitäisikö vaivaisukot päästää sisätöihin muun muassa niihin kohdistuvan ilkivallan vuoksi. Tapauksia on ollut vuosien varrella eri puolilla Pohjanmaata, missä vaivaisukot ovat yleisiä.

Uhritukista vetoavaan ihmishahmoon

Vaivaisukkojen historian voi katsoa ulottuvan katolisen kirkon keskiajalla kehittämään uhritukki-perinteeseen saakka. Uhritukeilla kerättiin varoja ensin uskonsotien rahoittamiseksi, sittemmin köyhien ja vaivaisten auttamiseksi. Tukeista tuli hiljalleen aiempaa koristeellisempia, ja lopulta niistä alettiin veistää ihmishahmoja, joiden arveltiin vetoavan enemmän ihmisten auttamishaluun.

Vanhimmat vaivaisukot ovat tiettävästi 1600-luvulta, mutta suurin osa on peräisin 1800-luvulta. Ukkoja alkoi ilmestyä sankoin joukoin kirkkojen ovenpieliin erityisesti Suomen sodan (1808–1809) jälkeen juuri Pohjanmaalla. Tuolloin ne olivat sotainvalidien asialla.

Suomessa on vielä yli sata virassa olevaa vaivaisukkoa. Museovirasto antoi viime vuonna ohjeet siitä, miten sään armoilla seisovia ukkoja pitää hoitaa. Aiemmin esimerkiksi maalaukset on saatettu tehdä julkisivumaalauksen tarkkuudella. Nyt Museovirasto muistuttaa, että ukkoja pitää kohdella taide-esineinä.

Kirjoittajapari väänsi maahanmuutosta farssin, koska aihetta on muutoin vaikeaa käsitellä – "Irvaillaan joka puolelle ihan tasapuolisesti"

Mistä on kyse?
  • Vuoden 2015 maahanmuutosta on ilmestynyt kotimaisia kaunokirjallisia teoksia ja elokuvia vain vähän.
  • Maahanmuutosta komedianäytelmän kirjoittaneet kirjailijat arvioivat ajanjakson olevan niin tuore, ettei siitä yksinkertaisesti ole ehditty vielä kirjoittaa kovin paljon.
  • Komedianäytelmä Vessamysteerissä vaikeaa puheenaihetta lähestytään kaikille hyväntahtoisesti irvaillen.
  • Näytelmä sai kantasesityksensä Pyhäjoella.

Vaikka Eurooppaa ja Suomea kohtasi pari vuotta sitten ennennäkemätön turvapaikanhakijoiden määrä, ilmiötä on taiteessa käsitelty vain vähän. Pääosa suomalaisista maahanmuuttajia käsittelevistä kirjoista ja elokuvista on tehty ennen vuotta 2015, jolloin Suomeen saapui lyhyessä ajassa poikkeuksellisen paljon eli yli 32 000 turvapaikanhakijaa.

Muutamia teoksia on toki julkaistu suuren maahanmuuton aikoihinkin. Annamari Marttiselta ilmestyi suoraan keskelle kiivainta turvapaikkakeskustelua vuonna 2015 romaani Vapaa. Se kertoo Bagdadista pakevasta Mahdista, joka päätyy Suomen vastaanottokeskukseen. Samana vuonna ilmestyi myös Mari Pyyn jännityskertomus Paperiton.

Annamari Marttisen romaani Vapaa ja Mari Pyyn jännityskertomus Paperiton kertovat maahanmuuttajista. Suurin osa suomalaisista maahanmuuttoa käsittelevistä fiktiivisistä kirjoista on kirjoitettu ennen poikkeuksellisen suurta maahanmuuttoaaltoa.Risto Degerman / Yle

Vuoden 2015 aiheuttaman turvapaikkakeskustelun jälkeen ilmestyneessä Teppo Paulaston dekkarissa Vastapaavi tapahtumat sijoittuvat pakolaiskriisin kaoottisiin vaiheisiin. Maria Syvälä (nykyisin Asunta) kirjoitti tapahtumien aikana tuoreeltaan runokirjan Tulit sitten Suomeen, Basir.

– Ehkä yksi syy siihen, ettei kirjoja ole ilmestynyt on se, ettei vielä ole oikein ollut aikaa kirjoittaa siitä, Maria Asunta pohtii yhdessä Päivi Alasalmen kanssa.

Irvaillaan joka puolelle ihan tasapuolisesti. Päivi Alasalmi

He kirjoittivat yhdessä aiheesta heti tuoreeltaan näytelmän Vessamysteeri. Kantaesityksensä näytelmä sai äskettäin Pyhäjoella harrastajateatterin näyttämöllä.

Yhteiskunta vessan ympärillä

Näytelmän keskiössä on nimensä mukaisesti vessa, johon keskittyvää mysteeriä tulevat selvittämään paikallinen maahanmuuttokriitikko, tämän seinänaapurina asuva maahanmuuttaja, paikallinen sosiaalijohtaja, paikallisen lehden toimittaja sekä syyttäjä ja poliisikin.

Tekstin keskeinen teema on maahanmuutto ja kotouttaminen, mutta komedia ravistelee laajemminkin holhousyhteiskunnan periaatteita ja rakenteita.

Vessamysteeri on näytelmä, jossa tekijöiden mukana holhousyhteiskunta helisee.Risto Degerman / Yle

– Tämä on aihe, joka vaati päästä käsitellyksi. Huumori on yksi keino, jolla sitä voi käsitellä vähän niin kuin sirkuksena. Siihen kuitenkin liittyy niin paljon eri asioita, Maria Asunta sanoo.

– Tämä on yritys käsitellä asiaa, joka on niin kuuma peruna, ettei siitä voi oikein sanoa halaistua sanaakaan ilman leimatuksi tai lokeroiduksi tulemista, Päivi Alasalmi sanoo.

Farssi antaa tilaa eri näkökulmille

Asunnan ja Alasalmen näytelmässä maahanmuuton lisäksi sirkusmaisen ilakoinnin keskelle heitetään myös monia muita yhteiskunnallisia aiheita, kuten median käyttäytyminen, oikeusvaltion periaatteet ja yhteiskunnan sosiaalinen vastuu.

– Tässä on puhuttu myös paperittomien hyväksikäytöstä ja ilmastopakolaisuudesta ja veropakolaisista, Asunta kertoo.

Naurun pitää kuitenkin olla hyväntahtoista. Pilkka ei naurata ketään. Maria Asunta

Aiheen käsittely farssin keinoin tarjoaakin mahdollisuuden lähestyä vaikeaa asiaa eri näkökulmista. Vessamysteerissäkään ei ole lähdetty julistuksen tielle.

– Irvaillaan joka puolelle ihan tasapuolisesti ja kaikki saavat ilakoinnissa oman osansa, Päivi Alasalmi kertoo. Hän korostaa kuitenkin, että näkökulma on silti sovitteleva.

– Sovinnollisuus on tässä tärkeänä ajatuksena, ettei haluta vetää näitä ihmisten välisiä kuiluja vielä syvemmiksi.

Tiiviin yhteistyön tulos

Näytelmän idea oli alun perin Maria Asunnan, mutta lopputulos on Asunnan ja Alasalmen tiiviin yhteistyön tulos.

– Maria oli vähän lukossa tämän aiheen kanssa. Kun hän puhui siitä, niin minulla rupesi heti raksuttamaan lisää ideoita. Siitä se syntyi, Päivi Alasalmi kertoo.

– Me kirjoitimme vuoron perään Marian kotona ja vuoron perään meillä. Oltiin ihan vierekkäin samassa huoneessa. Toinen pöytäkoneella ja toinen läppärillä ja taottiin tekstiä.

