Uutiset YLE Oulu

Seuraava Star Wars tai Mission Impossible voitaisiin kuvata Suomessa – Suomen brutaali arkkitehtuuri ja karut maisemat kiehtovat Hollywood-elokuvien kuvauspaikkojen metsästäjiä

Tästä on kyse
  • Joukko nimekkäitä Hollywood-elokuvien kuvauspaikkajärjestäjiä on tutustunut tällä viikolla Suomeen.
  • Kuvauspaikkoja on tällä kertaa haettu Kuusamon luonnosta, Pyhäsalmen kaivoksesta, Oulun jokisuistosta ja betonilähiöistä, Pohjois-Pohjanmaan soilta, Hailuodon saaresta Perämerellä sekä Turun saaristosta ja historiallisesta keskustasta.
  • Kuvauspaikkoja esitellään suurtuotantojen tekijöille julkisuusarvon toivossa.
  • Varsinkin matkailuteollisuus voi hyötyä paljonkin, jos suomalaismaisemat päätyvät osaksi menestyselokuvan kuvastoa.
  • Tunnetuimpia esimerkkejä elokuvien merkityksestä matkailulle on Uuden-Seelannin mittava hyötyminen Tolkien-elokuvien ekstoottisen kuvausympäristönä toimimisesta.

Nelipaikkainen helikopteri laskeutuu Oulun teatteritalon taakse. Toriaukealla sijaitsevan betonisen rakennuksen ympäristö tuo mieleen Itä-Saksan.

Joukko uteliaita kaupunkilaisia tähyilee, laskeutuiko taivaalta merkittäviäkin kuuluisuuksia. Madonnaa ei näy, mutta suuren maailman touhusta tässä silti on kyse.

Ryhmä Hailuodon, Iin ja Pudasjärven välisiin maisemiin ilmasta tutustuneita Hollywood-elokuvien kuvauspaikkajärjestäjiä purkautuu kopterista ja siirtyy lounaalle pienen puusillan takana Pikisaaressa sijaitsevaan ravintola Sokeri-Jussiin.

Elokuvassa tärkeintä on vaikuttavuus. Niinpä silmää viiltävän brutaali monumentaaliaukio saattaakin olla oivallinen kuvauspaikka toiminta- tai kauhuelokuvalle.

Pohjois-Suomen elokuvakomission asiantuntija Anne Laurila ja kuvauspaikkajärjestäjä Asha Sharma Oulun kaupunginteatterin ja pääkirjaston välissä jäätelökioskin edessä.Timo Sipola / Yle

Hieman kärjistäen voi sanoa, että kuvauspaikkojen etsinnässä on konkreettisimmillaan kyse siitä, missä Tom Cruise seuraavaksi laitetaan juoksemaan seuraavassa jättibudjetin toimintaelokuvassa. Sellaista paikkaa suistossa pyöräillyt toinen ryhmä katseli Oulun Merikosken voimalaitospadolla.

Suomi vertautuu Kanadaan ja Alaskaan

Bond-elokuvista ja Mission Impossiblesta tuttu kuvauspaikkajärjestäjä Asha Sharma vertaa Suomea Kanadaan. Kuvauskohteiden kirjo on hänen mielestään kuitenkin Suomessa suurempi.

– Se mikä täällä on erilaista ja pistää silmään, on mielenkiintoinen brutaali arkkitehtuuri. Toimintafilmien tekijät pitävät siitä. Sellaista ei löydä Kanadasta.

Sharma pitää oikeaa talvea merkittävänä etuna Suomelle. Kuusamosta Ouluun ajettaessa hän katseli vaikuttavia mäntymetsiä. Mieleen tuli, että jos viimeisintä Mission Impossiblea suunniteltaessa olisi tiedetty tällaisesta kohteesta näin lähellä, ei olisi luultavasti lähdetty Uuteen-Seelantiin.

Nyt kun Suomella on tämä 25 prosentin palautusjärjestelmä, se tekee teistä kilpailukykyisen esimerkiksi Islannin kanssa. Siellä on viime vuosina tehty paljon isoja tuotantoja kuten Game of Thrones ja Star Wars Scott Trimble, kuvauspaikkaetsijä

Sharma työskentelee tällä hetkellä projektissa, jossa tarvitaan betoniarkkitehtuuria ja kaivosympäristöä. Siksi tällä matkalla on käyty tutustumassa esimerkiksi Pyhäsalmen kaivokseen.

– Sillä on suuret mahdollisuudet päätyä filmiin. Se on hyvin syvä kaivos, enkä ole nähnyt mitään sellaista aiemmin, sanoo Sharma.

Pyöräilijät ja kopterissa olleet vaihtavat osia

Hetken päästä osat vaihtuvat ja kopteri nousee uudestaan taivaalle äsken pyöräilleen Sharman seurueen kanssa.

Kansainväliset kuvauspaikkajärjestäjät tutustuivat Suomeen myös ilmasta. Tässä Asha Sharma Oulun taivaalla.Marko Väänänen / Yle

Sharman kollega Scott Trimble vertaa puolestaan Suomea Alaskaan, missä on ollut kahdesti kuvaamassa suuria projekteja Disneyn ja Paramountin kanssa.

– Jos olisin silloin tiennyt mitä Suomella on tarjota, olisi ehkä ollut mahdollista toteuttaa kuvauksia Suomessa.

Elokuvat tuovat paljon rahaa kuvauspaikoille, joten kilpailu on kovaa. Siihen kisaan Suomen kannustinjärjestelmäkin on kehitetty. Se tarkoittaa sitä, että tuotantoyhtiö saa 25 prosenttia Suomessa käyttämästä rahasta takaisin.

– Se tekee teistä kilpailukykyisen esimerkiksi Islannin kanssa. Siellä on viime vuosina tehty paljon isoja tuotantoja kuten Game of Thrones ja Star Wars. Tulevaisuudessa sellaiset voivat päätyä tänne, sanoo Trimble.

Takana monia viime vuosien menestysfilmejä

Sharma ja Trimble ovat Suomessa kuvauspaikkoja etsivän joukon nimekkäimpiä tekijöitä. Sharma on vastannut muun muassa Mission Impossible: Fall out-elokuvan (2018) ja Bond-elokuva 007 Spectren (2015) studion ulkopuolisten kuvauspaikkojen etsinnästä ja niihin liittyvistä käytännön järjestelyistä.

Asha Sharma vertaa Suomea Kanadaan. Hänen kollegansa Scott Trimble taas Alaskaan. Business Oulun Anne Laurila on huolehtinut kuvauspaikkajärjestäjien tutustumismatkasta eri puolilla Suomen. Pohjoisen ohella on kierretty myös Turkua, Tamperetta ja Helsinkiä.Timo Sipola / Yle

Trimble taas on ollut vastuussa muun muassa elokuvien La La Land (2016) ja Sota apinoiden planeetasta (2017) kuvauspaikkojen etsinnästä.

Konkreettisista projekteista kukaan ei halua vielä tässä vaiheessa puhua. Osa porukasta on käynyt Islannissa vastaavalla tutustumismatkalla, ja kolme vuotta myöhemmin siellä kuvattiin Transformers: Viimeinen ritari -elokuvan kohtauksia.

On selvää, että tällaisten tuotantojen aluetaloudelliset ja imagovaikutukset ovat merkittäviä.

Tuotantokannustinjärjestelmä teki Suomesta kilpailukykyisen

Suomeen lanseerattiin viime vuonna av-alan tuotantokannustin osana Business Finlandin palveluita. Koko toimiala on halunnut tätä muuallakin maailmassa käytössä olevaa järjestelmää jo pitkään.

Viime vuoden alusta Suomessa on ollut 10 miljoonaa euroa käytössä kotimaiselle ja kansainväliselle tuotannolle. Tuotantoyhtiö saa Suomessa käyttämästään rahasta automaattisesti 25 prosenttia takaisin.

– Se on muuttanut koko tuotantokulttuurin ja nostanut kotimaisen tuotannon tasoa. Samalla se on mahdollistanut ihan uudella tavalla myös kansainvälisten tuotantojen saamisen tänne, kertoo Business Oulussa työskentelevä asiantuntija Anne Laurila.

Pohjois-Suomen elokuvakomission asiantuntija Anna Laurila on kuljettanut Hollywood-väkeä eri puolilla Suomea.Timo Sipola / Yle

Pohjois-Suomen elokuvakomissio toimii osana Oulun kaupungin elinkeinoliikelaitos Business Oulua. Tekesistä ja Finprosta vuoden vaihteessa muodostettu rahoituskeskus Business Finland vastaa tuotantokannustimista, mutta ostaa asiantuntemuksen alueellisilta elokuvakomissioilta.

– Nyt esitellään Suomea kuvauspaikkana yleisellä tasolla. Tämän uskotaan tuovan kuvaushankkeita Suomeen muutaman vuoden viiveellä. Ensi vuoden kuvauspaikat on päätetty jo aikaa sitten, kertoo Laurila.

Elokuvabisnes tuo rahaa alueelle

Toteutuvien elokuva- ja tv-tuotantojen kautta saadaan paljon rahaa alueelle. Elokuvanteossa rahaa tunnetusti palaa, koska tuotantoryhmät ovat suuria.

– Merkittävä asia on myös sen tuotannon tuoma maailmanlaajuinen näkyvyys. Esimerkiksi Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa on elokuvien tekemisestä nähty todella paljon matkailuvaikutuksia tuotantojen jälkeen. Myös Islannin matkailu on kasvanut räjähdysmäisesti sen jälkeen kun siellä on kuvattu näitä isoja Hollywood-tuotantoja, kertoo Laurila.

Suurien Hollywood-tuotantojen kuvauspaikkajärjestäjä Asha Sharma pitää Suomen brutaalista arkkitehtuurista.Timo Sipola / Yle

Kaikissa kuvauspaikoissa pitää pystyä majoittamaan 500 ihmistä kohtuumatkan päässä kuvauspaikasta.

– Mittari on se, että hotellilta mukaan otetun kuuman cappuccinon pitää olla kuuma kuvauspaikalle saavuttaessakin. Tai sitten se cappuccino-kone pitää saada sinne kuvauspaikalle, sanoo Laurila.

Suomen valtti on edullisuus

Suomen vahvuuksia ovat alhaiset tuotantokustannukset ja hyvä infra.

– Ennen kaikkea jokamiehenoikeuksien ansiosta kuvauspaikoista ei tarvitse yleensä maksaa mitään ja pysäköinti on järkyttävän paljon edullisempaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Heidän näkökulmastaan se on uskomatonta, sanoo Laurila.

Ryhmälle on ollut iso ahaa-elämys, että Suomessa meri jäätyy ja täällä voi talvella ajella rekoilla jään päällä. Muualla maailmassa jäätiköt ovat logistisesti hyvin haastavia.

Se mikä täällä on erilaista ja pistää silmään, on mielenkiintoinen brutaali arkkitehtuuri Asha Sharma, kuvauspaikkajärjestäjä

Delegaation henkilöt on valittu sillä perusteella, että kullakin on mielessä projekti, joka voisi sopia Suomeen. Matkaohjelma Helsinki, Kuusamo, Pyhäjärvi, Oulu, Turku ja Tampere on laadittu ryhmän toiveiden pohjalta.

Mediatutkija pitää kannustinjärjestelmää hyvänä

Tunnettu mediatutkija, Turun yliopiston elokuva- ja tv-tieteen dosentti Veijo Hietala pitää nykyisen kaltaista tuotantokannustinjärjestelmää todella hyvänä konseptina.

– Kansainvälisten suurtuotantojen kuvaamisen imagollinen ja matkailullinen merkitys on Suomen kannalta todella merkittävä. Niin vahva on av-kulttuurin vaikutus mielikuvamarkkinoinnissa. Ja tuollaisten tuotantojen paikallinen taloudellinen vaikutus jo pelkästään työllistäjänä on tärkeä, kirjoittaa Hietala sähköpostitse Ylelle.

– Jos tuotantoryhmä on tyytyväinen projektin onnistumiseen, se yleensä poikii lisää vastaavia projekteja. Suomihan oli jo 1970-1980-luvuilla "Neuvostoliitto" monissa amerikkalaisissa elokuvissa, ja jo silloin yhteistyöhön oltiin tyytyväisiä.

Kuvauspaikkaetsijä Scott Trimblen mukaan Suomessa käyttöön otettu tuotantokannustinjärjestelmä on tehnyt maasta kilpailukykyisen kuvauspaikkakohteen.Timo Sipola / Yle

Business Finlandin (ent. Tekes) yritystuet ovat herättäneet myös kritiikkiä, mutta elokuva- ja tv-tuotantojen tekeminen on niin kallista, että erilaiset tukijärjestelmät ovat Hietalan mukaan alan elinehto.

– Kun puhutaan kansainvälisen tuotantojen houkuttelemisesta Suomeen, se vertautuu Suomen markkinointiin sijoituskohteena tai yritystoiminnalle. Business Finlandin kokemus av-alan tukemisesta lienee aika vähäistä, mutta onneksi se tekee yhteistyötä asiantuntevien paikallisten av-alan toimijoiden ja elokuvakomissioiden kanssa.

Tuotantokannustinjärjestelmä on nykymuodossaan niin uusi, että sen tuloksia on tässä vaiheessa Hietalan mukaan vielä vaikea ennakoida.

– Av-alalla myllyt jauhavat hitaasti, joten vasta muutaman vuoden kuluttua voidaan järjestelmän toimivuudesta tehdä johtopäätöksiä. Muualla maailmassa tämänkaltaisesta tukitoiminnasta on hyviä kokemuksia, esimerkkinä juuri Islanti.

Hietalan mukaan kuvauspaikkajärjestäjien työn merkitys niin etenkin kansainvälisissä tuotannoissa on aivan korvaamaton – heidän toiveitaan kannattaa kuunnella.

Kuvauspaikkajärjestäjä työskentelee ohjaajan ja lavastajan kanssa

Kuvauspaikkajärjestäjä ryhtyy etsimään kuvauspaikkoja, kun käsikirjoituksen niin sanottu kuvausversio on valmis.

Hän valokuvaa tai videokuvaa ja esittelee ehdotuksensa päälavastajalle sekä ohjaajalle.

Suurten kansainvälisten elokuvatuotantojen kuvauspaikkajärjestäjä Asha Sharma viihtyi Suomessa, vaikka puhelin välillä hukkuikin.Timo Sipola / Yle

Kuvauspaikkojen järjestäjä hakee yleensä useita vaihtoehtoja yhtä kuvauspaikkaa varten. Monet ohjaajat eivät halua tehdä päätöstä vain yhden vaihtoehdon perusteella.

Luovan realistin työ

Asha Sharma kertoo, että hän ja kaikki hänen kollegansa työskentelevät isoille tuotantoyhtiöille freelance-pohjalta. .

– Useinkaan meille ei anneta kovin selkeitä tilauksia siitä, minkälainen kohteen pitäisi olla. Se pitää osata itse hahmottaa, sanoo Sharma.

Tärkeää on myös osata huolehtia kuvauskohteista niin, että muutkin elokuvan tekijät voivat myöhemmin tulla sinne kuvaamaan. Selvittämättömiä asioita ei voi Sharman mukaan jäädä.

Koulun stipendirahastosta kavaltaneen lukion rehtorin vankeustuomio pysyi hovissa

Oulun käräjäoikeudessa viime vuoden huhtikuussa kolmen vuoden vankeuteen ja viraltapantavaksi tuomitun lukiorehtorin tuomio pysyi Rovaniemen hovioikeudessa.

Käräjäoikeuden mukaan rehtori kavalsi koulun stipendirahaston varoja lähes 450 000 euron arvosta.