Päivi Alasalmi ja Maria Asunta kirjoittivat farssin yhdessä. Näytelmän tekoon yhteiskirjoittaminen sopi kirjoittajien mukaan hyvin, mutta romaania tehdessä työ on useimmiten helpompaa yksin puurtamalla.Risto Degerman / Yle

– Ja pitkiä työpäiviä, 15 tuntia yhteen putkeen aivan vierekkäin, Maria Asunta muistelee kirjoitusprosessia, josta he ovat kertoneen laajasti myös Repliikkilehdessä.

Yhteinen työprosessi toi tekstiin myös monisärmäisyyttä. Kun toinen heitti vähän epävarmasti ilmaan idean, toinen tarttui siihen ja usutti kirjoittamaan siitä.

– Jos näytelmästä ottaisi irralleen joitakin asioita, ne voisi tulkita helposti väärin. Kun ne on esitetty näytelmän kontekstissa, niin siinä pystyy kärjistämään, vaikkei kaikkea tietenkään voikaan suoraan siirtää oikeaan elämään, Päivi Alasalmi kertoo.

Pyhäjokiseutu -lehden näytelmäarviossakin todetaan farssin muistuttavan katsojia siitä, että hupinäytelmän puitteissa myös maahanmuuttajille saa nauraa samanarvoisesti kuin muillekin.

– Naurun pitää kuitenkin olla hyväntahtoista. Pilkka ei naurata ketään, Maria Asunta sanoo.

Kampaajan ja asiakkaan välinen suhde on tiivis, mutta vaatii huolenpitoa – "Jaamme ilot ja surut"

Mistä on kyse?
  • Parturille tai kampaamoyrittäjälle vakioasiakkaat on tärkeä käyttäjäryhmä.
  • Asiassuhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen.
  • Asiakkaan ja yrittäjän välinen suhde on rinnastattavissa hierojaan tai terapeuttiin.

Oululainen Joni Pekkala aloittaa työpäivänsä aikaisin aamulla. Edessä on yhdeksän tunnin puserrus, koska ajanvarauslistat pullistelevat asiakkaista.

Vakioasiakas on kullanarvoinen asia, niin kampaajalle kuin asiakkaallekin.

– Lojaalimmat asiakkaat ovat pikkulapset. Vuosien varrella olen saanut kiitokseksi lapsilta piirustuksia, onpa pyydetty synttäreille ja jopa yökylään, naurahtaa Pekkala.

Pekkala on tehnyt kampauksia ja leikannut hiuksia 30 vuotta. Koulutuksen tulevaan ammattiin hän aloitti vuonna 1987.

Lojaalimmat asiakkaat ovat pikkulapset. Joni Pekkala

Pekkala on myös opettanut alalle kouluttautuvia opiskelijoita.

Pekkalan mukaan naiset vaihtavat kampaajaa useimmin kuin miehet parturiaan.

Ainutlaatuinen kohtaaminen

Palvelujen ja kaupan alan professori Hannu Saarijärvi Tampereen yliopiston johtajakorkeakoulusta tuntee asiakassuhteet. Parturi-kampaajan tapaaminen on ainutlaatuinen tapahtuma.

– Ylipäätänsä yritystoiminnassa kanta-asiakkaat ovat keskeinen pääoman muoto. Kanta-asiakkaat on se peruskallio, johon yrittäjä voi luottaa.

– Uskolliset asiakkaat eivät vaadi niin paljon markkinointikustannuksia kuin uusasiakashankinnassa, ketoo Saarijärvi.

Olemassa oleva asiakas sietää Saarijärven mukaan myös muita enemmän pieniä epäonnistumisia. Kovin usein ei pettymyksiä kuitenkaan voi tulla.

Hiustenleikkaaminen perustuu molemminpuoliseen luottamukseen.Paulus Markkula / Yle

– Eikä pidä unohtaa sitä, että uskolliset asiakkaat toimivat suosittelijoina. Näin kanta-asiakkaat ovat hyvin tärkeitä asiakkaita, olipa toimiala mikä tahansa, kertoo Saarijärvi.

Kanta-asiakkaat on se peruskallio, johon yrittäjä voi luottaa. Hannu Saarijärvi

Kanta-asiakkaan parturilla ja kampaajalla käyminen on säännöllistä. Tämä tekee asioinnista edelleen ainutlaatuista, koska Saarijärven mukaan tämä mahdollistaa yrittäjän kehittää edelleen asiakassuhdetta.

– Se tuo kohtaamiseen henkilökohtaisen tason. Jutellaan kuulumiset tai palataan samaan tarinaan, joka jäi kesken kuukausi sitten. Parturit voisi rinnastaa hierojan tai terapeutin tapaamiseen, kertoo professori Saarijärvi.

Kokemukseen voi luottaa

Oululainen eläkeläinen Maija-Liisa Näsänen on istahtanut Pekkalan parturintuoliin jo 20 vuoden ajan.

– Itse pidän mieskampaajasta. Edellinenkin oli. Miehet ovat rohkeampia ehdottamaan uutta.

Oululainen Maija-Liisa Näsänen on ollut Joni Pekkalan asiakkaana 20 vuoden ajan.Paulus Markkula / Yle

Näsäselle kampaanjan vaihto tuli eteen siinä vaiheessa, kun edellinen kampaaja kuoli.

– Annan Jonille vapaat kädet. Luotan hänen näkemykseen ja kokemukseen, joten annan hänen päättää, kertoo Näsänen.

Näsänen käy kampaajalla parin kuukauden välein. Hän vertaa asiakassitoutumista hammaslääkärikäyntiin. Kun on luotu suhteen perusta ja se toimii, asiakassuhde jatkuu pitkään. Ajatukset ja puheet hiustenleikkauksen aikana vaihtelevat elämäntilanteen mukaan.

– Jaamme ilot ja surut. Taitaa ollakin niin, että puhumme kaikesta muusta kuin siitä hiusmallista, mikä leikataan, naurahtaa Näsänen.

Joni Pekkalalla on useita pitkäaikaisia vakioasiakkaita. Yhtä salaisuutta pitkään asiakassuhteeseen ei ole. Niitä vain syntyy, ja osa kestää.

Usein asiakassuhde on pitkä, joten se, miten hiuksia leikataan tai värjätään on varsin hyvin selvillä sekä asiakkaalla että yrittäjällä.Mikko Koski / Yle

– Esimerkkinä on vaikkapa Marja, joka tuli asiakkaakseni tytön ollessa ekaluokkalainen. Ensimmäisten kiharoiden tekemisen jälkeen olen tehnyt hänelle rippikampauksen, vanhojen päivien kampauksen ja ylioppilasjuhlakampauksen. Ihanaa oli sitten muutama vuosi myöhemmin, kun hän kysyi, että teetkö minulle hääkampauksen, kertoo Pekkala.

Rohkeutta muuttaa lookia

Hyvä kampaaja osaa myös vaihdella kampaustyylejä ja uskaltaa ehdottaa muutoksia. Usein asiakassuhde on pitkä, joten se, miten hiuksia leikataan tai värjätään, on varsin hyvin selvillä sekä asiakkaalla että yrittäjällä.

Joni Pekkala rohkenee myös ehdottaa asiakkaalle uusia vaihtoehtoja.

– Eräskin asiakkaani kertoi, että kun oli mennyt työpaikalle uuden kampauksen jälkeen, niin moni oli huomannut muutoksen entiseen kampaukseen. Moni sanoi, että hei, sinulla on uusi kampaaja!

– Vuosien varrella olen saanut kiitokseksi lapsilta piirustuksia, onpa pyydetty synttäreille ja jopa yökylään, kertoo Joni Pekkala.Yle

– Kyse oli kuitenkin vain siitä, että olin ehdottanut uutta ja erilaista kampausvaihtoehtoa, kertoo Pekkala.

Oululaiseen katukuvaan on tullut viime vuosina useita uusia parturi-kampaajayrittäjiä. Osa uusista hiusyrittäjistä vie asiakkaat mukanaan edellisestä työpaikastaan. Kanta-asiakkaat seuraavat perässä.

– Alan business-kehittäjät sanovat, että joka neljäs asiakas, joka astuu ovesta sisään tulisi olla uusi asiakas. Vakioasiakkaat ovat kuitenkin suurin asiakasryhmä ja siitä minä haluan pitää kiinni, Pekkala sanoo.

Euroja tiskiin, niin pääset päiväkotiin vierailulle – vierailun hinta jopa 600 euroa

Lappeenrannan päiväkoteihin ja kouluihin suunitellaan vierailumaksua. Ryhmän koosta ja vierailuajasta riippuen maksu olisi 250–600 euroa.

Vierailuryhmien määrä on kasvanut viime aikoina, kun Lappeenrantaan on tehty uusia kouluja ja päiväkoteja. Vierailijaryhmiä kiinnostavat uudet rakennukset ja uudet pedagogiset toimintamallit. Uusiin toimitiloihin vierailupyyntöjä saattaa tulla useita viikottain.

– Tarkoitus ei ole kerätä ylimääräisiä tuloja vaan kattaa ne kustannukset, joita vierailuista tulee, perustelee maksua hyvinvointi- ja sivistyspalveluiden toimialajohtaja Tuija Willberg Lappeenrannan kaupungilta

Esittely vaatii aikaa ja vie aikaa henkilöstöltä. Maksullisuus on nyt harkinnassa, jotta tiloja ja toimintaa voitaisiin esitellä entistä paremmin.

– Kun vierailijaryhmä tulee, niin henkilökunnasta jonkun pitää irrottautua lasten opettamisesta tai hoitamisesta ja käyttää työaikaa vierailijoiden kanssa. Maksulla haluamme turvata, että voimme tehdä perustyötä ja paikalla on riittävästi henkilökuntaa koko ajan töissä, sanoo Tuija Willberg.

Uudet koulut ja päiväkodit kiinnostavat

Kun kunnat suunnittelevat uusia kouluja ja päiväkoteja, he käyvät katsomassa muiden kuntien tekemiä rakennusratkaisuja ja toimintamalleja.

– Vierailijat ovat usein päiväkodinjohtajia, kiinteistöpuolen ihmisiä ja rakennusten suunnittelijoita, kertoo hyvinvointi- ja sivistyspalveluiden toimialajohtaja Tuija Willberg Lappeenrannan kaupungilta.

Vierailujen määrä kasvaa, kun uusia tiloja valmistuu. Tällä hetkellä Lappeenrannassa vierailupyyntöjä tulee eniten tänä syksynä avattuun Pontuksen kouluun ja muutama vuosi aiemmin valmistuneeseen Lappeen päiväkotikouluun.

– Maksulla halutaan turvata myös uusille kouluille ja päiväkodeille mahdollisuus suoriutua perustyöstä, etteivät vierailut kuormita henkilöstöä ja esimiehiä kohtuuttomasti, perustelee Tuija Willberg.

Syksyllä 2017 avattu Pontuksen koulu Lappeenrannassa kiinnostaa vierailijaryhmiä.Kari Kosonen / Yle Maksuja muuallakin

Vierailumaksua perustellaan myös sillä, että monissa muissakin kaupungeissa peritään vierailuista maksu. Vierailumaksut ovat käytössä muun muassa pääkaupunkiseudulla ja Oulussa.

Lappeenrannassa suunnitelmissa olevat maksut vaihtelevat ryhmästä riippuen.

Esimerkiksi 1–5 hengen ryhmä, joka vierailee tunnista kahteen, maksaisi vierailustaan 250 euroa. Isommat ryhmät, joissa on 13–30 henkilöä ja vierailu kestää 3–5 tuntia, maksaisi 600 euroa.

Tuija Willberg uskoo, että maksusta huolimatta vierailijoita riittää.

– Uskon kyllä, että meidän kohteet ovat niin kiinnostavia, että tulijoita riittää.

Poromiehen poika virittelee isoa porotilaa Etelä-Suomeen – hakee Lapista vasoja salaa pimeinä tunteina: "En näe tässä mitään ongelmaa"

Mistä on kyse?
  • Kimolan kylässä Kouvolassa on avautumassa matkailuun keskittyvä porotila
  • Porotilan isännän Tapani Vähäkuopuksen haaveissa on jopa sata poroa
  • Asiantuntijat suhtautuvat epäillen etelän porotiloihin
  • Porojen hyvinvoinnin pelätään kärsivän tautien, stressin ja heikon ravinnon vuoksi

Porotilan isäntä Tapani Vähäkuopus ohjaa autonsa pienelle sivutielle ja pysäyttää sen verkkoaidan viereen. Itsenäisyyspäivänä satanut lumi on peittänyt mäntymetsän vaaleaan huntuun. Vähäkuopus avaa aidassa olevan portin ja astuu sisään.

– Tein näitä aitoja koko viime kesän. Tolpat raivasin taimikkometsästä ja iskin tänne maahan, sanoo Vähäkuopus.

Portilta alkava polku vie ylös kukkulalle, jonka päällä vastassa on lauma poroja. Vain yksi niistä astelee vieraiden luo. Sitä Vähäkuopus nimittää Urpoksi, vaikka oikeasti poroille ei ole tapana antaa nimiä.

– Tämä Urpo-poro on leikattu. Ostin sen täältä etelästä, missä se oli jo valmiiksi kesytetty. Sen vuoksi Urpo ei aristele ihmisiä samalla tavalla kuin nuo vasat tuolla metsikössä.

Tapani Vähäkuopus on yksi harvoista ihmisistä, joita voi Etelä-Suomessa nimittää porotilan isännäksi. Hänen tilallaan Kimolan kylässä Kouvolassa on kahdeksan poroa. Hän haluaisi ostaa niitä lisää, mutta porojen saaminen pohjoisesta on vaikeaa. Siellä moni on sitä mieltä, että poroja ei pitäisi olla lainkaan etelässä.

Siksi Vähäkuopus on joutunut hakemaan vasat salaa – ja usein pimeän aikana. Kukaan ulkopuolinen ei saa huomata, että eläviä poroja myydään etelään.

Tapani Vähäkuopus on Lemmenkallion porotilan isäntä.Ville Pisto / Yle

– Poroja minulle on tullut eri tiloilta, mutta en voi kertoa julkisesti, mistä kaikista paikoista. Poroja kyllä myydään, mutta mieluusti vain vakuumiin pakattuina. Sellaista ei tänne kuitenkaan kukaan tule katsomaan, naurahtaa Tapani Vähäkuopus.

Se, millä keinolla hän poronvasoja etelään tuo, jää epäselväksi. Hänen tavoitteenaan on kuitenkin perustaa Kimolan kylään Etelä-Suomen suurin porotila, jonka pääelinkeino on matkailu.

"Ujostelin, että minua pidetään hulluna"

Alun perin Tapani Vähäkuopus on porotilan poika Kuusamosta. Siellä hän oppi ruokkimaan, hoitamaan, erottelemaan ja myös teurastamaan poroja. Vaikka hänen isänsä jatkoi porotilan pitoa, Vähäkuopus muutti etelään 1990-luvulla laveamman leivän perässä. Lopullisesti hänet pakotti matkaan velkaantuminen, jonka vuoksi hän joutui ulosottoon ja myymään talonsa.

Saavuttuaan Etelä-Suomeen Vähäkuopus teki töitä muun muassa parvekelasiasentajana. Hän perustikin myöhemmin turvalasi-alan yrityksen. Vuodet yrittäjänä toivat leivän pöytään, mutta samalla kiireinen arki teki tehtävänsä niin henkisesti kuin fyysisesti. Selkä meni niin huonoon kuntoon, että kivut haittasivat öisin.