Törkeästä kavalluksesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä tuomittu Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion entinen rehtori Juha Martti Valtakorpi myönsi hovissa kavaltaneensa reilut 150 000 euroa.

Hän vaati, että syyte hylätään sitä ylittävältä osalta, virkarikossyyte hylätään kokonaan ja tuomio alennetaan joka tapauksessa ehdolliseksi vankeudeksi.

Hänen mukaansa osalle varojen siirroista oli hyväksyttävä peruste ja hän oli pyrkinyt vähentämään rikoksensa vaikutuksia maksamalla kavaltamiaan varoja takaisin.

Hovioikeus kuitenkin katsoi, että palauttamisella ei ollut merkitystä arvioitaessa palautettua rahamäärää.

Lue lisää:

Rehtorille kolme vuotta vankeutta stipendirahojen kavaltamisesta – osa rahoista viinaan ja hotelliöihin

Oulussa esitetään rietas kabaree, jonka järjestää pappi, johon osallistuu piispaehdokkaita ja jossa selvitetään kirkon todellisia kantoja

Tästä on kyse
  • Oulun taiteiden yössä nähdään Marxilais-teologisen seuran esittämä kabaree-teos.
  • Mukana ovat myös piispaehdokkaat Niilo Pesonen sekä Jukka Hautala.
  • Esityksen tarkoitus on tuoda esiin konkreettisia kantoja kirkollisiin kysymyksiin.
  • Tutkimuksen mukaan suomalaiset toivovat kirkon ottavan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta usein on epäselvää kuka edustaa kirkon mielipidettä.

Rienaava, rietas ja hauska.

Näin Árpád Kovács kuvailee Oulun taiteiden yössä 16.8. nähtävää Viimeinen tuomio -esitystä, joka on 30-luvun saksalaisen kabareen innoittama kantaaottava teos. Kabareelle ominaisesti esityksessä nähdään laulua ja tanssia, mutta tärkeä osa on myös keskustelu. Kovács työskentelee kansainvälisen työn pastorina Oulussa, mutta kabareeta hän on järjestämässä Marxilais-teologisen seuran puheenjohtajana.

Mukana esityksessä ovat piispaehdokkaat Niilo Pesonen sekä Jukka Hautala. Kolmas ehdokas Jukka Keskitalo ei pystynyt osallistumaan esitykseen aikataulusyistä. Hänen tilallaan kolmantena esityksessä on mukana Päivi Jussila. Vaikka piispanvaalit ratkesivat jo ensimmäisellä kierroksella Keskitalon voittoon, ei se kuitenkaan vaikuta esityksen kulkuun.

Kovács kertoo, että esitykseen haluttiin mukaan kolme henkilöä, jotka edustavat mahdollisimman erilaisia näkemyksiä kirkkoon liittyvissä asioissa.

– Vieraat ovat oma itsensä, mutta heitä pyydetään pitämään puolustuspuheenvuoro erilaisiin esimerkkitapauksiin liittyen.

Kabaren juontaja toimii syyttäjänä, joka syyttää kolmea vierasta. Viimeinen tuomio -esityksen tarkoitus on tuoda esiin konkreettisia kantoja ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin kuten seksuaalivähemmistöihin suhtautumiseen sekä kirkosta eroamiseen liittyen.

Kovácsin mukaan kirkon viestintä ja puhetyyli on usein ympäripyöreää, joten siitä on vaikea saada selville todellista mielipidettä.

Erikoisella toteutuksella seura haluaa herättää keskustelua.

– Tarkoitushan on aina myös poikkeuksetta provosoida, Kovács toteaa.

Suomalaiset odottavat kirkon kannanottoja

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg tunnistaa myös ongelman kirkon puhetavassa.

– Pahimmillaan tilanne on se, että kielestä on vaikea saada otetta, ja kun mukaan tulee vielä teologinen sanasto, niin ilman muuta se vaikeuttaa ymmärtämistä.

Virallisen kannan tunnistamista vaikeuttaa evankelis-luterilaisessa kirkossa myös se, että monet eri tahot puhuvat kirkon suulla. Maallikon voi olla vaikeaa tunnistaa, kuka kirkon mielipidettä milloinkin edustaa: kirkollikokous, piispa vai arkkipiispa. Sohlbergin mukaan myös henkilötasolla on erilaisia mielipiteitä.

– Kirkon sisällä on tietyistä asioista vääjämättä erilaisia ääniä. Kirkossa vaikuttavat myös erilaiset herätysliikkeet ja niiden edustamat näkökulmat. Kirjoa löytyy hyvin liberaalista keskitiehen ja konservatiiviseen, Sohlberg toteaa.

Tilanne on kuitenkin ristiriitainen, sillä vuonna 2015 valmistuneen kirkon selvityksen yhteydessä tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset odottavat kirkolta aktiivista osallistumista myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Jopa 75 prosenttia on täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että kirkon pitäisi puhua nykyistä enemmän yhteiskunnallisista epäkohdista.

Tarkoitushan on aina myös poikkeuksetta provosoida. Árpád Kovács

Kirkkoa jollain tapaa edustavien kannanotot herättävät kuitenkin usein voimakkaita reaktioita puolesta sekä vastaan. Sohlberg muistuttaa esimerkiksi turvapaikanhakijoista käydystä kiivaasta keskustelusta. Kirkosta nousi hyvin vahvoja ääniä puolustamaan turvapaikanhakijoita, mikä suututti toisia.

– Tämä on mielenkiintoinen tilanne, koska odotetaan kannanottoja, mutta sitten kun jotain sanotaan, se on toisille punainen vaate ja todetaan, että kirkon tulisi pyöriä vain hengellisellä sektorilla eikä ainakaan hirveästi astua sen ulkopuolelle.

Lue lisää:

Kapinallinen pastori kyseenalaistaa kirkon opit ja rentoutuu Kalashnikov kädessään – "Yhdentekevää, onko Jumala olemassa"

Oulun hiippakunnan piispaksi valittiin Jukka Keskitalo

Oulun hiippakunnan uudeksi piispaksi on valittu teologian tohtori Jukka Keskitalo, 56. Hän työskentelee tällä hetkellä Kirkkohallituksen kansliapäällikkönä.

Keskitalo sai piispanvaalien äänestyksessä 597 ääntä eli 59,4 prosenttia äänistä.

Teologian tohtori, Oulun Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesonen, 50, sai 261 ääntä ja teologian lisensiaatti, Rauduskylän kristillisen opiston rehtori Jukka Hautala, 50, 145 ääntä.

Keskitalo on korostanut aktiivista yhteydenpitoa mediaan.

– Meidän tulee olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat tänä päivänä ovat – esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kirkon sanoma on hyvä, puhetapa vain tulisi päivittää modernimpaan suuntaan, Keskitalo kertoi kesäkuussa Ylelle.

Keskitalon on kirjoittanut muun muassa saattohoidon puolesta ja eutanasian laillistamista vastaan. (Jukka Keskitalon blogi).

– Sen sijaan tarvitaan lisää saattohoitoon erikoistuneita yksiköitä sekä resursseja perusterveydenhoidon piirissä.

Keskitalo on kirkon nykyisen avioliittokäsityksen kannalla eli ei vihkisi homopareja avioliittoon. Hän kertoo peräänkuuluttavansa yhteisen polun löytymistä.

– Meidän täytyy saattaa yhteen eri tavoin ajattelevia ihmisiä ja ymmärtää, miksi ajattelemme niin kuin ajattelemme, Keskitalo sanoi kesäkuussa Ylelle.

Tulokset vahvistetaan torstaina 16.8. kello 14 alkavassa tuomiokapitulin istunnossa. Uusi piispa aloittaa tehtävässään 1. marraskuuta 2018.

Kiltatoiminta yliopistoissa ei ole salaseurojen tapaista suhmurointia tai pelkkää juhlimista

Tästä on kyse
  • Ainejärjestö tai kilta on yhden oppiaineen tai saman alan opiskelijoiden perustama järjestö, joka ajaa opiskelijoiden etuja ja järjestää tapahtumia.
  • Ainejärjestötoiminta on opiskelijoiden omaa harrastetoimintaa.
  • Killat ja ainejärjestöt ovat yhteistyössä tiedekuntiin ja yliopiston henkilökuntaan.

Elina Honkasen cv järjestötoiminnasta on vaikuttavaa luettavaa.

Honkanen on toiminut muun muassa Tiima ry:n sosiaalipoliittisena vastaavana, varapuheenjohtajana sekä viestintävastaavana. Hän on ollut myös historian opiskelijoiden liiton sihteeri, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston varajäsen ja sääntöryhmän jäsen. Lisäksi Honkanen toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitystyöasiain neuvottelukunnan jäsenenä.

Parhaillaan Honkanen toimii yliopistokollegion jäsenenä sekä Oulun Humanistisen killan puheenjohtajana.

Viiden vuoden opiskeluihin mahtuu myös viiden kuukauden vaihto-opinnot Australiassa ja kolme kuukautta korkeakouluharjoittelussa Dublinissa.

Silti Honkasen opinnot ovat näillä näkymin myöhästymässä vain 1,5 vuodella.

Kiltatoiminta voikin usein viedä mennessään ja se saattaakin venyttää opintoja. Tai opintojen venyminen on helppo laittaa järjestötoiminnan piikkiin.

Ainejärjestöjen pyrkimyksenä tyytyväiset opiskelijat

Killat tai ainejärjestöt ovat opiskelijoiden järjestöjä, jotka keskittyvät opiskelijoiden edunvalvontaan ja siihen, että kaikilla olisi mukava opiskeluaika.

– Toki me järjestämme myös kaikenlaisia tapahtumia: on lautapeli-iltoja, leffakerhoa, urheilua ja myös niitä bileitä, Honkanen kertoo.

Kilta on synonyymi teekkareiden ainejärjestölle. Kansallisena poikkeuksena on Oulun yliopisto, jossa myös muut ainejärjestöt käyttävät nimitystä kilta. Kilta voi olla myös ainejärjestöjen kattojärjestö, kuten esimerkiksi Tiima ry on historian opiskelijoiden ainejärjestö, joka kuuluu Oulun yliopiston Humanistiseen kiltaan.

Alussa tuntui siistiltä olla mukana siellä missä tapahtuu. Elina Honkanen

Killoilla ja ainejärjestöillä on lisäksi myös omat koulutuspoliittiset tehtävänsä. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Jyrki Mäkelä kertoo, ettei kiltojen merkitystä voi väheksyä.

– No esimerkiksi meidän lääketieteellinen kiltamme tekee kiistatta kaikkien opiskelijoiden eteen työtä. Kilta on järjestö, joka tuo opiskelijoiden mielipiteet esille tiedekunnan henkilökunnalle.

Myös Oulun yliopiston Humanistisen killan puheenjohtaja Elina Honkanen suitsuttaa humanistien toimivaa yhteyttä tiedekuntaan.

– Henkilökuntaa oikeasti kiinnostaa meidän mielipiteemme ja meitä kuunnellaan. Isoimmissa muutoksissa killat ovat yhteistyössä ylioppilaskuntaan, joka on selkeästi isompi organisaatio.

Mitä ainejärjestötoiminnasta voi hyötyä?

Honkanen kertoo, että ainejärjestöissä oppii kokouskäytäntöjä ja järjestöjen toimintaa. Viestintätaidot, markkinointi ja delegoinnin tärkeys korostuvat ainejärjestöissä.

– Alussa tuntui siistiltä olla mukana siellä missä tapahtuu, mutta parasta kuitenkin on ollut se, kun on tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita.

Honkanen uskoo, että hän voi käyttää ainejärjestöissä ja killoissa opittuja asioita hyödyksi tulevaisuuden ammatin tavoittelemisessa.

– Minulla on haaveena työskennellä rauhanvälitysorganisaatiossa tai järjestössä, ja siitä on varmasti hyötyä, että osaan järjestön toimintatavat.

Oulun yliopistossa toimii yhteensä 41 ainejärjestöä ja kiltaa.Risto Degerman / Yle

Lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Jyrki Mäkelä kertoo esimerkkitapauksesta, jossa lääketieteen opiskelijat menettivät sairaalan remontin myötä paljon pukukaappeja.

– Kilta oli asiassa erittäin aktiivinen ja rummutti pukukaappipaikkojen puolesta. Nyt heidän pukunsa pysyvät siistimpinä, eivätkä ne pyöri reppujen pohjilla.

Ainejärjestötoiminta on harrastustoimintaa

Oulun yliopiston Humanistisen Killan puheenjohtaja Elina Honkanen kertoo, että hänellä menee kiltatoimintaan viikoittain noin viisi tuntia.

– Toki puheenjohtajana menee usein muita enemmän aikaa, mutta muissa pesteissä työnkuva ja vaatimus hommiin vaihtelee tosi paljon.

Ainejärjestöt ja killat vievät aikaa. Siksi Honkasen mielestä olisi tärkeää, että kiltatoiminnasta kiinnostuneet opiskelijat muistaisivat velvoitteensa opinnoista eivätkä uppoutuisi liikaa niiden toimintaan.

– Opiskelijoiden tulisi miettiä, minkälaisen panoksen voi antaa, ja siihen pitää sitoutua. Toisena ääripäänä näkyy useasti, että alun innostus kiltatoimintaa laskee ja hommat jäävät tekemättä.

Erityislapsia istutetaan koulutaksissa aikoja, joihin aikuinen ei ikinä suostuisi – "Lasi alkaa täyttyä jo aamusta ennen kuin pääsee kouluun"

Tästä on kyse
  • Erityislasten koulumatkat venyvät ylipitkiksi useammin kuin muilla koululaisilla.
  • Monesti taustalla on koulukyyti, jossa samaan taksiin kerätään erityislapsia eri puolilta kuntaa.
  • Laki ei säädä erikseen erityislapsen koulumatkaan käytettävää maksimiaikaa.
  • Odotusaika lasketaan mukaan koulukuljetuksen kestoon.

10-vuotias poika asuu kantakaupungin alueella keskisuuressa eteläsuomalaisessa kaupungissa. Kouluun on juuri sen verran matkaa, että poika on maksuttoman koulukuljetuksen piirissä.

Jos pojan voisi lähettää pyörällä kouluun, matka kestäisi reilut parikymmentä minuuttia. Mutta kun koulutaksi noutaa hänet kotiovelta, matkaan menee yli tunti.

Yhtälössä ei äkkiseltään tunnu olevan järkeä – siitä huolimatta se on arkea monelle perheelle, jossa koululainen on erityisen tuen tarpeessa.

– Erityislapsen koulukyyti lähtee omalta pihalta kello 7.44 ja koulu alkaa vasta 9.15. En tiedä, kierrätetäänkö lasta koko tuo aika – matkan kesto autolla kouluun on noin 15 minuuttia, kertoo loppilainen Heidi Tiainen.

Tiainen on yksi paristakymmenestä vanhemmasta, jotka kertoivat tarinansa, kun pyysimme kokemuksia kohtuuttoman pitkään vievistä koulumatkoista. Kuten muutamassa muussa meihin yhteyttä ottaneessa perheessä, myös Tiaisen perheessä on erityislapsi.

Osa kunnista myöntää itsekin rikkovansa lakia

Laki määrää, että alakoululaisen matka-aika ei saisi viedä päivässä kuin korkeintaan 2,5 tuntia. Kuitenkin viime vuonna tehdyn peruspalveluiden arvioinnin mukaan Suomessa oli 39 alakouluikäistä erityislasta, joiden koulumatkojen kesto ylitti tämän rajan.

Lainvastaisen pitkät matka-ajat olivat suhteellisesti paljon yleisempiä erityislapsilla kuin yleisopetuksen piirissä olevilla. Kaikkiaan lähes joka toisen erityislapsen edestakainen koulumatka vei viime vuonna kauemmin kuin tunnin.

Tilanne johtuu muun muassa kuljetusjärjestelyistä. Erityislapsi voi saada maksuttoman kuljetuksen kotiovelta koululle, vaikka etäisyys koululle olisi lyhyempi kuin viisi kilometriä. Ajatus on hyvä, mutta koulumatkojen todellisuus usein toinen.

Erityislapselle moni asia on paljon haastavampaa kuin muille. Satu Pietilä

Varsinkin jos erityislapset kerätään yhdellä kuljetuksella ja viedään yhteen kouluun, matka-aika voi venyä etäisyydestä riippumatta kohtuuttoman tuntuiseksi.

"Asumme kantakaupungin alueella. Koululle on matkaa kotipihastamme noin 4,5 km. On hyvin yleistä, että matka-aika varsinkin aamuisin on yli tunnin. Isoin kysymys on, onko lain sallima matka-aika millään lailla inhimillinen. Lapsien kannalta se ei sitä ole." -erityislapsen äiti, Kanta-Häme

Aina matka-ajan venymistä ei voi panna kunnan piikkiin. Joskus muut samalla taksilla kulkevien erityislasten vanhemmat toivovat tiettyä haku- ja tuontiaikaa, ja toiveiden noudattaminen tarkoittaa pidempiä matka-aikoja osalle. Monesti koululaiset voivat myös päästä valvotusti sisälle kouluun odottamaan, jos taksi tuo turhan hyvissä ajoin ennen koulun alkua.

"Lasi alkaa täyttyä jo aamusta ennen kuin hän pääsee kouluun"

Tavalliselle lapselle koulukuljetuksessa vietettävä aika voi olla mukavaakin yhdessäoloa kavereiden kanssa ja koulupäivästä palautumista. Mutta jos koulutaksi on täynnä erityislapsia, ympäristö on toisenlainen.

Oululaisen Satu Pietilän alakouluikäisellä lapsella on muun muassa keskittymis- ja hahmottamisongelmia sekä vaikeuksia tunteiden säätelyn kanssa. Heidänkin perheessä koulumatka kestää pitkään, vaikka suora ajomatka kouluun olisi vain 12 kilometriä. Joskus puoleentoista tuntiin venyvät koulumatkat muiden erityislasten kanssa kuormittavat lasta.

– Erityislapselle moni asia on paljon haastavampaa kuin muille. Lasi alkaa täyttyä jo aamusta ennen kuin hän pääsee kouluun, Pietilä kuvaa.

Kun pannaan kaikki aistipoikkeavuudet tunnin ajaksi taksiin, jossa on paljon lapsia, kuormitus on koulussa valmis. Iltapäivällä lapsi on tosi väsynyt ja pyytääkin monesti, että jos pystytte, tulkaa hakemaan koulusta. -erityislapsen äiti, Kanta-Häme

Satu Pietilän mukaan taksikyydit ovat varsinkin iltapäivällä levottomia. Lapset hermostuvat ja joillakin kyytiläisillä tulee konflikteja keskenään tai kuljettajankin kanssa.

Menomatkat ovat perheen lapselle helpompia. Pietilät ovat huomanneet, että musiikin kuunteleminen auttaa.

– Onhan se mielettömän rankkaa kun ajattelee pientä koululaista, jos pitää 2,5 tuntia varata koulumatkaan. Lapset ovat koulutaksissa väsyneitä, huonotuulisia ja pahoinvoivia, Heidi Tiainen lisää.

Laki ei aina takaa lapsen edun noudattamista

Monessa Yleen yhteyttä ottaneessa perheessä on päädytty järjestelemään vanhempien töitä niin, että erityislapsen ei tarvitsisi ainakaan joka päivä mennä kouluun taksilla edestakaisin. Yksi perhe kertoo, miten isä tekee pelkkää yövuoroa ja kaikki ylityöt pidetään vapaina, jotta vanhemmat voisivat kyyditä lastaan kouluun. Tällöin vanhemmat maksavat luonnollisesti polttoaineet itse.

Perheiden ongelma on, että kohtuuttoman pitkältä tuntuvat koulumatkatkin ovat sinänsä laillisia. Laki ei erikseen määrittele erityisoppilaan koulumatkan kestoa, vaan se on sama kuin yleisopetuksen oppilailla. Toisin sanoen alakoululaisen edestakainen koulumatka saa kestää enintään 2,5 tuntia ja yläkoululaisen 3 tuntia.

– Jos valittaa kunnalle, kunta lähettää valituksen hallinto-oikeuteen. Sieltä tulee päätös, että koulumatka on lain mukaan ihan OK ja vastauksesta saat maksaa jonkinnäköisen käsittelymaksun, loppilainen Heidi Tiainen harmittelee.

Tiaisella on kokemusta hallintovalituksen tekemisestä koulukyydeistä, tosin silloin kyseessä ei ollut perheen erityislapsen tapaus.

Yksi erityisoppilaan äiti kuvaa uupuneensa olevansa lapsensa "kuntoutustyöntekijä, sosiaalityöntekijä ja taksikuski", toinen puolestaan sanoo olevansa "ihan finaalissa" kamppailtuaan lyhyempien koulukuljetusten eteen.

"Koulukyytien kanssa on jatkuva vääntäminen ja taistelu ja tässä tuntee itsensä ihan rikolliseksi, kun toivoo lapselleen sujuvaa koulumatkaa ilman tuntikausien odottamista." -seitsemäsluokkalaisen äiti, Pirkanmaa

Jos valittaa kunnalle, kunta lähettää valituksen hallinto-oikeuteen. Sieltä tulee päätös, että koulumatka on lain mukaan ihan OK. Heidi Tiainen

Loppilainen Heidi Tiainen sanoo käyneensä Facebookissa "ihania keskusteluita" lastensa koulumatkoista.

– "Silloin kun minä olin nuori, kesät talvet hiihdettiin kouluun...", hän kärjistää.

– Itse ajattelen, että lapsen asema on nyt erilainen kuin silloin ennen. Nyt ajatellaan ihan eri tavalla esimerkiksi siitä, minkä ikäisenä lapsen pitäisi pärjätä yksin kotona.

"Me muutimme kantakaupunkiin juuri sen takia, että palvelut olisivat lähempänä. Moni muu palvelu onkin, mutta tämä homma tökkii." -erityislapsen äiti, Kanta-Häme

Kuljetusreitin muuttaminen voi olla ratkaisu

Oululainen Pietilän perhe hankki viime lukuvuonna jopa lääkärintodistuksen siitä, että koulumatkan tulisi olla lyhyempi. Muutosta ei ole kuitenkaan vielä kuulunut ja matka-ajat venyvät välillä laittomuuksiin eli 2,5 tunnin yli. He eivät itse pysty kuljettamaan lastaan vanhempien töiden vuoksi muuten kuin satunnaisesti.

– Nyt kun lukuvuosi alkaa, täytyy alkaa taas neuvottelemaan että matka-aikaa saisi lyhyemmäksi, Satu Pietilä miettii.

Joissakin perheissä koulumatkoihin on saatu helpotusta sillä, että koulukuljetukset ajavat palatessa eri reittiä kun mennessä. Tällöin aamulla ensimmäisenä kyytiin nouseva lapsi ei joutuisi iltapäivällä istumaan taksissa viimeisenä. Kaikissa kunnissa ei kuitenkaan ole suostuttu tähänkään.

Kunta voi myös yhdistellä reittejä eri tavalla tai jopa lisätä liikenteessä olevien autojen määrää. Lisäautot olisivat näistä kalliimpi ratkaisu kunnalle. Esimerkiksi 120 000 asukkaan Kuopiossa koulukyyteihin meni viime vuonna rahaa 4,7 miljoonaa euroa. Liikenteessä oli yhteensä 58 autoa, eli yhden auton keskimääräiset kustannukset olivat yli 80 000 euroa.

Keitä erityislapset ovat?
  • Suomessa elävien kymmenien tuhansien erityislasten kirjo on laaja. Erityislapsella voi olla esimerkiksi eriasteinen kehitysvamma, autismikirjon häiriö, aistiyliherkkyyksiä, tourette tai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD tai piirteitä vaikkapa näistä kaikista.
  • Erityisesti viime vuosina on kasvanut ADHD-diagnoosien määrä, 6–18-vuotialla esiintyvyys on jopa 7 prosenttia ikäluokasta. (Lähde: Käypä hoito)
  • 2.–8. huhtikuuta vietetään autismitietoisuuden viikkoa, jolloin Autismi- ja Aspergerliitto ja sen yhteistyökumppanit järjestävät tapahtumia eri puolilla maata.
"Tämän selvemminhän sitä ei voi enää sanoa"

Pyysimme viime viikolla lukijoilta tarinoita tilanteista, joissa koulumatka kestää kauan, vaikka etäisyys kouluun on suhteellisen lyhyt. Erityislasten vanhempien lisäksi meihin otti yhteyttä myös muita koulumatkoihin tyytymättömiä vanhempia.

Perinteisesti koulumatkojen pituutta on arvioitu etäisyyden mukaan. Aluehallintovirastot keräsivät viime vuonna ensimmäistä kertaa tietoja koko maasta nimenomaan koulumatkojen ajallisesta kestosta.

Ajallisesti pitkiä koulumatkoja on muuallakin kuin harvaan asutuilla alueilla. Eniten 1–2,5 tunnin koulumatkoja oli viime vuonna yllättäen Uudellamaalla.

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Kari Lehtola tulkitsi Ylen jutussa matka-aikojen pidentymisen selittyvän sillä, että kunnat optimoivat kuljetusreittejä. Samaa arveli osa Yleen yhteyttä ottaneista perheistä. Yksi vanhemmista kertoi kaupungin perustelleen koulukuljetusreittejä sillä, että autoilija laskuttaa kilometripohjaisesti.

– Tämän selvemminhän sitä ei voi enää sanoa, että halpuutus menee lapsen edun edelle, nimettömänä pysyttelevä vanhempi kirjoittaa.

"Pahimmillaan yläkoululainen haetaan pysäkiltä 7.40, pudotetaan pysäkille kuuden kilometrin päähän, josta bussi ottaa kyytiin 8.30 tienoilla. Siitä sitten kouluun, joka alkaa 9.05. Olen ratkaissut ongelman niin, että lyhennän työaikaani (ja siis pienennän palkkaani) ja vien lapseni kouluun omalla autolla 20 minuuttia kestävän matkan." -yläkoululaisen äiti, Satakunta

"Meidän tapauksessa matkaa koululle on noin 9 kilometriä. Autolla tämän matkan ajaa noin 15 minuutissa. Nyt lapsi lähtee aamulla 7.10 kotoa ja oppitunnit alkavat 8.15. Kotimatkan kestoa lisää kahtena päivänä viikossa 45 minuutin odottelu." -ekaluokkalaisen äiti, Uusimaa

"Koulumatkaa on 18 kilometriä ja asumme pääkaupunkiseudulla. Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä tyttäreni koulumatka kesti 2.40. Lain sallima maksimikesto tuntuu tosiaan olevan kunnille eräänlainen tavoiteaika – mitä lähemmäs sitä päästään, sen enemmän kustannuksia säästyy. Huraa!" -alakoululaisen äiti, Uusimaa

"Meidän perheessä ala-asteikäisillä lapsilla kuluu koulumatkoihin helposti yli kaksi tuntiakin päivässä, vaikka matkaa yhteen suuntaan on vain 10 km. Pakko sanoa, että kaikki 'turvallista koulumatkaa' -kampanjat tuntuvat vähintäänkin korneilta, kun pitäisi laittaa 8-vuotias pieni ihminen kävelemään yksin kilometrin matka pimeälle autotielle metsän keskellä." -alakoululaisen äiti, Päijät-Häme

"Lapsillani on koulumatkaa tasan 5 km. Kesäkuussa koulutoimisto laittoi viestin, että meidän lapset nousevat ensimmäisenä kyytiin, 1.05 ennen koulun alkua. Iltapäivällä heidät palautetaan viimeisenä eli toiset 1.05. Tähän vielä plussataan matka bussipysäkille. Kesä on mennyt koulutoimiston kanssa vääntäessä ja lopulta sain reittiin sen verran muutosta, että bussi ajaa reitin toisinpäin. -alakoululaisen äiti, Satakunta

Harmaahylkeitä metsästetään murto-osa sallitusta: hylje on kalastajan riesa, mutta saaliina vaikea ja lähes hyödytön

Tästä on kyse
  • Hallin pyynti aloitettiin uudelleen vuonna 1998 kalataloudelle koituneiden vahinkojen vuoksi.
  • Ahvenanmaa mukaan lukien Suomen maksimipyyntimäärä on vuosittain yhteensä 1500 yksilöä.
  • Suuresta kiintiöstä huolimatta metsästys on vähäistä.
  • Pyyntikiintiöitä jää käyttämättä, koska saalista ei voi hyödyntää.
  • Suomen luonnonsuojeluliitto esittää 300 hallin pyyntikiintiötä.

Halli eli harmaahylje aiheuttaa vahinkoa varsinkin rannikkokalastukselle. Se rikkoo pyydyksiä, karkottaa kaloja apajilta ja syö saaliskaloja. Hylkeiden kaupalliselle kalastukselle aiheuttamat saalisvahinkojen määrä arvioitiin vuonna 2015 olleen 175 tonnia silakkaa, siikaa, kuhaa, lohta, ahventa, kilohailia ja taimenta. Saaliin arvo olisi markkinoille päästessään ollut 453 000 euroa.

– Se on kalastajan pahin vihollinen. Se on tosi ilkeä, kun sille päälle sattuu, sanoo oululainen kalastaja Lauri Halonen.

Vielä pari vuotta sitten Halonen kalasti verkoilla. Harmaahylkeille menetettyjen verkkojen ja saaliiden vuoksi Lauri on siirtynyt troolikalastukseen. Mutta älykkäät hallit ovat oppineet troolikalastuksen niksit ja ovat haittana jo troolauksessakin.

– Pahimmillaan saattaa kolmekin hyljettä seurata vedettävää troolia. Ne ottavat sieltä kalaa ja samalla myös karkottavat ne, huokaa Halonen.

Rysään on laitettu kalterit hylkeiden sisäänpääsyn estämiseksi.Juha Hintsala / Yle

Hylkeet rauhoitettiin 1980-luvulla kantojen voimakkaan heikkenemisen vuoksi. Kantojen heikkenemisen syynä olivat liiallinen metsästys ja ympäristömyrkyt. Hallin pyynti aloitettiin uudelleen vuonna 1998 kalataloudelle koituneiden vahinkojen vuoksi. Samalla metsästys tuli tarkasti säädellyksi.

Metsästysvuoden saalis parisataa hallia

Maa- ja metsätalousministeriön harmaahylkeelle vahvistama pyyntikiintiö metsästysvuodelle 2018–2019 on 1050 yksilöä. Ahvenanmaalla on tämän lisäksi oma 450 harmaahylkeen kiintiö. Suomen alueen maksimipyyntimäärä on yhteensä 1500 hallia. Vuosittain saalis on kuitenkin ollut vain muutama sata yksilöä.

– Kiintiö on hirveän iso, mutta siitähän toteutuu vuosittain vain 20 prosenttia, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala.

Kalaverkossa ollut siika, josta hylje on syönyt.YLE / Kalle Niskala

Metsästykselle on alueelliset kiintiöt, eikä siihen tarvita Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa. Metsästäjällä on kuitenkin velvollisuus ilmoittaa saaliiksi saaduista halleista Suomen riistakeskukselle.