Pikkuhiljaa takaraivoon hiipi ajatus, että elämässä voisi tehdä jotain muutakin. Nuoruus poromiehenä palasi mieleen.

Urpo-poro ja Tapani Vähäkuopus. Tapani Vähäkuopus syöttää poroille rehua sinisestä ämpäristä.Ville Pisto / Yle

– Rupesin miettimään asiaa ihan vain omassa päässäni. Sitten tapasin tämän maa-alueen omistajan. Kerroin hänelle ideasta, mutta ujostelin alkuun, että pitääkö hän minua hulluna. Neuvottelut etenivät kuitenkin hyvässä hengessä, ja teimme maa-alueesta vuokrasopimuksen, sanoo Tapani Vähäkuopus.

Maanomistaja on Karoliina Ilonoja Kimolan kylästä. Häneltä Vähäkuopus vuokrasi tänä vuonna kymmenen hehtaaria mäntymetsää, jossa on paljon jäkälää ja poroille kelpaavia luonnonkasveja ja sieniä. Aluksi Tapani Vähäkuopuksen ajatuksena oli kasvattaa poroja lihaksi. Matkailu on kuitenkin taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto.

– Haaveilen kaukaisissa ajatuksissa siitä, että tulevaisuudessa tilalla olisi jopa sata poroa. Se vaatii paljon lisätilaa. Neuvottelen jo parhaillaan uusista vuokramaa-alueista, hän sanoo.

Tutkija tyrmää etelän porotilat

Poroisäntiä poronhoitoalueella edustavan Paliskuntain yhdistyksen mielestä poroja ei pitäisi tuoda etelään. Tarkasti rajatulla poronhoitoalueella Lapissa ja Kuusamon seutuvilla poronhoito on tärkeä elinkeino. Poronhoito on myös merkittävä kulttuurinen asia pohjoisessa. Paliskuntain yhdistyksestä sanotaan, ettei kielteisyys etelän porotiloihin johdu halusta rajoittaa porotalouden kilpailua.

– Periaate on, että poronhoitoalueen ulkopuolelle ei suositella porojen myymistä, koska se on eläinsuojelun kannalta kyseenalaista. Meillä on riittävästi huonoja kokemuksia porojen hoidosta Etelä-Suomessa ja ulkomailla, sanoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.

Suomesta poroja on viety joulupukin poroiksi muun muassa Englantiin ja Saksaan. Eläinlääkäri ja poroja vuosikymmeniä tutkinut dosentti Helsingin ylipistosta on sitä mieltä, ettei poroja pitäisi viedä edes Etelä-Suomeen. Hän kertoo, että siellä olosuhteet eivät sovi porolle. Sen lisäksi etelässä poroja on myös hoidettu niin huonosti, että ne ovat kuolleet.

Keskellä porotilaa on nuotiopaikka, johon on tarkoitus tehdä laavu asiakkaita varten. Ville Pisto / Yle

– Poro on sopeutunut arktiseen ympäristöön. Sen kaikki elintoiminnot ja ravinto ovat soveltumia arktisiin olosuhteisiin ja kylmään ilmaan. Etelässä nämä olosuhteet eivät toteudu. Ravinto on puutteellista ja eläimet kärsivät liiasta lämmöstä, loisista ja stressistä, sanoo hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen Helsingin yliopistosta.

Paliskuntain yhdistyksen mukaan poronhoitoalueella poroja on keskimäärin kaksi kappaletta neliökilometrin alueella. Usein etelässä poroja on pidettykin pienissä aitauksissa, jotka eivät ravinnon yksipuolisuuden vuoksi sovi poroille. Vapaana porot syövät pohjoisessa jopa 300:a eri kasvilajia mustikanvarvuista koivunlehtiin. Syksyisin rasvakerrosta hankkiville poroille maistuvat sienet ja talvisin jäkälä, naava ja luppo.

– Poro on erittäin stressiherkkä. Suurin osa sen sairauksista johtuu stressistä. Sitä aiheuttaa jo pelkästään ihmisen läsnäolo ja tarhoissa oleminen. Porojen hoito etelässä on erikoisuuden tavoittelua, jota ei eläinlääkäripiireissä katsota hyvällä, jos puhutaan eläinten hyvinvoinnista, sanoo hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen.

Poroja saa pitää missä päin Suomea tahansa

Luonnonvarakeskuksen mukaan yli kymmenen poron tiloja on Etelä-Suomessa vain kourallinen. Yksi sellainen on Kokemäellä Satakunnassa sijaitseva Kriivarin porotila. Sen isäntä Juhani Lahtinen hankki 1990-luvun lopussa poroja pitämään huolta parikymmenhehtaarisesta perinnetilasta. Enimmillään poroja on ollut kolmisenkymmentä, mutta niiden määrää ovat verottaneet etenkin ilvekset.

Parhaillaan tilalla on kymmenkunta poroa.

– Porojen pitäminen etelässä vaatii tarpeeksi tilaa. Kolmekymmentä poroa oli meille enimmäismäärä. Ruokinnan onnistumisessa on oltava tarkkana, mutta varsin hyvin meillä on mennyt, sanoo Juhani Lahtinen.

Tapani Vähäkuopuksen mielestä etelän kasvuolosuhteet sopivat ravinnon puolesta mainiosti porojen hoitoon. Hän sanoo, että Lemmenkallion tilalla poroista pidetään hyvää huolta. Porot on rokotettu ja tilaa on riittävästi niille liikkua. Vasojen stressiä vähentää se, että Vähäkuopus viettää niiden kanssa aikaa ja totuttaa niitä ihmisiin.

– Täällä tarhaolosuhteissa ihminen voi vaikuttaa poron hyvinvointiin enemmän kuin luonnossa. Meillä on luonnossa enemmän ruokaa, ja kasvukausi on pitempi, joten kasvuolosuhteet ovat meillä paremmat kuin poronhoitoalueella. Samalla pystymme viljelemään porolle sopivaa heinää,sanoo Vähäkuopus.

– En näe tässä mitään ongelmaa. Minä näen tämän vain mahdollisuutena, hän lisää.

Vasat Urpo-poron takana vierastavat vielä vieraita ihmisiä.Pyry Sarkiola / Yle

Poroja saa pitää missä päin tahansa Suomea. Vähäkuopus kertoo, että hän on sijoittanut tilan perustamiseen jo kymmeniä tuhansia euroja. Maksuja on koitunut kilometrin mittaisen aidan tekemisestä, porojen ostamisesta ja maavuokrista. Tulevaisuudessa hän aikoo hankkia leivän pöytään poromatkailulla. Lemmenkalliolle on tarkoitus rakentaa laavu, missä turistit saavat paistaa makkaraa, juoda nokipannukahvia, seurata poroja ja ottaa niistä kuvia.

Porotilan yleisöavajaisia on määrä viettää tammikuun lopulla. Vähäkuopus sanoo, että hän luottaa Kimolan kanavan avautumisen tulevaisuudessa tuovan asiakkaita myös porotilalle.

– Minun odotukset ovat aika suurista kävijämääristä. Jokainen meistä tietää, mikä poro on ja poro kiinnostaa ihmisiä, sanoo Tapani Vähäkuopus.

Maa järisi keväällä 2016 paljon rajummin kuin viime yönä, mutta ennätyslukemat jäivät ruotsalaisten nimiin

Mistä on kyse?
  • Oulun seutua ravisteli maanjäristys perjantaiaamuna heti puolen yön jälkeen
  • Maanjäristys oli yksi kovimmista 2000-luvulla
  • Perämeren alueella maanjäristykset selittyvät tyypillisesti jääkauden jälkeisellä maannousulla

Oulun eteläpuolella Lumijoella perjantaina aamuyöllä sattunut maanjäristys on osoittautunut yhdeksi voimakkaimmista Suomen mittaushistoriassa. Seismologi Hanna Silvennoinen Oulun yliopiston geofysiikan observatoriosta arvioi, että sen magnitudi oli 3,2. Voimakkuus tarkentunee vielä lähipäivinä eri lähteitä vertailemalla.