– Kiintiö ei toteudu lähimainkaan. Mutta miksi ei, sitä pitää kysyä metsästäjiltä ja kalastajilta, summaa Kauhala.

Hylkeen metsästys on vaativin metsästysmuoto

Kokenut metsästäjä kertoo hylkeenpyynnin olevan kaikkein vaativin metsästysmuoto. Hylkeenpyynti vaatii kokemusta, hyvän kaluston ja paljon kärsivällisyyttä. Keväällä metsästyskausi on lyhyt ja jäät ovat petollisen heikkoja.

– Avoveden aikaan merellä liikkuminen on vaarallista. Veneestä on vaikea osua valppaaseen liikkuvaan kohteeseen, sanoo oululainen kalastaja-metsästäjä Seppo Vehkaperä.

Hylkeenpyynti on taitolaji.Seppo Vehkaperä

Vaikka harmaahylkeen onnistuisi ampumaan, parhaimmillaan yli 3 metrinen ja jopa 300 kiloinen saalis voi kadota pysyvästi meren pohjaan. Siksi hylkeitä ammutaan yleensä vain niiden ollessa matalikoilla.

– Jos vettä on yli neljä metriä, sitä on jo mahdoton löytää, kertoo Vehkaperä.

Hyljetuotteiden kauppa kielletty

Suomi allekirjoitti vuonna 2015 kansainvälisen WTO-sopimuksen, jossa kaikenlainen hyljetuotteilla käyty kauppa on kiellettyä. Saaliin voi kuitenkin hyödyntää omiin tarpeisiin.

– Kielto on riistataloudellisesti järjetön. Lihaa, nahkoja ja rasvasta keitettävää traaniöljyä voi kyllä omassa kotitaloudessa käyttää, mutta jo yhdenkin hylkeen ruholla oma tarve on äkkiä täytetty, sanoo toiminnanjohtaja Tapio Kangas Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitosta.

Se on tietty porukka uroshylkeitä, jotka oppivat rysillä käymisen. Kaarina Kauhala

Kalastajien pyydyksiin lopettamista harmaahylkeistä ei ole heille myöskään hyötyä, joten niitä ei kannata tuoda rantaan. Kangas vertaakin vallitsevaa tilannetta hirvijahtiin.

– Tilanne on sama, kuin hirvenpyytäjät lähtisivät lapion kanssa hirvijahtiin. Jos saalista ei voisi hyödyntää, niin se heitettäisiin lopuksi monttuun, Kangas pohtii.

Haminanlahdella pintaan nousseessa rysässä oli kolme hyljettä, joista suurin painoi 200 kiloa.Yle

Kankaan mukaan hylkeet ovat suurin yksittäinen kalastusta vaikeuttava tekijä. Harmaahylkeen metsästyksen tason pitäisi pysyä korkeana, jotta niille palautuisi takaisin pyynnin aiheuttama ihmisarkuus.

– Hyljetuotteiden kauppakielto pitäisikin purkaa. On tärkeätä saavuttaa ratkaisu, joka mahdollistaisi hyljetuotteiden pienimuotoisen kaupan, sanoo Tapio Kangas.

Harmaahylkeiden määrä pysynyt samana

Suomen harmaahylkeiden laskentakanta ei ole kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2017 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa luodoilla noin 30 000 hallia, joista Suomen merialueella runsaat 9 600.

– Todellinen hallikanta voi olla jopa 30 prosenttia suurempi, koska kaikkia ei koskaan nähdä yhtä aikaa, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala.

Laskennoissa nähdyt hallit koko Itämerellä (siniset neliöt) ja Suomessa (vihreät neliöt).Luke

Luken tutkimuksissa on havaittu, että kalastajien ponttonirysissä vierailee pääosin uroshalleja. Ne käyvät toistuvasti samoilla ruokailualueilla jokisuissa ja matalilla merialueilla. Ruokailualueuskollisuuden vuoksi hallien poisto rysien läheisyydestä on yksi keino vähentää hyljevahinkoja. Silloin se kohdistuisi juuri niihin yksilöihin, jotka aiheuttavat ongelmia toistuvasti.

– Se on tietty porukka uroshylkeitä, jotka oppivat rysillä käymisen. Olisi hyvä, jos metsästys saataisiin kohdennettua juuri näihin häirikköhylkeisiin, kertoo Kauhala.

Aikuinen halli syö päivässä kalaa keskimäärin 4,5–7,5 kiloa. Luonnonvarakeskus tutkii ja kehittää keinoja kalastuksen ja hylkeiden rinnakkaiselon mahdollistamiseksi. Rysien rakenteita ja materiaaleja kehittämällä on onnistuttu vähentämään hylkeiden aiheuttamia vahinkoja.

SLL: Metsästyskiintiö on suhteettoman suuri

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan nykyinen metsästyskiintiö on aivan suhteettoman suuri Suomen metsästysalueen hallikantaan nähden. Liitto tarjoaa metsästystä pehmeämpiä keinoja hallien aiheuttamien kalavahinkojen ehkäisemiseksi ja korvaamiseksi.

– Paras keino ovat sellaiset pyydykset, joihin hylkeet eivät pääsisi. Myös hylkeiden äänipelottimia kokeillaan parhaillaan muun muassa Suomenlahdella. Sitten ovat tietysti hyljekorvaukset, joita maksetaan kalastajille hylkeiden aiheuttamien taloudellisten menetysten kattamiseksi, summaa SLL:n erityisasiantuntija Tapani Veistola.

Harmaahylje eli halli.Jaakko Kyläsalo / Yle

Luonnonsuojeluliitto esittää lausunnossaan koko harmaahylkeen pyyntikiintiön asettamista Suomen metsästysalueella 300 hylkeen tasolle.

Jutussa on käytetty lähteinä myös tietoja Luonnonvarakeskuksesta, Suomen luonnonsuojeluliitolta ja maa- ja metsätalousministeriöstä.

Omaisuus muovipussissa on yhä totta vankilasta vapautuvalle – lahjoituksena saatu kahvinkeitin toimii myös puurokattilana

Tästä on kyse
  • Kris-Oulu on jakanut satoja avutuspakkauksia vankilasta vapautuville vangeille.
  • Pakkauksen tavoitteena on auttaa vankilasta vapautuvia vapautumisen jälkeisinä päivinä.
  • Tavarat saadaan lahjoituksena yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä.
  • Moni menettää kaiken omaisuutensa jouduttuaan vankilaan.

Pari lautasta, laseja, lakanat, pyyhe ja kahvinkeitin. Banaanilaatikkoon on koottu tavaroita, joille on tarvetta sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole juuri mitään omaisuutta jäljellä vankeustuomion jälkeen.

Pakkaus on nimetty oululaisittain vappauspakkaukseksi, ja se on tarkoitettu vankilasta vapautuvien tueksi uuden elämän alkuun, kertoo Kris-Oulun toiminnanjohtaja Jaana Juntunen. Yhdistys auttaa lainrikkojataustaisia henkilöitä vapauden koittaessa.

– Ruokailuvälineet ovat harmillisesti muoviset, sillä muita ei ole ja kattiloistakin on aina pulaa, Juntunen sanoo esitellessään laatikon sisältöä.

Kahvinkeittimet näyttävät uusilta, mutta astioissa ja tekstiileissä on kulumaa. Ne ovat kuitenkin puhtaita ja asiakkaat ottavat lahjoitukset kiitollisuudella vastaan, Juntunen sanoo.

– Kiitollisempaa väkeä kuin vankilasta vapautuvat saa hakea, sillä he ovat monesti tyhjän päällä. Vastassa voi olla tyhjä asunto, johon ei ole ehditty kytkeä edes sähköjä. Sen vuoksi pakkauksessa on myös kynttilöitä.

Omaisuus muovipussissa on elävä legenda

Vankilassa olon aikana monien pienikin omaisuus ehditään hävittää. Kun asunnosta tulee häätö ja se tyhjennetään, tavarat päätyvät monesti kaatopaikalle, Juntunen kertoo.

Silloin omaisuus voi koostua siitä, mikä ihmisellä oli mukana hänen päätyessään vankilaan.

– Katulegendan mukaisesti vankilasta vapautuvilla on edelleen muovikassi ja aika tyhjä lompakko tai nykyään pankkikortti, jossa rahaa ei juuri ole, Juntunen sanoo.

Kris-Oulun toiminnanjohtaja Jaana Juntunen on nähnyt, että elämä vankilasta vapautumisen jälkeen ei ole välttämättä helppoa.Paulus Markkula / Yle

Kris-Oulun kokemusasiantuntijana ja työntekijänä tammikuussa aloittanut Sami Elovaara vahvistaa asian. Elovaara itse istui tutkintavankeudessa vuonna 2011 huumausainerikoksiin liittyvän tutkinnan ajan. Neljän ja puolen kuukauden vankeuden aikana hänen vuokra-asuntonsa oli tyhjennetty ja omaisuus hävitetty.

– Minulla oli mustassa jätesäkissä kaikki vaatteet, sellainen pieni nyssykkä ja kitara. Ne kädessä lähdin vapauteen.

Elovaara pääsi vähitellen jaloilleen tuttaviensa avustuksella. Hän sanoo, että vappauspakkauksen kaltaisella avulla olisi ollut tuossa elämänvaiheessa iso merkitys.

Kahvinkeitin taipuu moneksi

Pakkauksen sisältö vaihtelee vähän sen mukaan, mitä tuotteita on saatu lahjoituksena. Tarjolla on myös huonekaluja ja välillä myös televisioita. Juntusen mukaan pakkauksesta löytyy kuitenkin aina kahvinkeitin, sillä kahvin juonti kuuluu suomalaisuuteen hyvin vahvasti.

Kahvinkeitin myös taipuu yllättävän monenlaiseen toimintaan.

– Sillä voi keittää nuudelit, kaurapuurot ja muutkin sopat, Juntunen kertoo.

Tavarat on saatu lahjoituksina yksityisiltä ihmisiltä, sekä yhteistyöyrityksiltä, jotka eivät kuitenkaan halua nimeään julkisuuteen. Rikoksesta tuomittujen auttaminen ei ole asia, jota yritykset haluavat mainostaa.

Juntusen mukaan avustusten saaminen ei ole helppoa silloin, kun puhutaan lainrikkojataustaisten henkilöiden auttamisesta. Apuaan tarjoavat lähinnä yksityiset ihmiset sekä sellaiset yrittäjät, joilla on jollakin tavalla omakohtaista kokemusta asiasta.

Sami Elovaara kunnostaa lahjoituksena saatuja huonekaluja Krisin pienessä pajassa.Paulus Markkula / Yle

Ensimmäiset pakkaukset kasattiin vuoden 2015 alussa lähinnä Krisin työntekijöiden omista kodeista. Nykyisin tavaroita ja huonekaluja löytyy lahjoituksina esimerkiksi netin kautta. Elovaara kiertää hakemassa esimerkiksi ilmaiseksi saatavia huonekaluja peräkärryn kanssa.

– Ihmiset ovat hyvillään, kun kerron tavaroiden menevän hyvään tarkoitukseen.

Elovaara myös kunnostaa rikkinäiset huonekalut ennen niiden luovuttamista eteenpäin. Nyt työn alla on lasten sänky. Sen Elovaara uskoo tulevan kovaan tarpeeseen.

Nopea apu ratkaisevassa asemassa

Oulun seudulla vapautuu vuosittain noin 350 vankia ja pakkauksia on jaettu vuodessa 50–60. Määrä on kasvamaan päin. Juntunen laskee, että kolmen ja puolen vuoden aikana pakkauksia on jaettu jo satoja. Toistaiseksi pakkauksia on jaettu vain Krisin Oulun toimipisteestä.

Vankilasta vapautuva saa avustuspakkauksen otettuaan yhteyttä Krisiin. Yhdistyksen työntekijä tulee vapautuvaa vankilan portille vastaan ja auttaa tarvittaessa muutenkin uuden elämän alkuun.

Kiitollisempaa väkeä kuin vankilasta vapautuvat saa hakea. Jaana Juntunen

Krisiltä saa apua esimerkiksi asunnon hankintaan ja viranomaisten kanssa asiointiin. Tosin vuokra-asuntojen löytäminen Oulusta on vankilasta vapautuville hyvin vaikeaa. Esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntosäätiö Sivakan kautta asuntoja ei ole saatu lainkaan, Juntunen kertoo.

Asunnon ja avun saamisella välittömästi vankilasta vapautumisen jälkeen on iso merkitys, sillä kaidalla tiellä on helpompi pysyä, kun perusasiat ovat kunnossa.

– 15–30 minuuttia vapautumisesta ovat ratkaisevia sen kannalta, päätyykö ihminen takaisin vankilaan. Jos apua ei ole, sitä palaa tyhjän päälle ja kaikista yleisimmin vanhaan porukkaan ja se on taas menoa, Juntunen toteaa.

Kaupparakennus paloi Pudasjärvellä – syttymissyystä ei tietoa

Pertti Heikkinen KY:n varatoimitusjohtaja Pasi Ojala kertoo, että noin puolet Pudasjärvellä sijaitsevasta IKH-myymälärakennuksesta on palanut ja palosta aiheutuu ainakin satojen tuhansien eurojen vahinko. KY omistaa palaneen talon liiketoiminnan.

– Toimintamme keskeytyy joksikin aikaan, mutta vielä on hankala arvioida, kuinka pitkäksi aikaa. Vielä ei tiedetä savu- ja vesivahinkojen laajuutta, sillä sisälle rakennukseen ole päästy, Ojala kertoo.

Palo lähti liikkeelle rakennuksen varaston välipohjasta. Palo-osaston rakenteet eivät kestäneet voimakasta tulipaloa ja tuli levisi osittain myymälään. Yhteensä palo levisi noin 1 500 neliömetrin alueelle. Henkilövahinkoja ei tullut. Jälkisammutus on edelleen käynnissä. Palon syttymisyytä ei tiedetä.

Yle

Sekä palokunta että Ojala saapuivat nopeasti paikalle aamuyöllä kolmen aikaan.

– Palo eteni räjähdysmäisesti, Ojala sanoo.

Isojoen Konehalli Oy eli IKH myy muun muassa erilaisia varaosia ja työkaluja. Samassa rakennuksessa Pudasjärvellä myydään myös muun muassa elintarvikkeita.

Maakuntalehdet haluavat perustaa omia radioasemiaan – ainakin Kaleva, Keskisuomalainen ja Karjalainen hakivat radiotoimintalupaa

Tästä on kyse
  • Radiotoimintalupia haettiin vuosiksi 2020–2030. Hakuaika päättyi 31.7.
  • Hakijajoukossa on myös sanomalehtiä, kuten Kaleva, Karjalainen ja Keskisuomalainen.
  • Hakijoiden tulee täyttää tietyt kriteerit. Luvat myönnetään lakiperusteisesti.

Tänä vuonna radiotoimintalupaa haki yhteensä 42 hakijaa. Joukossa oli myös muutama sellainen, jolla ei ole radiotoimintaa, kuten esimerkiksi mediatalo Keskisuomalainen ja sanomalehdet Karjalainen ja Kaleva.

Karjalaisesta ja Kalevasta kerrotaan, että suunnitelmat radiotoiminnan suhteen ovat vielä avoimet. Yksi syy lupien hakemiseen oli molemmilla se, että luvat myönnetään tällä kertaa ennätyksellisen pitkäksi aikaa: kymmeneksi vuodeksi.

Tämänhetkinen radiotoimintalupa on ollut kahdeksan vuotta, sitä edellinen oli voimassa viisi vuotta.

Kalevan toimitusjohtaja Juha Laakkonen kertoo, että Kaleva haki radiotoimintalupaa, koska he haluavat levittää sisältöjään jatkossa useassa eri kanavassa.

– Lupa on voimassa jopa vuoteen 2030 saakka. Se aikajänne on niin pitkä, että siinä ajassa tässä maailmassa tapahtuu vielä paljon asioita.

Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa sanoo, että suunnitelmat radiotoiminnan suhteen selkenevät, kun päätös luvista varmistuu.

– Media-alalla pitää pyrkiä mahdollisimman kattavasti eri välineisiin ja viestintätapojen yhdistelmään. Ja tarjota enemmän varsinkin meidän ilmoitusasiakkaillemme.

Audio on kuuma peruna

Sanomalehtien hakeutuminen radiopuolelle ei yllätä Radiomedian toimitusjohtaja Stefan Mölleriä. Hän pitää sitä ennemminkin loogisena.

– Se on vähän sama kuin, että pitää olla netissä. Internet on yksi jakelukanava, jos et ole siellä mediatalona, et ole olemassa.

Möller uskoo, että sanomalehtien motivaatio radiotoiminnan aloittamiseen on tiivistää suhdetta kuluttajiin sillä alueella, jossa he toimivat.

– En usko, että lähtökohtana olisi se, että sanomalehdet lähtisivät kampittamaan olemassa olevia kanavia, vaan laajentamaan omaa toimintaansa ja tyydyttämään kuluttajakuntaansa.

Yllättävää radiotoimintalupien määrässä on Möllerin mielestä se, että se oli kokonaisuudessaan melko pieni.

– Olisin odottanut, että hakemuksia olisi laitettu enemmän edes kokeilumielessä tai olisi kiinnostuttu enemmän radiotoiminnasta, koska radiolla menee nyt hyvin.

Möller uskoo, että tuleva kymmenvuotinen radiotoimintalupakausi tulee olemaan myönteinen asia myös radion kuuntelijoille. Radioasemat luultavasti uskaltavat investoida sisältöön ja toimintaan enemmän, kun toiminta on turvattu pidemmäksi aikaa.

– Esimerkiksi viiden vuoden toimilupakaudella investoinnit olivat paljon heikompia kuin nyt meneillään olevalla kahdeksan vuoden kaudella.

Radiotaajuuksia on tarjolla niukasti, joten on odotettavissa, että samaa taajuutta hakee suurempi määrä kuin lupia voidaan myöntää.Emma Hinkula / Yle

Valtaosa radioluvan hakijoista on Möllerin mukaan olemassa olevia toimijoita, jotka hakevat itselleen jatkoa tai laajennusta. Möller ajattelee, että uusien toimijoiden lupahakemusten vähäinen määrä saattaa johtua myös siitä, että ajatellaan että nykyiset toimijat ovat niin vahvoja ja saavuttaneet tietynlaisen aseman.

– Saatetaan kokea, että alalle on hankala tulla kilpailemaan, kun olemassa olevat toimijat ovat jo niin hyvissä asemissa. Vaatii osaamista tulla toimialalle, eikä se ole ilmaista leikkiä.

Median toiminnassa audiopuoli alkaa Möllerin mielestä olla koko ajan tärkeämmässä asemassa.

– Audio muotona tuottaa sisältöjä on kasvava.

Audio on Möllerin mielestä tällä hetkellä kuuma peruna mediamaailmassa. Hän sanoo, että ne, jotka eivät ole miettineet audiostrategiaa, joutuvat nyt pohtimaan, mitä tehdä äänipuolella.

Samalle taajuudelle useita hakijoita

Radiotoimintalupia käydään Viestintävirastossa läpi paraikaa. Tämänkertainen lupahakemusrumba eroaa Viestintäviraston lakimies Henriikka Rostin mukaan aiemmista kerroista siten, että nyt kaikki luvat ovat haettavissa uudestaan. Aiemmat lupahakemuskerrat ovat olleet täydennyskierroksia.

– Eli on haettu sellaisia taajuuksia, jotka ovat vapautuneet edellisiltä toimijoilta. Nyt on haussa nykyisetkin taajuudet, joilla harjoitetaan tälläkin hetkellä radiotoimintaa.

Luvat myönnetään lakiperusteisesti (Finlex). Hakijan tulee täyttää tietyt kriteerit. Jos samalle taajuudelle on useampi hakija, tekee lopullisen päätöksen luvan myöntämisestä valtioneuvosto.

Rostin mukaan taajuuksia on niukasti ja on odotettavissa, että samaa taajuutta hakee suurempi määrä kuin lupia voidaan antaa.

– Vaikka halutaan mahdollistaa uutta toimintaa, ei ole tarkoitus, että nykyisiä toimijoita lakkautetaan. Vaakakupissa painaa se, että harjoittaa jo sitä toimintaa. Täytyy olla riittävän vakaavarainen.

Henkilövahinko ja veturirikko pysäyttivät junaliikenteen pääradalla – liikenne palautumassa normaaliksi iltaan mennessä

Junaliikenne on ollut tänään tyystin jumissa pääradalla henkilövahingon ja junan rikkoutumisen vuoksi. Poliisin mukaan yksi ihminen on kuollut jäätyään junan alle Seinäjoen ja Peräseinäjoen välillä. Onnettomuus tapahtui klo 13 aikaan perjantaipäivällä.

Lisäksi Helsingistä Seinäjoelle keskipäivällä lähteneen junan veturi rikkoontui Parkanon lähellä. Juna päästiin lopulta hinaamaan apuveturin avulla. Täpötäysi juna jäi noin kaksi ja puoli tuntia aikataulustaan.

Tapahtumat vaikuttivat useiden junien liikkumiseen Helsingin ja Oulun, Turun ja Oulun, sekä Vaasan ja Helsingin välillä. Junat ovat olleet myöhässä 40 minuutista kahteen ja puoleen tuntiin.

VR arvioi, että liikenne palautuu vähitellen normaaliksi, viimeistään iltaan mennessä.

VR tiedottaa ajankohtaisesta liikennetilanteesta sivuillaan täällä.

Nainen vaihtoi synnytyssairaalaa juuri ennen synnytystään – ei halunnut enää jonottaa vuoroaan

Tästä on kyse
  • Oululainen Julia Hakala päätti synnyttää molemmat lapsensa 100 kilometrin päässä Oulaisissa, vaikka Oulun yliopistollinen sairaala oli parin kilometrin päässä.
  • Niin sanottua synnytysshoppailua tapahtuu jonkin verran kahdella alueella: Pohjois-Pohjanmaan sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella, sillä muissa sairaanhoitopiireissä ei ole kuin yksi synnytyssairaala.
  • Lain mukaan odottava äiti saa kuitenkin synnyttämää missä tahansa sairaalassa, mutta vain harva tekee niin.

Kiireessä voi sattua virheitä.

Tätä Julia Hakala, 29, pohti odottaessaan toisen lapsensa synnytyksen käynnistystä.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa kätilöt kertoivat odottavalle äidille päivän olevan synnytysosastolla todella vilkas: hänen edelleen menivät luonnollisesti ne naiset, joiden synnytys oli käynnistynyt itsestään.

Hakala synnytti ensimmäisen lapsensa puolisonsa kotipaikkakunnalla Oulaisissa, nyt hän oli kuitenkin Oysin pelkopolilla, sillä ensimmäisen lapsen synnytys oli raju ja pelko synnytyksestä jäi Hakalan mieleen.

Toinen synnytys oli tarkoitus käynnistää Oysissa niin, että Hakalan pelot otetaan huomioon synnytyksen jokaisessa vaiheessa.

– Yksi peloistani oli se, että mitä jos en saa tarpeeksi nopeasti kipulääkettä. Pelkäsin, että joudun synnyttämään ilman kivunlievitystä. Menin Oyssiin niin sanotusti pakolla, sillä siellä on pelkopoli.

Kymmenen tuntia odotettuaan synnytyksen käynnistämistä ja kiireisen hoitohenkilökunnan työtä seurattuaan Hakala soitti aviomiehelleen.

– Pakkaa esikoinen mukaan, nyt lähdetään Oulaskankaalle synnyttämään.

Synnytysshoppailu harvinaista

Niin sanottua synnytysshoppailua tapahtuu lähinnä kahdella alueella: Pohjois-Pohjanmaan sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Muissa sairaanhoitopiireissä ei ole kuin yksi synnytyssairaala.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä voi valita, synnyttääkö Oulun yliopistollisessa sairaalassa vai Oulaskankaan sairaalassa. Puolestaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella voi synnyttää neljässä eri sairaalassa: Naistenklinikalla Helsingissä sekä Hyvinkään, Espoon ja Lohjan sairaaloissa.

Lisäksi esimerkiksi Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri houkuttelee synnyttäjiä Hämeenlinnaan muun muassa Pirkanmaalta. Synnyttäjiä houkutellaan muun muassa Synnytä Hämeenlinnassa -verkkosivuilla, joilla kerrotaan, miten synnytyssairaalansa voi valita.

Mutta jos helsinkiläinen haluaa lähteä synnyttämään vaikkapa Kuopioon, onnistuu sekin.

– Se on täysin mahdollista ja siihen on synnyttäjällä lain mukaan oikeus. Synnyttämisen kuitenkin toivotaan olevan mahdollista kohtuullisen matkan päässä kotoa ja ihmiset kokevat sen turvalliseksi, sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosaston osastopäällikkö Markku Tervahauta kertoo.

Harva kuitenkaan lähtee omalta paikkakunnalta toisaalle synnyttämään.

Porvoon sairaalan synnytystoiminta loppui 2016 vuoden lopussa. Vuosina 2010−2015 synnytystoiminta loppui Länsi-Uudenmaansairaalasta, Raahen seudun terveyskeskuksesta, Savonlinnan keskussairaalasta, Malmin terveydenhuoltoalueenkuntayhtymästä, Salon sairaalasta ja Vammalan aluesairaalasta.Heikki Haapalainen / Yle

Husin linjajohtaja Mika Nuutilan mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä lähdetään harvoin synnyttämään alueen ulkopuolelle. Poikkeuksena on Itä-Uusimaa, josta on lähdetty Porvoon sairaalan synnytysten loppumisen jälkeen jonkin verran Kotkaan.

Enemmistö Oulaskankaan synnyttäjistä on pohjoispohjalaisia ja heistä suurin osa asuu Oulun eteläisellä alueella. Pohjois-Pohjanmaan ulkopuolelta synnyttäjiä Oulaskankaalle tuli vuoden 2016 alusta tämän vuoden heinäkuun lopulle noin 10 paikkakunnalta. Synnyttäjiä oli yhteensä noin 15.

– Pääasiallisesti synnyttäjien syyt tänne tuloon ovat pienen sairaalan kiireettömyys ja se, että hoitajilla on aikaa. Muita syitä ovat mahdollisuus synnyttää veteen sekä meidän maineemme luomusynnytyssairaalana, Oulaskankaan synnytys- ja naistentautien osaston osastonhoitaja Päivi Perttu sanoo.

Synnyttämään 100 kilometrin päähän

Julia Hakala synnytti aikanaan myös esikoisensa Leon Oulaskankaan sairaalassa vuonna 2013. Samassa sairaalassa, vuonna 2015, syntyi perheen toinen lapsi Amelia.

Hakala lähti siis synnyttämään molemmat lapsensa noin sadan kilometrin päähän Oulaskankaalle, vaikka Oulun yliopistollinen sairaala oli kahden kilometrin päässä perheen kotoa.

Oulaskankaan synnytystoiminta on ollut useita vuosia suurennuslasin alla. Synnytystoimintaa ollaan oltu lakkauttamassa useampaan kertaan. Sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkin myönsi heinäkuussa Oulaskankaan sairaalalle poikkeusluvan jatkaa synnytystoimintaa vuoden 2021 loppuun saakka.

Oulaskankaan synnytyssairaala on ainoa synnytyssairaala, joka ei toimi keskussairaalan yhteydessä lukuun ottamatta Uudenmaan maakuntaa. Tosin Uudellamaalla synnytyksiä hoitavat sairaalat ovat Oulaskankaan sairaalaa suurempia, sekä niissä on eri alojen päivystyksiä.Paulus Markkula / Yle

Miksi Julia Hakala halusi synnyttää kaukana olevassa sairaalassa, jonka toiminnasta on väännetty kättä vuosia?

Odottava äiti oli tietoinen Oulaskankaan synnytystoiminnan monista vaiheista, kun hän lähti synnyttämään esikoisensa Oulaskankaalle. Neuvolassa oli kuitenkin tullut puheeksi, että Julian mies on kotoisin Oulaisista ja siellä vinkattiin, että Julia voisi mennä synnyttämään Oulaskankaalle.

– Eniten minua epäilytti se, onko järkevää lähteä synnyttämään niin kauas Oulusta.

Hakala oli kuullut tuttaviltaan sairaalaan rauhallisuudesta ja sieltä saatavasta hyvästä hoidosta. Päätös oli sillä selvä.

Keskittämiset eivät ole ruuhkauttaneet

Oulaskankaan sairaala ei ole ainoa paikka, jossa synnytystoiminta on ollut liipaisimella. Synnytystoiminta on loppunut vuoden 2010 jälkeen seitsemästä eri sairaalasta.

Lakkautusten vuoksi synnytykset ovat keskittyneet pääosin isoihin kaupunkeihin. Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosaston osastopäällikkö Markku Tervahauta kertoo, että synnytyssairaaloiden keskittäminen ei juuri aiheuta ruuhkia

– Takavuosina ruuhkia oli hieman Uudellamaalla. Silloin synnyttäjiä jouduttiin ohjaamaan alueella muihin sairaaloihin kun suurimmat olivat jo täynnä.

Sekä Turun että Kuopion yliopistollisesta keskussairaalasta kerrotaan, ettei synnytystoiminnan keskittäminen ole aiheuttanut ruuhkia.

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan vastuualuejohtaja Kirsi Kuismanen kertoo, ettei keskittäminen ole syynä siihen, että ruuhkatilanteita joskus syntyy.

– Synnytystoiminnan luonteesta johtuen ruuhkatilanteita esiintyy edelleen, arviolta noin pari kertaa kuukaudessa. Ruuhkatilanteet kuitenkin purkaantuvat yleensä nopeasti.

Myös Oulun yliopistollisen sairaalan viransijainen johtajaylilääkäri Päivi Laurila kertoo, että synnytysyksiköissä on aina kausivaihtelua, joka aiheuttaa toisinaan ruuhkatilanteita.

Matkasynnyttäjien määrä vähässä

Julia Hakala uskoo, että synnytys olisi sujunut myös Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hän kuitenkin luotti, että pienemmässä sairaalassa hän saa paremmin tarvittavan tuen ja avun synnytykseen sekä omiin pelkoihinsa.

– Minulla oli mahdollisuus valita ja valitsin rauhallisen paikan synnyttää.

Hakalaa huolettaa synnytystoiminnan keskittäminen.

– Minun kohdallani synnytykset ovat olleet nopeita, joten tuntuisi hirveältä, jos pitäisi ennakoida hyvissä ajoin se, että meneekö synnyttämään kauemmas tai vain toivoa, että lapsi ei synny matkalla.

Sekä Oulun, Kuopion ja Turun yliopistollisista keskussairaaloista kerrotaan matkasynnytysten olevan suhteellisen harvassa. Tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä Oysissa on ollut kolme matkasynnyttäjää. Puolestaan Tyksissa tämän vuoden aikana matkasynnyttäjiä on ollut yhdeksän ja Kysissa viisi.

– Matkasynnytysten määrä on meillä keskimäärin 10 vuodessa, Oulun yliopistollisen sairaalan viransijainen johtajaylilääkäri Päivi Laurila kertoo.