– Suomen mittakaavassa tämä on aika kova luku. Seitsemäntoista vuotta on kulunut siitä, kun viime kerran on kolme magnitudia ylittynyt Suomessa, Hanna Silvennoinen sanoo.

Monen tuoreessa muistissa on vielä Perämeren alla maaliskuussa 2016 sattunut maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan 4,6. Se rekisteröitiin Ruotsiin, sillä järistyksen keskus sijaitsi meren alla Ruotsin aluevesillä, lähempänä Luulajaa kuin Raahea.

– Ruotsin puolella mitattu Perämeren maanjäristys olisi Suomen puolella ollut suurin koskaan rekisteröity.

Suomessa on 2000-luvulla kirjattu 44 maanjäristystä, jotka ovat olleet magnitudiltaan yli kahden.

Numeron nousu asteikolla moninkertaistaa energiamäärät

Silvennoinen muistuttaa, että magnitudiaseteikolla yhden numeron nousu aina kymmenkertaistaa maanjäristyksessa vapautuvan energiamäärän edelliseen lukuun verrattuna.

– Yhden numeron muutos tarkoittaa siten jo aika suurta muutosta järistyksen voimakkuudessa, Silvennoinen alleviivaa.

Tuorein maanjäristys ei aiheuttanut mainittavampia vahinkoja. Hanna Silvennoisen mukaan vahinkoihin vaikuttaa etenkin sen tarkka sijainti, esimerkiksi suoraan kaupungin alla vahinkoja syntyy helpommin kuin maaseudulla. Suoraan Oulun alapuolella esimerkiksi magnitudi viisi saattaisi jo aihauttaa vahinkoja.

2000-luvulla voimakkaimmat maanjäristykset on rekisteröity Perämeren ympäristössä. Esimerkiksi Koillismaalla magnitudiltaan kahden järistyksiä on havaittu vuosittain. Korkein mittaus on Kuusamosta vuodelta 2000, magnitudiltaan 3,5.

– Tärkein selittäjä maanjäristyksille tälllä alueella on jääkauden jälkeinen maan kohoaminen, joka lisää jännitteitä maaperään.

Anne, 24, on vähävarainen, ja joulun onnistuminen on toisten hyvän tahdon varassa - "Mieluummin ostaisin kuin pyytäisin muilta"

Mistä on kyse?
  • Joulun aikaan monet vähävaraiset perheet kaipaavat lahjoituksina esimerkiksi lahjoja ja jouluruokaa.
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kempeleen paikallisyhdistys jakaa ruokaa joka päivä, myös jouluna.
  • Jouluapua voi tarjota esimerkiksi Hyvä Joulumieli -keräyksen tai MLL:n paikallisyhdistysten kautta.

Mikä tekee joulun? Useille siihen kuuluu ainakin hyvä ruoka ja lahjat. Paitsi silloin, kun ei ole rahaa. Silloin joulu tarkoittaa pahimmillaan stressiä, surua ja ahdinkoa.

Kempeleläinen 24-vuotias yksinhuoltajaäiti Anne kertoo, että joulu on heille arkipäivä muiden joukossa. Kun rahasta on tiukkaa, ei jouluun ole mahdollisuutta panostaa.

Anne hakee kerran viikossa ruokaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Kempeleen paikallisyhdistyksen järjestämästä ruokajaosta. Sieltä hän sai esimerkiksi jouluksi parempaa lihaa.

Antti Heikkilä hakee kempeleläisten kauppiaiden lahjoittamaa ruokaa muutaman kerran viikossa ja jakaa ne vähävaraisille.Marko Siekkinen / Yle

Joululahjat hankitaan kirpputoreilta tai pyydetään lapsen isovanhemmilta ja kummeilta. Joulun tuntua haetaan vierailemalla.

– Käymme jouluisin lapsen isovanhemmilla, ja siellä joulu näkyy onneksi enemmän. Askartelemme myös itse joulukoristeita kotona, se on mukavaa puuhaa. Ja halpaa.

Halpuus on tärkeää. Etenkin jos elää kädestä suuhun, niin kuin Anne kertoo perheensä tällä hetkellä tekevän.

– Kaikki menee, mikä tulee, nainen toteaa.

70 euroa voi olla joillekin perheille jopa koko viikon ruokabudjetti. Liisa Partio

Sossupummi ja laiskamato. Nämä ovat sanoja, joita Annen mukaan vähävaraisista kuulee käytettävän. Nainen toivoisi ihmisten ymmärtävän, että kuka tahansa saattaa joskus joutua tilanteeseen, jossa tarvitaan toisen apua.

Tällaisten asenteiden vuoksi Anne haluaa esiintyä jutussa pelkällä etunimellään.

– Kyllä minä itse mieluummin ostaisin kuin pyytäisin muilta. Fyysisen kuntoni vuoksi en tällä hetkellä voi olla palkkatyössä, mutta käyn kuntouttavassa työtoiminnassa. Toivon, että tilanteeni on tulevaisuudessa parempi.

Työssäkäyvien avuntarve kasvanut

Annen lisäksi noin 175 kempeleläistä perhettä saa päivittäin ruoka-apua MLL:n Kempeleen paikallisyhdistykseltä. Viimeisen kahden vuoden ajan paikallisyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijät ovat jakaneet paikallisilta kaupoilta saatua ruokaa omista kodeistaan.

–Avunpyynnöt lisääntyvät huomattavasti etenkin näin joulun aikaan, MLL:n Kempeleen paikallisyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Liisa Lumijärvi kertoo.

Liisa Lumijärvi kertoo, että MLL:n kautta voi lahjoittaa esimerkiksi joululahjoja ja jouluruokakasseja vähävaraisille perheille.Marko Siekkinen / Yle

Etenkin pienituloisten työssäkäyvien ja sairastumisen takia työkunnon menettäneiden osuus avuntarvitsijoissa on Lumijärven mukaan kasvanut.

– Myös niitä on yllättävän paljon, jotka ovat ostaneet esimerkiksi hometalon ja velkaa pitää maksaa kahdesta talosta.

Tällaisissa perheissä joulun valmisteluihin liittyy Lumijärven mukaan usein melko ikäväkin sävy. Kun kuukautta ennen joulua pitäisi yrittää miettiä, mistä lapsille lahjat tai saadaanko joulupöytään ruokaa.

Apua voi tarjota muulloinkin kuin jouluna

Suomessa 100 000 lasta elää tällä hetkellä vähävaraisissa perheissä, Mannerheimin lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Liisa Partio kertoo. Näille perheille taloudelliset ongelmat korostuvat etenkin jouluisin.

– Kun vuoden aikaan joudutaan tinkimään niin monesta asiasta, voi joulun laittokin olla sellaista, että joutuu miettimään onko rahaa esimerkiksi kinkkuun tai suklaaseen.

Hyvä Joulumieli -keräys (Hyvä Joulumieli) on auttanut vähävaraisia perheitä jouluisin viimeisen 20 vuoden aikana. Keräyksen ansiosta 30 000 perhettä saa tänä vuonna 70 euron arvoisen lahjakortin ruokakauppoihin.

– 70 euroa voi olla joillekin perheille jopa koko viikon ruokabudjetti. Se on aika iso ja mukava yllätys, jolla voi hankkia joulupöytään jotain herkkujakin. Tai ainakin mennä ostoksille niin, ettei tarvitse jatkuvasti miettiä montako euroa ostoksista tulee yhteensä.