Paulus Markkula / Yle

Jos Hakalan perheeseen ilmaantuu kolmas lapsi, haluaa Julia Hakala synnyttämään Oulaskankaalle.

Hakalan lapset, Leo ja Amelia, pärskivät kumisessa uima-altaassa hymyssä suin. Kirkas kiljahdus kajahtaa omakotitalon pihalla, kun Leo tähtää vesipyssyllä pikkusiskoaan.

– Tuollaisia niistä tulee, syntyipä ne sitten Oulussa tai Oulaisissa, Julia Hakala naurahtaa.

Lue lisää:

Suomen suurin synnytyssairaala otti vastaan viimeiset synnyttäjät: "Tässä saa olla tippa linssissä vielä pitkään"

Pelkokätilöä tarvitaan kun kipu ja kuolema pelottavat - "Harvoin jää sellainen tunne, ettei olisi pystynyt auttamaan"

Ei mennyt niin kuin Helsingissä – Oulun kauppahallin yrittäjät jäämässä tyhjän päälle: "poliitikot halusivat hoitaa tämän näin"

Tästä on kyse
  • Oulun kauppahallin remontti aloitetaan vuoden vaihteessa. Kauppahallissa toimivat yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa remontin ajaksi.
  • Yrityksille ei ole ainakaan vielä väistötiloja remontin ajaksi. Yksi yrittäjä lopettaa toimintansa tilojen puuttumisen vuoksi.
  • Kaupunginhallitus päätti aiemmin olla hankkimatta yrittäjielle väistötiloja, koska se tulisi liian kalliiksi.
  • Nykyiset yrittäjät eivät välttämättä pysty jatkamaan toimintaansa kauppahallissa remontin jälkeenkään, koska kauppapaikat tullaan kilpailuttamaan.

Oulun kauppahalli suljetaan remontin ajaksi vuoden vaihteessa. Remontti tulee kestämään noin vuoden. Kauppahallissa toimii tällä hetkellä 11 yrittäjää. Se, miten heille käy remontin ajaksi ja sen jälkeen, on vielä pimennossa.

Oulun kaupunki aikoo kilpailuttaa kauppahallin kauppapaikat remontin jälkeen. Osa yrittäjistä on ollut kauppahallissa vuosikymmenien ajan. Epävarmuus tulevaisuudesta kaihertaa.

– Se, millä tyylillä remontin eteneminen on hoidettu, on kyllä erittäin vaikeaa yrittäjän näkökulmasta. Ei ole mitään takeita, että pääsisimme tänne takaisin. Se ajaa melko ahtaaseen rakoon tulevaisuuden kannalta, Torin Lihamestarin omistaja Juha Riihijärvi kertoo.

Kauppahallissa 38 vuotta toimineen Vassuskan yrittäjä Riikka Laukkanen ei vielä tiedä, miten hänen yrityksensä käy muutaman kuukauden päästä. Hän kuitenkin toivoo, että saisi jatkaa toimintaansa kauppahallissa vielä remontin jälkeenkin.

– Toivon, että kaupunki voisi auttaa, että vanhat yrittäjät pääsisivät tänne takaisin.

Tulevasta vuokratasosta ei myöskään ole vielä tietoa. TT-neuleen yrittäjä Tuula Tuomaala ei soisi vuokrien ainakaan nousevan.

– Meillä on ihan riittävän kokoiset vuokrat. Kovinkaan paljon niihin ei kestä tulla lisää.

Myös Tuomaala odottaa väistötilojen löytymistä.

– Oulun kaupunki ei ala millekään meidän kanssa. Kaupunki vain remontoi tämän ja kilpailuttaa paikat. Kuka meistä sitten pääsee takaisin tänne?

Oulun talousjohtaja Jukka Weisell arvio, että kilpailutuksen ajankohta olisi vuoden 2019 syksy. Vasta silloin kauppahallin yrittäjät saavat tietää, pääsevätkö he takaisin entisille kauppapaikoilleen.

– Menee siis ensi vuoden puolelle ennen kuin remottikustannukset ja ylipäätään remontti saadaan johonkin vaiheeseen, Weissel kertoo.

Poliitikot eivät myöntäneet varoja väistötiloihin

Yrityksille ei ole ainakaan vielä minkäänlaisia väistötiloja remontin ajaksi. Ainakin yksi yritys, Kalaliike Jussi Haanpää, on ilmoittanut lopettavansa toimintansa 11 vuoden jälkeen tilojen uupumisen vuoksi.

Haanpää kommentoi aiemmin Ylelle, että yritystoiminnan keskeyttäminen remontin ajaksi ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista.

Oulun Liikekeskus ry:n toiminnanjohtaja ja Narikka Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Hagelberg arvioi, että väistötilat unohtuivat hankesuunnitelmasta, eikä siihen osattu varata rahaa. Kun asiaa jälkikäteen selviteltiin, oli väistötilojen kustannusten kalleus tullut Hagelbergin mukaan kaupungille yllätyksenä.

Timi Kärki / Yle

Jukka Weisellin mukaan kaupunginhallitus tosiaan aikoinaan torppasi ajatuksen väistötilojen tarjoamisesta yrittäjille liian kalliina.

– Oulussa poliitikot halusivat hoitaa tämän näin, eivätkä myöntäneet varoja väistötilaan.

Esimerkiksi Helsingissä kaupunki järjestää Hakaniemen kauppahallin remontin ajaksi yrittäjille väistötilat.

– Helsingillä on varaa ja halua ja he pystyvät satsaamaan siihen, Weissel sanoo.

Väistötiloja ei hankita kauppahallin yrittäjille myöskään sen takia, että kaupunki haluaa olla yrittäjille tasapuolinen. Weissel kertoo, että Oulun kaupunki on hakenut asian tiimoilta "rajapintaa" liittyen siihen, mitä kaupunki tarjoaa yrittäjille.

– Eli, mitä muille yrittäjille tarjottaisiin sellaisessa tilanteessa, jossa joku joutuu etsimään tiloja.

Tilojen etsiminen jatkuu

Oulun Liikekeskus kuitenkin jatkaa väistötilojen kartoittamista yrityksille. Yhtenäisen tilan löytyminen on kuitenkin epätodennäköistä.

Kauppahalli on kokonaisuus, jossa liha-, kala-, ja vihannesmyyjien olisi Hagelbergin mielestä hyvä olla yhdessä. Nyt sitä ei saada toteutettua.

– Ei ole tarjolla sellaista, että kauppahallikokonaisuus olisi jossain väistötilassa, vaan tämän hetkinen vaihtoehto on erillistilat yrittäjille.

Ongelmia väistötilojen löytymiseen aiheuttaa Hagelbergin mukaan myös se, että liiketilan vuokraaminen noin vuoden ajaksi arveluttaa, koska sillä välin saattaisikin olla tulossa joku pidempiaikainen vuokralainen.

– Se on tietysti vuokraajalle mieluisampi vaihtoehto, Hagelberg toteaa.

Satoja autoja hylätään vuosittain eri puolilla maata – kaupungeilla uppoaa niiden siirtoon kymmeniä tuhansia euroja vuosittain

Tästä on kyse
  • Autoja hylätään edelleen satoja vuosittain eri puolella Suomea.
  • Autot hinataan hajottamolle odottamaan omistajaa, vain harvat haetaan takaisin.
  • Hylätyistä romuautoista tulee kustannuksia kaupungeille.
  • Lopulta ajoneuvot kierrätetään.

Oulun Korvensuoralla on seissyt avolava-auto tyhjän panttina ja hylättynä maaliskuusta asti. Ikkunat on rikottu ja ohjaamo sotkettu. Ikkunan lasinsiruja lojuu asfaltin pinnalla.

Rikotun auton päivittäinen näkeminen johti lopulta siihen, että valveutunut kansalainen otti yhteyttä viranomaiseen ja toivoi auton siirtoa pois rumentamasta katukuvaa.

Oulun kaupungin tiemestari Seppo Kuoppala vastasi kansalaisen kyselyyn näin:

– Kiinteistön omistajan tai haltijan on ensin laitettava siirtokehotus ajoneuvoon. Kun kehotus on ollut kaksi viikkoa ajoneuvossa näkyvällä paikalla (tuulilasi tai muu selvästi näkyvä paikka), kiinteistön omistaja tilaa kaupungilta siirron. Kaupunki siirrättää ajoneuvon kun tilaaja on ilmoittanut laskutusosoitteet.

Siirtokehoitus kertoo siitä, että ajoneuvo on lähdössä hajottamolle.Marko Väänänen / Yle

Korvensuoralle hylätyn auton tilanne ei kuitenkaan ole tällä selvä.

Auto on ja pysyy entisen ruokakaupan pysäköintialueella niin kauan, kun ajoneuvon viimeisin omistaja saadaan selville ja hän poistaa sen paikalta. Ruokakaupan konkurssipesälle asia ei kuulu, koska auto ei kuulu pesälle.

Kuskaaminen maksaa

Oulussa siirtokehotuksia määrätään vuoden aikana noin 450. Luvussa on mukana myös väärin parkkeeratut ajoneuvot. Yleensä hylättyjä autoja yhdistää se, että ne eivät ole ajokelpoisia ja ovat siis käytännössä romuja.

Oulun kaupungin kunnossapitopäällikkö Kai Mäenpää muistuttaa, että ajoneuvon viimeisin omistaja on velvollinen huolehtimaan ajopelin hajottamolle.

Riippuen auton painosta ja metallin määrästä, voi rekisteriotteen mukainen viimeisin omistaja saada romusta noin 70–100 euroa. Kun auto hylätään paikalleen, maksaa sen hinauttaminen omistajalle noin 200 euroa.

Korvensuoran hylätty ajoneuvo ei ole harvinainen tapaus. Koska auto ei ole täysin tuhoutunut, pysyy se paikallaan.

– Oulussa näitä romuautoja siirretään vuosittain noin 80 kappaletta. Siirtokustannus kaupungille on vuosittain noin 80 000 euroa. Luvussa on mukana myös parkkeeratut autot, jotka joudutaan siirtämään, Mäenpää kertoo.

Kunnossapitopäällikkö Kai Mäenpään mukaan romuautot kustantavat Oululle vuosittain n. 80 000 euroa.Marko Väänänen / Yle

Suurissa kaupungeissa luvut ovat suuremmat. Helsingin ajoneuvojen siirtokeskuksen siirtopäällikkö Pekka Holopainen kertoo, että Koillis-Helsingissä sijaitsevalle Tattarisuon varastoalueelle kärrätään vuosittain noin 2 000 ajoneuvoa.

Helsinki-Malmin lentokentän pohjoispuolella sijaitsevalle teollisuusalueelle siirretyistä ajoneuvoista suurin osa on pysäköity virheellisesti ja vain pieni osa on niin sanottuja romuautoja.

– Noin sata hylättyä ajoneuvoa menee katujen varrelta vuosittain suoraan kierrätykseen eli hajottamolle, laskeskelee Holopainen.

Yleensä autolla on ajettu kolari ja auto on mennyt rikki, joten siitä ei ole hyötyä uudelleenkäyttöä ajatellen. Pekka Holopainen

Siirrettävien autojen lukumäärä vaihtelee taloustilanteen mukaan. Holopainen kertoo, että korkeasuhdanteen aikana vuonna 1989 autoja hinattiin Tattarisuon varastoalueelle 2 850 kappaletta. Kun lama kouraisi vuonna 1993, putosi lukema 264:een autoon.

Silläkin on merkitystä, minne auto hylätään.

– Jos rikotusta autosta on vaaraa esimerkiksi lapsille, voidaan se siirtää pois nopeastikin, Holopainen muistuttaa.

Tampereella katuinsinööri Kari Kannisto laskee ajoneuvojen vuosittaiseksi siirtokustannukseksi 70 000 euroa. Vain kymmenen prosenttia hajottamolle kärrätyistä autoista haetaan takaisin omistajille.

Hylätyistä ajoneuvosta ei hyötyä hajottamoille

Aiemmin Oulun Kellossa sijaitsevalla hajottamolla irrotettiin autoista varaosia ja autojen nesteet valutettiin pois. Yleensä hylätyt autot ovat siinä kunnossa, ettei hajottamo hyödy niistä taloudellisesti.

Tiepalveluita tarjoava Falckin varastovastaava Markku Ollilan mukaan varaosakauppa ei kannattanut, joten määräajan jälkeen hylätyt romuautot siirretään paalattavaksi ja kierrätykseen esimerkiksi Kuusankoski Oy:lle.

– Yleensä autolla on ajettu kolari ja auto on mennyt rikki, joten siitä ei ole hyötyä uudelleenkäyttöä ajatellen. Osasta on jo purettu osia, tai auto on poltettu, ennen kuin ne saapuvat tänne, kertoo Ollila.

Hylätyt autot ovat yleensä niin vanhoja, ettei niiden varaosille ole kysyntää. Omistaja jää usein myös hämärän peittoon. Auton rekisterilaatat on voitu vaihtaa tai varastaa toisesta autosta. Auton runkonumeron mukaan voidaan yrittää selvittää omistajaa. Vain harvoin autoa kysellään takaisin.

Romuautoja Kellon hajottamolla Oulussa.Marko Väänänen / Yle

Omistaja voi toki löytyä pidemmänkin ajan jälkeen. Ollilan kohdalle on tullut vastaan tapaus, jossa ajoneuvon omistaja oli kuusi kuukautta kestävällä ulkomaanmatkalla ja oli pysäköinyt auton väärään paikkaan ja auto siirrettiin määräyksen mukaisesti. Omistaja kaipaisi omistamaansa autoa saavuttuaan takaisin Suomen.

Tällaisessa tapauksessa autohajottamolla odotetaan pidempään kuin alkuperäisen määräajan puitteissa.

– Toki tällaisessa tapauksessa ajoneuvon kunto on ihan jotain muuta kuin romuauton, Ollila päättää.

Professori: Hallituksen väläyttämiä raideinvestointeja kiirehdittävä – EU-rahojen ei pidä antaa valua hukkaan

Uusia investointeja Suomen rataverkkoon pitäisi tehdä nopeasti, sanoo suunnittelu- ja konsulttitoimisto WSP Finlandin johtaja, professori Jorma Mäntynen. Hänen mukaansa liikennöintiä ovat kasvattamassa paitsi kaupungistuminen myös työmatkapendelöinti.

Mäntynen arvioi, että raideliikenteen matkustajamäärä voi monilla yhteysväleillä jopa tuplaantua vuoteen 2030 mennessä.

– Suuria ihmisjoukkoja ja vieläpä suurella nopeudella tulee jo ilmastonmuutoksenkin takia siirtää paikasta toiseen raiteilla, Mäntynen toteaa.

Professori pitää hallituksen tänään budjettiehdotuksessaan esiin nostamia tavoitteita tunnin junayhteyksistä Tampereelta ja Turusta Helsinkiin hyvinä.

Mäntysen mukaan on kuitenkin muistettava, että rautatieliikenteen kysyntä jatkuu vahvana Tampereelta Ouluun saakka.

– Myös teollisuuden tavarakuljetusten merkitys on muistettava, Mäntynen huomauttaa.

Professori: Päärata kaksiraiteiseksi Tampereelta Ouluun saakka

Mäntynen sanoo, että tavoite tunnin junasta vaatisi kipeästi lisää ratakapasiteettia. Hänen mukaansa päärata pitäisi täydentää kaksiraiteiseksi Tampereelta aina Ouluun saakka.

– Tampereen pohjoispuolella rautatieliikenteen kysyntä on kasvanut nopeasti ja volyymit ovat suuria.

Professorin mukaan Helsingin ja Turun välille tarvittaisiin radan oikaisu ja lisää raiteita.