Lahjakorttien tuoma apua on ollut monelle perheelle suuri. Partion mukaan heidän saamansa palautteet ovat saaneet hänetkin herkistymään.

– Useiden ihmisten palaute on ollut sellainen, että te pelastitte jouluni. Moni lahjakortin saaja on myös kertonut, että heti kun oma talous vähän koheni, on hän siitä lähtien itse joka vuosi osallistunut keräykseen.

.

Esimerkiksi Joulupuu-keräyksen kautta voi antaa joululahjoja lapsille, jotka ovat huostaanotettuna, sijaisperheessä tai vähävaraisesta perheestä.Hennrietta Hassinen / Yle

Liisa Lumijärvi kertoo, että monia ruoanjaossa käyminen hävettää. Sen vuoksi jotkut ihmisistä haluavat hakea ruokaa ilta-aikaan tai lähettävät esimerkiksi jonkun ystävänsä omasta puolestaan hakemaan ruokaa.

– Joillakin asenteet vähävaraisia kohtaan ovat huonoja, eivätkä ihmiset halua leimaantua. Kempele on myös pieni paikka, missä kaikki tietävät toisensa.

Perus diakoniatyössä asiakasryhmä on muuttunut vanhuspainotteisesta meihin työikäisiin. Satu Saarinen

Ruokajaon merkitys on Annen mukaan äärettömän suuri hänen perheelleen. Ilman sitä ei montaakaan asiaa enää voisi ostaa uutena. Niin kuin ei ikävä kyllä tälläkään hetkellä.

– Olen etsinyt itselleni kirpputorilta lämpimämpää talvitakkia, mutta en ole sitä vielä löytänyt. Minulla ei ole varaa ostaa sitä uutena.

Huono taloudellinen tilanne vaikuttaa automaattisesti myös lapsiin. Anne on kuitenkin sitä mieltä, että omalla asenteella on suurin merkitys.

– Jos sinulla on vähän rahaa, niin sitten elät sen mukaan. Mutta ikinä ei saa tinkiä siitä, että lapsella on ruokaa pöydässä. Vaatteet hankitaan kirpputorilta ja lahjaksi toivotaan isompia asioita, kuten ulkovaatteita ja tavaroita.

Henkistäkin tukea kaivataan

Myös seurakunnilta saa apua, jos taloudellinen tilanne on tiukka. Seurakunnat järjestävät Oulun tuomikirkkoseurakunnan tuomiorovasti Satu Saarisen mukaan vähävaraisten joulujuhlia ja ruokailuja.

– Taloudellista apua oman joulun laittamiseen on tietenkin mahdollista saada myös diakoniatyön kautta.

Seurakunnat järjestävät vuosittain jouluruokailuja vähävaraisille. Satu Saarinen kertoo, että Oulussa ne ovat olleet joka vuosi täynnä.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Taloudellisen avun lisäksi moni kaipaa Saarisen mielestä myös henkistä tukea. Hänen mukaansa jouluna koetaan usein painetta viettää idyllistä perhekeskeistä juhlaa ja jos oma elämäntilanne ei ole kovin idyllinen, voi keskusteluavulle olla kovakin tarve.

Seurakuntien jouluruokailut ovat Saarelan mukaan aina täynnä. Tämän vuoden paikat ruokailuun ovat jo menneet. Saarela kertoo, että etenkin keskustan alueella avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut ja kohderyhmä muuttunut.

– Perus diakoniatyössä asiakasryhmä on muuttunut vanhuspainotteisesta meihin työikäisiin.

Äkilliset elämäntilanteen muutokset, kuten sairastuminen, avioero tai velkaantuminen ovat Saarelan mukaan yleisimpiä taloudellisiin ongelmiin johtavia syitä, joita hän on kohdannut työnsä kautta.

– Jos ihminen kaipaa apua, kannattaa hänen ottaa yhteyttä oman seurakunnan diakoniatyöntekijään. Sieltä varmasti löytyy apua.

Joulu on lasten juhla

Kempeleen paikallisyhdistys auttaa perheitä ruoan saamisessa. Kuka tahansa voi auttaa vähävaraisia perheitä joulun aikaan esimerkiksi ottamalla yhteyttä omaan MLL:n paikallisyhdistykseensä (MLL).

– Meiltä voi esimerkiksi kysyä, että minkä ikäiselle lapselle voi hankkia lahjan tai ostaa lahjan joka sopii monen ikäiselle. Myös ruokakassit ja lahjakortit ruokakauppaan ovat sellaisia, mitä me voimme jakaa eteenpäin.

Liisa Partio korostaa, että apua voi tarjota monella eri tavalla. Ja muulloinkin kun jouluna.

– Jos on esimerkiksi omien lasten kanssa lähdössä elokuviin, niin joskus voisi kysyä vähävaraisemmankin perheen lasta mukaan. Ja jos omassa perheessä jokin lelu, vaate tai urheiluväline jää tarpeettomaksi, on hyvä kysyä, että tarvittaisiinko näitä teillä.

– Ja ettei ainakaan suhtauduta ihmisen taloushankaluuksiin niin, että hän olisi jotenkin itse syypää siihen, koska näinhän se ei useinkaan ole

Lapset ansaitsevat joulun riippumatta siitä, minkälainen rahatilanne perheellä on. Anne

Joulu on Lumijärven mielestä etenkin lasten juhla. Hän sanoo, että perheet haluaisivat tietenkin laittaa lapsille joulua ja tarjota jotain ekstraa, vaikka siihen ei välttämättä ole mahdollisuutta. Myös yksinhuoltajaäiti Anne on samaa mieltä.

– Lapset ansaitsevat joulun riippumatta siitä, minkälainen rahatilanne perheellä on.

Annelle tärkeintä joulussa on kuitenkin asiat, joita ei rahalla saa.

– Läheisyys, rauhallisuus, yhteinen tekeminen ja rakkaus.

Maanjäristyksen pelästyttämä Pia Viitala: "Joka puolella kuului hirveä jytinä ja luulin, että talo rymähtää"

Oululainen Pia Viitala oli juuri muuttanut perheensä kanssa uuteen kotitaloon, kun kaupungin eteläpuolella Lumijoella sattunut maanjäristys yllätti hänet pahanpäiväisesti.

Järistys vavisutti rakennuksia Oulun seudulla noin kello 00.30 aikoihin.

– Purin juuri viimeisiä muuttolaatikoita ja olin sitten menossa nukkumaan, kun joka puolelta kuului hirveä jytinä.

Astiat helisivät ja lamput heiluivat.

– Joka puolella kuului hirveä jytinä ja luulin, että talo rymähtää.

Pia kertoo pelänneensä, että vastarakennettu omakotitalo romahtaa.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei tässä ollutkaan hyvin tehty näitä perustuksia, Pia nauroi perjantaiaamuna.

Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei tässä ollutkaan hyvin tehty näitä perustuksia. Pia Viitala

Talo pysyi kuitenkin kasassa. Viitala meni tämän jälkeen katsomaan ikkunasta ulos, näkyisikö jyrinän aiheuttajaa, esimerkiksi talon ohitse kulkenutta isoa rekkaa.

Vakuutusehdot alkoivat mietityttää

Mitään renkaan jälkiä ei kuitenkaan näkynyt.

– Yöllä ryminän syy jäi epäselväksi.

Aamulla Piia Viitala kuuli, että kyseessä oli ollut maanjäristys.

Pelottiko?

– Ei, olin lähinnä ihmeissäni. Järistys kesti kuitenkin useamman sekunnin. Maanjäristys ei käynyt mielessäkään.

Pia Viitala luuli jytinää ensin ison rekan aiheuttamaksi.

Pia Viitala aikoo perjantaina ensi töikseen tarkistaa, mitä hänen ottamansa vakuutus sanoo luonnonkatastrofeista.

Lue lisää öisestä järistyksestä:

Maa järisi yöllä Lumijoella: "Lattia tärähteli voimakkaasti"

Pohjois-Pohjanmaan maanjäristyksen voimakkuus oli kolme – "Ehdottomasti harvinainen"

Elävä arkisto: Maanjäristykset ovat todellisuutta myös Suomessa

Pohjois-Pohjanmaan maanjäristyksen voimakkuus oli kolme – "Ehdottomasti harvinainen"

Seismologian instituutin mukaan Limingan ja Lumijoen alueella torstain ja perjantain välisenä yönä sattuneen maanjäristyksen voimakkuus oli 3.0. Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen ensitietojen perusteella voimakkuus olisi ollut 3.5.

Joka tapauksessa vastaavia järistyksiä ei satu Suomessa läheskään joka vuosi: edellinen kolmosella alkava järistys oli syyskuussa 2000, tuolloin Kuusamossa.

– En käyttäisi sanaa poikkeuksellinen, mutta harvinaisia nämä ovat ehdottomasti, kuvailee seismologi Jari Kortström.

Korströmin mukaan Perämeri on seismologisesti aktiivista aluetta, joskin isot järistykset painottuvat tyypillisesti merelle ja Ruotsin puolelle. Suomessa toinen aktiivinen alue sijaitsee Kuusamon seudulla.

Vaikka tilastoista piirtyy kuva todennäköisyyksistä, on mahdotonta sanoa etukäteen, missä ja milloin järistyksiä sattuu. Sen pystyy toteamaan melko varmasti, ettei Suomessa ole odotettavissa vakavaa tuhoa aiheuttavaa järistystä.

– Viimeöistä suuremmat ovat mahdollisia. Jos magnitudi on neljän luokkaa, voi jo tapahtua lieviä vaurioita rakennuksille, sanoo Kortström.

Seismologian instituutti rekisteröi Suomessa vuosittain tyypillisesti muutamia kymmeniä maanjäristyksiä. Havainnoista voi ilmoittaa verkosta löytyvällä lomakkeella.

Herätys: Lähi-idässä pelätään "raivon päivää", maa järisi Oulun seudulla, Yle selvitti elokuvien rahavirtoja

Palestiinalaisalueilla varaudutaan levottomuuksiin

Palestiinalaisten odotetaan jatkavan tänään mielensoituksia, joiden syynä on presidentti Donald Trumpin päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Palestiinalaisjärjestö Hamas on julistanut perjantain ”raivon päiväksi” ja kutsuu ihmisiä uuteen kansannousuun.

Mielenosoittajien ja Israelin turvallisuusjoukkojen välisissä yhteenotoissa on loukkaantunut ainakin 31 palestiinalaista Länsirannalla ja Gazassa. Myöhään torstaina Israelin hävittäjät ja panssarivaunut iskivät kahteen kohteeseen Gazassa.

YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu tänään hätäkokoukseen keskustelemaan Trumpin päätöksestä.

Maanjäristys säikäytti Pohjois-Pohjanmaalla

Pohjois-Pohjanmaalla, Lumijoelta itään tapahtui yöllä maanjäristys. Se vavisutti rakennuksia Oulun seudulla noin puoli yhden aikaan. Järistys oli voimakkuudeltaan 3,5, ja sen keskus sijaitsi noin 10 kilometrin syvyydessä. Pelastuslaitokselle tuli järistyksestä useita soittoja, mutta ei varsinaisia pelastustehtäviä.

Yle Uutisgrafiikka "Päätieverkkoa ja muita teitä ei voi laittaa vastakkain"

Nelostie on kuin Suomen selkäranka, käy ilmi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n tuoreesta selvityksestä. EK paneutui tieliikenneväylien merkitykseen. Perinteinen kaupunki–maaseutu-asettelu ei päde tieverkon suhteen, painottaa professori Jorma Mäntynen: Alempaa tieverkkoa ja päätieverkkoa ei voi laittaa vastakkain.

Miikka Miinala / Yle Kenelle elokuvien julkinen raha valuu?

Kotimainen elokuva rahoitetaan elokuvasäätiön tuella, mutta kuka korjaa potin? Yle Uutiset selvitti, ketkä elokuvaohjaajat ja -tuottajat ovat menestyneet julkisen rahan saajina kymmenen viime vuoden aikana. Mukaan on laskettu myös Yleisradion rahoitus. Yle ostaa elokuvien esitysoikeuksia.

Ismo Pekkarinen / AOP Viikonloppu on tuulinen ja sateinen

Sää on vuodenaikaan nähden lauhaa, kertoo Ylen meteorologi Elina Lopperi. Viikonloppuna sataa päivittäin, pohjoisessa lunta ja etelässä vettä. Lämpötila vaihtelee etelän muutamasta plusasteesta Lapin kymmeneen pakkasasteeseen. Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Yle

Maa järisi yöllä Lumijoella: "Lattia tärähteli voimakkaasti"

Pohjois-Pohjanmaalla, Lumijoella on tapahtunut maanjäristys.

Järistys oli voimakkuudeltaan 3,5 ja sen keskus sijaitsi Liminganlahden rannan tuntumassa eli viisi kilometriä itään Lumijoelta, kertoo Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus. Maanjäristyksen keskus oli noin 10 kilometrin syvyydessä.

Järistys vavisutti rakennuksia Oulun seudulla noin kello 00.30 aikoihin.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselle tuli tapahtuneen jälkeen useita soittoja asukkailta, mutta tehtäviä pelastuslaitokselle ei järistyksestä ainakaan toistaiseksi ole koitunut.

– Maa järisi selkeästi pari kertaa muutaman sekunnin välein, kertoo päivystävvä palomestari Marko Hottinen.

Pelastuslaitos sijaitsee Oulun keskustassa eli noin 20 kilometrin päässä järistyksen keskuksesta.

– Olin työpisteeni ääressä ja tunsin, kuinka jalkojeni alla lattia tärähti voimakkaammin.

(Juttua päivitetään)

Katso tietoja Lumijoen maanjäristyksestä USGS:n sivuilta

Mehiläinen vetäytyy toistaiseksi suunnitelmasta, jolla oululaisille tarjottaisiin lääkärikeskuksen palveluita julkisten palvelujen hinnalla

Lääkärikeskus Mehiläinen vaikuttaa toistaiseksi vetäytyvän suunnitelmasta, joilla se olisi tarjonnut Siikalatvan julkisia terveyspalveluita Oulussa sijaitsevassa lääkärikeskuksessaan.

– Emme ole nyt laajentamassa aukioloaikoja, kommentoi toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää Ylelle sähköpostitse.

Yle kysyi tarkentavana kysymyksenä, miksi näin on.

– Kuten jo totesimme aikaisemmin, kuulemme nyt eri tahoja tässä asiassa ja harkitsemme asiaa rauhassa, Järvenpää vastasi.

Järvenpää kertoi maanantaina Ylelle, että Mehiläinen on laajentamassa Oulun lääkärikeskuksen käyttömahdollisuutta niille, jotka käyttävät Siikalatvan julkisia terveyspalveluita. Tällöin vielä suunnitelma kuulosti melko varmalta, sillä Järvenpää muotoili asian "laajennamme vastaanottoaikoja nykyisestä paremman palvelun mahdollistamiseksi".

Jo tähänkin asti Siikalatvan terveyspalvelujen käyttäjät asiakkaat ovat saaneet käyttää Oulussa palveluita iltaisin ja viikonloppuisin, kun Siikalatvalla ei ole palveluita enää auki.

Siikalatvan kunta on ulkoistanut terveyspalvelunsa Mehiläiselle. Valinnanvapauden takia oululaiset olisivat kuitenkin voineet käyttää Siikalatvan terveyspalveluita myös Oulussa, jos he olisivat rekisteröityneet niiden käyttäjiksi. Lasku olisi mennyt Oululle.