– Ratakapasiteetti ratkaisisi monta ongelmaa. Junat kulkisivat nopeasti ja täsmällisesti, Mäntynen sanoo.

Uudet investoinnit mahdollistaisivat myös hallituksen tavoitteleman aidon kilpailun raideliikenteessä.

Hallituksen tavoitteena on avata myös rautateiden henkilöliikenne kilpailulle. Liikenneministeriön mukaan kiinnostuksensa Suomen henkilöjunaliikennettä kohtaan on ilmaissut kymmenkunta pääosin ulkomaista yritystä.

Jorma MäntynenAntti Eintola / Yle EU-rahoitus kannattaa hyödyntää

Rautatieliikenteen edistäminen on EU:n liikennepolitiikan mukaista. EU on varannut myös rahoitusta jäsenmaiden ratainvestointeja varten. Seuraava rahoituskausi alkaa vuonna 2021.

Rahaa hamuavilla jäsenmailla tulee kuitenkin olla esittää hyviä hankkeita. EU-rahoitusta on myönnetty hankkeisiin 20–85 prosenttia. Käytännössä suurimmat tuensaajat ovat olleet esimerkiksi Itä-Euroopan maita, joita halutaan integroida osaksi unionia.

– Suomen kannattaa pitää huolta, että olemme ajoissa liikkeellä. EU-rahojen ei pidä antaa valua hukkaan, Mäntynen huomauttaa.

Eduskunnan talousvaliokunnan varapuheenjohtajan Harri Jaskarin (kok.) mukaan suunnittelutyö pitäisi käynnistää pikaisesti, koska näkemykset suunnittelutyön kestosta vaihtelevat suuresti.

– Mikäli suunnittelu saadaan nopeasti valmiiksi, niin voimme hakea EU-rahoitusta vuonna 2021 alkavalla ohjelmakaudella, Jaskari sanoo.

Hänen mukaansa ratasuunnittelu voidaan saada valmiiksi kolmessa vuodessa, jos työhön ryhdytään heti.

Kansainväliset sijoittajat kiinnostuneita Suomen raiteista

Suunnittelun ripeyttä puolustaa myös se, että hanke tuntuu nyt kiinnostavan sekä julkista sektoria että yksityisiä sijoittajia.

– Jos esimerkiksi kunnat lähtevät mukaan, niin eläkeyhtiötkin mahdollisesti kiinnostuvat ja toisin päin, Jaskari arvelee.

Jaskari huomauttaa, että myös kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat jo ilmaisseet kiinnostustaan Suomen rataverkkoa kohtaan.

Hänen mukaansa pahin pullonkaula pääradalla on Tampereen ja Helsingin välinen ruuhkaisuus.

– Samanaikaisesti, kun toteutetaan kakkosraidetta Tampereen ja Oulun välillä, niin olisi oltava kolmas ja neljäskin raide välillä Helsinki-Tampere, Jaskari sanoo.

Suomen riistakeskus usuttaa jahtamaan supikoiria pohjoisessa

Suomen riistakeskus muistuttaa metsästäjiä supikoiran pyynnin tärkeydestä erityisesti Pohjois-Suomessa. Supikoira on Suomen luontoon kuulumaton vieraslaji. Tutkimusten perusteella supikoira saalistaa maassa pesiviä lintuja, erityisesti pesiä.

– Syksyllä ja talvella supikoiran metsästys on tehokasta koirilla muun pyynnin yhteydessä, loukkupyynnillä ja haaskoilta väijymällä, Suomen riistakeskus toteaa tiedotteessaan.

Parhaillaan menossa olevan pohjoismaisen supikoirahankkeen tavoitteena on pysäyttää vieraspedon leviäminen Norjaan ja Ruotsiin. Hankkeen tärkein osa on supikoiran tehopyynti Pohjois-Suomessa ja Merenkurkussa.

Paikalliset metsästäjät voivat saada koulutusta, neuvontaa ja kalustoa hankkeen avulla supikoiran pyyntiin. Hanketta toteuttaa Juha Mäkimartti, johon Suomen riistakeskus kehottaa olemaan yhteydessä jos supikoiran pyyntikoulutus tai loukkujen teko kiinnostaa. Myös supikoirahavainnoista voi ilmoittaa Mäkimartille.

Suomen riistakeskus kerää havainto- ja saalistietoja Lapin supikoirista. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa on 10–15 pannoitettua Judas-supikoiraa. Pantasupikoiran pyydystämisestä saa 50 euron lahjakortin Retkitukkuun.

Riistakeskus kehottaa metsästäjiä osallistumaan supikoiran tehopyyntiin myös tulevana metsäkanalintukautena.

– Lappiin suuntaavia metsästäjiä kehotetaan poistamaan havaitut supikoirat luonnosta ja ilmoittamaan saaliista. Supikoiran pyynnin lisäksi nyt kannattaa panostaa myös ketunpyyntiin, mikä tukee esimerkiksi kanalintu- ja metsähanhikannan elpymistä.

Nyt on töitä tarjolla: Lapin lentoasemille palkataan 50 uutta työntekijää

Lapin lentoasemilla on töitä kymmenille uusille työntekijöille ensi talveksi. Lentoasemista huolehtiva Finavia kertoo Twitterissä palkkaavansa jopa 50 uutta työntekijää pohjoisen kentille.

Lapin ja Kuusamon lentoasemille haetaan Lapin matkailun kuumimpaan matkailusesonkiin töihin palveluneuvojia ja kunnossapidon ammattilaisia seuraavaksi talvikaudeksi. Työsuhteet ovat määräaikaisia. Ne alkavat loka- tai marraskuussa ja Finavia toivoo niiden jatkuvan ensi vuoden huhtikuun loppuun saakka.

Lisäksi Kittilään haetaan tarvittaessa töihin tulevia asematasobussien kuljettajia.

Töitä on tarjolla Rovaniemen, Kittilän, Enontekiön, Kemi-Tornion, Ivalon ja Kuusamon lentoasemilla.

Iso ponnistus

Finavian lentoasemaverkoston johtaja Jani Jolkkonen sanoo, että tulevalle talvikaudelle tarvitaan hieman aiempaa enemmän sesonkityöntekijöitä, kun lentoliikenteen odotetaan vilkastuvan edelleen.

– Tämä on meille iso ponnistus. Puhutaan kuitenkin 50 hengen palkkaamisesta tilanteessa, jossa töitä on tarjolla myös muualla, Jolkkonen toteaa.

Finavia ei ponnistele yksin, sillä rekrytointikampanjassa on mukana henkilöstövuokrausyritys Barona. Hakuaika sesonkitöihin päättyy elokuun lopussa. Työpaikkoja voi hakea Finavian verkkosivuilta.

– Viime vuonna osa Lapin lentoasemista haki yhdessä työntekijöitä talveksi. Aiemmin jokainen lentoasema hankki itse sesonkityöntekijänsä, muistelee Rovaniemen lentoaseman johtaja Johan Juujärvi.

Alakoulussa Hanna Nylander kirjoitti päiväkirjaansa haluavansa kuolla – pin-up auttoi selviytymään vuosia kestäneestä kiusaamisesta

Tästä on kyse
  • Hanna Nylander oli koulukiusattu koko peruskoulun ajan.
  • Kiusaamisen vuoksi Nylander kärsi muun muassa masennuksesta ja uniongelmista.
  • Nylander oppi pin-upin avulla jälleen rakastamaan itseään.
  • Kiusaaminen on tilastollisesti vähentynyt, mutta kaikkia tapaukset eivät tule kuitenkaan koskaan ilmi.

Oululaista Hanna Nylanderia, 32, kiusattiin koko peruskoulun ajan.

Jo alakouluikäisenä hänen ajatuksensa olivat itsetuhoisia. Silloin hän kirjoitti ensimmäisen kerran päiväkirjaansa, että hän haluaisi kuolla.

Alakoulussa Nylander jätettiin tyttöjen toimesta ryhmän ulkopuolelle ja yläkoulussa tilanne vain paheni, kun myös pojat liittyivät kiusaamiseen mukaan.

Huorittelu, väkivallalla uhkailu, päälle sylkeminen ja tavaroiden sotkeminen olivat Nylanderille osa jokaista koulupäivää. Koulu ei puuttunut tilanteeseen millään tavalla, koska se kuitattiin vain nuorten kisailuna ja ‘’pojat on poikia’’ -asenteella.

Yläkoulussa Nylanderin ollessa vessassa hänen ystävänsä huusi ulkopuolelta, että alemmalla luokalla oleva poika yritti avata ovea ulkopuolelta. Nylander ryntäsi ulos vessasta suoraan opettajanhuoneeseen kertomaan asiasta. Hänen käskettiin rauhoittua.

Myöhemmin selvisi, että tilanteeseen ei oltu puututtu mitenkään. Nylander sai kuulla, että tämä on tavallista poikien käytöstä, eikä siitä pitäisi hermostua.

Yhdeksän vuoden jälkeen Nylander romahti, ja mielenterveysongelmat kuten nukahtamishäiriöt, masennus ja itsetuhoisuus tulivat osaksi naisen elämää.

– Tilanne oli se, että olin ollut liian vahva liian kauan.

Pin-up toi värit takaisin elämään

Nylander kävi peruskoulun läpi puhtaalla tahdonvoimalla.

Naisen silloinen tummanpuhuva goottityyli heijasteli hänen mieltään. Se oli kuori, jonka taakse hän piiloutui kiusaamista.

Pin-up maailmasta Nylander löysi jälleen itsevarmuutta. Ensimmäinen tyylilajin mekko eksyi kaappiin sattumalta, kun Nylander etsi mekkoa äitinsä syntymäpäiville. Pikkuhiljaa tyyli muuttui kokonaan.

– Huomasin olevani yhä useammin kellomekko päällä ja tukka tötteröllä. Halusin mennä erilaisiin autotapahtumiin. Siitä asti pin-up on ollut elämässä vahvasti mukana.

Pin-up on antanut Hanna Nylanderille lisää itsevarmuutta sekä uusia ystäviä.Marko Väänänen / Yle

Alunperin pin-upilla tarkoitettiin kuvia vähäpukeisista naisista, joita sotilaspojat kiinnittivät nastoilla seinään: eli pin-up.

Tänä päivänä vähäpukeiset kuvat ovat jääneet taka-alalle ja pin-up on enemmänkin elämäntapa. Inspiraatiota omaan tyyliin haetaan 1900-luvun alusta aina 60-luvulle asti. Nylanderin mukaan tyyliä ei ole rakennettu tietylle vartalotyypille vaan se sopii kenelle tahansa.

– Ei tarvitse olla alasti ollakseen seksikäs. Pin-up -tyyli on tietyllä tapaa leikkisä sekä hieman romanttinen, Nylander kuvailee.

Kiusaamisen jäljet näkyvät aikuisenakin

Mannerheimin lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikön Jenni Heleniuksen mukaan se, ettei kiusaamisen puututa, on pahin mahdollinen tilanne koululaiselle kiusaamistilanteessa.

– Siinä tulee tavallaan kahteen kertaan satutetuksi.

Heleniuksen mukaan moni ajattelee edelleen, että poikien kuuluukin riehua ja nahistella.

Suomessa kiusaamisesta kerätään tilastotietoa esimerkiksi Kouluterveyskyselyn avulla. Vuonna 2017 syrjivää kiusaamista koki kyselyn mukaan 19 prosenttia alakoululaisista ja 24 prosenttia yläkoululaisista.

Heleniuksen mukaan monet kiusaamistapaukset eivät tule kuitenkaan koskaan ilmi, kyse saattaa olla aikuiselle vaikeasti huomattavista asioista kuten ulkopuolelle jättämisestä, vähättelevistä ilmeistä ja eleistä tai tylyistä someviesteistä.

Myös Nylanderin kokemuksien mukaan kiusaaja ei ole välttämättä luokan pahin häirikkö vaan kiusaaja osaa usein auktoriteettien edessä näyttää paremman puolensa.

Hanna Nylander piiloutui goottityylin taakse jatkuvaa kiusaamista.Hanna Nylanderin kotialbumi

– Kiusatun elämässä on ihan sama, onko kiusaamista tilastollisesti paljon vai vähän. Kun se osuu omalle kohdalle, on se haavoittavaa. Yksikin kiusattu lapsi koulussa on liikaa.

Helenius on työssään kuullut paljon vaikeista kiusaamistapauksista. Monet tapauksista ovat todella julmia sekä fyysisesti että psyykkisesti. Helenius muistaa esimerkiksi tapauksen, jossa seitsemäsluokkalaista poikaa purtiin koulumatkalla.

– Oli myös tilanne, jossa kolmen tytön kaveriporukasta kaksi kaveria soitti kolmannen tytön harrastuspaikkaan, että tämä tyttö lopettaa harrastuksensa. Tässä tapauksessa halu pilata toisen elämä oli uskomattoman suuri.

Kiusaamisen jäljet saattavat näkyä myös aikuisena. Heleniuksen mukaan yksinäisyys, heikko itsetunto sekä masennus ovat hyvin yleisiä oireita. Toipuminen on vahvasti kiinni siitä, kuinka saa apua. On myös tärkeää löytää yhteisö, jossa tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Huonoja päiviä on edelleen

Nylander ei osaa sanoa, mistä tai milloin parantumisprosessi lähti liikkeelle, mutta pikkuhiljaa hän huomasi että sekä mieli että vaatekaappi ovat kirkastuneet.

– Kesällä 2013 havahduin pyykkiä pestessä siihen, että pyykkinarullani ei roikkunut enää yhtään mustaa vaatetta. Olin löytänyt värit siinä vaiheessa.

Prosessi on ollut pitkä. Välillä on edelleen hetkiä, jolloin Nylander kyseenalaistaa oman olemassaolonsa eikä pidä peilikuvastaan, mutta kuukausien sijaan näitä päiviä on enää harvakseltaan.

– En väitä, että olisin ihan täysin kunnossa vieläkään. Kärsin nukahtamisongelmista edelleen. Olen kuitenkin huomattavan paljon iloisempi sekä oppinut hyväksymään ja rakastamaan itseäni.

Yksikin kiusattu lapsi koulussa on liikaa. Jenni Helenius

Nylander ylläpitää yhdessä ystävänsä kanssa Facebook-ryhmää, jossa yli tuhat pin-upista kiinnostunutta naista keskustelee ja jakaa vinkkejä toisilleen. Tässä ryhmässä ei lytätä ketään, vaan toinen toistaan upeammat naiset kehuvat toisiaan ilman draamaa.

– Pin-up on minulle henkireikä. Sen kautta olen saanut uusia ystäviä ja oppinut hyväksymään itseni ja sitä kautta myös muut.

Nylander ei puhu mielellään vaikeista ajoista, sillä mieluiten hän unohtaisi ne kokonaan. Hän kuitenkin tietää, että kiusaamisesta on tärkeä puhua ääneen.

– Minun ei tarvitse kurittaa itseäni siitä, että muut ovat olleet minulle ilkeitä peruskoulun ajan. Se ei ole minun syyni.

Lue lisää:

Koulun alku aiheuttaa kiusatulle unettomia öitä ja itkuisia päiviä – mitä tehdä, jos lasta kiusataan?

Koirien päiväkoti löysi toimitilat varastotallista, naapurissa on sirkkakasvattamo, pesula ja prätkäkerho – varasto-osakkeissa pyörii bisnes ja harrastukset

Koirien päiväkodissa Tampereen Hervannassa on aamuyhdeksältä täysi meno päällä. Rottweiler Reino ja amerikanbulldoggi Hertta on hetki sitten tuotu hoitoon. Koirat pyörivät rajulta näyttävässä, mutta lempeässä painileikissä lattialla. Brasilianterrieri Elsa tuppaa itsensä päiväkodin omistajan Suvi Pulkkisen syliin.