Oulu ärähti

Tiistaina Oulun kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri totesivat, että Mehiläisen suunnitelma ei eroa Mehiläisen aiemmasta ideasta perustaa Siikalatvan terveysaseman etäpiste Ouluun.

Tätä suunnitelmaa sekä valtiovarain- että sosiaali- ja terveysministeriö pitivät lainvastaisena. Oulu totesi, että se ei aio maksaa Mehiläiselle, jos oululaiset käyttävät Mehiläisen palveluita julkisina terveyspalveluina. Pohjois-Pohjanmaa sairaanhoitopiirin vs. johtajaylilääkäri Juha Korpelainen kuvasi Mehiläisen toimintaa "härskiksi".

Mehiläisestä kerrottiin, että etäpistesuunnitelmien julkistamisen jälkeen yli sata oululaista olisi halunnut siirtää julkisen terveydenhoitonsa Mehiläiselle, mutta Oulun kaupungille ilmoituksia oli tehty vain kolme.

Fennovoiman ydinvoimalaan laitetaan kiinni 500 miljoonaa euroa jo ennen lopullista rakentamislupaa

Mistä on kyse?
  • Fennovoima arvioi, että ensi vuoden jälkeen ydinvoimahankkeeseen on sidottu rahaa jo noin 500 miljoonaa euroa.
  • Osa kansanedustajista arvioi, että isot investoinnit ja rakennustyöt lisäävät painetta hyväksyä rakentamislupa.
  • Valtioneuvoston rakentamislupapäätöstä odotetaan vuonna 2019.
  • STUK valmistelee tarkastuskäyntejä Hanhikiven laitosalueelle.
  • Rakentamistahti kiihtyy Pyhäjoella ensi vuonna.

Fennovoima arvioi, että ydinvoimahankkeen kustannukset nousevat puoleen miljardiin euroon jo ennen ratkaisevaa rakentamislupakäsittelyä. Lopullista lupaa laitokselle odotetaan vuonna 2019.

Mutta entä jos rakentamislupaa ei tulekaan? Moni on kysymystä mielessään miettinyt, mutta Fennovoimassa ei jossitella.

– En ole miettinyt asiaa, tuumaa yhtiön rakentamisjohtaja Jouni Sipiläinen.

Mutta, entä jos?

– En lähde jossittelemaan, tulemme saamaan rakentamisluvan, Sipiläinen toteaa hymyillen.

Rosatomin voimalahanke keskeytettiin Bulgariassa

Aivan ainutkertainen tapahtuma hankkeen kaatuminen ei kuitenkaan olisi. Tästä on kokemusta venäläisjätti Rosatomilla (Reuters).

Aika tarkalleen vuosi sitten Rosatom ilmoitti saaneensa yli 600 miljoonan euron korvauksen Bulgarian valtion vuonna 2012 keskeyttämästä laitoshankkeesta.

Yhtiö oli ehtinyt jo rakentaa reaktorilaitteistoa, josta Bulgaria joutui maksamaan tuntuvan korvauksen venäläisyhtiölle.

Mitä syvemmälle siellä kuoppaa kaivetaan ja louhitaan sitä kiinnostuneempia olemme. Tapani Virolainen

Ydinvoimahankkeiden aikatauluksissa ja lupakäytännöissä on isoja maakohtaisia eroja, mutta usein valmistelevat rakennustyöt sallitaan ennen varsinaista laitoslupaa.

Fennovoima

– Töitä tehdään yleisten rakennus- ja ympäristölupien turvin, mutta ydinturvallisuusviranomainen tulee hankkeeseen mukaan eri vaiheissa, kertoo Säteilyturvakeskuksen ydinvoimalaitosten valvontaosaston apulaisjohtaja Tapani Virolainen.

Esimerkiksi Sveitsillä oli tiukka lupakäytäntö jo ennen Fukushiman vuoden 2011 ydinonnettomuutta. Sveitsi linjasi, että valmistelevia töitä ei saa aloittaa ennen lopullista lupaa. Japanin onnettomuuden jälkeen Sveitsi päätti, että uutta ydinvoimaa ei enää rakenneta ja vanhastakin luovutaan vaiheittain.

STUK tiukentaa valmistelevien töiden valvontaa Pyhäjoella

Ydinturvaviranomainen STUK on seurannut tiiviisti töiden etenemistä Pyhäjoella, mutta varsinaisten valvontakäyntien vuoro on vasta ensi vuonna.

– Mitä syvemmälle siellä kuoppaa kaivetaan ja louhitaan, sitä kiinnostuneempia olemme, kertoo Säteilyturvakeskuksen ydinvoimalaitosten valvontayksikön apulaisjohtaja Tapani Virolainen.

Fennovoiman rakentamisjohtaja Jouni Sipiläinen luottaa, että yhtiö saa rakentamisluvan Hanhikiven ydinvoimalalleen.Risto Ukkonen / Yle

Ensi vuoden iso urakka Hanhikiven laitosalueella on ydinvoimalan laitospaikan pohjatyöt, jotka etenevät lopulliseen perustamissyvyyteen.

Säteilyturvakeskuksen Virolaisen mukaan he ovat tässä vaiheessa eniten kiinnostuneita juuri kallioperästä, ja sen soveltuvuudesta valitulle perustamistavalle.

Kansanedustajat luottavat lupakäsittelyyn

Hanhikiven ydinvoimalahanke on viivästynyt useita vuosia aivan alkuperäisestä aikataulustaan.

Vuoden 2009 periaatepäätöshakemuksessa rakentamislupa oli alustavasti ajoitettu vuoteen 2013. Nyt lupaa odotetaan vuonna 2019.

Lopullisen päätöksen rakentamisluvasta tekee valtioneuvosto Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarvion pohjalta.

En lähde jossittelemaan, tulemme saamaan rakentamisluvan. Jouni Sipiläinen

Ydinvoimala-alueen vankka ennakkorakentaminen on herättänyt kysymyksiä siitä, miten 500 miljoonan euron investoinnit tulevat vaikuttamaan lopulliseen lupakäsittelyyn.

Kysyimme asiaa Oulun vaalipiirin 18 kansanedustajalta, joista 7 vastasi kyselyyn. Kahden kansanedustajan mukaan isot investoinnit ja rakennustyöt lisäävät painetta hyväksyä rakentamislupa. Viiden vastaajan mukaan sillä ei ole mitään vaikutusta lopulliseen lupakäsittelyyn.

Rakentamistahti kiihtyy Pyhäjoella ensi vuonna

Ydinvoimalan laitosaluetta on Pyhäjoella rakennettu jo yli kahden vuoden ajan.

Hanhikivellä käy päivittäin töissä jo noin 200 ihmistä. Isot urakat jatkuvat ensi vuonna, kun voimalan maatyöt jatkuvat ja ydinvoimayhtiöiden toimisto- ja työtilojen rakentaminen alkaa.

Hanhikiven merialueella on tehty tänä vuonna isoja ruoppaustöitä.Risto Ukkonen / Yle

Fennovoiman lisäksi laitosalueelle omia kohteitaan rakennuttavat venäläiset laitostoimittaja Rosatom ja pääurakoitsija Titan-2.

Iso osa nyt rakennettavasta rakennuskannasta puretaan tai poistetaan myöhemmin.

Esimerkiksi Titan-2 rakennuttaa sosiaalitilat yli 2500 ihmiselle, 600 henkilön työmaaruokalan sekä kaksi teräsrakenteista työmaatoimistoa noin 400 henkilölle. Järeästä työtavasta huolimatta rakennukset on tarkoitus purkaa, kun työt on saatu valmiiksi.

Myös tuhannen rakennusmiehen majoitustilat rakennetaan alueelle siten, että ne voidaan myöhemmin poistaa alueelta.

Sivut