Pulkkisen Moonwell's koirapäiväkoti toimii Hervantajärven teollisuusalueella sijaitsevassa varasto-osakkeessa. Ison, harmaan liukuoven takaa löytyvä tila on sisustettu koirien ehdoilla. Kalusteita on vähän ja nekin ovat helposti siirreltävissä.

– Itse tykästyin siihen, että tila on helppo pitää puhtaana. Koirien kanssa täytyy pestä lattioita ja välilä seiniäkin. Lattiakaivoon saa heti vedettyä kaikki pesuvedet, Pulkkinen sanoo.

Brasilianterrieri Elsa yksi tamperelaisen koirien päiväkodin vakioasiakkaista.Jani Aarnio / Yle

Pulkkisella on samassa pihassa vuokralla myös toinen varasto-osake. Siellä hän kasvattaa gerbiilejä ja pitää elintarvikeliikettä.

– Molemmat yritykset ovat samassa pihapiirissä ja lyhyen matkan päässä kotoa.

Pulkkinen kertoo, että naapuritalleissa on muun muassa autokorjaamo, pesula, moottoripyöräkerho ja sirkkakasvattamo.

Varastobuumi alkoi pohjoisesta

Idea varasto-osakkeista rantautui Suomeen vuonna 2010, kun kolme oululaista kaverusta ryhtyi rakennuttamaan pienvarastoja sisältäviä halleja Rovaniemelle ja Ouluun. Ajatus oli ratkaista pienissä kerros- ja rivitaloasunnoissa asuvien ihmisten tilatarpeita, tarjota osakkeita kodin ulkopuolisista varastotalleista.

Tilastotietoja varasto-osakkeiden määrästä ei ole saatavissa, mutta pelkästään markkinoita johtavan Talliosake-brändin alla on eri puolille Suomea noussut satoja halleja, joissa on noin 3 000 varasto-osaketta. Talliosakkeen liiketeoimintajohtajan Kalle Karjulan mukaan parhaillaan työn alla on noin 500 uutta osaketta.

Vilkkaimmin tallihalleja rakennetaan Helsingin, Tampereen ja Turun talousalueilla.

Aluejohtaja Sakari Junes ja liiketoimintajohtaja Kalle Karjula käyvät säännöllisesti Talliosakkeen Pirkkalan toimipisteessä. Talliosake on nykyään osa isoa DEN Groupia, johon kuuluvat mm. Designtalo ja Finnlamelli.Heli Mansikka / Yle

Tyypillisiä asiakkaita ovat kotitaloudet, jotka tarvitsevat varastotilaa, mutta haluavat myös touhuta ja harrastaa. Toisena kasvavana ryhmänä ovat pienet yritykset, juuri sellaiset kuin esimerkiksi Pulkkisen koirahoitola on.

– Kymmenen vuoden aikana uusien asuntojen pinta-alat ovat lähes puolittuneet. Samaan aikaan aliurakointi lisääntyy ja yrityskenttä pirstaloituu. Ne tarvitsevat eri kokoisia toimitiloja, Karjula sanoo.

"Markkina alkaa olla kyllästetty"

Talliosakkeella on Suomessa useita kilpailijoita, joista moni toimii paikallisesti. Esimerkiksi Petraksa Oy on rakentanut varastotalleja Tampereelle ja Jyväskylään. Yhtiö on kuitenkin luopunut uusista hankkeista.

– Niitä alkaa olla vaikea saada kaupaksi, sanoo Petraksan rakennuttamisesta vastaava Risto Riikola.

Samalla kannalla on oululaisen VVR Investin toimitusjohtaja Jukka Vitikka. Aiemmin yhtiö rakennutti myös varasto-osakkeita, mutta on nyt myynyt tämän liiketoiminnan pois.

– Markkina alkaa tietyillä paikkakunnilla olla jo kyllästetty ja bisneksen kärki on tylstynyt. Pienenä toimijana päätimme jättäytyä kisasta pois, Vitikka sanoo.

Alan isoin yritys uskoo kysynnän vain kasvavan.

– Me näemme, että toiminta on vasta alkumetreillä ja taustalla oleva iso ilmiö kestää vielä kymmeniä vuosia, Kalle Karjula sanoo.

Varasto-osakehallit ovat tuttu näky monien valtateiden varsilta. Varastojen varustelutaso vaihtelee, mutta yleensä niissä on valmiudet esimerkiksi vessan ja keittopisteen rakentamiseen.Jani Aarnio / Yle Vuokraus lisääntyy, hinnat vaihtelevat

Alunperin varasto-osakkeiden ideana oli myydä ne suoraan käyttäjille. Yhä useampi käyttäjä haluaa kuitenkin vuokrata tilan. Varasto-osakkeista on tullut sijoituskohde, joita kaupataan ostajille vuokralaisineen.

– Vuokraus on voimakkaassa kasvussa. Ostajina on paljon sijoittajia, jotka ostavat tilat vuokrattuna ja se on avannut markkinaa, Karjula sanoo.

Kuinka hyvätuottoisia kohteita varasto-osakkeet ovat sijoittajille, riippuu monesta asiasta. Sijainti ja kysyntä ratkaisevat sekä myyntihinnan että vuokratason. Hyville paikoille rakennettujen kiinteistöjen arvot saattavat nousta, mutta siitä ei ole mitään varmuutta, koska markkina on ollut olemassa vasta muutamia vuosia.

– Aika näyttää ja jälkimarkkinat ratkaisevat, kuinka hyvä bisnes se lopulta on, VVR Investin Jukka Vitikka sanoo.

Esimerkiksi Talliosakkeen kohteissa on tyypillisesti 50–65 prosentin yhtiölainoja, joiden maksaminen vaatii oman osansa ja nostaa vuokria.

Suvi Pulkkinen pitää omien tilojensa vuokratasoa sopivana, koska niiden sijainti on hyvä. Vuokrasummia hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan.

– Se on liikesalaisuus. Tässä on suurimmaksi osaksi eri vuokraajia, niin tilat ovat eri hintaiset myös. Riippuu keneltä vuokraat, Pulkkinen sanoo.

Suvi Pulkkinen on vuokrannut kaksi varasto-osaketta. Toisessa toimii koirien päiväkoti, toisessa Pulkkinen kasvattaa gerbiilejä ja myy jyrsijöiden ruokaa.Jani Aarnio / Yle

Elämänlaatu syntyy Euroopan eri kaupungeissa eri asioista: Helsinkiläinen arvostaa erityisen paljon toimivaa joukkoliikennettä, Marseillen asukas haluaa turvallisuuden tunnetta kaduille

– Julkinen liikenne on minulle aivan ensiarvoisen tärkeä. Liikun aika paljon täällä stadissa. Jos raitioliikenne tai bussiliikenne harvenee, se on minulle aina hirveä takaisku, pohdiskelee Helsingin Käpylässä asuva Olli Stephany.

Kantakaupungissa asuva Kaisa Kakko puolestaan sanoo, että on suorastaan luksusta, kun julkisen liikenteen kulkuvälineisiin pääsee ilmaiseksi lastenrattaiden kanssa.

Nämä mielipiteet kuvastavat yleisemminkin helsinkiläisten suhtautumista julkiseen liikenteeseen. EU:n tilastotoimiston Eurostatin tekemässä selvityksessä on vertailtu 79 eurooppalaisen kaupungin asukkaiden näkemyksiä siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä elämänlaadun kannalta.

Suomalaiset "tyytyväisiä veronmaksajia"

Juuri helsinkiläiset nostavat kaikkein useimmin julkisen liikenteen merkityksen kolmen tärkeimmän tekijän joukkoon.

Vastaukset kertovat omaa kieltään kaupunkien luonteesta.

Ranskan toiseksi suurin kaupunki Marseille on tunnettu ajoittaisista levottomuuksistaan – ja niinpä juuri Marseillen asukkaat nostavat useimmiten esille katujen turvallisuuden tärkeäksi elämänlaatuun vaikuttavaksi tekijäksi. Oulussa korostuu koulutuksen merkitys, Prahassa melutaso, Napolissa työttömyys ja Tukholmassa puolestaan toimivat asumisjärjestelyt.

Hilppa Hyrkäs / Yle Uutisgrafiikka

Miksi sitten helsinkiläiset painottavat julkisen liikenteen merkitystä niin paljon, kun siihen vieläpä ollaan varsin tyytyväisiäkin? Eikö olisi paljon helpompaa tuoda esiin rempsallaan olevia asioita?

Helsingin yliopiston geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivonen löytää tulokselle kaksi pääasiallista selitystä.

– Suomalaiset yleisemminkin ovat "tyytyväisiä veronmaksajia" eli olemme kohtuullisen tyytyväisiä julkisiin palveluihin. Siihen on toisaalta aihettakin. Kun esimerkiksi australialaisessa tutkimuksessa verrattiin 26 ison kaupungin joukkoliikennettä toisiinsa, niin Helsinki oli paras.

Kärkisija muodostuu Toivosen mukaan siitä, että yhteydet keskusten ja pääkeskuksen välillä on suunniteltu hyvin, ja siitä, että yhteydet ovat verrattain luotettavia.

– Junaliikenne myöhästelee, mutta muuten pääsääntöisesti pysäkkiaikataulut pitävät. Siihen, että bussit tulevat ja ratikat kulkevat aikataulussaan, voi melkein aina luottaa. Metroon samoin.

"Kaikki eivät voi tunkea samalle niemelle"

Raitiovaununkuljettaja Anna Ahtila selittää helsinkiläisten korkeaa julkisen liikenteen arvostusta sillä, että kaikki eivät voi tunkea ahtaalle niemelle omilla autoillaan. Näin ollen toimiva julkinen liikenne on suorastaan välttämättömyys Helsingissä.

Raitiovaununkuljettaja Anna Ahtila on saanut jouluaattona jopa viisi joulukorttia tyytyväisiltä matkalaisilta.Elise Tykkyläinen / Yle

Kuljettajat saavat osansa kaupunkilaisten arvostuksesta aivan konkreettisessa muodossa.

– Meillä on sellaisia vanhoja matkustajia, jotka tuovat meille ihan joulukortitkin. Jos on jouluaattona töissä, niin minulle on parhaimmillaan tullut viisi joulukorttia, Ahtila myhäilee.

Oululaisten suurta arvostusta hyvää koulutusta kohtaan voidaan hakea yritysjohdon tukemiseen erikoistuneen Mercuri Urvalin konsultin Lauri Sainion mukaan kaupungin asemasta suuren alueen keskuksena.

– Voidaan luottaa siihen, että täältä löydetään niitä ammattilaisia ja osaajia. Meillä on monialainen yliopisto, joka tarjoaa hyvin kattavaa koulutusta. Myös ammattikorkeakoulusta löytyy paljon vaihtoehtoja. Oulu on korkean teknologian kaupunki, mikä luo vaateita sille, että pitää löytyä tietynlaista osaamista työtehtäviin.

Oulun lentokentällä saapuvia matkustajia tervehtivät ensimmäisenä Oulun yliopiston mainosjulisteet.Kai Jaskari / Yle

Oulu tunnettiin vielä vuosituhannen alussa yhtenä Suomen "Nokia-kaupungeista". Viimeisetkin rippeet Nokian matkapuhelinten kehitystoiminnasta ajettiin alas 2014. Lauri Sainio arvioi, että Oulun vaikeilla vuosilla on voinut olla myönteinen vaikutus kaupunkilaisten suhtautumiseen koulutukseen.

– Nähdään se, että koulutuksen kautta päästään paremmin kiinni uusiin haasteisiin.

Vaikea asuntotilanne voi viedä työhaaveet

Naapurimaamme Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa on tunnetusti vaikeat asuntomarkkinat. Vuokrasopimuksia myydään laittomasti pimeillä markkinoilla, houkutteleviin kantakaupungin vuokra-asuntoihin on jopa 20 vuoden jono ja omistusasuntojen hinnat ovat karanneet pilviin – monien ensiasunnosta haaveilevien ulottumattomiin.

Tukholmalaiset nostavatkin Eurostatin vertailuissa toimivat asuntojärjestelyt kaikkein useimmin kolmen tärkeimmän elämänlaatuun vaikuttavan tekijän joukkoon.

Tukholman vanhastakaupungista ei uuden tulokkaan kannata haaveilla saavansa asuntoa ilman hyvin paksua lompakkoa.Linda Söderlund / Yle

Liberaaleja edustava valtiopäiväedustaja Nina Lundström on seurannut Tukholman seudun asuntomarkkinoiden kiristyvää kehitystä paitsi parlamentista myös paikallispolitiikasta käsin.

– Koska on vaikeaa löytää asuntoa, eikä ole varaa ostaa omaa asuntoa, asuntotilanne vaikuttaa koko elämäntilanteeseen niin olennaisesti, että joutuu miettimään, voiko ottaa työpaikkaa tai opiskelupaikkaa vastaan.

Ruotsissa vuokralla asumista ei samalla tavalla kuin monissa muissa maissa pidetä erityisesti taloudellisesti ja sosiaalisesti heikossa asemassa olevien asumismuotona. Esimerkiksi useat tunnetut poliitikot ovat jääneet kiinni siitä, että he ovat käyttäneet suhteitaan hyväksi ohittamalla houkuttelevia vuokra-asuntoja kauemmin jonottaneet tukholmalaiset kaupungin asuntojonossa.

Mutta vuokra-asuntoja ei ole juuri tarjolla keskusta-alueella, ja kauempana keskustasta sijaitsevien uustuotantoasuntojen vuokrat ovat huippuluokkaa.

– Yksiön vuokra on helposti 7000 kruunua (noin 700 euroa). Monia ei edes hyväksytä vuokralaisiksi liian alhaisen tulotason vuoksi, jolloin asuntoon pitää muuttaa jonkun toisen kanssa yhdessä.

Napolissa työpaikka on kultaa kalliimpi

Euroopan virallisia työttömyystilastoja katsoessa voisi päätellä, että joukkotyöttömyydestä kärsivistä Kreikasta ja Espanjasta löytyisivät ne kaupungit, joissa työttömyyttä ja työllisyyttä pidettäisiin erityisen tärkeinä elämänlaatuun vaikuttavina tekijöinä.

Kärkipaikkaa pitää kuitenkin Italian Napoli. Siellä peräti 73 prosenttia asukkaista pitää työttömyyttä yhtenä kolmesta tärkeimmästä elämänlaatutekijästä.

Italia tunnetaankin siitä, että työttömyystilastot eivät paljasta koko totuutta. Avoimesti työttömien lisäksi on suuri joukko lannistuneita ihmisiä, jotka eivät jaksa hakea töitä, vaikka haluaisivatkin työpaikan löytää.

Napolilaiset arvostavat työpaikkoja enemmän kuin muut eurooppalaiset. Monet koulutetut nuoret lähtevät työn perässä ulkomaille.EPA/Ciro Fusco

Entinen napolilainen jalkapalloagentti Danilo Stavola sanoo, että lohduttomuus tulevaisuuden suhteen näkyy erityisesti nuorten asenteissa.

– Nuorille, jotka kouluttautuvat hyvinkin pitkälle, jopa yliopistotasolle, ei löydy töitä. Siksi he jättävät kotikaupunkinsa ja lähtevät Pohjois-Italiaan, esimerkiksi Milanoon. Ja monet myös ulkomaille Britanniaan ja Saksaan.

Myös käänteisestä tilastosta löytyy kiinnostavaa tietoa: Oululaiset ovat vertailun niitä eurooppalaisia, joille kaupungin melutasolla on kaikkein vähiten merkitystä elämänlaatuun.

Pages